Samaa mieltä. Diili vaikuttaa osumalta häränsilmään, kun huomioidaan järjestelyn hinta, puuhuollon rakenteen parantuminen, pääoman vapautuminen ja selluylijäämän hallinta. Aamarissa oli tarkemmat kommentit.
Eilisen puhelussa Mika Joukio muuten väläytti, että (ensikuitu)kartonki-investonnit myös lainerien ja taivekartongin ulkopuolelle ovat harkinnassa. Ainakin päällystetty ruskea pahvi (CUK) voisi olla Metsä Boardin kannalta kiinnostava laji, sillä markkina on Pohjois-Amerikassa tässä varsin kireä ja Metsä Boardilla olisi myyntikanavaa tuolle markkinalle jo valmiina alueella aikaisemman pitkäaikaisen laineri- ja taivekartonkimyynnin jäljiltä. Käytännön ongelma voi toki olla, että CUK:n tuottaminen vaatii ruskeaa sellua ja sitä ei käsittääkseni ole ylen määrin Husumissa tai Metsä Fibren tehtailla vapaana tai edes helposti järjestettävissä (ainakaan ennen Kemin laajennusta). Todennäköisempänä pidän kuitenkin, että piirustuspöydällä on varsin pitkällä (vapaa kapasiteetti alkaa olla jo vähissä) jonkinsorttinen taivekartonki-investointi. Taivekartonki-investoinnin suhteen vapausasteita onkin sitten reilusti yhtiön nykyrakenne huomioden.
Metsä Boardin Husumin ratkaisun jälkeen jäin pohtimaan mihin he seuraavan kartonkikoneen rakentavat. Vai rakentavatko ? Sattumalta tämän päiväisessä Talouselämässä on juttua Kotkamillsistä. Heidäthän omistaa MB rahasto yhdessä toimivan johdon kanssa. Tyypillisesti MB rahasto on irtautunut sijoituksistaa 3-7 vuoden kuluessa. Olisiko Metsä Board heidän uusi isäntänsä?
Metsä Boardilla on Euroopan taivekartonkikapasiteetista hallussaan nyt noin 37 %, kun taas KotkaMillsin vastaava luku on karvan yli 10 %. Varsinaisiin markkinaosuuksiin Euroopassa vaikuttavat toki koneiden käyttöasteet ja vienti, mutta ne lienevät kuitenkin jokseenkin samoilla tasoilla noiden lukujen kanssa, mikä tekee Metsä Boardista sektorin Euroopan markkinajohtajan ja KotkaMillsistä kolmosen. Luvut huomioiden riski on iso, että kilpailuviranomaiset eivät ostoa hyväksyisi. Lisäksi epäilen vahvasti, että Metsä Board edes haluaisi ottaa vielä yhden selluintegroimattoman kartonkikoneen (ja lisäksi mahdollisesti myös laminaattipapereiden ja sahatavaran tuotantoa) portfolioonsa, vaikka KotkaMillsillä on iso kone sekä mielenkiintoinen tuote, jota Metsä Board kykenisi luultavasti kaupallistamaan KotkaMillsiä nopeammin. Omistajaa KotkaMills toki vaihtanee lähivuosien aikana.
IP on muuten spinnaamassa ulos paperidivisioonansa (ml. pari kuluttajakartonkikonetta) ensi vuoden aikana. Käytännössä päätökset paperidivisioonan tulevaisuudesta siirretään omistajien harteille, sillä syntyvät yhtiön osakkeet jaetaan osingon jaon tyylisesti IP:n nykyomistajille (tällä tapaa IP:n ei tarvitse ottaa kantaa paperidivisioonan arvostukseen vaan osakkaat/markkinat päättävät siitä). Uuden yhtiön strategiasta (nykykapasiteetti on valtaosin Pohjois-Amerikassa olevia hienopaperikoneita) ei tietysti ole vielä mitään tietoa, mutta periaatteessa visiona voisi olla myös globaali paperiyhtiö (suuruuden ekonomian hyödyt laskevilla markkinoilla), joka taas voisi purkaa Euroopan markkinoillakin konsolidaatiopelin ympärille muodostunutta umpisolmua (ei ostajia). Siten tilanne on koko harjoituksen onnistuminen ovat mielenkiintoisia asioita myös UPM:n ja Stora Enson kannalta.
Tosiaan kun tarkkoja ollaan, niin KotkaMillsillä on Suomen ainoa sahanpurusta sellua tekevä sellutehdas. Sellutehdas on kuitenkin ymmärrykseni mukaan pieni ja vanhahko. Myös ainakin pääosa kartonkikoneella käytettävästä sellusta ostetaan käsitykseni mukaan omasta tehdaasta huolimatta konsernin ulkopuolelta (tehtaan laminaattipaperikone käyttää purusellua). Näin ollen kartonkikone on omasta mielestäni lähempänä integroimatonta konetta kuin modernia Kemin, Husumin ja Äänekosken kaltaista integraattia.
Ikea on muuten päättänyt lopettaa 70 vuoden jälkeen kataloginsa julkaisun nyt käytössä olevaan versioon. Syynä tähän on mikäpäs muukaan kuin kuluttajakäytöksen muutos.
Ikean katalogi on ollut jopa yksi maailman suosituimmista (ellei jopa suosituin) printtijulkaisuista (verrokkeja ovat esimerkiksi raamattu ja koraani) ja huippuvuonna 2016 katalogeja printattiin yli 200 miljoonaa kappaletta. Siten tässä rytäkässä menee iso tilaus alta niiltä yhtiöiltä/tehtailta, jotka ovat Ikealle paperia katalogiin toimittaneet. Käsittääkseni ainakin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä SC-paperia katalogiin tehtiin myös Suomessa. Olisinkin jopa yllättynyt, jos UPM:llä ja/tai Stora Ensolla ei olisi mitään tekemistä katalogiin tuotetun paperin kanssa myös näinä päivinä.
No niinpä tietysti. Raumallahan on nykyään käynnissä vain LWC-koneita, joten katalogin paperikin on jossain vaiheessa ilmeisesti päivitetty pykälää parempaan (tai sitten muistan väärin, että takavuosina katalogiin meni SC:tä).
Ikea tuskin on viimeinen toimija joka tuontyyppiseen päätökseen päätyy.
Niinpä. Painetut puhelinluettelot olivat vielä 1990-luvulla valtava business, nykyään ainakin länsimaissa taitavat hyvin harvinaisia olla. Nuo katalogit voivat olla seuraava lähes kokonaan poistuva tuote, ainakin Ikean lisäksi Biltema on käyttänyt niitä reippaanlaisesti. Ihan mutulla ihmiset eivät oikein viitsi enää säilyttää katalogeja, jos vaikka jotain sattuis tarvitsemaan perusteella.
Näköjään. Ostajakaan ei valtava yllätys ole, sillä Mayr-Melnholfilla on tukeva jalansija etenkin kierrätyskuitupohjaisessa kuluttajakartongissa Euroopassa ja tätä kautta yhtiö saa vahvistettua jalansijaa ensikuitusegmentissä selvästi. Samalla kilpailu kiristynee sektorilla jossain määrin, sillä MM:n käsissä Kotkan tehdas on jonkun verran aiempaa uskottavampi/kovempi kilpailija Metsä Boardille, Stora Ensolle, Holmenille ja kumppaneille.
Hinta ostajan perspektiivistä vielä ihan kelvollinen, kun huomioidaan, että noin modernin kuluttajakartonkikoneen greenfield-investointia vastaavalla summalla MM sai jo hyvälle ylösajokäyrälle päässeen kartonkikoneen, uudentyyppisen skaalattavan tuotteen (tähän skaalaukseenhan MM:llä on huomattavasti KotkaMillsiä leveämmät muskelit) sekä kannattavaa laminaattipaperiliiketoimintaa. Toisaalta myö MB rahastot ovat luultavasti tehneet sijoitukselleen hyvän tuoton tuolla hinnalla, joten omistajan vaihdos lienee kaikkien osapuolien kannalta paras vaihdos.
Tervetuloa vaan Suomeen MM! Uskoisin, että ainakin Savon Sellulla ja myös Kirkniemessä sekä Pietarsaaressa sidosryhmätkin ovat olleet tyytyväisiä ulkomaalaisiin omistajiin. Tervasaaressa ja Lohjalla meni tosin hieman heikommin, mutta noista vaikeuksista ei olisi välttämättä kotimaisen omistajankaan voimin selvitty.
KotkaMills Myyty Mayr-Melnhof:lle, aiheuttaako MB:lle ja SE:lle paineita Food packaging segmenttiin kun kehuttu päällystystekniikka menee mahdollisesti EuroJätin käyttöön ?
UPM ja Uruguayn hanke. Mikä mahtaa olla uuden tehtaan vaikutus tuloksentekokykyyn? Numeroita en ole nähnyt, mutta selvää on, että sillä on merkittävä vaikutus. Jo ihan pikaisen Aku Ankka -laskelman pohjalta voinee todeta seuraavaa: investointiin käytetty raha: n. 2,2 Mrd €, takaisinmaksuaika 15 vuotta → tulosta n. 145 M€/vuosi eli per osake 0,27 euroa. Eli voisi hyvin olettaa, että vaikutus tulokseen on ainakin 0,3 euroa per osake:D?
Onko teillä tiedossa tarkempia lukuja/laskelmia aiheesta?
UPM:n mukaan Paso de los Torosin eukalyptussellutehtaan pitäisi saavuttaa kassakustannustaso 280 dollaria / toimitettu sellutonni.
Eukalyptussellun hintahaarukka on viime vuosina pyörinyt hyvänä aikana yli 600 dollaria/tonni ja huonona aikana 400 dollarissa.
Tällä kustannustasolla uuden tehtaan pitäisi yltää kohtalaisen hyvään tuottoon myös huonommassa markkinatilanteessa . Tuotantokapasiteetti on 2,1 miljoonaa tonnia eukalyptussellua ja tämän lisäksi tehtaan pitäisi tuottaa yli 110 MW uusiutuvaa sähköä myyntiin.
UPM:n Biorefiningin pitkän aikavälin ROCE-tavoite on yli 14%. Tämä taso pitäisi Uruguayn tehtaan selvästi ylittää, kuten videollakin todettiin. Voisiko olla hyvässä markkinatilanteessa luokkaa yli 20%?
Varovaisesti tuon hankkeen vaikutusta on kai arvioitava, koska tehtaan ylösajo vie kuitenkin aikaa ja hidasteita voi tulla. Jonkinlainen vertailukohta on Fray Bentosin hanke:
Fray Bentosin sellutehtaan ylösajo v. 2007 onnistui erittäin hyvin ja tehdas ylsi tuotantotavoitteisiin nopeammin kuin oli arvioitu.
UPM:n mukaan Fray Bentosin vuosituotanto on saatu kehitystyöllä yli tavoitteiden. Ennakkoarvioissa vuosituotannon piti olla miljoona tonnia eukalyptussellua, nykyinen vuosituotanto on 1,3 milj. tonnia.
Yleisenä pohdintana. Kuinka näette että kartongin tulevaisuudessa seuraavana ylikapasiteetti tuotteena kuin paperi nytten? Paljon tehdään muutoksia paperista kartonkiin joten voisi kuvitella että ylikapasiteettia tulee joskus. Ketkä silloin ovat voittavia yrityksiä?
Kartonki taitaa olla suomessa groupin vahvuus, upm ei ole mukana ja stora jonkin koneen muuttanut kartongille. Markkina varmaan kasvaa muovin poistuessa kauan ja mikä korvaa sitten aikanaan pakkauskartongin ? muutoksen tuulia edessä. Veikkaan kuitenki että kartonki tehdään tulevaisuudessa muualla ( kehittyvät maat) ja sellu jää suomeen pitkän kuidun takia joka kuljetaan tehtaille.
Viljakaisen kommenteista inderespodista tuli ajatuksia:
Metsäyhtiöiden historiassa P/B kahden kurssiin sijoittaminen ei ole ollut ikinä hyvä sijoitus. Miksi nyt olisi? Aletaanko UPM:ää pitää kasvuyhtiönä näillä hinnoilla ~30€ kurssilla ja P/B lähes 2?
Fraasi on ollut, että UPM on arvosijoittajan peruspaperi salkkuun, mutta silloin on oltava sijoittaessa liikkeellä oikeaan aikaan, kun arvoa saa sopivaan hintaan. Vaikkapa Osuuspankin tuoretta suositusta osta UPM:lle tällä hetkellä vaikea hyväksyä.
Viljakainen pitää P/B lukua edelleen hyvänä tarkastellessa metsäyhtiöitä. Näin voi itse päätellen odotella parempia aikoja ostoille.
Maaliskuun laskussa ei muuten päästy minkään metsäyhtiön osalta ihan P/B lukemiin 1, tehokkaat markkinat taisi estää ihan siihen tasoon valumisen.
