Ei ole inflaatiokorjattu, tuolla aikavälillä varmasti vaikuttaa huomattavasti.
Muutama täsmennys tuohon juttuun.
Kun jäin pois töistä 300t€ varassa oli vuosi 2015. Nousumarkkinaa oli menty jo tovi ja näköpiirissä oli pitkähkö jatko sille (pieni koronayskäisy siihen väliin tuli, mutta se on toinen tarina). Ai mistäkö tiesin että nousu jatkuu? No, olin tuohon mennessä tutkinut markkinaa jo toistakymmentä vuotta, josta oli jonkinlainen tuntuma jäänyt.
Tuo mainittu summa ei silloin, eikä varsinkaan nyt, olisi millään tavalla riittävä tai suositeltava määrä heittäytyä pois työelämästä, mutta minun kohdalla moni asia puolsi poistumista ja vielä useampi asia osui täydellisesti kohdalleen. Toimittajia ei tietysti kaikki taustat kiinnosta, vaan hyvät nostot.
Mitä tulee firettämiseen ylipäänsä, on siinä lukuisa joukko tekijöitä, joita haaveilevan proto-firettäjän kannattaa punnita. Rahan riittävyys on yksi, mutta ei ollenkaan ainoa. Jos ajankäytöstä on minkäänlaisia epäilyksiä, että keksiikö tekemistä, niin kannattaa harkita vielä ulkopuolisen ajankäytönohjaajan nuorassa pysymistä.
Täällä (ja vapaaherraketjussa) on esitelty jos jonkinlaisia laskelmia rahan riittävyydestä kaikissa tilanteissa. Ja yleisin loppupäätelmä on ettei mikään määrä tunnu riittävän ja hyvin usein tilanne on juuri tuo.
Jos epäilet, ettet saa ajalle järkevää käyttöä, jatka töitä.
Jos epäilet riittääkö rahat tai pystytkö elämään epävarmuudessa, jatka töitä.
Nyt pitää lopettaa, lätkävuoro kutsuu.
Morjens!
74 tykkäystä
Muutenkin nuo arviot riittävästä pääomasta firettämiseen ovat melkein turhia. Asiassa on niin paljon liikkuvia osia, että jokainen joutuu tuon arvion tekemään itse.
17 tykkäystä
Kun jää pois työelämästä on siinä vielä (pieni) aika, jolloin voi palata “luontevasti” takaisin töihin. Sitten kun aikaa kuluu vuosia paluumahdollisuudet alkavat heikentyä nopeasti. Sikäli jos kovalasku yllättäen iskisikin heti alkuun on siinä vielä mahdollisuus paikata tilannetta palaamalla töihin. Jos taas pitkä laskumarkkina iskee myöhemmin sen kanssa on vain elettävä (esim. omaa kulutustasoa laskemalla).
Olisi mielenkiintoista tietää @VPKe oliko sinulla varasuunnitelmaa tuohon alkuun, jos olisikin tullut pitkä laskumarkkina? Vai olisitko hoitanut sen kulutustasoa laskemalla tai jollain muulla konstilla?
Ja rahan riittävyydestä voi sanoa, että aivan 100% varmasti mikään summa ei tosiaan riitä, Kauppalehden jutun simuloinnissa miljoonasalkullakin oli 0,1% todennäköisyys, ettei se riitä (edes) 30 vuodeksi. Jos elääkin pitkään ja markkina kehittyy epäsuotuisasti voi tulla eteen tilanne, jossa tyyliin 85-vuotiaana pitäisi alkaa hankkimaan lisätuloja, jos eläke ei riitä totuttuun elintasoon.
(Edelläolevaa pohdintaa ei tule ottaa pessimisminä vaan riskien- ja elämänhallintana.)
7 tykkäystä
Työelämästä poistuminen oli haaveissa jo hyvin pitkään ennen lopullista lähtöä. Sitä varten oli henkisesti valmistauduttu. Alun perin tavoite exit-kokoiselle salkulle oli hieman enemmän kuin millä lopulta lähdin, mutta olosuhteet lähtöhetkellä suosittelivat ainakin hetkellistä huilia. Lähtöön liittyi mm. pieni konkurssi ja oli hyvin pienestä kiinni että sen mukana olisi mennyt salkkukin.
Valmistauduin lähtöön muutaman vuoden lyhentelemällä ylimääräiset lainat ja varaamalla muutaman vuoden käteispuskurin (siis muutaman vuoden palkka, mistä jutussa oli puhe). Puskuri oli siis salkun päälle. Puolisokin oli tuossa vaiheessa opiskelija ja olimme tottuneet varsin niukahkoon tyyliin, vaikka lapsiakin oli.
Salkun kehitystä en tietenkään atomikellon tarkkuudella pystynyt ennakoimaan (niin kuin en yritä ennakoida markkinoiden liikettä nytkään), mutta tietty haarukka siitä mihin ollaan menossa oli vahva.
Ensimmäisinä työstäpoistumisvuosina mahdollisuus työhön palaamisesta oli vielä ajatuksen tasolla elossa, mutta ajan myötä on varmistunut ettei samoihin hommiin ainakaan ollut paluuta, jos mihinkään.
Unelma salkun varassa elämisestä oli syntynyt jo ennen työuraa ja työ oli enimmäkseen hengissä pysymisen ja salkun suojaamisen työkaluna. Tarkoitus oli jatkaa töissä niin kauan, että salkun koko on riittävä. Eläkeikään ei missään tapauksessa. Ihan pikkuisen innostuin työelämästä jossain vaiheessa, mutta ei maailma minussa kovin paljoa menettänyt. Ei tullut maailmanrauhaa, enkä edes keksinyt lääkettä syöpään.
Ihan mielenkiintoista seurata spekulointia siitä millä määrällä kukakin on valmis työt jättämään ja mitä sen jälkeen. 0,1%:n joukkoon kuuluminen kuulostaa ihan hyvältä.
Pois heittäytyminen vaatii kuitenkin omanlaisensa luonteen, eikä sitä kaikille sovi suositellakaan. Aina ei ihan tiedä mitä toivoo, kun toivoo vapautusta oravanpyörästä. On tässä omat sudenkuoppansa minullakin ollut.
Vaikka toisaalta minussa on puoli, joka on hyvin riskiä karttava, on minussa paljon pähkähullua heittäytyjää (kiitos isä!) joka ei välitä riskeistä. Tämä yhdistelmä on osakemarkkinoilla hyödyllinen muutenkin. Ominaisuus muistuttaa hiukan Nassim Talebin Mustassa joutsenessa kuvaamia epäsymmetrisiä vetoja, joissa on korkea hyöty ilman suurta riskiä tuhoutumisesta. Mustien joutsenten sijaa jahtaan rumia ankanpoikasia.
Jos ei muuta, niin saa tallottua oman polkunsa. Ja tarinahan näyttää kirjoittavan itse itsensä, kun jättää jälkeensä siemeniä merkiksi.
61 tykkäystä
Suomalaisille tavallisille keski-ikäisille on tullut vanhemmilta sukupolvilta näköjään sellainen ajatusmalli, että heti kun on rahaa niin se täytyy laittaa autoon/kesämökkiin/moottorikelkkaan/mönkijään tai vähintään pihasauna on laitettava. Nuoremmilla ehkä ei ole niin kovaa kuumetta laittaa kaikkea mökkiin. Tai ainakin itse olen työelämässä sen huomannut.
Useamman kerran olen ollut ihan hämmentynyt kun päälle viisikymppisillä työkavereilla on päällä todella akuutti rahapula sen jälkeen kun auto hajoaa tai koira viedään eläinlääkäriin. Kaikilla yhdistävänä tekijänä omakotitalot, autot ja kesämökit. Olin kuvitellut että pitkän työuran jälkeen olisi jäänyt jotain sukanvarteen.
47 tykkäystä
Ehkä näinkin, mutta suurimpana selityksenä tähän malliin näen Suomalaisen yhteiskunnan. Palkalla voi elää viimeistä senttiä myöden koska vakaasta palkasta siirrytään riittävään eläkkeeseen. Ja jos työuraan sisältyy työttömyys jaksoja, on työttömyys korvaus edes jotenkin riittävä. Sairaudenkin varalle ilmainen terveydenhuolto hoitaa varattomankin. Meidän yhteiskuntamme ei siis kannusta säästämään.
18 tykkäystä
Tätä olen ihmetellyt itsekin. Tiedän, että työkaverini saavat suurin piirtein saman verran palkkaa kuin itsekin, mutta aina on rahat loppu. Olenkin monta kertaa miettinyt, että kiinnostaisi aidosti nähdä mihin he edes saavat rahat käytettyä. Itselläni menee kuitenkin 1500 euroa kuussa säästöön tai sijoituksiin - mihin he saavat käytettyä tuollaisen summan huomaamattaan? 50 euroa päivässä ei pitäisi vahingossa kadota.
Enkä itsekään siis mitenkään kituuttele, vaan mietitään vähän vaimon kanssa mitä oikeasti tarvitsee ostaa. On kyllä onni, että vaimokaan ei ole tuhlaaja, vaan omaa samanlaiset taloudelliset tavoitteet kuin minä.
23 tykkäystä
Tältä osin tilanne on muuttunut parissa vuodessa paljon. Ansiosidonnainen on entisen suuruinen vain ensimmäiset 3kk ja lähtee laskemaan nopeasti kohden Työmarkkinatukea 595€/kk. Asumistukea ei saa päälle jos on muuta omaisuutta kuin asunto yli 10 000€ arvosta, toimeentulotukea ei saa jos on kymppejäkin tilillä. Eläkkeen tasokin on laskenut 20% - 40% prosenttia takavuosista samalla tulotasolla, nytkin leikattiin kerralla 5% pois. Terveysasemalle kun menee on ensiksi puhelin portinvarijana ja jos siitä osaa puhua itsensä läpi, seuraa istumista jonotusaulassa 6 - 12 tuntia. Ajanvarauksella jono lääkäriin on 9kk odotusaika, ainakin täällä. Erikoissairaanhoitoa on koetettu pitää säästöpaineista huolimatta yllä, joten se vielä toimii jos pääsee sen piiriin.
Edes Työmarkkinatukeakaan ei saa lainkaan jos on säästöjä josta tulee esim. osinkoja. Eli jos on jonkin verran säästöjä ja omaisuutta, työttömyystapauksessa kaikki tulot laskee melko nopeasti nollaan.
17 tykkäystä
Jos työkaverisi preferoivat elämistä enemmän kuin sitä että on 100k likvidiä, toisaalta säästämistä se on mökkilainan maksukin ja joku voi jopa nauttia siitä mökin käyttämisestä ja jos oikein tiukalle menee niin mökin voi laittaa vuokralle tai katastrofin iskiessä jopa myydä
9 tykkäystä
Mielestäni firetys- ja vapaaherra-keskusteluja leimaa ehkä hieman jännäkin piirre, jossa ollaan menossa jostain poispäin sen sijaan, että mentäisiin jotain kohti.
Lähes poikkeuksetta firetys-pohdinnat kietoutuvat sen ympärille, että miten voisi jättää työelämän tai mikä raha riittäisi siihen, ettei tarvitsisi tehdä enää töitä. Tämä on tietysti ihan sallittua pohdintaa, mutta se näyttää näissä keskusteluissakin jättävän aina avoimeksi kysymyksen siitä, että kenelle firetys edes sopii tai onko se juuri sinulle tai minulle kannattavaa.
Voisiko hedelmällisempi lähestysmistapa olla sellainen, että mentäisiinkin jotain kohti?
Minä voisin esimerkiksi hyvin kuvitella, että jossakin tulevassa elämäntilanteessa haluaisin enemmän aikaa harrastuksille, lapsenlapsille, työelämästä jättäytyneille ystäville, sijoitustapahtumille, ulkomaan matkailulle, mökin rakentamiselle ja lukemiselle. Jotta tämä olisi mahdollista, pitäisi vähentää työntekoa tai jopa lopettaa se kokonaan. Tämä jo itsessään tarjoaa jonkinlaisen vastauksen siihen, että kannattaisiko minun vähentää töitä tai voisiko vähempi työmäärä sopia minulle.
Monet näyttävät tarkastelevan tilannetta vain rahojen riittävyyden näkökulmasta, jolloin suunnitelmasta unohtuu helposti itse elämä. Tietysti jos vapaaherruus on itseisarvo, niin tällaiselle pohdinnalle ei liene tarvetta.
68 tykkäystä
Kyse lienee tosiaan hyväksi koetuista arvoista, joihin säästäväisyys ei Suomessa todellisuudessa kuulu vaikka sillä välillä eri yhteyksissä rehvastellaankin.
Suomessa edelleen suuri osa kansasta aidosti halveksii, paheksuu ja vihaa vaurastumista. Ilmiö koskee myös nuorempia. Poikani kertoo juuri tuota samaa, kuinka hänen ikäisillään hyvillä palkoilla työskentelevillä kollegoilla on jatkuvasti rahat lopussa ja pieni yllättävä meno aiheuttaa akuutin kassakriisin.
Samat ihmiset “tietävät” että
“Vaurastuminen ei ole meitä taviksia varten”
“Vaurastuminen on yhteisestä kassasta pois”
“Ei voi sijoittaa kun ei ole alkupääomaa”
“Seinissä arvo säilyy”
“Viimeisessä paidassa ei ole taskuja”
Nämä ovat kuviteltuja itse asetettuja rajoituksia, mutta taaperoikäisrstä lähtien näiden harhojen vallassa kasvanut entinen sosdem-nuori pitää niitä täysin todellisena. Mikään määrä informaatiota ei läpäise denial-moodia.
Harhojen ulkopuolella aivan todellinen rajoitus poistui vasta viime vuosituhannen lopulla kun Suomeenkin saatiin järkevät kaikille sopivat palkasta säästäjän työkalut. Ei 1970-luvun ARPilla käyty sähköistä kauppaa ETF:llä, vaikka puhelin saattoi joka tuhannennessa Mersussa ollakin.
Jos on aikuistunut maailmassa jossa päivätyöstä ei pääse osakeostoksille eikä omia rahojaan saa viedä maasta pois ilman Suomen Pankin lupaa, pitää itse aktiivisesti huomata maailman muuttuneen ympärillään.
21 tykkäystä
Ei siihen tarvitse kuin pari kallista autoa velaksi niin lyhennykset maksaa hunajaa. Siihen lisäksi muutama ravintolaillallinen kuussa, omakotitalo kalliilta alueelta, parille lapselle jääkiekkoharrastus… Tonnit alkaa olla pikkurahoja.
23 tykkäystä
Hyvä kysymys.
Silti on aiheellista miettiä, miksi niin moni haluaa työelämästä mahdollisimman pian pois.
3 tykkäystä
Hyvin kirjoitettu
Omakohtaisesti tavoitteena on ainakin se, että pystyy sitten tulevaisuudessa nostamaan myös aikuistuvien lasten elintasoa ja mahdollisesti tukemaan muutenkin taloudellisesti kun näyttää sille, että tässä maassa tullaan eläkemaksuja nostamaan tulevaisuudessa reilulla kädellä. Myös se, että voi turvallisesti lähteä käymään reissuissa perheen kanssa ilman että matkalla on nostettava viimeisiä euroja luottokortilta.
3 tykkäystä
Ääriesimerkkinä voi käyttää ajatusta, että jatkaisiko nykyisessä työpaikassaan, jos palkka putoaisi nollaan. Taloudellisessa mielessä se palkka voi muuttua, suhteessa muihin tuloihin ja elämäntyyliin, lähes yhdentekeväksi, jolloin todellakin saa itseltään kysyä miksi jatkaisi (ainakaan entisiä) töitä.
Tuo jostain pois vai jotain kohti on pitkälti ihan katsantokantakysymys, käytännössä sama asia haluaako pois käyttämästä tunteja päivässä aikaansa johonkin vai meneekö sitä kohti, että nekin tunnit ovat vapaasti käytettävissä johonkin muuhun.
9 tykkäystä
Ei tavoitteena ole päästä mistään pois, vaan ottaa omiin käsiin valinta teenkö vai en ja jos teen niin mitä ja kuinka paljon.
Tavoitteena ei ole alkaa eikä lopettaa mitään, vaan poistaa taloudellinen pakko.
22 tykkäystä
Itse menin soitellen ja päristellen tuolla tavoin 2020-luvun alkuun saakka. Onneksi oikaisin viitisen vuotta sitten elämäntapaani ja nyt on ihan hyvä salkunpohja kerättynä, kun on säästellyt ja myynyt ylimääräisiä hilavitkuttimia. Firetykseen on vielä toki matkaa, mutta 150k on kertynyt nyt pohjaksi.
edit. Sellainen tarkennus, että itselläni ei ole tavoitetta vetäytyä työelämästä vielä 15 vuoteen, mutta tuo salkun kasvattaminen tässä tuo turvaa ja mahdollisuuden vähentää työkuormaa. Näin olen itse asiassa jo menetellytkin.
22 tykkäystä
Omalta osaltani ainakin juuri sen takia, että voisin tehdä niitä asioita, joita tossa mainittiin päämääränä ja jota kohti ollaan menossa. Oma tilanne on sellainen, että voisin tehdä kaikkia niitä asioita, joita haluan, mutta en ehdi. Ainoa asia, joka estää on työn tekeminen
8 tykkäystä
Firetyksellähän loppupeleissä ostetaan vapaata aikaa. Tekemällä töitä ja yhtä aikaa kasaamalla koko ajan lisää salkkua tulisi tuntuvasti rikkaammaksi kuin elämällä aiemmin kasatun salkun tuotoilla. Kyseessä on siis tasapainoilu vapaa-ajan ja rahan välillä.
Firettämisessä FI on se asia, mikä ekaksi pitää saavuttaa ennen kuin voi toteuttaa RE:n.
Monille ihmisille FI riittää jo mainiosti ilman täydellistä “eläköitymistä”. Toisaalta FI mahdollistaa kaikenlaiset kivat hankinnat yms. ja toisaalta antaa mielenrauhaa, kun ei tarvitse miettiä miten pärjää jos vaikka joutuisi tilapäisesti työttömäksi tms. Vapauden tunne on siinä se tärkein tekijä.
Sitten jos haluaa myös eläköityä joutuu tyytymään vaatimattomampaan elintasoon, kuin jatkamalla töissä. Ja vapauden tunteen lisäksi voi tuntea pientä epävarmuuden tunnetta siinä sivussa, kun elintaso on salkusta kiinni. Nämä ovat paitsi taloudellisia niin myös paljolti psykologisia juttuja.
Esimerkki huonosta skenaariosta on vaikkapa “pienellä salkulla” eläköityminen, jolloin rahojen riittävyys kummittelee koko ajan alitajunnassa eikä oikein osaa täysillä nauttia elämästään.
Eli FIRE on tosiaan paljon muutakin kuin salkussa olevia euroja, se on samalla psykologiaa ja pitää tuntea hyvin itsensä, ettei ajaudu tilanteeseen, missä on rikas mutta samalla jatkuvasti rahan riittävyydestä stressaantunut.
22 tykkäystä