Joo ei kyllä haali. Puuilon valikoima on oikein hyvän laatuista. Mielestäni myös Tokmannin laatu on hyvää. Itse epäilen että suurin ongelma on kuluttajien mielikuvien muokkaaminen.
En tiedä tarkalleen mitä ruotsalaiset ajattelee, mutta itse spekuloin tällaista:
Dollarstoreen kävelevä asiakas Daniel on tottunut että tavara on halpaa ja heikkoa kiinatavaraa. Hän on tottunut ostamaan lasten limalöllölelun 10kruunulla tai nopeasti rikki menevän vesipyssyn 20kruunulla. Asiakas on toki toivonut ettei nämä heti hajoaisi, mutta halvan hinnan takia on valmis kantamaan riskin. Jotkut tavarat on jopa palvelleet vuosia. Nyt kun hän kävelee takaisin niin voi olla, että limalöllölelua ei enää löydy tai se on 2x kalliimpi ja vesipyssy on 2-3x kalliimpi. Siinä kuluttaja pohtii onko laatu parantunut niin paljon, että tavaroista kannattaa maksaa tuo hinta. Entä jos kama kestää yhtä kauan kuin edellinen eli 2 viikkoa. Otanko riskin että laatu ei ole oikeasti sen parempi vai ostanko toisesta paikasta varmasti halvemman huonon tuotteen, jolloin vältetään iso pettymys missä ostetaan kalliilla ja saadaan sekundaa. Naapurin Per vieressä mutisee, että hinnat on nousseet kaupan ahneuden takia. Hänellä ei käy edes mielessä, että laatu olisi voinut parantua. Miten se edes voi parantua kun kyseessä on mielikuvaltaan halpa dollarstore kauppa. Voiko tällaisesta saada laatua? Miten Daniel ja Per saadaan vakuutettua, että kauppa on parantanut laatua eikä kyseessä ole sama vanha krääsäkauppa? Tähän tarvitaan varmasti mainontaa ja menee varmasti muutama vuosi ennen kun asiakkaat sisäistävät muutoksen jos sisäistävät ollenkaan.
Ostaako Ikeasta lautasia, jotka ovat varmasti hyviä vai ostaako “kiinakaupasta” Kotikultaa? Laatu ei varmastikaan ole Ikeaa huonompi, mutta mielikuvat on vahvoja ja niiden muuttaminen vaikeaa, kallista ja aikaa vievää. Esimerkki lautasista on syy miksi Ikean ja esim. myös McDonaldsin konsepti toimii. Asiakas voi olla varma että laatu on hyvää ja pettymyksiltä vältytään. Miksi ottaa turhaa riskiä?