Tämän yhtiön tutkiminen olikin mielenkiintoisempaa kuin aluksi luulin. Kun DoorDash perustettiin vuonna 2013, sen eka versio rakennettiin n. 45 minuutissa.
Se oli pelkkä PaloAltoDelivery. com-niminen nettisivu, jolle oli ladattu 8 ravintolan ruokalistat PDF-tiedostoina sekä Google Voice -puhelinnumero. Kun asiakas soitti numeroon, kaikkien neljän perustajan puhelimet alkoivat soida. Se joka ehti vastata ensimmäisenä, kirjasi tilauksen, soitti ja teki tilauksen ravintolaan, haki ruoan omalla autollaan ja toimitti sen asiakkaalle.
Maksu otettiin iPhoneen liitettävällä Square-kortinlukijalla.
DoorDashin perustajilla ei ollut alun perin kokemusta logistiikkapalveluista joten he menivät itse töihin FedExille ja Domino’sille kuljettajiksi ymmärtääkseen, miten bisnes oikeasti toimii. Sen jälkeen he tekivät itse DoorDashin toimituksia ensimmäisen vuoden ajan.
Varsinaista kuljettajien seurantajärjestelmääkään ei ollut. Perustajat käyttivät Applen Find My Friends -sovellusta nähdäkseen, missä kukin liikkui. Pääkonttorina toimi opiskelija-asunto Stanfordissa ja markkinointi tarkoitti lentolehtisiä opiskelija-asuntojen ilmoitustauluilla.
Kuvassa DoorDashin perustajat
Nykyään DoorDashin alustoilla tehdään lähes miljardi tilausta kvartaalissa. Yhtiö omistaa Woltin ja Deliveroon, hallitsee Yhdysvaltain ruoan kotiinkuljetusmarkkinaa ja rakentaa parhaillaan järjestelmää, jossa tilauksen voi tulevaisuudessa kuljettaa ihminen, robotti tai drone.
Mistä DoorDash tekee rahansa? 
DoorDashin liiketoiminnan perusidea on helppo ymmärtää. Yhtiö yhdistää asiakkaan, ravintolan/kaupan ja kuljettajan sekä ottaa rahaa välistä.
Osaria lukiessa vastaan tulee termi Marketplace GOV, joka itselle oli outo rivi. Se tarkoittaa: Gross Order Value. Eli DoorDashin alustojen kautta ostettujen tuotteiden kokonaisarvoa.
Q2/2026:n luvut näyttivät tältä:
Deliveroon yritysosto paisuttaa kasvulukuja, mutta kasvu ei tullut pelkästään siitä. Ilman Deliverootakin tilausten määrä kasvoi 17% ja liikevaihto 24% vuodentakaisesta. Samalla DoorDash kertoi esim Woltin yksikkötalouden parantuneen selvästi.
Infrastruktuuria rakentamassa
DoorDash ei halua olla enää pelkkä sovellus jolla tilataan mäkkäriä kotiin vaan infrastruktuuri, jonka kautta voidaan ostaa ja toimittaa lähes mitä tahansa paikallisesti myytävää: ravintolaruokaa, päivittäistavaroita, alkoholia, apteekkituotteita, vaatteita, kosmetiikkaa ja elektroniikkaa.
Asiakas saattaa tilata ravintolaruokaa kerran viikossa, mutta jos samasta sovelluksesta voi tilata myös muita arjen tuotteita, palvelulle syntyy huomattavasti enemmän käyttöä joka tekee DoorDashin verkosta arvokkaamman.
DoorDashilla, Woltilla ja Deliveroolla oli vuoden 2025 lopussa yhteensä yli 56 miljoonaa kuukausittaista aktiivista käyttäjää ja yli 35 miljoonaa maksullisten jäsenyysohjelmien jäsentä.
DashPassin, Wolt+:n ja Deliveroo Plussan idea on yksinkertainen: asiakas maksaa kuukausimaksun, jolloin yksittäisten tilausten toimitusmaksut pienenevät. DoorDash saa toistuvaa liikevaihtoa ja asiakkaalle syntyy suurempi kannustin keskittää tilauksensa samaan palveluun.
Myös mainonta voi muodostua yhtiölle erittäin kiinnostavaksi liiketoiminnaksi. DoorDashin sovellusta selaavalla asiakkaalla on yleensä jo valmiiksi ostoaikomus. Kauppiaalle on arvokasta päästä juuri siinä hetkessä hakutulosten kärkeen ja DoorDash voi myydä näkyvyyttä ilman, että sen tarvitsee itse valmistaa tai kuljettaa mainostettavaa tuotetta.
DoorDash haluaa palvella myös kauppiasta
DoorDash osti Woltin vuonna 2022, Deliveroon vuonna 2025 ja ravintolateknologiaa kehittävän SevenRoomsin noin 1,15 miljardilla dollarilla vuonna 2025.
SevenRooms tarjoaa ravintoloille muun muassa varausjärjestelmiä, asiakasrekistereitä, CRM-ratkaisuja, markkinointia ja pöytien hallintaa.
Yritysoston jälkeen DoorDash voi olla mukana ravintolan koko asiakaspolussa:
DoorDash kutsuu tätä kokonaisuutta Commerce Platformiksi.
Siihen kuuluu myös DoorDash Drive. Ravintola tai kauppa voi saada tilauksen esimerkiksi omalta verkkosivultaan, mutta DoorDash hoitaa varsinaisen kuljetuksen. DoorDash ei yritä omistaa vain kuluttajan käyttämää sovellusta, vaan tarjota kauppiaalle maksamisen, tilaamisen, asiakkuuden hallinnan ja logistiikan yhdistävän paketin.
Koska robotit ovat mulle lähellä sydäntä, valitsin tähän juttuun tulokulmaksi luonnollisesti DoorDashin robottihankkeet.
Miksi kotiinkuljetusta pitäisi automatisoida?
Asiakas voi tilata muutaman kilon ruokakassin vain parin km päästä, mutta sen toimittamiseen tarvitaan ihminen ja usein henkilöauto.
DoorDashin koko liiketoiminnan ytimessä on kyky yhdistää paikallinen kysyntä ja tarjonta mahdollisimman tehokkaasti: asiakas tekee tilauksen, ravintola tai kauppa valmistelee sen ja joku kuljettaa tilauksen asiakkaalle.
Tähän asti tuo viimeinen joku on useimmiten ollut ihminen + auto.
DoorDashin mukaan Dasher-korvaukset (ihmiskuljettajille maksettavat korvaukset) muodostavat merkittävän osan liiketoiminnan kustannuksista. Robotit voivat voivat täydentää logistiikkaratkaisuja tulevaisuudessa ja alentaa kuljetuskustannuksia merkittävästi.
Kun yhtiö toimittaa asiakkaille lähes miljardi tilausta kvartaalissa, jo melko pieni muutos keskimääräisessä toimituskustannuksessa toisi merkittäviä säästöjä.
Katsoin Serve Roboticsin sivuilta että heidän oma pitkän aikavälin tavoite on päästä robottitoimituksissa 1 dollarin kustannukseen per toimitus. Yhtiön arvion mukaan vastaavan toimituksen kustannus ihmisen ajamana on tällä hetkellä noin 8 dollaria.
Tavoite kuulostaa houkuttelevalta mutta siihen on vielä pitkä matka. Siksi painotan että nämä ovat tavoitteita, ei todisteita jo saavutetusta kustannusedusta.
DoorDash haluaa rakentaa monimuotoista toimitusverkkoa jossa saman tilauksen voi tulevaisuudessa hoitaa:
DoorDash teki lokakuussa 2025 monivuotisen sopimuksen Serve Roboticsin kanssa. Serve-robotit alkoivat toimittaa DoorDash-tilauksia Los Angelesissa, ja toimintaa on tarkoitus laajentaa myös muihin kaupunkeihin.
Yhtiö tekee yhteistyötä myös Coco Roboticsin kanssa. Cocon robotit ovat toimittaneet DoorDash-tilauksia Los Angelesissa ja Chicagossa, minkä jälkeen toimintaa on laajennettu Miamiin ja DashMart-toimituksiin.
Samaan aikaan DoorDash rakentaa omaa Dot robottiaan.
Dot näyttää enemmän pieneltä autonomiselta ajoneuvolta kuin Suomessa tutuksi tulleelta jalkakäytävärobotilta. Se on noin kymmenesosan henkilöauton kokoinen, täysin sähköinen ja pystyy liikkumaan jalkakäytävillä, pyöräteillä, ajoteillä ja pihoilla. Sen huippunopeus on noin 20 mailia eli 32 km tunnissa. Navigointiin se käyttää kameroita, lidaria, tutkaa ja tekoälyä.
DoorDash on kehittänyt Dotin itse DoorDash Labsissa, ja sen käyttöä laajennetaan Phoenixin alueella.
Yhtiö kertoi Q2-tuloksensa yhteydessä kasvattaneensa käytössä olevien Dot-robottien määrää ja yhden robon keskimääräisiä päivittäisiä toimituksia.
Yhtiön tämänhetkinen tavoite on kiinnostava: DoorDash odottaa Dotin hoitavan vuoden 2026 loppuun mennessä korkean yksinumeroisen prosenttiosuuden kaikista tilauksista sen suurimmalla testimarkkinalla.
Heinäkuussa 2026 DoorDash sai Yhdysvaltain ilmailuviranomaiselta FAA:lta Part 135 -luvan ja julkisti DoorDash Air -ohjelman. Lupa mahdollistaa yhtiön omien kaupallisten dronekuljetusten operoinnin Yhdysvalloissa.
DoorDashilla on rakenteilla oma Dot-robotti ja DoorDash Air, mutta samalla se ostaa kapasiteettia Serven ja Cocon kaltaisilta kumppaneilta.
Miksi se käyttää muiden robotteja, jos se kehittää myös omaansa?
Esimerkiksi Serve voi olla parhaimmillaan lyhyissä jalkakäytävätoimituksissa. Dot voi soveltua pidemmille matkoille ja liikkua myös ajoradalla. Drone voi toimia ympäristössä, jossa maata pitkin kulkeminen on hidasta. Dasher voidaan lähettää tilaukselle, johon mikään robotti ei sovi.
DoorDash voi käyttää niitä kaikkia.
Mielestäni Dot ei ole sellaisenaan DoorDashin suurin kilpailuetu.
DoorDash ei yritä ratkaista kotiinkuljetuksen ongelmaa rakentamalla mahdollisimman hyvää robottia. Se kehittää samalla Autonomous Delivery Platformia eli alustaa, joka pystyy valitsemaan erilaisista toimitustavoista kulloiseenkin tilaukseen sopivimman.
Ajatellaan esimerkiksi, että asiakas tilaa kaupasta pienen ruokakassin 2km päähän.
Sen jälkeen järjestelmä voi antaa työn toimitustavalle, joka sopii kyseiseen tilanteeseen parhaiten.
Vähän kuin robottien työnvälitystoimisto.
Tässä DoorDashilla saattaa olla paljon suurempi kilpailuetu kuin yhden robotin tekniikka antaa ymmärtää.
Yhtiöllä on jo asiakkaat, ravintolat ja kaupat. Sillä on reaaliaikaista tietoa paikallisesta kysynnästä, valmis kuljettajaverkosto, maksaminen, sovellus, reititys ja asiakassuhde.
Pelkän robottivalmistajan täytyisi ensin löytää robotille työtä.
DoorDashilla työ on jo olemassa.
Sen tehtäväksi jää ratkaista kuka tai mikä suorittaa työn halvimmalla, nopeimmin ja luotettavimmin.
Minusta DoorDash ei ensisijaisesti yritä nousta maailman johtavaksi kuljetusrobottivalmistajaksi. Se yrittää rakentaa logistiikka-alustan joka ohjaa ihmisiä, robotteja ja droneja yhtenä toimitusverkkona.
Mahdollinen kilpailuetu olisi mielestäni se että DoorDash päättää, kenelle toimitukset annetaan.
Robotit eivät automaattisesti tarkoita halvempia toimituksia
Tässä kohtaa omaa innostusta pitää kuitenkin hieman hillitä. Robotin ajamiseen ei tarvita kuskia mutta se ei tarkoita että toimitus olisi ilmainen. DoorDash itse nostaa esiin pitkän listan ongelmia, jotka pitäisi ratkaista suuressa mittakaavassa.
- Robotit täytyy valmistaa.
- Niitä täytyy huoltaa.
- Akut pitää ladata.
- Tarvitaan latausinfrastruktuuria ja paikallista operointia.
- Robotin täytyy saada tilaus ravintolasta sisäänsä ja asiakkaan pitää pystyä vastaanottamaan se.
- Reitityksen pitää toimia.
Ongelmatilanteisiin tarvitaan edelleen ihmisiä.
DoorDashin mukaan myös Dotilla on etäoperaattoreita, jotka voivat auttaa robottia tarvittaessa.
Ihmiskuljettajassa on DoorDashille myös yksi valtava taloudellinen etu: yhtiön ei tarvitse ostaa jokaiselle Dasherille autoa.
Autonomisessa mallissa jonkun on sidottava pääomaa robottikalustoon, vaikka robotti seisoisi osan päivästä käyttämättömänä. Siksi käyttöaste on ratkaiseva. Robotin pitää tehdä riittävän monta toimitusta päivässä, jotta valmistus-, rahoitus-, huolto- ja operointikulut jakautuvat tarpeeksi monelle tilaukselle.
DoorDash sanoi Q2-tuloksensa yhteydessä odottavansa autonomiahankkeisiin tehtävien investointien kasvavan loppuvuonna 2026. Yhtiö myös varoittaa, että teknologioiden kehittäminen voi vaatia huomattavia pääomia eikä sijoituksille välttämättä koskaan saada riittävää tuottoa.
DoorDash itsekin sanoo olevansa autonomiassa vielä hyvin aikaisessa vaiheessa ja odottavansa matkalle paljon haasteita. Yhtiö arvioi Dasher-kuljettajien pysyvän logistiikkaverkostonsa selkärankana vielä erittäin pitkään.
Todennäköisin lopputulos ei siis ainakaan lähivuosina ole maailma, jossa miljoonat kuljettajat katoavat ja tilalle tulevat robotit.
Todennäköisemmältä vaikuttaa hybridimalli.
Esimerkiksi tiheästi asutulla alueella parin kilometrin pieni tilaus voidaan antaa robotille. Pitkä, suuri tai muuten hankala toimitus menee ihmiselle. Jossakin ympäristössä drone voi olla paras vaihtoehto.
DoorDash yrittää omistaa järjestelmän, joka päättää näiden välillä.
Miksi tämä kiinnostaa sijoittajana?
DoorDashin sijoituscase ei mielestäni tarvitse robotteja toimiakseen.
Yhtiö teki Q2:lla 4,45 miljardin dollarin liikevaihdon, 914 miljoonan dollarin oikaistun käyttökatteen ja 742 miljoonan dollarin vapaan kassavirran. Se kasvaa edelleen voimakkaasti, vaikka liiketoiminta on jo valtavan kokoinen.
Autonomia tekee sijoituscasesta kiinnostavamman siksi, että DoorDashilla on valmiiksi valtava määrä toimituksia, joihin teknologiaa voidaan soveltaa.
Monella täysin robottien valmistamiseen keskittyvällä yhtiöllä järjestys menee näin:
rakennetaan robotti → etsitään sille asiakkaita → yritetään saada riittävästi käyttöä → yritetään joskus tehdä voittoa.
DoorDashilla järjestys on melkein päinvastainen:
970 miljoonaa tilausta kvartaalissa → selvitetään, millä ne kannattaa kuljettaa.
Se on aika merkittävä ero.
DoorDashin ei tarvitse ennustaa, syntyykö kotiinkuljetuksen markkina joskus tulevaisuudessa. Markkina on jo olemassa.
Serve Robotics on tässä hyvä vertailukohta. Se on kiinnostava teknologiayhtiö, mutta sen luvut osoittavat samalla robottivalmistajan haasteen. Robotteja voidaan valmistaa tuhansia, mutta niiden taloudellinen arvo riippuu lopulta siitä, kuinka paljon niille löytyy maksavia toimituksia.
DoorDash on Servelle arvokas kumppani juuri siksi, että DoorDash voi antaa roboteille töitä.
Aluksi ajattelin että kuljetusrobottien yleistyessä pitäisi löytää yhtiö, joka valmistaa parhaat robotit. Nyt en ole enää niin varma. Ehkä kiinnostavampi sijoitus onkin se, joka omistaa tilaukset ja antaa roboille töitä.
Mitä itse seuraisin tässä?
Autonomian etenemisessä seuraisin erityisesti muutamaa asiaa.
Dotin osuus toimituksista:
Jos DoorDash saavuttaa suurimmalla testimarkkinallaan korkean yksinumeroisen osuuden vuoden 2026 loppuun mennessä ja pystyy sen jälkeen toistamaan mallin muissa kaupungeissa, kyse alkaa olla jo huomattavasti yksittäistä pilottia suuremmasta asiasta.
Kuinka monta toimitusta yksi robotti tekee päivässä? Mitä enemmän tilauksia yhdellä robotilla voidaan hoitaa, sitä tehokkaammin siihen sidottu pääoma työskentelee.
DoorDashin pitäisi jossain vaiheessa osoittaa, että autonominen toimitus todella maksaa vähemmän kuin vastaava ihmisen tekemä toimitus. Pelkkä kasvava robottimäärä ei vielä todista, että liiketoiminta on kannattavaa.
Useiden toimitustapojen yhdistäminen
Jatkaako DoorDash eri robottivalmistajien, droonien ja Dasher-kuljettajien tuomista saman Autonomous Delivery Platformin alle?
Jos Dot, Serve, Coco, dronet ja Dasherit alkavat kaikki toimia saman järjestelmän ohjaamina, DoorDash saattaa rakentaa jotain paljon suurempaa kuin pelkkää ruokarobottia.
Pidän robotteja ja droneja DoorDashille mahdollisena kilpailuetuna, mutta samalla ne ovat kallis ja epävarma hanke.
Jos kokeilut epäonnistuvat, DoorDashille voi tulla niistä kallis lasku. Yhtiölle jää kuitenkin edelleen massiivinen tilaus-, kauppias- ja kuljettajaverkosto sekä nopeasti kasvava ja kassavirtaa tuottava liiketoiminta.
Jos autonomia puolestaan onnistuu, se voi pienentää huomattavasti yhtä DoorDashin tärkeimmistä kulueristä ja vahvistaa verkostoa entisestään.
Kaikkein kiinnostavin ajatus saattaakin olla:
Onko lopulta tärkeämpää valmistaa paras kuljetusrobotti ja drone, vai omistaa tilaus josta kaikki robotit kilpailevat?
Järjestelmä joka päättää, kuka tai mikä saa työn sekä hallinnoi asiakkuuksia.
Tässä vielä linkki Q2/2026 osariin:
