Vuonna 2001 huomasin miettiväni entistä useammin, että teen työtä jota vihaan ja josta saatava korvaus on suhteettoman huono. Nuorena miehenä tuntui surulliselta, kun päivät täytti joko sen tuskailu koska se työpäivä taas alkaa tai koska se työpäivä vihdoin päättyy.
Loppuvuodesta 2001 irtisanouduin työstäni ja päätin alkaa yksityiseksi elinkeinonharjoittajaksi kehitellen etäisesti kaupallisuutta muistuttavaa puuhastelua musiikkihistorian penkomisharrastukseni ympärille. Tietokirjojen julkaisua ja sen sellaista. Ajatus oli, että tuo on väliaikainen etappi, josta sitten jatkan jotain palkkatöitä kehitellen eteenpäin, joten mahdollisimman kevyellä byrokratialla liikkeelle. Tukien kinuamisen inhoaja en hakenut edes starttirahaa, joten selkä seinää vasten -tilanteessa lähdin liikkeelle. Aluksi toki erilaisia ”hanttihommia” pääidean kylkeen kehittäen, että jostain joku roponenkin tilille ilmestyisi. Ei niitä kyllä kauheasti ilmestynyt ja vuosi 2004 oli ensimmäinen, jolloin syntyi etäinen tunne, että tällähän voisi vaikka elää.
Loppuvuodesta 2006 istuin muusikkoystäväni kanssa kahvilla ja kuuntelin valitusta, kuinka hidasta levyjen julkaisu on levy-yhtiöiden aikataulusuunnitelmien vuoksi. Spontaanisti totesin, että mä perustan levy-yhtiön ja sä olet sen ensimmäinen artisti. Hommat lähti käyntiin. Ainoa pieni hidaste oli vaan se, että olisin yhtä hyvin voinut ilmoittaa perustavani avaruusteknologiayrityksen, mitä toimialan varsinaiseen ymmärtämisee tulee. Ja selvyydeksi todettakoon, että en omaa ymmärrystä avaruusteknologiaa kohtaan. Siinä minä sitten seuraavat päivät ja viikot yritin selvitellä perusasioita. Yksi ensimmäisistä asioista oli hoitaa levyjakelu kuntoon. Eräs ystäväni listasi minulle paremmuusjärjestykseen eri vaihtoehdot. Soitin ensimmäisen jakeluyhtiön numeroon ja kerroin asiani. Hieman tympääntyneen oloinen ääni kysyi ”no mitä teiltä nyt sitten ilmestyy”. Marginaaliartistin nimen kerrottuani ääni kirkastui, puhelun vastaanottaja kertoi olevansa tämän musiikin ihailija ja pyysi toimistolle allekirjoittamaan sopparin. Meiltähän tämä käy.
Koska musiikin historia kiinnostaa, halusin alkaa julkaisemaan uusintapainoksia vanhoista levyistä. Olin yhteydessä eri levy-yhtiöihin ja yleisasenne oli ”älkää soittako meille, mekään emme soita teille”. Yksi tärkeä yhteistyökumppanuus kuitenkin syntyi ja katalogissa ilmestyi uutta ja vanhaa musiikkia kohtuullista vauhtia. Parhaimmillaan jotain nimikettä myytiin toistatuhatta, useimpia satoja, jotain kymmeniä. Eli suuri osa tuotti persnettoa.
Vuodelle 2008 osui kuitenkin yksi onnenkantamoinen, viralliselle levymyyntilistalle yli vuodeksi jumittunut julkaisu. Sen myötä päätin keskittyä täysipainoisesti tuohon toimialaan ja syntyi kiire löytää verovähennyksiä… siis lisää julkaistavaa. Hiljalleen ne kontaktitkin alkoivat toimia, lisensoin julkaistavaa ja vuodesta 2009 alkaen tilanne kääntyikin jo niinpäin, että suuremmat levy-yhtiöt pyysivät minua tekemään heille kokoelmia.
Mukavaa myötätuulta jatkui vuoteen 2011 saakka. Sitten levyjen myynti tavarataloihin katkesi käytännössä seinään, mikä oli taloudellisesti paha rasti. Julkaisemallani uutuusmusiikilla ei ollut kauheasti kaupallista arvoa esim. digimyynnissä tai radiosoitossa. Lisensoiduissa julkaisuissa taas en omistanut mitään muuta oikeuksia kuin niiden cd-painos-erien teon.
Päätin alkaa rakentamaan hommaa uudelta pohjalta ja alkaa haalimaan pienempien levy-yhtiöiden katalogien oikeuksia. Vuosina 2012-2018 laitoin kaikki liikenevät rahat tuohon ja ostin tuhansien biisien verran laatua, keskinkertaisuutta ja kuraa. Se liikenevä raha tuli cd-myynnistä laskevaa vauhtia, mutta onneksi julkaisujen toimitustöitä vielä tilattiin ja muutamalle vuodelle tuli myös musiikkialan historiaan liittyvien tv-produktioiden taustatoimittajan hommista lisätienistiä.
Kun aloitin tuota katalogiprojektia, yleismieliala kollegoiden kesken oli hyvin laajalti se, että ääniteala on kuollut. Ja aika moni firma noihin aikoihin kaatuikin, tai lopetti vain toimintansa. Eräskin kollega vain vaivoin onnistui muotoilemaan sanansa kauniimmiksi kuin että tuo on ihan hullun hommaa. Jossain musiikkialan tapahtumassa Jari Sarasvuon kerrotaan todenneen ”pojat, teiltä menee bisnes alta”, Kävikin kuitenkin niin, että musiikkiala ei kuollut ja sen sijaan Sarasvuon tunnetuin yritys meni yrityssaneeraukseen.
Tarkoituksellisesti hiipuvalla työvauhdilla olen saattanut ostamani katalogit saataville ja nykyään elän suurelta osin niiden tuottamilla tekijänoikeustuloilla (radio- ja tv-korvaukset, digitulot, lisensointi esim. mainoksiin ja elokuviin jne). Fyysisten levyjen julkaisu jo taakse jo vuosia sitten. Joskus ikävöin sitä aikaa, kun uusien cd-julkaisujen painosta tuloa odotti kuin lapsi joulua, ja Anttilassa käydessä kävi varmistamassa että omat julkaisut ovat hyllyissä varmasti näkyvällä paikalla.
Vaikka oman harrastuksensa kaupallistaminen onkin syönyt harrastamisen riemua, yritän muistaa osata iloita siitä, kuinka etuoikeutetussa asemassa olen ollut oman työn mielekkyyden osalta.
Yrittäminen on kivaa!
