Tämä oli mielenkiintoinen. Ollaan pojat hävitty tää peli.
Tämä on mielenkiintoinen teema eikä mielestäni ihan yksiselitteinen.
Jos miettii talouskasvua esim. klassisen Solow-Swanin kautta y = A(t) x (k*)^a, niin väestön kasvaessa talous voi kasvaa absoluuttisesti (Y - total output) , mutta pääoman rajatuotto laskee. Suhteellinen (y - per capita) output kasvaa vain, jos teknologia (yleisesti puhutaan tuottavuudesta) kasvaa.
Jos taas väestö vähenee, niin tapahtuu ns. capital deepening ja myös pääoman kasvu (per capita) lisää per capita outputtia. Edelleen kuitenkin tarvitaan teknologista kasvua, jotta output voi kasvaa.
Eli klassisten talouskasvumallien mukaan väestön kasvu ei suinkaan ole pakollista. Elintaso (per capita output) voi kasvaa jopa väestön vähetessäkin. Niin väestökasvun ja -vähenemisenkin skenaarioissa tarvitaan joka tapauksessa tuottavuuskasvua. Toki nämä kasvumallit ovat hyvin yksinkertaisia malleja ilmiöstä, jota taloustieteilijät eivät osaa edelleenkään selittää kovin hyvin.
Sijoittamisen näkökulmasta panokset kannattaa siis asettaa niin, että jättää perinteiset massaan, skaalaan, volyymiin ja ennen kaikkea yleiseen markkina-/talouskasvuun liiketoimintansa perustavat yhtiöt vähemmälle ja suosii per capita -arvontuottajia (vanhemisen megatrendistä hyötyvien yhtiöiden lisäksi tietysti).
Ylipäätään taloudessa on hyvä huomata se, että kaikki on suhteellista. Eiköhän tulevaisuudessakin S&P500:sta löydy ne parhaat yhtiöt, jotka tekee erittäin kannattavaa businestä vähenevässäkin väestössä. Rahan arvokin on tunnetusti myös suhteellinen suure ja paksu osakesalkku on jatkossakin paksu osakesalkku vaikka se esim. vuoden 2025 rahassa tuntuisikin pieneltä.
Joka käy aina vain vaikeammaksi kun väestön keski-ikä nousee. Innovatiivisuus vähenee ja resursseja kuluu hoivatyöhön suhteellisesti enemmän. Tämä minusta saa liian vähän huomiota näissä keskusteluissa, puhutaan vain väkiluvusta kun pitäisi puhua tuottavan( ja kuluttavan) väestömäärän kehittyksestä.
Ihan ymmärrettävää kun tähän vuosikymmeneen asti koko teollistumisen aikakausi 1700-luvulta asti on ollut samanaikaisesti työikäisen väestömäärän kasvua. Viivotin mallit ovat toimineet riittävän hyvin, ei ole tarvinnut muita työkaluja.
Ymmärtääkseni kuitenkin jos katsoo mennyttä talouskasvua solowin mallinkin vinkkelistä, niin iso osa on tullut L kasvusta. Eli jos halutaan päästä vastaavaan talouskasvuun jatkossa, tulisi tuottavuuden (TFP) kasvaa reilusti.
Tuottavuuskehitys on sen sijaan monessa maassa heikentynyt.
Totta! Esim. tämä Solow-Swan mallintaa tuotantotekijät toisistaan rippumattomina. Esim. teknologisen kehityksen ja väestökasvun riippumattomuus ei kuitenkaan vastaa nykyempiriaa erityisen hyvin. Vähenevä ja vanheneva väestö tarkoittaa mm. 1) vähemmän keksijötä 2) vähemmän kuluttajia → pienemmät kannustimet innovaatioihin 3) konservatiivisempia kulutustottumuksia 4) vähemmän riskinottoa.
Kaiken lisäksi kasvumallit mallintavat teknologista kehitystä eksponentiaalisena perustuen siihen, että uudet innovaatiot rakentuvat vanhojen ideoiden päälle.
Uudemmat semi-endogeeniset mallit (esim. Jones, 1995) esittävät, että jos väestönkasvu pysähtyy tai muuttuu negatiiviseksi, teknologinen kasvu pysähtyy ajan myötä – ja siten myös elintason (per capita BKT) kasvu pysähtyy. Tämä perustuu oletukseen, että innovaatiot vaativat jatkuvasti kasvavaa T&K-työvoimaa. Malli sisältää kuitenkin vahvoja oletuksia: se ei ota huomioon mahdollisuutta, että teknologia voisi kehittyä autonomisesti (esim. tekoälyn avulla), eikä sitä, että laadulliset parannukset voisivat korvata määrällisen vähenemisen T&K:ssa.
Paino sanalla riittävän. Edes väestökasvun aikana ei ole osattu antaa yksiselitteistä vastausta siihen, miksi eri maat ovat kasvaneet samoilla klassisten mallien parametreillä täysin eri tavalla. Esim. Etelä-Korea on hyvä esimerkki ja päihittänyt 1960-luvun kehitysmaatilasta ponnistaen monet muut valtiot. Eroja on yritetty selittää mm. instituutioilla, kulttuurilla ja geografialla.
Nobelisti Acemoglu on todennut, ettei meillä ole olemassa talouskasvumallia, joka selittäisi kasvun pitävästi eri alueilla ja eri aikakausina. Ja juuri siksi, tämä on kiinnostava aihe, sillä tuskin väestön väheneminenkään tulee olemaan kasvun (tai sen heikkenemisen) kannalta kovinkaan yksiselitteinen ilmiö.
Usein taloudellisia kannustimia vastaan argumentoidaan sillä, että ne ovat tehottomia tai jopa hyödyttömiä. “Suomessa maksetaan jo lapsilisä ja annetaan tukia perheellisille ja siitä huolimatta lapsia ei synny. Eli taloudelliset kannustinet eivät toimi”. Tässä X-ketjussa tutkija esittää, että taloudelliset kannustimet toimivat, mutta niiden mittaluokka on nykyisin aivan liian pieni käännöksen aikaansaamiseksi. Tutkimuksen kohteena on Taiwan.
https://x.com/lymanstoneky/status/1944518013438525854?t=OPg2U2XWxZBRIH-tWF0a_w&s=19
Hän päätyy noin $12-15k per lapsi tuen olevan riittävä 2.1 syntyvyyden saavuttamiseksi. Iso luku, mutta onko se lopulta paljon? Suomessa käytetään €30k per 80 vuotias, ja toisin kuin vanhukset syntyvät lapset kannattelevat yhteiskuntaa jatkossa.
Ei tässä tainnut varsinaisesti tutkimusta olla taustalla. Vaan väittämä pohjautui tämmöiseen meta-analyysiin pohjautuvaan hataraan johtopäätökseen, jota lähdettiin extrapoloimaan.
From a meta-analysis of pro-natal policies, a 10% household income benefit yields 0.5%-4.1% more births
Case Unkari osoitti, että homma ei välttämättä ihan pienillä taloudellisilla panostuksilla parane pysyvästi, puhumattakaan, että päästäisiin 2,1 tienoille.
Pyysin geminiltä koosteen aiheesta.
Unkarin Perhepolitiikka: Miljardien Forinttien Panostus Syntyvyyteen – Vaikutukset Jäävät Lyhytaikaisiksi
Unkarin hallitus on viime vuosikymmenen aikana panostanut voimakkaasti lasten hankintaa tukevaan perhepolitiikkaan, jonka rahalliset kannustimet ovat kansainvälisestikin poikkeuksellisen avokätisiä. Aluksi toimet näyttivät purreen ja kääntäneen maan syntyvyyden nousuun, mutta viime vuosina myönteinen kehitys on taittunut, ja vaikutusten pitkäaikainen kestävyys on kyseenalaistettu.
Kuinka Suuri Tuki Oli Rahallisesti?
Unkarin perhetukijärjestelmä on moniosainen ja sen kokonaisarvo perhettä kohden voi nousta kymmeniin tuhansiin euroihin. Keskeisimpiä tukimuotoja ovat:
- Asumisen tuet (CSOK): Perheet voivat saada merkittäviä avustuksia ja erittäin edullisia, valtion takaamia lainoja asunnon ostoon tai rakentamiseen. Esimerkiksi kolmen lapsen perhe on voinut saada jopa 10 miljoonan forintin (n. 27 000 euron) suoran avustuksen ja 15 miljoonan forintin (n. 40 000 euron) lainan. Uudessa “CSOK Plusz” -ohjelmassa lainasummat voivat nousta jopa 50 miljoonaan forinttiin (n. 135 000 euroa).
- Verohelpotukset: Perheiden verotus kevenee merkittävästi lasten määrän myötä. Kolmen lapsen perheessä verovähennys voi olla jopa 99 000 forinttia (n. 265 euroa) kuukaudessa. Kaikkein merkittävin kannustin on elinikäinen tuloverovapaus äideille, joilla on vähintään neljä lasta. Tätä etuutta on suunniteltu laajennettavaksi myös kolmen ja kahden lapsen äideille.
- Lainat ja niiden anteeksianto: Nuoret avioparit voivat hakea jopa 11 miljoonan forintin (n. 30 000 euron) “vauvalainaa”. Lainan takaisinmaksu keskeytyy ensimmäisen lapsen syntyessä, ja lainapääomaa lyhennetään tai se annetaan kokonaan anteeksi toisen ja kolmannen lapsen syntymän myötä.
- Muut tuet: Näiden lisäksi järjestelmään kuuluu muun muassa lapsilisiä, lastenhoitotukia ja alennuksia julkisiin palveluihin.
Kokonaisuudessaan Unkari on käyttänyt perhepolitiikkaansa jopa yli 5 % bruttokansantuotteestaan, mikä on yksi korkeimmista luvuista teollisuusmaiden joukossa.
Miten Tuki Vaikutti Syntyvyyteen?
Vuodesta 2010 alkaen käyttöönotetut toimet näyttivät aluksi erittäin tehokkailta. Unkarin kokonaishedelmällisyysluku, joka oli Euroopan alhaisimpia (1,23 lasta naista kohti vuonna 2011), kääntyi selvään nousuun.
- Lyhyen aikavälin vaikutus: Syntyvyys lähti nousuun ja saavutti huippunsa vuonna 2021, jolloin hedelmällisyysluku oli 1,61. Tämä oli merkittävä parannus ja herätti kansainvälistä huomiota. Myös avioliittojen määrä kasvoi ja aborttien määrä laski.
Säilyivätkö Vaikutukset Pitkällä Aikavälillä?
Huolimatta alkuinnostuksesta, politiikan vaikutukset eivät ole osoittautuneet kestäviksi pitkällä aikavälillä.
- Pitkän aikavälin vaikutus: Vuoden 2021 jälkeen syntyvyyden trendi on kääntynyt takaisin laskuun. Vuonna 2023 hedelmällisyysluku oli jälleen pudonnut, eikä se ole enää nousu-uralla.
Asiantuntijat arvioivat, että tukitoimet ovat todennäköisesti vaikuttaneet enemmän lasten hankinnan ajoitukseen kuin perheiden lopulliseen lapsilukuun. Toisin sanoen, pariskunnat, jotka olisivat joka tapauksessa suunnitelleet lasten hankkimista, aikaistivat päätöstään hyötyäkseen avokätisistä tuista. Tämä loi tilapäisen syntyvyyspiikin, mutta ei ole johtanut pysyvään muutokseen väestönkehityksessä.
Vaikka Unkarin malli on onnistunut osittain kääntämään väestökehityksen suuntaa hetkellisesti, se ei ole yksinään riittänyt ratkaisemaan syntyvyyden laskun monimutkaista haastetta. Pitkäaikaisen vaikutuksen puuttuminen osoittaa, että taloudelliset kannustimet ovat vain yksi osa palapeliä, ja kestävien tulosten saavuttaminen vaatisi laaja-alaisempia yhteiskunnallisia muutoksia.
Noni oikein tekoälyin aseistettu vastaväitös.
- Unkari käytti jopa 5% BKT:stä, käsittämättömän valtava määrä. Silti vain neljäsosa siitä mitä twiitissä esitetty laskelma olisi Taiwanin tapauksessa.
- Unkarin syntyvyys on erinomainen muihin maihin verraten (1.55). Mitä se olisi ollut ilman tukipolitiikkaa? Ainakin suunta on ollut muita maita parempi. Yhteiskuntatieteissä vedenpitäviä kokeita ei voi valitettavasti tehdä niin täyttä varmuutta ei voi saada.
Ei raha kaikkea ratkaise, mutta uskoisin erityisesti ylempänä olevan kaavion valaisevan miten resursseja nyky-yhteiskunnissa jaetaan.
Ei pidä paikkaansa. Lukisit edes omat lähteesi. Vai kävikö niin että perheellisenä löysit itseäsi miellyttävän näkökannan, niin tulit sitä tänne julistamaan liikoja tutustumatta.
Ja juu varmaan löytyy rahasumma, jolla saadaan kansa sikiämään. Eri asia onko niin suuriin summiin varaa, olisiko se kustannustehokasta ja millaisia negativiisia lieveilmiöitä siitä seuraisi, jos ihmiset lahjotaan lisääntymään. Noh, ehkä hyvin kohdennettu rahallinen tukeminen on osa ratkaisua esim. niin että kannustettaisiin tekemään se ensimmäinen nuorempana, niin tuurillaan lapsia syntyisi enemmän ennen kuin naisella tulee ikä vastaan.
Tämä on sellainen tilastoharha jonka vuoksi keskustelu saattaa ajautua harhapoluille. Ei pitäisi käyttää vain yhtä lukua tutkiessa väestökehitystä.
Unkarissa on ongelmana alle 40vuotiaiden maastamuutto. Hillitön tuki lapsien hankkimiseen on aiheuttanut säästöjä ja leikkauksia toisaalla. Kurjistuminen lisää maastamuuttoa. Kun naisia muuttaa maasta pois nousee jäljelle jäävien tilastollinen hedelmällisyysluku vaikka vauvoja ei syntyisi yhtään aiempaa enempää.
Taloudelle tulee tupla vahinko. Työikäisiä muuttaa pois ja maahan jäävät naiset jäävät kotiin hoitamaan lapsiaan.
Seison korjattuna, toisessa lähteessä Unkarille annettiin vuodelle 2024 tuo luku. Ja kuten huomasitte mainita, Unkarilla on monia muitakin haasteita ja sen hallitus on ollut melko kyseenalainen jo kauan. Mielestäni nämä seikat eivät kuitenkaan kumoa sitä, että tuilla on ollut Unkarissa syntyvyyttä lisäävä vaikutus.
Tämä juuri tässä keskustelussa on absurdia, edes ajatusta suuremmista tuista arvostellaan epäkustannustehokkaaksi. OK, DCF-malliin 10% diskontolla, tai bitcoinin ensivuoden tuottoihin, ei dramaattisesti vaikuta työikäisen väestön väheneminen 25% per sukupolvi, mutta pitkällä aikavälillä mikään populaatio ei voi selvitä hengissä näin pienillä syntyvyyksillä. Aika suuri kustannus sekin!
Absurdimpaa on se, että maissa jossa lapsen hankkimisesta maksetaan vähiten tukia on syntyvyys korkeinta.
Absoluuttisesti rahallisesti varmasti näin, käytännössä taas vähemmän kehittyneissä maissa lapsilla on suoraan välineellinen arvo perheen työvoimana ja “yhteiskunta” ylettyy käsittämään saman suvun, ehkä kylänkin. Tälläisissä yhteiskunnissa kannustimia lapsien hankkimiseen löytyy.
Osakemarkkinan kannalta näillä yhteiskunnilla on aika rajallinen merkitys…
Siksi tämä ongelma onkin niin vaikeaa korjata rahalla, kun sen painoarvo muuttujana on niin pieni.
Käsittääkseni syntyvyyden laskuun on vaikuttanut se, että lapsia ei tarvita enää perheen työvoimana, eikä vanhuudenturvana hyvinvointivaltion palveluiden ja eläkejärjestelmän ansiosta. Naiset ovat päässeet pois nyrkin ja hellan välistä kouluttautumaan ja uraa luomaan, joka taas vähentää syntyvyyttä. Ehkäisykeinot on parantuneet, joka taas madaltaa syntyvyyttä. Näistä asioista tuskin halutaan luopua.
Sosiaaliset normit ovat toki myös muuttuneet, mutta miten näitä kammettaisiin takaisin perhekeskeisempään suuntaan.
Joskus olen mielessäni radikaaleja ratkaisuja miettinyt, ja yksi keino olisi ulottaa asevelvollisuus myös naisiin, mutta annetaan mahdollisuus kuitata se myös synnyttämällä. Naiset voivat hakeutua vapaaehtoiseen asepalvelukseen 18-29-vuotiaina. Mikäli naisella ei ole lapsia, kun hän täyttää 29, niin palvelus(intti tai siviilipalvelus) muuttuisi pakolliseksi. Suomessa alkaa muutenkin hiljalleen ikäluokat olla niin pieniä, että uskottavan reservin luomiseksi naisten asevelvollisuutta joudutaan lähivuosina harkitsemaan. Tämän tyyppisellä ratkaisulla korjattaisiin kahta ongelmaa kerralla.
Kampeutuu itsestään kun esimerkiksi Suomessa Vanhoillislestadiolaiset ja muslimit lisääntyy muiden kuollessa sukupuuttoon. Menee tovi eikä kukaan meistä ole sen yhteiskunnan elinkelpoisuutta toteamassa.
Vaikea uskoa että olet tosissasi.
Kaikenlaiset “tee näin tai muuten”-tyyppiset ratkaisut tämän mittaluokan asioihin ovat mielestäni tuhoon tuomittuja. Ehdotuksessasi unohdetaan komeasti mm. se, että kaikki eivät a) pysty b) halua saada lapsia. Täten siinä asetetaan kansalaiset eriarvoiseen asemaan ja/tai poistetaan heiltä itsemääräämisoikeus asian suhteen.
Asevelvollisuus on toki velvollisuus kuten oppivelvollisuuskin, mutta molemmissa on änkyräosastolle ns. harmaa alue jolla asian voi halutessaan kiertää. Tästä huolimatta suurin osa, käytännössä koko kansa, suorittavat molemmat velvollisuudet mukisematta. Lisääntyminen, perheen perustaminen ja muut elämän fundamentit ovat kuitenkin todella henkilökohtaisia asioita, ja vaikka maanpuolustus on sekin tärkeää, ei sitä pidä asettaa vaakakuppiin näiden fundamenttien kanssa tai sen arvostus laskee väkisinkin. Nykyisellään naisten vapaaehtoinen asepalvelus on sen valitseville kunnia-asia ja kertoo ihmisestä ja hänen arvoistaan. Tätä ei pidä pilata “synnytysvelvollisuudella”.
Lisäksi kun tarkastellaan maita joissa tuonkaltaisia määräyksiä tai edes suosituksia on annettu, ne eivät ymmärtääkseni ole meidän viiteryhmäämme.
Näin tehdään jo nyt koska miehillä on asevelvollisuus, joka täytyy suorittaa linnatuomion uhalla. Eikä miehistäkään kaikki asepalvelukseen kelpaa. Ymmärsit kai että tarkoitin asevelvollisuudella, että myös naisilla olisi mahdollisuus siviilipalvelukseen. Naiset olisivat siis edelleen paremmassa asemassa kuin miehet tämän osalta, kun vaihtoehtona intin ja siviilipalveluksen lisäksi olisi myös lasten teon aloittaminen hyvässä lastentekoiässä.
Olisi erittäin positiivista Suomen tulevaisuuden kannalta, jos lapsien tekeminen nähtäisiin samanlaisena kansalaisvelvollisuutena kuin maan puolustaminenkin. Pohjimmiltaan on paljon tärkeämmästä asiasta kyse. Ei tällä menolla ole pitkään Suomea, jota kannattaisi puolustaa.
Ei Suomi barbaarisine asevelvollisuuksineen ole länsimaisten hyvinvointivaltioden porukkaan kuulunut kunnolla ennenkään.
Sehän tässä tilannetta vielä pahentaa, että mikäli esim. Venäjän ja Kiinan kaltaisissa diktatuureissa ei muuten synny tarpeeksi lapsia, niin siellä synnytysvelvollisuus kyllä todennäköisesti jossain vaiheessa laitetaan täytäntöön. Siinä saa kuihtuva länsi kylmää kyytiä niin taloudellisesti kuin sotilaallisestikin.
Tässä on todella paljon ideaa.
Tähän voisi vielä heittää päälle kymppitonnin verottoman “lapsi nuorena” bonuksen, jotta moni tarttuisi täkyyn.
Tämä tasoittaisi miesten epätasa-arvoista asemaa vs. naiset (tabu sanoa näin Suomessa) asevelvollisuuden osalta ja yhtäaikaa myös tunnustaisi naisten epätasa-arvoisen vastuun tehdä lapsia.
Tästä voisi saada pientä tukea sekä reserville että terveen väestörakenteen ylläpitoon. Ainakin niiden osuus, jotka jäävät täysin lapsettomiksi voisi hieman laskea.
Jos joku tekee tästä kansalaisaloitteen, niin käyn saman tien allekirjoittamassa.
Tästä mallista joutaisi keskustella yhteiskunnallisesti enemmänkin.
Annetaan 1,5% tai enemmän alennusta tuloveroon vanhemmille per lapsi. Toki lestadiolaiset taitaa toimia negatiivisella tuloverolla jollei lapsimäärää rajata. En tiedä olisiko tehokkaampaa, kuin nykyinen lapsilisä. Ja taitais tälläänen malli kaatua epätasa-arvoon taas.
Tuollainen “lapsivähennys” oli kunnallisverotuksessa Suomessa käytössä jonnekkin 90-luvun puoliväliin asti. Siinä kurimuksessa sekin poistettiin ja lapsilisään tuli joku nimellinen korotus.
Aikalaiset puhuu että tuolloin ei suurperheiden käytännössä tarvinnu maksaa kunnallisveroa ollenkaan.

