Kiitos kun jaoit! 
Mietin juuri itse jakamista, mutta hyvä näin.
Voisin lisätä hieman käytännön kuulumisia. Minulle on ehdotettu jonkinlaisen “salkunhoitajan päiväkirjan” pitämistä. Ajatus on kutkuttava, jahka ehtii kuulumisia kirjoittaa enemmän. Joka tapauksessa kirjoitusaiheita olisi valtavasti. Olen todella kiitollinen kaikista videotoiveista. Videoiden aloittaminen on myös aikeena, jahka alkutyöt helpottuvat.
Viimeiset puolitoista viikkoa ovat olleet kiireisiä: käytännön “ATK-asioiden” hoitamista (perus officet uudelleen kirjautuminen Aristoin tunnuksin, etäräjäytysohjelma mäkilleni jos hävitän sen), sääntelyasiaa (FIVAn lappusille pitää täyttää kotimaiset osakeomistukset ml. lähipiiri) ja koulutusta.
Mukavien juristien kommentit ovat aina selkäpiitä karmivia, koska juridiikassa kaikki on tulkinnanvaraista. Ääritulkinta on (vain vähän karridoidusti ), että jos vahingossa luon katsekontaktin Prisman hyllyjen välissä toiseen ihmiseen, se voidaan tulkita markkinoinniksi koska kasvoni ovat sijoituspiireissä julkisesti tunnistettavat. Tällöin minulla pitäisi roikkua kaulassa valtava vastuuvapauslauseke ja minun pitäisi myös tunnistaa tämä henkilö viranomaisraportteja varten sekä selvittää hänen riskinsietokykynsä. Odotin sääntelyviidakkoa, ja juuri sitä se on ollutkin. Tähän astiset postaukseni ovat kumminkin olleet “ok”.
Tottakai, sääntelyä pitääkin olla mutta… on sitä paljon. Kuvaavaa on, että Aristoissa on nyt viisi henkilöä töissä minä mukaanlukien… Mutta vain kahdella (minä ja analyytikko Niko) on teoriassa potentiaali pistää 100 % työajasta osakkeiden tutkimiseen. Hallinto vie 1,5 ihmisen (yksi on osa-aikainen) työajan ja toimari-Antillakin aikaa on mennyt uuden rahaston sääntelyllisiin hommiin yms. teknisiin kommervenkkeihin plus asiakkaiden tapaamisiin. Ja tämä tilanteessa, missä esim. compliancea yms. on vielä ulkoistettu lakifirmalle!
Noh, eiköhän tähän alkushokin jälkeen sitten totu.
Suurin osa työajastani on oikeasti kuitenkin ollut lempipuuhaani… Eli yhtiöiden tutkimista! Käytännössä se on tarkoittanut vuosikertomusten ja muun primäärimateriaalin (yhtiöiden esitykset, litteroinnit esityksistä) että erilaisten “deep divien” lukemista. Kun teen näitä asioita, ei tämä tunnu työltä ollenkaan vaan harrastukselta! 
Osakkeista sparrailen päivittäin Nikon kanssa. Tunnemme entuudestaan joten nyt ystävyys ja osakkeista keskustelu on vain venynyt vapaa-ajalta myös työajalle. Koska omamme ja rahaston aikajänne on pitkä, teoriassa “ikuinen” (kunnes toisin todistetaan) palloteltavat kysymykset ovat hyvin kvalitatiivisia. Esimerkiksi, uskommeko että yhtiön X kilpailuedut syvenevät vai heikentyvät seuraavan viiden vuoden päästä? Osaammeko arvioida niitä luotettavasti? Mikä on yhtiön Y normaali kannattavuus? Onko viimeiset kymmenen vuotta olleet liian hyviä (tai huonoja) ollakseen “totta”? Onko riski, että alan perusteet muuttuvat niin rajusti esim. tekoälyn myötä, ettei aiempi historia anna mitään osviittaa huomisesta? Onko yhtiössä liikaa muuttuvia osia, mitä ei voi ennakoida? Onko osakkeen hinnoittelu sellainen, että vaikka korot nousisivat 7 %:iin se olisi silti kelpo sijoitus? Ja niin edelleen.
Tärkeä tehtävä on myös osakeuniversumin rakentaminen: aloitin jo kesälomalla kasaamaan listaa rahastoon sopivista yhtiöistä. Yhtiöistä pitää tietää oleelliset asiat ja oleelliset riskit (olisi noloa, jos missaisi esim. jonkun yhtiön tilintarkastajan vaihtuneen viisi kertaa viimeisen kolmen vuoden aikana. Tällaiset pitää aina tarkistaa), mutta “buy-siden” näkökulmasta nippelitiedon sijaan vielä tärkeämpää on tietää vaihtoehtoiskustannukset. Jos keskittyy liikaa yhteen yhtiöön, se voi näyttää liian hyvältä koska perspektiivi häviää. Niinpä esim. itse tutkin yleensä 1-1,5 päivää yhtä yhtiötä kunnes jätän sen hautumaan ja siirryn seuraavaan. Kyllä, tässä tulee paljon vertailtua omenia appelsiineihin, mutta se ei ole sijoittajan vinkkelistä väärin. Sijoitusnäkökulmasta osakkeet ovat “samanlaisia” ; niistä pitää saada mahdollisimman turvallista ja hyvää tuottoa!
Tässä pieni pintaraapaisu kuulumisiin. Paljon siis ajateltavaa.
Aktian edustajan kalvo oli silmiäavaava, kun puhuttiin ”miksei pankit anna yrityksille lainaa?”.
