LYNCHEILYÄ PYHÄNNÄLLÄ VOL 1
LapWall on yksi niistä harvoista pörssiyhtiöistä, jonka toimitusjohtaja pyytä käymään kylässä osareiden yhteydessä. Sisälläni asuva lyncheilijä ei voinut jättää tilaisuutta käyttämättä ja koska vietän kesäni pääosin Oulun seudulla, päätin aloittaa Lapin reissun koukkaamalla idyllisen Pyhännän kautta.
Olin laittanut asiasta sähköpostia jo kesäkuussa toimitusjohtajalle sekä talousjohtajalle. Vastaus tuli viipymättä ja treffit sovittiin elokuulle.
Paikalla minua oli jo ovella vastassa toimitusjohtaja Pekkarinen ja hetimiten seuraan liittyi talousjohtaja Riihonen. Tapaaminen aloitettiin kevyellä parin tunnin jutustelulla toimistolla, jonka jälkeen suoritettiin tunnin kestänyt tehdaskierros. Enemmänkin aikaa olisi voinut käyttää, mutta molemmilla osapuolilla painoi jo seuraava tapaaminen päälle.
Heti kärkeen voin sanoa olevani todella otettu saamastani ajasta. Myös reaaliosingot olivat kohdillaan.
Jos on @pandakarhu maininnut meikäläisen suun käyvän joskus kovaan tahtiin, niin väitän, että nyt päästiin ihan omalle levelille. Sen verran intohimoisesti Pekkarinen paukutteli tarinaa ilmoille. Kykenin siitä ottamaan vastaan noin 50% ja ehkä 20% asiasta ymmärsin. Täytyy sanoa, että tämän firman strategian toteuttaminen ei jää ainakaan johdon intohimosta kiinni.
Pyhäntä
Yksi matkan mielenkiintoisimmista asioista itselleni oli ymmärtää miten Pyhännän ihme on toteutettu. Usein ihmetellään, mitä järkeä toimintaa on pyörittää bisnestä keskellä metsää kaukana kaikesta sivistyksestä, mutta ehkä lopputulema jää mielestäni kuitenkin positiivisen puolelle.
Pieni kylä tuo omat etunsa. Kuntaan on hyvä yhteys ja esimerkiksi tontti- sekä rakennuslupa-asiat hoituvat kätevästi sekä kunnan että kuntalaisten kanssa. Esimerkiksi tarinan mukaan tehdasalueen laajennuksen yhteydessä viereiset maat omistava isäntä oli sanonut “En myy, mutta jos joku tarvii niin voin myydä.”
Paikalliset verkostot tuovat myös edun alihankinnan suhteen, jotka vaikuttavat olevan viimeisen päälle optimoidut.
Pekkarinen on useaan otteeseen maininnut strategian toteutumisen kulmakivenä olevan se, onko hän kykenevä johtamaan yhtiötä siten, että homma saadaan maaliin. Pekkarisen mukaan sekä hän ja työntekijät ymmärtävät tehtaan merkityksen seutukunnalle ja työntekijät ovat sillä tavalla ylpeitä siitä, kun voivat jättää oman sormenjälkensä. Vastaavasti yhtiö pyrkii rakentamaan sille parhaat tekemisen edellytykset. Pekkarinen myös mainitsi, että heidän tulee pitää huolta siitä, että osaavaa työvoimaa riittää. Tässä kunnalla on ollut hoksottimet hereillä ja ilmeisesti kylällä vanhoissa Jukka-Talon tiloissa on alkamassa uusi opinahjo, jossa koulutetaan väkeä alalle. Vähän samaan tyyliin kuin Ponsse tekee naapurikunta Vieremällä.
Tehdaslaajennus
Oma kokemukseni rakennusalasta sekä tuotantolaitoksista rajoittuu opiskeluaikojen kesiin, jolloin rakentelin telineitä raksoilla ja tehtaissa, joten en edes yritä hifistellä millään tietoudella. Joka tapauksessa itse tehdaskierros oli erittäin mielenkiintoinen. Kysyin, että saako alueella kuvata. Kuulemma saa ja pitää jakaa joka paikassa, joten täältä pesee.
Itseäni uudessa tehtaassa kiinnosti automaation taso ja luonnollisesti valmistumisvaihe.
Vanhoissa tehtaissa näytti tältä
ja tältä.
Moni työn vaihe on ainakin puoliautomaattista, mutta myös ihan käsitöitä tarvitaan ja ihmisiä näkyi hyppimässä ja pomppimassa elementtien päällä. Sain sellaisen käsityksen, että uudessa tehtaassa myös ihmisiä tarvitaan suht samoja määriä, mutta heidän työnkuva muuttuu vähemmän hyppimiseksi ja pomppimiseksi.
Tällä hetkellä uudessa tehtaassa näytti tältä:
Esimerkiksi, kun vanha puoliautomaattinen naulauskone näytti tältä ja ihminen joutui ohjailemaan elementin käsin paikoilleen,
niin uudessa ihmisen rooli olisi pienempi.
Sama periaate toteutuisi esim. sahojen sekä eristeiden asennusten kanssa.
Tuommonen sieltä sitten pitäis tulla
ja tuonne mennä.
Pekkarisen mukaan automaation taso parantaa myös tehdasolosuhteita siten, että lattialla lojuisi vähemmän palikkaa ja kalikkaa sekä johdot ja putket kulkevat lattian alla. Toimitusjohtajan mukaan uusi tehdas tulee olemaan niin siisti, että “Ovella otetaan lakki pois ja pyyhitään jalat.”
Tehtaan ylösajo
Kun investointipäästöstä tehtiin, yhtiö pyrki tähtäävänsä niin, että se osuisi lankulle, kun raksamarkkina lähtee taas nousuun. Kun kysyin asiasta Pekkariselta tuossa uuden naulakoneen vieressä, hän totesi siihen malliin, että hyvältä näyttää. Samalla hetkellä itse otin puhelimen käteeni ja palasin LapWallin omistajaksi.
Itseäni on mietityttänyt se, miten yhtiö saa ylösajettua uuden tehtaansa. Käsitykseni mukaan tällaisten laitteiden käyttöönotto ja synkronointi ei ole aivan yksinkertaista puuhaa ja hiekkakin valuu tiimalasissa. Pieni debaatti käytiin siitä, milloin tehdas olisi täydessä tohinassa. Oma muistikuvani oli, että laajennuksen sivuseinällä kulkeva kylmäkattopuoli käynnistyisi syys-lokakuun vaihteessa ja lopputehdas vuoden lopulla. Kuulemma tällaista ei ole sanottu vaan oikeat ajankohdat ovat loka-marraskuu ja ensi vuoden alku. En alkanut siitä sen enempää kinaamaan, jokainen tarkistakoon sen vanhoista videoista. Presidentti on kuitenkin kutsuttu avajaisiin vuoden vaihteessa.
Tehtaan ajoa on kuitenkin pystytty harjoittelemaan simulaation avulla, jota pääsin ihailemaan kehitysinsinöörin toimesta.
Esimerkiksi tuossa kuvassa näkyy nuo kaksi pientä hahmoa vasemmalla eristysten asennuksen yhteydessä. Simuloinnin avulla oli huomattu, ettei yksi ihminen välttämättä riitä joka tilanteeseen, joten siihen oli saatu tuotua mukaan toinen työntekijä, joka tekee vieressä jotain muuta (en muista mitä) ja tarvittaessa auttaa.
Minusta oli ihan mielenkiintoista, että yritys on tuonut tehtaaseen myös omia visioitaan. Esim eristeet otetaan halliin ulkoa omasta ovesta ja tuodaan yläkautta tuotantolinjalle.
Lisäsksi tehtaan omat kunnossapitomiehet olivat tehneet ihan omasta päästä joitain kuljettimia.
Minusta on ihan hienoa, että firma rohkeasti tuo mukaan omaa luovuutta. Aika sitten näyttää, miten ne onnistuvat. Kun kysyin työskenneeltä insinööriltä, kuinka luottavainen hän on tehtaan käynnistymisen ajankohdasta, hän ilmeensä ei ollut yhtä itsevarma kuin johdolla. Hän totesi, että se riippuu paljon laitetoimituksista.
Sain sellaisen käsityksen, että tehtaan optimointi ottaa aikaa ja täydessä kannattavuudessaan se olisi 2027-2028.
Hauskana anekdoottina kerrottakoon se, että Pekkarinen aikoi itse olla mukana kattoelementtilinjaston käyttöönotossa, jonka vieressä me tässä kuvassa patsastellaan.
Uuden tehtaanhan pitäisi nopeuttaa tuotantoa. Työssä suoriutumista pyritään motivoimaan erilaisilla mittausmenetelmillä jo vanhoissa tehtaissa.
Osinkoja vai omien ostoja?
Alun keskusteluissa tiedustelin, miksei institutionaaliset sijoittajat olleet kovin kiinnostuneita LapWallista. Yhdeksi syyksi koettiin raksa-alan maine sijoituskohteena. Toimitusjohtaja epäili yhtiön olevan myös tarkkailuluokalla ja isompien sijoittajien kiinnostuvan enemmän siinä vaiheessa, kun näyttöjän strategian toteutumisesta alkaa löytymään.
Mielestäni yhtiön kannattaisi tehdä töitä sen eteen, että se pääsisi irti raksamaineestaan. Onhan kyseessä tuoteyhtiö, joka on onnistunut puolustamaan liikevaihtoa raksa-alan alhossakin. Pekkarinen on usein puheissaan maininnut kuinka epärehellinen ala on. LapWall pystyy mielestäni välttämään pahimmat kusettajat mukavan hajaantuneella asiakaskunnalla sekä milestonemaksuilla, joka mahdollistaa toimituksen keskeyttämisen, jos sovitussa ei pysytä.
Yhtiön on asettanut tavoitteekseen 15-20 meurin EBITA:n vuoteen 2030 mennessä. Yhtiöllä ei ole suurempia investointitarpeita siihen mennessä ja ylläpitoinvestoinnitkin ottavat kuulemma vain 500 ke-1 me vuodessa (@Hapzu olit kysellyt tätä aikaisemmin ketjussa). Yhtiö onkin päättänyt aika avokätisestä osingon jaosta edellä mainituista syistä. Jos yhtiö pääsee tavoitteeseensa, niin sen markkina-arvo tulee olemaan aivan erissä mittaluokassa pienelläkin EV/EBITA-kertoimella kuin nykyinen reilu 50 meuria. Yritin ehdottaa, että yritys voisi osoittaa luottamusta tavoitteeseensa omien osakkeiden ostoilla. Vaikka ihan mielelläni sallin perustajajäsenien ottavan omansa pois osinkoina ansiokkaasta työstään, niin liian avokätinen osingon jako mielestäni kielii myös epävarmuudesta, kun taas omien osakkeiden ostot mahdollistaisi tulevaisuuden massiivisten voittojen jaon pienemmän osakemäärän kesken. Vaikka yhtiön osaketta ei voi sanoa halvaksi tämän tai ensi vuoden kertoimilla, niin strategian toteutuessa se sitä todellakin olisi.
Osakkeen huono likviditeetti on ihan hyvä perustelu omien ostojen himmailuun, mutta sen voisi aloittaa pienemmillä summilla. Lisäksi joillakin suurimmilla omistajilla voisi olla myyntihalukkuutta. Se selviää ihan osakkeenomistajien listaa tarkastelemalla tältä vuodelta. Toimitusjohtaja ehdotti, että hän voisi veljensä kautta osoittaa uskoa firmaan ostamalla osakkeita johon minä tokaisin, että kukaan Pekkarinen ei osta enää yhtään LapWallin osaketta. Se ei tekisi osaketta yhtään sen likvidimmäksi vaan päinvastoin.
Pitkä peli
Itse en ehkä ole aivan yhtä luottavainen uuden tuotantolinjan ylösajoon kuin johto, mutta sitä varten yhtiöllä on kuitenki varalla vanha tuotantolinja. Jos taas uudet linjastot toimivat kuin se kuuluisa junan vessa, niin se vapauttaa vanhan linjaston tuotekehityskäyttöön, johon yhtiö pääasiassa aikoo kuulemma sitä tulevaisuudessa käyttää.
Kuten mainittua, en ole aivan perillä kaikista alan kiemuroista, mutta mielestäni tuollainen innovatiivinen ajattelu on tervetullutta ja tuoteportfolion laajentaminen toisi uusia ansaintamahdollisuuksia. Keskusteluissa vilahti myös muiden materiaalien käyttö kuten teräs ja komposiitti.
Oli mukava kuulla, että johto on alkanut jo pohtimaan nykyisen strategiakauden jälkeistä aikaa. Tuotekehitys on yksi tapa, mutta luonnollisesti kansainvälistymistäkin on pohdittu. Yhtenä ideana heitettiin uuden tuotantolaitoksen kopioiminen jonnekin muualle. Tämä ei tietenkään onnistuisi noin vain uudella markkinalla, mutta mahdollisesti osana jotain yrityskauppaa.
Itse en kuitenkaan omassa sijoitusteesissäni laske kovin paljoa kansainvälistymisen varaan. Johtokin tuntui näkevän sen niin, että se voisi olla kiinnostavaa vasta siinä vaiheesa kun liikevaihdossa on 9 numeroa. Vaikka kannattavan tehtaan kopioiminen kuulostaakin loogiselta, niin mielestäni tässä tapauksessa pitäisi kopioida koko Pyhäntä.
Kaiken kaikkiaan vierailu oli erittäin mielenkiintoinen sekä vaikuttava kokemus, kuten alla olevasta kuvasta voi päätellä. Kolme tuntia meni kuin siivillä ja myöhästyinkin hieman seuraavasta lyncheilystä, jonka kohteen joku saattaa jo tässä kohtaa arvatakin.
DISCLAIMER: Tämän jutun kirjoittamisessa on käytetty hataraa muistia, asiantuntemattomuutta sekä värikynää, joten vastuu johtopäätöksistä on pääasiassa lukijalle.
En god direktør kan som regel også gøre et godt indtryk på investorerne, så det hører sig bare til.
Jeg vil samle/kombinere en håndfuld af alle de indkomne spørgsmål til artiklen.
