USA-tråd (tidligere navn USA's præsidentvalg 2024)

Pientä pohdintaa USA:n seuraavien presidentinvaalien ennakkoasetelmista näin 2,5 vuotta ennen vaaleja. Kaikki arviot ovat omaa mutuiluani. Olen seurannut USA:n politiikkaa innokkaasti vuodesta 2000, mutta ei minulla ole mitään asiaan liittyvää koulutusta enkä ole meritoitunut asiantuntija, joten spekulointeihini on syytä suhtautua varauksella. Faktat pyrin tsekkaamaan, mutta aina niihinkin voi virheitä jäädä, korjatkaa ihmeessä jos löytyy.

Vedonlyöntimarkkina

Lähdetään liikkeelle vedonlyöntimarkkinan näkemyksestä, joka antaa politiikassa usein hyvää osviittaa todennäköisyyksistä. Betfair on vedonlyöntipörssi, jossa edellisten vaalien pääkohde (kumpi saa enemmän valitsijamiehiä vaaleissa) nousi murskaavasti firman historian suurivaihtoisimmaksi kohteeksi kahden miljardin vaihdolla. Päivää ennen vaaleja Betfairin ja ylipäätään vedonlyöntimaailman konsensus oli, että Bidenilla on noin 60% mahdollisuus voittaa. Samaan aikaan planeetan kovin politiikkaan keskittynyt data-analyysi (https://fivethirtyeight.com/) antoi Bidenille 90% mahdollisuuden. Heillä oli osavaltioittain mukana kaikki mahdolliset gallupit luotettavuuden mukaisilla painoilla, joihin he olivat tehneet aiempien vaalien kokemusten pohjalta tarpeellisia säätöjä (Trumpin kannattajat vastaavat esimerkiksi harvemmin puhelimeen kuin väestö keskimäärin), ja simuloivat vaalit kymmeniä tuhansia kertoja. Vaaleissa on aina paljon muuttujia; millainen sää on missäkin päin kriittisiä osavaltioita, missä on flunssaepidemia, ja niin edelleen. Riittävä määrä simulointeja sulauttaa kohinasta odotusarvon, joka heidän trackillaan on mielestäni paras arvio ehdokkaiden mahdollisuuksista.

No miten ihmeessä on mahdollista, että miljardiluokan kohteessa kertoimet poikkesivat näin rajusti kovan luokan data-analyysistä? Nähdäkseni kyse oli Trumpin edellisten viiden vuoden aikana luomasta, USA:ssa lähes ainutlaatuisesta kultista, jossa kymmenet miljoonat ydinkannattajat näkivät hänet messiaanisena hahmona, joka ei vain voi hävitä. Hän on Jumalan valitsema ja siunaama johtaja, joka tekee Amerikasta jälleen suuren. Vaalien vedonlyönnissä tällaisilta ihmisiltä löytyi taskusta loputon määrä rahaa pitämään Trump räikeän yliarvostettuna ehdokkaana aina vaalipäivän aattoon asti. Vaalipäivän jälkeen ilmiö sai vielä paljon absurdimmat mittasuhteet. Neljä päivää vaalien jälkeen kaikki mediatalot Foxia myöten julistivat Bidenin vaalien voittajaksi. Joissakin osavaltioissa ääntenlasku oli yhä kesken, mutta objektiivisesti Biden oli tuolloin vähintään 99,9% varma voittaja. Betfairin pääkohde oli kuitenkin edelleen auki ja sinne tulvi lisää rahaa kymmeniä miljoonia päivässä. Tuossa vaiheessa iso massa Trumpin kannattajia halusi ehdottomasti lyödä Trumpia kertoimella 12. Päivä päivältä Bidenin voitto varmistui yhä enemmän, mutta vielä kuukausi vaalien jälkeen kohde oli auki ja luupäistä Trump-rahaa virtasi kankkulan kaivoon. Kohteessa ei edes ollut sellaista takaporttia, että Trump kaappaisi jotenkin vallan, vaan kyse oli valitsijamiehistä, jotka sitten joulukuun puolivälissä virallisesti äänestivät Bidenin presidentiksi.

Tämän pohjalta vedonlyöntikertoimiin pitää suhtautua hieman skeptisesti; Trump-kultti elää, ja voi kysyä, millaiset ihmiset laittavat rahojaan homehtumaan vedonlyöntikohteeseen 2,5 vuoden ajaksi, kun sinä aikana niille voi saada jo ihan oikeaa korkoa vaikka valtion parivuotisista bondeista, puhumattakaan kaikista mahdollisuuksista muissa sijoitusluokissa. Ehkäpä sellaiset jotka eivät ajattele vaan lyövät fanittamaansa ehdokasta?

Kertoimet nyt:

Ja tässä vielä Paf, jolla on samat kertoimet usean isomman firman kanssa (jotka luonnollisesti säätävät kertoimia sen mukaan miten kohdetta pelataan):

Trumpin krooninen yliarvostus huomioden ykkössuosikki tällä hetkellä saattaa hyvinkin siis olla jo Floridan kuvernööri DeSantis. Trump niukasti kakkosena ennen Bidenia. Jos Sleepy Joe luopuu ehdokkuudesta, Demokraattien kärkiehdokkaina pidetään melko tasaväkisesti varapresidentti Harrisia ja Kalifornian kuvernööri Newsomia.

Stable Genius

Kun Donald Trump ilmoitti kesäkuussa 2015 — poikkeuksellisen myöhään perinteisten, varteenotettavien ehdokkaiden mittapuulla — asettuvansa ehdolle, hän ampaisi gallupeissa heti republikaaniehdokkaiden ylivoimaiseen kärkeen. Republikaanikannattajien silmissä hän oli Amerikan kiinteistömaailman kuningas ja The Apprentice -ohjelman kova ja presidentillinen pomo, joka miettii hetken, kutsuu tiimin kokoon ja tekee oivaltavan bisnespäätöksen.

Jokainen itseään kunnioittava politiikan analyytikko kuittasi hänet vitsiehdokkaaksi jolla ei tule olemaan minkäänlaista mahdollisuutta ehdokkuuteen. Republikaanieliitti ja Fox News suhtautuivat häneen avoimen kielteisesti. Kun häneltä ensimmäisessä esivaaliväittelyssä elokuussa -15 tivattiin, tukeeko hän republikaanien ehdokasta jos ei itse tule valituksi, hän ei suostunut kertomaan, ja sai republikaaniyleisöltä valtavat buuaukset. Buuailuja tuli syksyllä -15 paljon. Aina uudestaan Trump sanoi jotain käsittämättömän törkeää, aina puhuvat päät totesivat että viimeistään tämä on kuolinisku hänen kampanjalleen, mutta gallupkärki ei koskaan taittunut. Vielä elokuun -16 puoluekokouksen alla puolueessa oli paljon ristivetoa, ja jotkut puolueen klikit halusivat vaihtaa ehdokasta vielä kuukausi ennen vaaleja kun Washingon Post julkaisi äänitteen, jossa Trump kertoi kourivansa rutiininomaisesti naisia.

Yllättäen Trump voitti, ja puolue alkoi lopulta yhdistyä hänen taakseen. Fox News otti hänet nopeasti omakseen. Presidenttinä hän oli loputtoman turbulenssin keskellä, mutta pörssi nousi, taloudella meni hyvin, ja hän pääsi onnekkaasti nimittämään kaksi korkeimman oikeuden tuomaria (ja vielä kolmannen ihan -20 vaalien aattona). Puolueen sisällä kaikki soraäänet hiljenivät joko vapaaehtoisesti tai viimeistään kovalla häirinnällä, ja lopulta Trump saavutti kliimaksin 4.2.2020 pitäessään vuosittaisen State of the Union -puheen. Hänestä oli tullut yhtä kuin Republikaaninen puolue, tuki oli lähes yksimielistä ja voimakkaan intohimoista. Kaikki kohut ja virkarikossyyte oli selätetty, talous oli loistavassa tikissä ja Trump ehdottomasti suurena suosikkina matkalla kohti jatkokautta. Kansakunnan tilaa on kuuntelemassa sekä kongressi etä senaatti, ja tunnelma oli tuolloin republikaanien luomana herätyskokousmainen. Kyseessä oli hyvin arvokas tapahtuma, mutta republikaanit yltyivät huutamaan seisaallaan ”Four more years!” Sitten tuli korona, ongelma jonka hoito ei istunut Trumpin vahvuuksiin ja joka maksoi hänelle jatkokauden.

Trumpin toimintaa ohjaa pieni joukko nuoruudessa selkäytimeen syöpyneitä oppeja.

  • Puhu simppelillä, lapsen tasolla olevalla sanavarastolla, ja käytä yksinkertaista kielioppia. Tämä on populismissa tyypillistä ja tulee Trumpilta luonnostaan. Vaikka Suomessa on laadukas peruskoulu, täälläkin on paljon ihmisiä joiden on vaikeaa seurata poliitikkojen ja A-studion asiantuntijoiden puhetta. USA:ssa ongelma on paljon pahempi. On vaieka myöntää itselleen että sivistystaso ei riitä normaalin poliitikon ymmärtämiseen, ja seurauksena on pahaa oloa ja vihaa. Trumpin puhetta ymmärtää jokainen.
  • Ole liki rajattoman optimistinen ja luota vaistoihisi. Syksyllä 2016 Clinton keskeytti kampanjan päiviksi valmistautuakseen tiiminsä ja harjoitusvastuksien kanssa ensimmäiseen väittelyyn, joka on vaalivuosina TV-vuoden toiseksi katsotuin ohjelma Super Bowlin jälkeen. Trump jatkoi kampanjointia pilkaten Clintonin breikkiä, eikä valmistautunut millään tavalla. Jollain perverssillä tavalla minun on pakko ihailla sitä, että joku voi täysin pystymetsästä kävellä tilanteeseen, jossa paineet ovat kovemmat kuin ehkä millään muulla areenalla.
  • Jos joku hyökkää kimppuun, älä puolustaudu passiivisesti vaan iske täysillä vastapalloon. Tähän on vaikea poimia yksittäisiä esimerkkejä, koska Trump toteuttaa tätä koko ajan, se on kuin hengittämistä.
  • Jos olet pidempiaikaisessa konfliktissa, sen ratkettua julistaudu voittajaksi, oli lopputulos mikä hyvänsä. Trump on voittanut kaikki häviämänsä oikeusjutut, hänen kaikki konkurssinsa olivat menestyksiä, hän voitti ne republikaanien esivaalit jotka hävisi, hän sai 2016 vaaleissa enemmän laillisia ääniä kuin Clinton, ja lopulta, frankly, hän voitti vuoden 2020 presidentinvaalit. Hän on voittaja, se on keskeisin osa hänen brändiään. Hän voittaa aina, hän on paras kaikessa.

Lopulta Trumpin erottaa muista vielä yksi, vaikeasti määriteltävä X-factor. Miksi ihmiset pelaavat hedelmäpelejä ja saavat pienen mielihyväryöpyn havaitessaan että some-kanavaan on tullut jokin viesti tai merkintä, jotain yllätyksellistä? Ihmiset koukuttuvat satunnaisiin palkintoihin. Aina kun Trump alkaa puhua, ihmiset saavat tuon dopamiinipiikin, koska Trump voi sanoa mitä tahansa. Jotain joka päätyy heti uutisiin. Hän on täysin arvaamaton ja vastustamattoman viihdyttävä, mikä tekee hänestä magneettisen. Syksyllä -16 joku kommentaattori huomautti, että Clinton johtaa gallupeita, mutta 90% mediahuomiosta on koko ajan Trumpissa. Koko kautensa Trump hallitsi mediailmatilaa ennenkuulumattomalla tavalla. Hän oli repivän ristiriitainen, mutta kiistatta maailman valovoimaisin politiikan supertähti, jotain joka on mahdollista vain Amerikassa.

Bidenin astuttua valtaan mylly Trumpin ympärillä on hiljentynyt. Hän on poissa valtasomesta, vuotojen perusteella pitkästyneenä Mar-a-Lagossa. Demokraatit etsivät savuavaa asetta hänen toimistaan 6.1., mutta tuskin pystyvät fyysisesti estämään häntä tavoittelemasta presidenttiyttä. Kaikki sisäpiirikommentit viittavat hänen lähtevän kisaan. Joidenkin lähteiden mukaan hän olisi halunnut jo nyt kesällä julkaista ehdokkuuden, mutta avustajat yrittävät estää sen ainakin välivaaleihin asti.

Floridan unelmavävy

Harmikseen Donald Trump ei ole välttämättä asuinpaikkansa suosituin poliitikko. Ron DeSantis on 43-vuotias Floridan ensimmäisen kauden kuvernööri. Hän valmistui juristiksi Yalesta ja Harvardista, värväytyi armeijaan, palveli laivaston luutnanttina Irakissa vuonna 2007, ja pääsi kongressiin vuonna 2012. Siellä hän löysi nopeasti aatetovereita puolueen oikean laidan Teekutsuliikkeestä, ja oli alkuvuodesta 2015 perustamassa ”Vapauden toimikuntaa”, republikaanisten kongressiedustajien kerhoa jonka tavoitteena oli viedä puoluetta enemmän oikealle. Loppuvuodesta 2018 hän tavoitteli Trumpin vahvalla tuella Floridan kuvernöörin paikkaa. Vaalimainoksissaan DeSantis nähtiin opettamassa pienelle, MAGA-paitaan puetulle lapselleen, miten rakennetaan muuri. Haastattelussa häneltä kysyttiin, onko mitään kysymystä jossa hän olisi eri linjoilla kuin Trump. Ei ollut. Hän voitti tarkistuslaskennan jälkeen vastaehdokkaansa 0,4% erolla. Kommentaattorit pitivät tätä uutena osoituksena Trumpin kasvavasta kuninkaantekijän asemasta tärkeissä vaa’ankieli-osavaltioissa. DeSantis nousi kuvernööriksi leimallisesti Trumpin oppipoikana, an apprentice.

Kuvernöörinä DeSantis on luonnollisesti pyrkinyt ajamaan konservatiivista politiikkaa. Hän kannattaa veronalennuksia, sosiaalietuuksien karsimista ja vapaata aseenakanto-oikeutta (hänellä on paras mahdollinen A+ arvosana Kansalliselta kivääriyhdistykseltä). Hän vastustaa aborttia, seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ja koronarajoituksia. Näistä nimenomaan koronavääntö Bidenin kanssa viime vuonna viimeistään nosti hänet maan valovoimaisimmaksi nuoreksi republikaanipoliitikoksi. Hän edustaa kaikkea sitä mitä hyvin oikealle 2000-luvun mittaan lipunut republikaanieliitti voi toivoa; kaikki oikeat kannat, loistelias tausta, edustava kiiltokuvaperhe, vastustaa tarmokkaasti pahan liittovaltion aikeita puuttua kansalaisten asioihin, heidän vapauden tavoitteluunsa vaikka sitten koronan keskellä. Hän vaikuttaa liki täydelliseltä paketilta. Liikkuvillekin äänestäjille hänellä on jotain mihin tarttua; ympäristökysymyksissä hänen nuoruutensa näkyy niin ettei hän ole ihan hiilenmusta republikaani. Mutta uskaltaako hän haastaa The Donaldin, ja jos haastaa, onko hänellä mahdollisuuksia?

Let’s get this fucking party started

Vielä viime syksynä DeSantis viittasi presidenttiehdokkuus-uteluihin kintaalla ja piti höpöpuheena, korostaen keskittyvänsä vain uudelleenvalintaansa Floridassa. Sittemmin hän on rikkonut ennätyksiä varainkeruussa kuvernöörikamppailuun, joka käydään alkavana syksynä. Rahaa tulvii niin paljon että vaikka hän hamuaa murskavoittoa kalliilla kampanjalla, hän tuskin tulee käyttämään paljon yli puolia kaikista kerätyistä varoista. Rahaa tulee niin kovan profiilin republikaanilahjoittajilta kuin ruohonjuuritasoltakin. Periaatteessa osavaltion kampanjaan kerättyjä varoja ei saisi käyttää liittovaltiotasolla, mutta tähän on porsaanreikiä ja hiljattaisia ennakkotapauksia. DeSantis ei ole pyytänyt Trumpilta mitään tukea uudelleenvalintaan, eikä enää vastaa mitään presidenttikysymyksiin.

Gallupeissa DeSantis on vielä hyvin kaukana Trumpista. Kun republikaaneilta kysytään, kumman nämä mieluummin näkisivät puolueen ehdokkaana, tyypillinen tulos on Trump 50%, DeSantis 25%, en osaa sanoa tms. 25%. Ero vaikuttaa valtavalta, mutta kannattaa muistaa, että Trump oli vielä hiljattain presidentti, kun taas DeSantis on hänen 43-vuotias oppilaansa, ensimmäisen kauden kuvernööri. Tammikuussa 2024 tämä on 45-vuotias toisen kauden kuvernööri, Trump taas on tuolloin vanhentunut 77-vuotiaaksi. Vielä merkittävämpää on, että Trumpia ja DeSantisia ei ole tietenkään koskaan nähty samalla väittelylavalla. Heidän tällä hetkellä täysin eritasoiset profiilinsa tasoittuisivat sillä hetkellä kun näin ensimmäistä kertaa tapahtuisi, todennäköisesti vuoden päästä elokuussa. DeSantisin trendi on jo nyt nouseva.

Vaarallisinta Trumpin kannalta on, että hänen kannattajansa todella pitävät DeSantisista. En ole nähnyt Trump-twitterissä juuri poikkipuolista sanaa DeSantisista, vaan mantrana on, että parivaljakko Trump-DeSantis 2024-2028, DeSantis 2028-2036. Vain näin maan asiat saadaan sementoitua kuntoon niin että demsit eivät ihan heti pilaa perintöä.

Sitä mukaa kun DeSantis on edes ilmestynyt presidenttigallupeihin ja alkanut saada niissä jonkinlaista kannatusta, Trumpin suhtautuminen entiseen suojattiinsa on alkanut muuttua kalseammaksi. Trumpin mukaan DeSantis ei olisi mitään ilman häntä. Kärsimätön Trump ei meinaa enää kestää asemasotaa, vaan haluaa temmata aloitteen käsiinsä asettumalla ensimmäisenä ehdolle.

Veikkaan että kun Trump luultavasti juuri Floridassa julkistaa ehdokkuuden, hän rakentaa asetelman niin kuin hän olisi puolueen istuva presidentti hakemassa jatkokautta. Tuolloinhan kirjoittamaton sääntö on että presidenttiä ei haasteta. Trump vaatii heti koko puoluetta asettumaan taakseen, joko olet lojaali tai petturi. Minkäänlaiselle esivaalikamppailulle ei ole tarvetta, ehdokas naulataan nyt heti.

Milloin ilmoitusta on lupa odottaa? Ehkä todennäköisin ja Trumpin avustajien mielestä turvallisin vaihtoehto olisi odottaa ainakin välivaalien yli joulu-tammikuuhun. Mikäli DeSantis jatkaa nousuaan gallupeissa ja hänen ehdokkuudestaan puhutaan yhä enemmän, Trump ei välttämättä kestä odottaa, vaan asettuu härskisti ehdolle kesken välivaalikamppailun, pyrkien ottamaan Floridan ilmatilan haltuun ja leimaten niin DeSantisin kuin puolueen voiton omaksi ansiokseen.

On tietenkin hyvin dramaattista kuulla DeSantisin lausunto Trumpin ehdokkuuteen. Mikäli Trump julkistaisi sen kesken välivaalikamppailun, DeSantisin olisi helpohkoa todeta keskittyvänsä nyt täysillä uudelleenvalintaansa. Jos Donald malttaa odottaa tammikuuhun, DeSantisin on pakko kommentoida asiaa. Ensimmäinen, antiklimaattinen vaihtoehto on, että hän yllättäen asettuu suoraan kannattamaan Trumpia. Heillä on jonkinlainen diili jonka salaisessa lisäpöytäkirjassa on varma varapresidenttiehdokkaan paikka tai muuta kivaa. Tämä on mahdollista, mutta en pidä todennäköisenä. Jos haluaa politiikassa huipulle, vieläpä USA:ssa, on pakko olla ainakin jossain määrin narsistinen, jopa psykopaattinen tappajaluonne. Poliittinen eläin joka elää vallasta. Eläin joka haistelee ilmassa väreilevää momentumia, ja jos sitä on niin paksulti että veitsellä voisi leikata, on pakko iskeä. Toista mahdollisuutta ei välttämättä tule. DeSantis on tällä kierroksella isossa nosteessa. Huippuälykkäänä miehenä hän ymmärtää, että Trump luultavasti tärvelisi liikkeen toisen kauden aikana ja DeSantis varsinkin varapresidenttinä uppoaisi laivan mukana.

Uskon siis että DeSantis lähtee kisaan, mutta ei halua kertoa sitä yhtä aikaisin kuin Trump. Jää nähtäväksi, millä sanamuodoilla hän pyrkii pitämään kynttiläänsä vielä muutaman kuukauden vakan alla, vai tuleeko lausunnossa jo vahva vihje. Sitten jos/kun hän virallisesti lähtee kisaan vaikkapa ensi huhtikuussa, kampanjan viesti voisi mutuiluni perusteella rakentua tulevaisuuteen katsomisen pohjalle. Biden on pilannut maan monin tavoin, nyt on aika kääriä hihat ja alkaa tuoreilla, energisillä käsillä korjaamaan vahinkoa ja tekemään Amerikasta jälleen se maa jonka perustajaisät visioivat. Rivien välissä viestinä olisi, että kukaan ei enää halua kuulla vanhan ukon tourette-hokemaa varastetuista vaaleista. Mitenkään suoraan DeSantis ei halua alkaa Trumpia alkuvaiheessa kritisoida, se olisi liian vaarallista.

Trumpilla ei yleensä ole mitään kummempaa strategiaa, hän reagoi ärsykkeisiin aiemmin mainitulla työkalupakilla. DeSantisin ehdokkuus olisi hänelle jo itsessään vakava arvovaltatappio, hyökkäys hänen auktoriteettiaan vastaan. Alkaako loka lentää avustajien vastustuksesta huolimatta heti, ja jos alkaa, miten Trumpin kannattajat reagoivat? Kääntyvätkö he Johtajan käskystä kuuliaisesti DeSantisia vastaan, vai alkaako kultin pohja hiljalleen lahota? Aivan kuten koronapandemia helmi-maaliskuussa 2020, kysymys oikeasta lähestymistavasta vaarallista DeSantisia vastaan on hyvin kompleksinen ongelma, jota pitäisi rauhassa malttaa analysoida eri puolilta, käydä avointa keskustelua, kuunnella ja luottaa asiantuntijoita (tässä tapauksessa vähiten tylsää kynää siitä penaalista Trumpin poliittisia neuvonantajia jotka vielä kyydissä ovat). Näin tuskin tapahtuu. Perustaako laumaa johtava gorilla työryhmän, jos kesken sen unia joku nuori uros puree sitä kivekseen?

Jos DeSantis alkaa päästä niskan päälle alkuvuodesta 2024, on kiinnostavaa seurata, pyrkiikö Trump tuhoamaan koko puolueen siinä määrin kuin pystyy. Ovatko kaikki republikaanien sisäiset prosessit korruptoituneita, onko käynnissä RINOjen salaliitto Trumpia vastaan? Hirveän vaikeaa arvioida. Joka tapauksessa ennennäkemätön sirkus lienee luvassa jos molemmat ovat ehdolla. Tällä hetkellä on vaikea nähdä että kukaan muu iskisi kiilaa kisaan, mutta toki isoja yllätyksiä on aiemminkin nähty. Kesällä 2006 tuskin juuri kukaan osasi nähdä että chicagolainen paikallispoliitikko, senaattiin ensimmäistä kertaa pyrkivä Barack Obama — olkoonkin että oli noussut valtakunnanjulkisuuteen puheellaan demokraattien puolukokouksessa kahta vuotta aiemmin — olisi edes mukana kisassa, saati että voittaisi. Kesällä 2014 kukaan ei ajatellut Trumpia edes vitsiehdokkaana, hän oli flirttaillut sillä niin usein että oli jo sutta huutava poika. Eikä kesällä 2018 tietenkään tiedetty että pandemia myllää asetelmat. Juuri siksi tuli mieleen kirjoittaa tällaista alustavaa, luultavasti koomisen vääräksi osoittautuvaa pohdintaa näin aikaisin. Syksyllä 2024 tämä on heikko ääni kaukaa menneisyydestä, ajalta jolloin ei vielä lainkaan tiedetty, mitkä yllättävät käänteet odottavat.

Tähän oli tarkoitus tulla vielä sepustukset demokraattien asetelmista, mutta se jääköön johonkin myöhempään kertaan.

220 Synes om

Tak for den interessante baggrundsinformation. Jeg plejer først at vågne op til det amerikanske præsidentvalg lige op til valget. Så går man glip af meget, der allerede er sket. Jeg ser frem til næste del af din artikel.

13 Synes om

Helt vildt godt indlæg. Det, at du også inddrog væddemålskvotienter, gjorde det endnu bedre, jeg var solgt allerede ved “Stable genius”. Den fyr skal jeg følge, så jeg ikke går glip af et demokratisk indlæg ved et uheld.

6 Synes om

Tak til jer begge, dejligt at høre, at I fandt historien interessant.

I demokraternes kapløb kan der næppe ske noget, før Biden annoncerer sine intentioner engang næste forår. Det er selvfølgelig interessant at overveje, hvad hans beslutning vil være; sandsynligvis stiller han ikke op, og kapløbet starter derfra.

Angående republikanernes kapløb fangede jeg dette nye bevis på Fox’ (eller rettere Murdochs) og Trumps køligere forhold:

Laura Ingraham er, sammen med Tucker Carlson, en af Fox News’ mest strålende og skarptungede kommentatorer, som naturligvis var 100% bag Trump hele vejen igennem. Jeg har sjældent set hende så hjertelig, som da hun bød DeSantis velkommen lige på samme tid, som Trumps rally var begyndt, i dette klip ved 1:10.

Et andet Murdoch-ejet konservativt medie, New York Post, slagtede Trump nådesløst for et par dage siden:

15 Synes om

Fantastisk åbning, @Kale-possu!

Jeg er selv en total amatør, når det kommer til analyse af det amerikanske præsidentvalg, men jeg så lige dette:

https://twitter.com/MikaHentunen/status/1554163565334069250?s=20&t=fSjcPgxlYZJ8UQ16s_vpjQ

Mister Trump allerede tid til sine rivaler, før han officielt annoncerer sit kandidatur?

16 Synes om

Helt fantastisk startindlæg!

Hos Unibet er oddsene for de republikanske kandidater nu 2,00 for Trump og 2,75 for DeSantis

4 Synes om

Jeg er enig med de andre, åbningsopslaget var god læsning, selvom det traditionelt ikke har været et emne, der har interesseret mig så meget. Nu begynder det at interessere mig!

5 Synes om

Demokraternes udgangspunkt, Del 1/3: Historiske anekdoter

Det største en amerikanskfødt, politisk ambitiøs person kan opnå, er naturligvis præsidentskabet. Man stræber oftest efter at forblive i embedet så længe som muligt; normalt har kun to-perioders-reglen, et valgnederlag eller et attentat afsluttet arbejdet. Frivillig tilbagetræden har været sjælden og er blevet betragtet som et tegn på svaghed.

Joe Biden vil sandsynligvis næste forår meddele, at han opgiver at søge en anden periode. Beslutningen vil være svær for den hårdføre irsk-amerikanske gadedreng. Før Biden har USA haft 45 præsidenter. Hvor mange af dem har overhovedet frivilligt trukket sig tilbage fra embedet?

Den seneste “frivillige” afgange er Richard Nixon, der trådte tilbage i midten af sin anden periode i 1974 på grund af Watergate-skandalen. Frivilligheden er dog her helt teoretisk, da han først trådte tilbage, da hans eget republikanske parti vendte sig mod ham, og dermed ventede en sikker fyring senere i Senatet.

Før vi går videre til de egentlige afgange, skal det nævnes, at det først i 1950’erne blev nedskrevet i forfatningen, at en præsident kun kan tjene to fulde perioder. Hvis han er kommet til embedet fra vicepræsidentposten, så den forkortede periode var mindre end to år, har han ret til at søge yderligere to fulde perioder derefter.

To-perioders-princippet har dog været de facto-reglen fra begyndelsen, baseret på grundlæggernes brøl. Både George Washington og Thomas Jefferson opgav at søge en tredje periode og understregede, at ingen af deres efterfølgere heller burde. Dette blev overholdt indtil Anden Verdenskrig.

Den seneste ægte frivillige tilbagetræden er Lyndon B. Johnsons beslutning om ikke at stille op ved valget i 1968. Johnson var kommet til embedet fra vicepræsidentposten efter den myrdede Kennedy i november 1963, med et år og to måneder tilbage af perioden. Han vandt i 1964, men på grund af svigtende helbred, den mislykkede Vietnamkrig og den deraf faldende opbakning, trak han sig tilbage i -68.

Calvin Coolidge kom fra vicepræsidentposten til embedet i 1923 efter den pludseligt afdøde Warren G. Harding, vandt i 1924, men opgav at søge en genvalgsperiode ved valget i 1928. Han udtalte: “Ingen har været præsident i ti år, det er lang tid – for lang tid!” (Kun lidt senere var FDR under exceptionelle omstændigheder præsident i rekordlange 12 år fra 1933-1945, den eneste gang nogen brød Washington-Jeffersons linje før forfatningstillægget. Roosevelt er ikke blevet kritiseret meget for dette, men betragtes som en top 3-præsident i historien sammen med Lincoln og Washington.)

Chester A. Arthur trådte ind fra vicepræsidentposten i 1881 efter den myrdede James A. Garfield og søgte ikke genvalg i 1884 på grund af svigtende helbred, især da han ville have været nødt til at deltage i republikanernes primærvalg. Tilbagetrædelsen skammede dog Arthur, og den stakkels djævel var på en eller anden måde formelt med i primærvalget, uden at føre kampagne overhovedet.

Rutherford Birchard Hayes blev valgt til præsident i 1877 og besluttede allerede tidligt, at én periode var nok, og derefter pensionere sig hjemme i Ohio. Dette er det seneste tilfælde, der fuldstændig svarer til Bidens mulige situation.

James Buchanan tjente som præsident fra 1857-1861 og søgte ikke genvalg. Han rodede med sin dårlige ledelse USA ud i borgerkrig og er i hvert fald indtil for nylig blevet betragtet som landets dårligste præsident i historien. Han udtalte selv efter sin periode: “Historien vil retfærdiggøre mit minde.”

De unge husker ikke, at James Knox Polk efter sin oprindelige plan kun var præsident i én periode fra 1845-1849, vandt krigen mod Mexico og trak sig tilbage til Tennessee, hvor han døde kun få måneder efter sin periodes afslutning.

Seks reelle tilbagetrædener (forudsat at jeg ikke har misset noget tilfælde), hvoraf Johnsons og Coolidges tilbagetrædener i det 20. århundrede efter at have tjent over en hel periode kan betragtes som acceptable, og de resterende fire er oldtidshistorie fra tider, hvor præsidenterne også ofte måtte kæmpe i primærvalg, noget der ikke længere blev set i det 20. århundrede. Alle andre gange har en præsident i første periode søgt genvalg, og i det 20. århundrede har groft sagt 2/3 af tilfældene opnået det.

Som en opsummering af historien kan det konstateres, at hvis USA i øjeblikket havde en demokratisk valgt præsident i første periode i den normale aldersgruppe 45-70 år, ville vi ikke behøve at spekulere i demokraternes primærvalg. Det ville næsten være en selvfølge, at præsidenten næste forår ville starte sin kampagne, og ingen ville udfordre ham i primærvalget. På bettingmarkedet ville hans odds for en genvalgsperiode nu være i størrelsesordenen 1,4-1,7. En god tommelfingerregel er, at hvis økonomien er ret god i et valgår, giver folket præsidenten en genvalgsperiode.

I næste del en gennemgang af Bidens periode, meningsmålingernes udvikling, sundhedstilstanden i det omfang den er kendt, og de nuværende sandsynligheder for midtvejsvalgene. Hvis Biden endnu ikke har truffet sin beslutning, kan resultaterne af midtvejsvalgene have indflydelse på den. Hvis demokraterne taber begge kamre, og Biden meddeler, at han trækker sig, ville han helt sikkert være en af historiens mest lamme ænder de sidste knap to år, en elendig afslutning på en fornem karriere. Desuden ville demokraternes primærvalg blive afholdt under meget mærkelige stjerner.

54 Synes om

Demokraattien ennakkoasetelmat, Osa 2/3: Biden

Joe Bidenin uran pituus liittovaltiotason politiikassa hakee vertaistaan maan historiasta. Hänet valittiin Senaattiin syksyllä 1972 vain 29-vuotiaana, yhtenä nuorimmista koskaan. Hän oli senaattorina yhtäjaksoisesti 36 vuotta, kunnes nousi Obaman voiton myötä varapresidentiksi kahdeksi kaudeksi. Maanläheinen, irlantilaisjuurinen Biden nousi senaattiin melko vähävaraisena, ja säilyi senaatin ”köyhimpiin” kuuluvana koko pitkän uransa, matkustaen aina junalla yli tunnin työmatkansa. Vasta Trumpin kauden aikana hän alkoi tienata miljoonia puhujapalkkioilla ja kirjamyynneillä.

Bidenin senaattorinura alkoi hirvittävän tragedian varjossa, kun hänen vaimonsa ja taaperoikäinen tyttärensä kuolivat auto-onnettomuudessa. Hän meinasi erota heti senaatista, mutta demokraattiryhmän silloinen piiskuri taivutteli hänet jatkamaan. Ensimmäisen kuusivuotiskautensa aikana Biden tapasi ja nai nykyisen vaimonsa, joka Bidenin mukaan palautti hänen aidon kiinnostuksensa politiikkaan.

Ensimmäisten senaattorikausiensa aikana Biden profiloitui eräissä korkean profiilin keisseissä, kehittyi lapsuuden änkytyksen miltei selättäneenä hyväksi puhujaksi, miellytti konstailemattomalla tyylillään, ja nousi kesällä 1987 pragmaattisena keskilinjan poliitikkona demokraattien ykkössuosikiksi tulevaan esivaaliin kohti seuraavan vuoden presidentinvaaleja. Samana syksynä Bidenin havaittiin plagioineen joitakin otteita puheisiinsa toisen työväentaustaisen poliitikon puheista, korostaen kyseisissä kohdissa tunteisiin vetoavasti raivanneensa sukunsa ensimmäisenä tiensä yliopistoon. Medialla oli tuolloin hieman pulaa hyvistä vaaliaiheista, joten se alkoi yhä intensiivisemmin etsiä ja myös löytää erinäisiä Bidenin koiruuksia; hän oli useasti liioitellut opintomenestyksiään, plagioinut Robert Kennedyn puhetta ja jopa pientä osaa JFK:n virkaanastujaispuheesta, vielä vakavampana tapauksena syyllistynyt plagiointiin eräässä oikiksen esseessään. Negatiivinen lumipallo alkoi pyöriä, ja lopulta Biden luopui ehdokkuudesta kerättyään sitä ennen demokraattiehdokkaista muhkeimman vaalikassan.

Kroonisten pikkurikkeiden lisäksi Bidenin heikkoutena on pidetty hänen tapaansa improvisoida vaihtelevalla menestyksellä kirjoitettuja puheita pitäessään. Hän on itsekin kutsunut itseään ”möläytysmasiinaksi”, eikä tilanne ole iän myötä ainakaan parantunut.

Vuoden 1987 nöyryytyksen jälkeen Biden arvioi mahdollisuuksiaan liki joka kierroksella, mutta lähti kisaan seuraavan kerran vasta vuonna 2007. Sillä kerralla Biden ei päässyt telineistä lainkaan Clintonin ja Obaman mennessä omia menojaan yhteen eeppisimmistä esivaalikähinöistä ikinä. Lopulta nuori, Demokraattien vasempaan laitaan tuolloin kallellaan ollut Obama tarjosi varapresidentin paikkaa itsensä vastakohdalle. Obama vei säkenöivyydellään parrasvalot presidenttinä, mutta Biden oli hyvin aktiivinen ja sangen vahva varapresidentti; erityisesti senaatissa hän mielellään hyödynsi kokemustaan ja väänsi usein mattopainia republikaanien kanssa. Miesten välille sukeutui kahden kauden aikana syvä ystävyys, ja viimeisenä tekonaan presidenttinä, olettaen että tämä on Bidenin uran päätös, Obama myönsi hänelle yllättäen ääriharvinaisen, korkeimmista korkeimman kunniamerkin, Presidental Medal of Freedomin with distinction.

Kriitikot Vladimir Putinia myöten näkivät asian tähän tapaan:

Ehdokkaana

Jouduttuaan hautaamaan toisenkin lapsensa Biden ei lähtenyt varapresidentin paikalta vuoden 2016 esivaaleihin, mutta ilmoittautui huhtikuussa 2019 tavoittelemaan ehdokkuutta vuoden 2020 vaaleissa. Vaikka Biden oli tuolloin vedonlyönnissä vain yksi melko tasaväkisestä kärkinelikosta yhdessä Sandersin, Warrenin ja Harrisin kanssa, Trump pelkäsi dems-kilpakumppaneitaan oikeistolaisempaa Bidenia alusta lähtien eniten. Trumpin huoli meni niin pitkälle, että loppukesästä -19 hän yritti omin päin painostaa Zelenskiytä kaivamaan kuraa Bidenista ja hänen pojastaan Hunterista, johtaen Donaldin ensimmäiseen virkasyytteeseen.

Bidenin oli ajoittain pinteessä syksyn 2019 esivaaliväittelyissä korkean iän selvästi jo näkyessä, ja otti pataan tammikuun 2020 ensimmäisissä osavaltioissa, mutta satsattuaan hirveästi paukkuja mustien vakuutteluun otti murskavoiton Etelä-Carolinassa, eikä enää päästänyt aloitteestaan irti. Maaliskuun alun Supertiistaina Biden tyrmäsi viimeisen vastustajansa Sandersin, ja Trumpin kompuroidessa koronassa alkoi nostaa osakkeitaan presidenttigallupeissa. Syksyn huipputärkeään ensimmäiseen väittelyyn Trump oli valinnut taktiikakseen keskeyttää Biden alinomaa, tavoitteena sekoittaa papan pasmat ja saada hänet menettämään hermonsa. Biden oli toki ärtynyt, mutta piti paketin kasassa ja aivot hyvin toiminnassa koko raskaan rupeaman, saaden vieläpä Fox Newsin ainoan liberaalilaitaan kuuluvan supertähtitoimittajan Chris Wallacen läksyttämään kanssaan Trumpia. Tuo väittely, jonka Biden yllättäen voitti, ehkä jopa ratkaisi vaalit.

Presidenttiyden alku

Bidenin alku presidenttinä oli hankala, kun ennenkuulumattomasti Trumpin hallinto ei tehnyt juuri minkäänlaista yhteistyötä sujuvan vallanvaihdon eteen. Trump onnistui kuitenkin munimaan senaatin demokraateille Georgian uusintavaaleissa, joiden piti lähtökohtaisesti liki 90% varmuudella taata Republikaaneille enemmistö. Trump sai pakotettua molemmat republikaaniehdokkaat Suuren valheensa taakse, karkottaen juuri sen verran liikkuvia äänestäjiä että Demokraatit nappasivat molemmat paikat ja siten varapresidentin turvin de facto enemmistön senaatin 50-50-paikkajaossa. Näin Biden sai enemmistön molempiin kamareihin ja sen myötä hyvät mahdollisuudet saada tavoitteitaan läpi ensimmäiset kaksi vuotta.

Hoidettuaan ensi töikseen Trumpin punaisen dieettikokisnapin pois 600 kiloa painavasta Resolute deskistä, Biden kääri hihat ja runnasi läpi kahden biljoonan dollarin koronatukipaketin talouteen jossa inflaatio jo kyti konepellin alla. Biden sai paketin myötä alkukuukausina hyviä kannatuslukuja ja kiitosta kansalta. Ensimmäisen särön Biden sai sekasortoisesta Afganistanin vetäytymisestä, ja hiljalleen kiihtyvä inflaatio alkoi rapauttaa suosiolukuja.

Välivaalit

Biden täyttää marraskuussa 80 vuotta. Hänen kävelynsä on jäykkää, puhe puuroutuu aiempaa herkemmin, teleprompterista lukeminen onnistuu vaihtelevalla menestyksellä, hän kaatuilee ja päästelee sammakoita. Kuulostaa äärioikeistopropagandalta, mutta tältä se vain näyttää. Jo 75% demokraattien kannattajista haluaa jonkun toisen puolueen seuraavaksi ehdokkaaksi. He ovat kyllästyneet jännäämään sydän kurkussa Bidenin julkisia esiintymisiä, varsinkin jos niihin kuuluu käsikirjoituksen ulkopuolelta kommentointi — tilanne jota Valkoinen talo pyrkii häiritsevän paljon välttelemään.

Biden on unelmoinut presidenttiydestä vuosikymmeniä, ja päästyään viimein ikämiehenä Ovaalihuoneeseen on todella nauttinut tilanteesta ja pitänyt kaikki ohjat käsissään, jättäen varapresidentti Harrisin pieneen rooliin. Marraskuussa ratkeaa, saako Biden asioita läpi ensimmäisen kautensa jälkipuoliskolla. Tältä asetelmat näyttävät tällä hetkellä fivethirtyeightin simulaatioilla (senaatissa 50-50 lukeutuu siis tässä Demokraattien voitoksi):

Kongressi on siis menossa alta, mutta senaattiskabassa demokraattien tilanne näyttää ainakin vielä yllättävän hyvältä, johtuen ainakin Republikaanien muutamissa osavaltioissa epäonnistuneista ehdokasasetteluista sekä heidän viime vuosina luomansa äärikonservatiivisen papiston Operaatio Roesta, joka on saanut keskilinjan kansan laajasti takajaloilleen. Data osoittaa selvästi, miten Republikaanien suosio on laskenut Korkeimman oikeuden aborttilinjauksen jälkeen. Onko asia kansan mielen päällä vielä marraskuussa vai dominoiko talous ja inflaatio vaalisyksyä, jää nähtäväksi. Vedonlyöntimarkkina on senaatin osalta hämmentävän jyrkästi eri linjoilla fivethirtyeightin kanssa, nimenomaan Demokraattien aidon enemmistön (vähintään 51) osalta (Unibet tässä esimerkkinä):

Asetelmat tuskin kolmessa kuukaudessa keikahtavat noin paljon, joten vedonlyöntimarkkinan on pakko arvioida juuri tämänhetkinen tilanne hyvin eri tavoin kuin fivethirtyeight. Vielä reilu kaksi vuotta sitten ajattelin että poliittinen vedonlyöntimarkkina on auktoriteetti jota kaikkien pitää, jos ei nyt palvoa niin ainakin terveellä tavalla kunnioittaa, mutta edelliset presidentinvaalit kyllä karistivat tämän näkemyksen USA:n osalta. Luotan paljon enemmän fivethirtyeightiin, joskin vielä pitää painottaa, että se estimoi mitä tapahtuisi jos vaalit pidettäisiin juuri nyt, kun taas vedonlyöntimarkkina yrittää arvioida miten ihmiset äänestävät marraskuussa.

Luopumisen tuska

Pelkästään jo kongressin todennäköiseltä näyttävä menetys hankaloittaa Bidenin kauden jälkipuoliskoa, ja senaatin menetys tekisi hankkeiden läpimenosta ylitsepääsemätöntä tervanjuontia. Heti välivaalien jälkeen Bidenilta aletaan kysellä jatkoaikeistaan. Tammikuussa mylly pyörii jo kuumana, ja maaliskuussa spekulaatio nielee kaiken alleen jos hän ei vielä silloin ole kertonut. Miksi näin, vaalithan ovat vasta marraskuussa 2024?! — No, normaalisti esivaalien ollessa edessä, viimeksi demokraatien osalta viime kaudella, kaikki varteenotettavat ehdokkaat julkistavat ehdokkuutensa vaaleja edeltävän vuoden keväällä tai jopa ihan alkuvuodesta. Hillary Clinton julkisti ehdokkuutensa 2008 vaaleihin tammikuussa 2007, ja vuoden 2016 vaaleihin huhtikuussa 2015. Obama hyppäsi -08 kisaan helmikuussa 2007, Sanders 2016 kisaan huhtikuussa 2015 ja 2020 kisaan helmikuussa 2019. Ja edelleen, nykyinen varapresidentti Harris ilmoittautui 2020 kisaan tammikuussa 2019, keräten ennätysmäisen monelta kampanjatukea ensimmäisen vuorokauden aikana.

Rahaa kampanjaa varten pitää alkaa kerätä heti julkistuksen jälkeen kovaa vauhtia, ensimmäiset esivaaliväittelyt saattavat olla jo vaalien aattovuoden keskikesällä, loppukesällä kampanjat jauhavat jo kaikilla sylintereillä ja rahaa alkaa palaa niin perkeleesti. Useat demokraattipoliitikot hiovat jo salassa askelmerkkejään, ja kärsimättömyys alkaa paistaa läpi heti vuodenvaihteen jälkeen. Maaliskuussa joku Buttigieg saattaa jo ottaa varaslähdön vaikka Biden olisi edelleen hiljaa, mikä olisi huomattavan kiusallista.

Hayes, Buchanan ja Polk, siinä Bidenia edeltävät presidentit jotka uutena vaaleilla valittuina eivät tavoitelleet jatkokautta. Miehiä ajalta jolloin presidenteillä oli joulupukinparrat ja tsekkipiiskat. Biden on taistelija joka haluaa säätää meriittejään vielö inasen kovemmiksi kuin ne ovatkaan. Viimeinen asia jonka hän haluaisi tehdä on myöntää, ettei hänestä ole jatkokaudelle. Kansa ajattelee heti, onko hän sen myöntäessään edes tätä kautta loppuun täysin työkykyinen. Toisen kauden presidenttejä on jälkipuoliskolla tavattu kutsua ”rammoiksi ankoiksi”, varsinkin kun heillä ei siinä vaiheessa ole yleensä ole enää ollut kamareja hallussaan, ei ainakaan molempia. Huomio on alkanut jo kiinnittyä uusien ehdokkaiden presidenttikisaan, mutta toisen kauden presidenttiys on kuitenkin antanut tiettyä pohjakunnioitusta vanhalle isännälle.

Viimeistään vaimo Jill saa puhuttua ikitaistelijalle realiteetit, ja Biden tekee mitä puolueen eteen täytyy, ilmoittaa hyvissä ajoin helmi-maaliskuussa ettei tavoittele jatkokautta. Muutaman viikon ”vakavan pohdinnan” jälkeen varapresidentti Kamala Harris julkistaa kampanjansa, ja Biden ilmoittaa kannattavansa häntä, ellei Harris koe sitä enemmän taakaksi. Muitakin ehdokkaita ilmaantuu ja pakka saattaa olla melko levällään. Nyt olisi tilausta puskista tulevalle uudelle nuorelle Obamalle tai B. Clintonille.

Jälkipolvet muistelevat Bidenia melko suotuisasti. Viimeisillä voimillaan hän päästi maan Trumpista ja palautti maan kansainvälistä uskottavuutta. Tästä ja menetystensä muovaamasta aidosta empatiakyvystään ja helpostilähestyttävyydestään hän kyllä ansaitsee kampanjatiiminsä lempinimen Healer-In-Chief.

96 Synes om

Er der noget bevis for dette? Du beskriver meget godt i teksten, hvorfor de implicitte sandsynligheder på væddemålsmarkederne ikke var pålidelige i 2020, men gælder det ikke altid det samme fænomen, f.eks. i sportodds? Finnerne satser på Finland i ishockey, og bookmakeren justerer oddsene for at forblive neutral. Jeg tror ikke, at 2020 adskilte sig så meget fra et normalt valg med hensyn til væddemål (bortset fra de irrationelle væddemål, da resultatet allerede var klart). Jeg tror ikke, at der kan indsamles nok data til at sige, at væddemålsmarkederne har afspejlet resultatet godt.

1 Synes om

Ja, spillemarkederne har traditionelt haft ret. Valget i 2020 var delvist en undtagelse, for der var der forholdsvis mere “sjovt” penge (væddemål på Trump), mens de såkaldte “smart money” var i Bidens lejr.

2 Synes om

Baseret på hvad? For hvis vi ser tilbage på blot ét valg, nemlig 2016, var spillemarkederne også “forkerte”. Desuden er konceptet om at være forkert lidt misvisende, når en variabel i intervallet [0,1] tvangsmæssigt gøres binær. Et godt eksempel er 538’s forudsigelse fra 2016. De gav Trump 30 % chance på valgdagen. Var de forkert på den? Mange vil sige ja, men 30 % er en ret høj sandsynlighed. Mere end to plat efter hinanden. Generelt er det svært at vurdere korrektheden, især i et valg som dette, hvor der stemmes om ét embede og én gang hvert fjerde år. En anden sag ville sandsynligvis være i parlamentsvalg, hvor der er 200 pladser på spil, men på disse markeder ville likviditeten for et væddemål på et enkelt sæde sandsynligvis være så lille, at der næppe ville finde en effektiv prisfastsættelse sted.

Nå ja… dette er min egen besættelse af, at en indikator skal kunne undersøges med statistiske tests, før den kan tages alvorligt, men i væddemål kan man dog også anlægge de Finettis holdning til sandsynlighed, hvilket i sig selv er helt korrekt :slight_smile:

My thesis, paradoxically, and a little provocatively, but nonetheless genuinely, is
simply this:
PROBABILITY DOES NOT EXIST
The abandonment of superstitious beliefs about the existence of the Phlogiston,
the Cosmic Ether, Absolute Space and Time, . . . or Fairies and Witches was an
essential step along the road to scientific thinking. Probability, too, if regarded
as something endowed with some kind of objective existence, is no less a mis-
leading misconception, an illusory attempt to exteriorize or materialize our true
probabilistic beliefs. (p. x)

2 Synes om

Disse er helt fantastiske indlæg, rigtig journalistisk standard! Jeg håber, du fortsætter med dem :+1: :newspaper:

48 Synes om

Faktisk har fivethirtyeights vurderinger slået væddemålsmarkedet klart i både valget i 2016 og 2020. I 2016 var oddsene for Trumps sejr før valget ca. 5, dvs. forventningsværdien var 5 * 30% = 1,5, og i 2020 var deres vurdering af Bidens sejr ca. 90%, og Bidens odds var i størrelsesordenen 1,6 - 1,7, dvs. forventningsværdien var 90% * 1,65 = 1,5. Selvfølgelig er to valg som stikprøve meget lidt, men jeg vil sige, at deres analyse har været meget overbevisende.

6 Synes om

Og hvis man inkluderer begge Obamas sejre, ville tracket blive endnu bedre. I den første valgsejr var der vist kun én delstat, der gik galt, og det skyldtes, at modellen ikke var opdateret med de nyeste meningsmålinger. Silvers “signal to noise” er en meget rost bog om at lave forudsigelser. Jeg har selv ikke fået den læst.

3 Synes om

Det er rigtigt. Det var lige det, jeg tænkte på, for efter valget i 2016 sagde man, at de havde fejlet, men en sandsynlighed på 30 % er ret god, og at det er svært at forudsige meget sjældne begivenheder, fordi det er svært at iterere modellen. Der er ikke nok data til statistisk at sige noget om modellens funktion. Jeg stoler dog mere på deres model end på væddemål.

For interesserede, Andrew Gelmans artikel om valganalyse.

1 Synes om

Jeg ved ikke, om vi skal afvige fra emnet, men hvordan skal man evaluere for eksempel 538? Udvælgelsen er så lille, at hvis man kun ser på, hvordan procenterne fordeler sig mellem to kandidater, og hvem der til sidst vandt, opnår man ikke stor pålidelighed. Ville man få en bedre vurdering, hvis man for eksempel tog situationen 6 måneder før valget (eller et bestemt tidspunkt) og så på de daværende odds for hver stat og sammenlignede dem med væddemålsmarkedet og satsede på de steder, hvor der var størst forskel på oddsene i forhold til væddemålsmarkedet med en fordeling, hvor jo større forskellen i oddsene var, jo større del af potten satsede man, og så kiggede på, hvad resultatet ville have været.

2 Synes om

CPAC

I weekenden afholdes den måske vigtigste republikanske konference, Conservative Political Action Conference, i Dallas. Konferencen har været afholdt siden 1974, først årligt, de seneste år to gange om året. Talerne er altid partiets spidser, og den anses for at være en vigtig platform for dem, der stræber efter præsidentkandidaturet. Konferencen har fra starten været kendt for de præsidentmålinger, der er blevet udført blandt deltagerne, og som har givet en indikation af stemningen blandt partifolkene. Mitt Romney har flest førstepladser i konferencens historie. At partiet er blevet radikaliseret i de seneste år, ses af, at Romney i dag ikke inviteres, da arrangørerne ifølge dem “ikke kan garantere hans sikkerhed”. (Romney var under Trumps præsidentskab næsten den eneste af hans mest profilerede kritikere.)

I de seneste år har konferencens stjerne naturligvis været Trump, der igen skal tale i nat. Det bliver interessant at høre eventuelle nye hints om kandidaturet og generelt talens vægt; med hvilken vægt vil Trump forklare om de “stjålne valg”, og hvor uforbeholden begejstring vil det afføde?

En anden interessant information er meningsmålingsresultatet. Her er meningsmålingerne fra de seneste tre konferencer:

Stikprøvestørrelsen i meningsmålingerne er naturligvis lille, og overanalyse bør undgås, men resultatet fra begyndelsen af 2021 viser sandsynligvis stadig chokket fra Capitol-stormen, og i det sidstnævnte havde sindene allerede faldet til ro til Trumps fordel. I dette års første meningsmåling fik DeSantis god momentum, og nu vil vi se, om det fortsætter. For eksempel ville 55-35 være en skræmmende udvikling for Trump.

PS. @Sauli_Vilen Tak, en sådan feedback fra dig varmer mit hjerte :slightly_smiling_face:

PS2: @Quante Gode pointer, jeg er enig i, at der f.eks. dagen før valget i 2020 ikke eksisterede noget som “Bidens sandsynlighed for at vinde”, da et rigtigt valg ikke er en gentagelig begivenhed.

Jeg har ingen hårde data om det politiske væddemålsmarkeds evne til at forudsige valg, men i det mindste på store internationalt spillede markeder skulle selve markedsmekanismen fjerne alvorlige forvridninger. Derfor sagde jeg, at det ofte giver en indikation, især i valg hvor det er svært at danne et godt samlet billede ud fra meningsmålinger. (USA er netop sådan et.)

36 Synes om

Ha ha, Trump 69,1%, DeSantis 23,7%. Forskellen voksede næsten tilbage til CPAC for et år siden. På konferencen spurgte Fox Trump, hvornår han ville fortælle om sine planer for 2024. Trump:

“It’s certainly not a very long period, the time is coming. I think people are going to be very happy, our country has never been in a position like this, we’ve lost everything.”

Kan man udtrykke sit kandidatur meget tydeligere?

Trump talte uafbrudt i 1:45, jeg kan ikke se sådan en kæmpeklods. Efter at have set nogle klip var indtrykket, at han var afslappet og i godt humør (måske delvist på grund af meningsmålingen?), og talen var roligere og mere normal end ved valgmøderne.

Fox spurgte DeSantis inden konferencen, om han ville støtte Trump, hvis han stillede op. DeSantis:

”People have asked me about that, probably about a thousand different times. I’m basically, I’m keeping my eye on the ball here in Florida. I’m doing 2022, I’ve got a campaign coming up.”

Sammenfattende stiller Trump helt sikkert op, fra pole position. Man kan ikke være sikker på DeSantis, men disse overvejelser ligner et kandidatur.

21 Synes om

Ville det være et sikkert væddemål ikke at blive Trumps vicepræsident? Det lyder lidt som om, den kommentar antyder det.

Hvor meget ville den ledige stilling øge DeSantiss popularitet? Som vicepræsident ville han igen udsætte sig selv for en stor risiko for at blive forbundet med Trumps utallige skandaler, som ville følge af en præsidentkandidatur eller et præsidentskab.

Hvis jeg var DeSantis, ville jeg også have meget travlt i Florida i løbet af valget og ville heppe på Trump på afstand.

3 Synes om