Biochemicals puolella suurin ongelma on regulaation puute. Fossiilisista asioiden tekeminen on halvempaa niin kauan kuin ilmastosta ei tarvitse välittää. Se missä regulaatio tukee toimintaa on biopolttoaineet. Lappeenrannan biopolttoainelaitos tehnee parasta tuotemarginaalia tällä hetkellä koko UPM:n tuoteportfoliosta, mutta aika pientähän tuo tekeminen on.
Leunan laitoksessa mennee vielä 5-10 vuotta ennenkuin se on täysin kaupallisesti kypsä ja että arvoketjussa myös uskotaan tuotteiden laatuun esim ligniinituotteiden osalta. Tuolla aikavälillä regulaationkin EU:ssa varmaan tuolla kannustaa uusiutuvien materiaalien ja kemikaalien käyttöön. UPM on hyvässä positiossa jos näin käy. Jos regulaatio ei tue businestä, niin Leunan voinee alaskirjata. Toki öljy- ja öljytuotteet ovat tällä hetkellä melko kalliita, eli kovin halpaa ei fossiiliset vaihtoehdotkaan ole, mutta tämä tuskin on pysyvä tila markkinassa. Leuna on selvästi kuitenkin biojalostamo eikä sellutehdas eli kilpailee fossiilisia jalostamoita vastaan. Niitähän on nyt urakalla tuhottu.
UPM on ainakin perinteisesti ollut metsäyhtiö sekä puiden että energian jalostusyritys. Vesivoima on ollut osa jalostusta puuhiomoissa ja sahoissa. Mielestäni olisi UPM:ltä historiatonta olla kykenemätön luomaan arvoa puusta ja energiasta. Mutta tähän bulkkiutumiseenhan Suomessa on menty. Energia kannattaa myydä yhdysvaltalaisille ja kiinalaisille datan jalostusfirmoille.
Borregaard on specialty chemicals yritys, ja se ei istu oikein metsäyhtiöksi tarvittavien volyymien osalta. Vanilliinin tekeminen ligniinistä on toki arvokasta, mutta vanilliinin globaali markkina on 7 000 tonnia. UPM:n miljoonan hehtaarin omat metsät tuottaa raaka-aineet tuolle tuotteelle yhdessä päivässä. Ei tarvitse puuta muualta ostaa jos tähän peliin lähtee. UPM tarvitsee volyymituotteita jos se aikoo pysyä metsäyhtiönä.