Sijoittamisen psykologia

[Shinjuku-mies]

@Midnight_Rendezvous

Eikö olekin hieman huvittavaa, kun laskun sattuessa kaikki ovat joko keventämässä tai lisäämässä ja ottamassa voimakkaasti näkemystä?

Lienee se yleisin reaktio tällaisessa maailmantilanteessa, panikointia enempi tai vähempi, tavalla tai toisella, sekä tarvetta jakaa tuntemuksia ja kahmia laadukasta tai vähemmän laadukasta tilannetietoa monesta eri lähteestä, luotettavista tai vähemmän luotettavista.

Omakohtaisesti en ikinä ota kantaa politiikkaan tai yleisestikkään nykyiseen maailmantilanteeseen. En etsi tai kaivele tässäkään tapauksessa tietoähkyä itselleni, kun sille ei ole tarvetta. Elelen ikään kuin mielipiteettömänä sivustaseuraajana osittaisessa uutispimennossa, yllättävän toimivaa, vaikka itse sanonkin. Mitä enemmän asioita pyörittelisin ja vatvoisin, sen enemmän ne menisi järjen sijaan tunteisiin. Pörssilaskut ja -romahdukset kuuluu luonnollisena osana sijoittamiseen, otan ne samalla tyyneydellä vastaan, kuin nousutkin.

Mitä tulee sijoituksiin, niin sijoitussuunnitelma on vakaa peruskallio, se pysyy ja sen mukaan etenen, aivan kuten yleisesti opetetaan. Ei ikinä tunteella, vaan järjellä. Ei panikoiden, vaan tyyneydellä. Ei itsepetoksia, vaan itsevarmuutta. Päätöksenteko ja päättäväisyys ovat selkeitä vahvuuksiani, sijoittamisessa sen olen huomannut hyvin.

@xlat

Sijoitussuunnitelma auttaa määrittämään selkeät sijoitustavoitteet, aikahorisontin, sijoitusten hajautuksen ja sopivan riskitason. Oikean riskiprofiilin määrittely on
keskeistä: riskinsietokykyinen sijoittaja on valmis hyväksymään markkinoiden heilahtelut, kun taas jollekin toiselle saattaa sopia vähäriskisemmät sijoituskohteet.

Se on just näin. Kun tavoitteet, aikahorisontti, hajautukset ja se pitkälti aloittelijan virheiden kautta sisäistetty riskitaso löytyy ja nämä kaikki yhdistyy, syntyy toimiva ja pitkäjänteinen sijoitussuunnitelma, jossa uskaltaa pysyä markkinoiden vuoristoradan heitellessä suuntaan tai toiseen. Tärkeintä on pysyä suunnitelmassa, koska siitä poikkeaminen johtaa pahimmillaan niihin epätoivottuihin sijoitusvirheisiin.

[PeeJii]

Tämä on osin mutuilua, mutta veikkaan, että aika moni on ajanut omalle sietokyvylleen aivan liian suurella osakepainolla / ei ole vararahasto ollut kunnossa ja nyt kun pörssit dippaavat niin sykkeet nousevat. Tässä se sijoitussuunnitelman tekeminen / päivitys / selkeyttäminen auttaa paljon.

Jos ei ole esimerkiksi omalle psyykkeelle sopivan kokoista vararahastoa (ei siis käteiskassaa lisäostoihin, vaan esim. 3-12 kuukauden menot säästettynä “pahan päivän varalle”), niin alkaa kummasti ahdistamaan salkun sulaminen jos kaikki ylimääräinen raha on osakkeissa kiinni, ja tällöin huonojen sijoituspäätösten todennäköisyyskin nousee.

Tämä on siis nähdäkseni oivallinen paikka monelle tarkastella omia tuntemuksia: stressaako liikaa ja jos kyllä, niin kannattaa tehdä muutoksia jatkossa. Teoreettinen “optimi” on aivan eri kuin se, minkä kanssa kukin pystyy oikeasti elämään.

[palse]

Itselläni osinkosijoittaminen on ajatuksia selkeyttävä ja stressitasoa laskeva strategia vaikka tunnustankin, että tuotto on vaatimaton eikä edes korvaa näitä pörssilaskuja.
Itse vedän 100% osakepainolla ja lisään palkasta joka kk noin 1% salkun nykyiseen kokoon nähden. Osinkostrategia ei tuota kunnolla jos osakemäärät eivät ole tapissaan eli mitään 60% cash ja osinkosijoittamisen yhdistelmää tuskin usein näkee.
Nyt on tarkoitus lisätä entisestään hajautusta osinkotuottoon, ettei pääosa “palkasta” tulisi keväällä.
Osinkostrategialla paniikkimyynnit ei tule mieleen koska jos otat osakkeet rahalle niin tuotto lakkaa kokonaan.

[xlat]

Jännää tämä psykologia, tässä sijoitukset ovat valuneet alaspäin ison summan rahaa lyhyessä ajassa. Mutta ei silti tunnu hirveän pahalta, vaikka absoluuttiset summat alkavat lähennellä jo finanssikriisin aikaa (silloin prosentit olivat paljon kovemmat, mutta salkku pienempi).

Olen jotenkin saavuttanut sellaisen moodin, että seuraan prosentteja, en niinkään euroja. Ja kun kerran* olen mennyt sen -50% pudotuksen ei tämä tähänastinen tunnu vielä juuri miltään.

Tsemppiä kaikille kaiken tämän epävarmuuden keskelle.

*Edit: tämän lisäksi on ollut muitakin suht isoja pudotuksia, milloin mistäkin syystä johtuvia. Mitenkään vähättelemättä nykykriisiä oli esim. eurokriisissä ja finanssikriisissäkin ainekset todella pahaan vaihtoehtoon (sen takia kurssit romahtivatkin). Koronakriisissä elettiin myös äärimmäisen epävarmuuden aikaa.

Eivät kriisit sinällään ole mitään “yllättäviä” asioita, niitä tulee ja menee koko ajan, niiden syyt vaan ovat usein yllätyksiä. Ja vaikutukset niin reaalimaailmaan kuin kursseihinkin vaihtelevat.

[Powi]

Pitäisikö sijoittamisen olla kivaa?

Mitä on kiva? Kiva on jotain tekemistä, joka erittää aivoissa mielihyvän hormoneja. Voidaan myös lisätä joukkoon motivaatiota ja muita positiivisia tunteita synnyttävät hormonit.

Jos sijoittaminen on kivaa, niin miksi se on kivaa? Siksikö, että saat jatkuvasti dopamiinia etsiessäsi uusia kohteita tai miettiessäsi toimenpiteitä olemassa oleville sijoituksille. Mahdollisuus voittoon on motivoiva voima, se on tutkitusti koukuttavampaa kuin itse voittaminen. Jos tämä on sijoittamisen syy, niin olisikohan kannattampaa tehdä jotain muuta rahoillaan, sillä tunteiden mukaan sijoittaminen on varmaan yksi huonommista sijoitusstrategioista.

Jotkut oikeasti pitävät yrityksen arvottamisesta ja sen perusteella hallitusta pääoman allokoinnista. Warren Buffet -tyyppinen sijoittajaesimerkki. Kuinka moni on sellainen? En ainakaan itseäni voi sellaiseksi kehua. Osittain siksi, että uskon kutakuinkin tehokkaisiin markkinoihin, joissa hinta sisältää jo muiden tekemänä tuon arvottamistyön ja toiseksi siksi, ettei se anna tarpeeksi kiksejä.

Rahastosijoittaminen on aivan älyttömän tylsää, mutta pelkästään rahan arvolla mitattuna varmasti paras tapa suurimmalle osalle. Voisi verrata siihen, että ei ole välttämättä aina kivaa urheilla tai syödä hyvin, mutta se on terveydelle kuitenkin hyväksi. Samoin voisi indeksirahastot olla rahallisesti terveellisiä vaihtoehtoja, mutta eivät ne kivoja ole ja pitäisihän elämässä kivaakin olla. Vaikeaa vain on löytää asioita, joista enemmän voisi koukuttua, kuin rahan kasvattaminen digitaalisesti nappeja painamalla.

Resortista random tajunnan virtaa, 6vk loman aikana alkaa tylsää tulla

[Con4n]

Jokaisen osakesijoittajan pitäisi minusta henkisesti olla valmis sellaiseen n. -50% tiputukseen salkussa. Siinä mielessä että sellaisen tapahtuminen ei aiheuttaisi kriisiä, eli velkaa on niin että tuollaisen kestäisi ym.

[StanW]

1929-33 osakkeet putosi keskimäärin 90%. (btw. Smooth-Hawley tariffit signattiin 1930).
1973-74 osakkeet putosi keskimäärin 70% ja Dow-indeksi 50%.
2007-2009 S&P500 putosi 58% ja mun oma salkku “vain” 50%.

Kuka hullu masokisti oikeasti haluaa käydä läpi tuollaisia pudotuksia? Come on. Itse kärsin vuosia dot-com-romahduksen ketutuksesta. Harmitti ihan sikana. Nasdaq putosi tuolloin liki 78% (maaliskuu 2000 - lokakuu 2002). Mun oma salkku romahti suurelta osin kanssa 75%. Vaaditaan hurjat prosentit, jotta olet takaisin lähtötilanteessa. Plus moni eilisen liideri ei nouse takaisin koskaan ja rahat on jumissa liki kuolleessa konissa (lycka till).

Ei mulla ton enempää. Itse poistuin kasvulapuista jo muutama kuukausi takaperin, kun ymmärsin laskun alkavan. Nyt nukun hyvin ja hillot odottaa iskun paikkaa. En osallistu laskuihin ja tappiot otetaan nopeasti hymy huulilla.

[CitizenJ]

@StanW

Kuka hullu masokisti oikeasti haluaa käydä läpi tuollaisia pudotuksia?

Ei varmaan kukaan, mutta kun meillä muilla ei ole kristallipalloa.

@StanW

Itse poistuin kasvulapuista jo muutama kuukausi takaperin, kun ymmärsin laskun alkavan. Nyt nukun hyvin ja hillot odottaa iskun paikkaa. En osallistu laskuihin ja tappiot otetaan nopeasti hymy huulilla.

Kerro toki ensikerralla muillekin milloin lasku alkaa, ja muistaisitko ilmoittaa myös, kun tulee se iskun paikka.

[Taikaviitta]

StanW ilmeisesti viittaa nimimerkillään ja syklin tunnistamisellaan Stan Weinsteinin kirjaan, joka tosiaan on melko hyvä opus, kun haluaa teknistä käyttää apuna tulkitsemaan osaketta tai koko markkinaa.

Itse suosittelisin jokaiselle “perinteisiä” sijoituskirjoja lukeneille vähintään Weinsteinin, O’ neilia ja Minerviniä. Niissä pääsee sukeltamaan täysin uudella tavalla sijoitusmaailman tulkintaan. Oppeja voi täysin käyttää osakepoiminassa, eikä vaadi treidausta.

[xlat]

@StanW

Jonkun osakemarkkinan suunnan tiedostaminen on helppoa kuin tikkarin vieminen skidiltä.

Jos se on helppoa niin tällä tekisi todella paljon rahaa, jo pelkästään isoimpien laskujen välttäminen ja vain nousussa mukanaoleminen indeksissä toisi helposti Buffett-tyyppisiä tuottoporosentteja tai ylikin. Tämä siis hyvin karkealla sihdillä. Vähän kun hioisi strategiaa niin voisi päästä selvästi Buffettia parempiin tuottoihin.

Tämän tyyppisiä ratkaisujahan on tehty mm. rahastomuodossa mutta eipä niistä kukaan ole pystynyt pidemmän päälle tuottamaan huimia tuottoja. Pitkälinjalaisena varmaan itsekin muistat näitä virityksiä ihan sieltä 1990-luvun lopulta saakka. Yksikään ei ole tänä aikana onnistunut pysyviin huipputuottoihin.

Ajatus markkinoiden käänteiden ennustamisesta on houkutteleva ja sillä tekisi paljon rahaa jos siinä onnistuisi edes joten kuten systemaattisesti. En vaan ole vielä löytänyt tahoa, joka siihen kykenisi pidemmän päälle.

PS. Olen siis myös sijoittanut tällaisiin tuotteisiin aikoinaan vuosien varrella mutta myöhemmin luopunut niistä kokonaan.

[CitizenJ]

@Con4n

Jokaisen osakesijoittajan pitäisi minusta henkisesti olla valmis sellaiseen n. -50% tiputukseen salkussa. Siinä mielessä että sellaisen tapahtuminen ei aiheuttaisi kriisiä, eli velkaa on niin että tuollaisen kestäisi ym.

Tuo -50% ei valitettavasti ole riittänyt edes MSCI ACWI IMI indeksiä seuraavalle SPYI:lle viimeisen 25 vuoden aikana.

Salkkuketjun perusteella monella foorumilaisella on sellainen salkku, että kannattaa varautua vähintään -80% romahdukseen. Taisi monelle salkulle tulla yli -50% drawdown jo 2021 alkaneessa romahduksessa.

Näin kävi myös Hesulin small cap indexille.

[xlat]

Kaivelin tuossa pidemmän aikavälin tuottoja, Seligsonilta löytyy helposti rahastojen 20 vuoden tuotot annualisoituina niin niistä saa suuntaa-antavaa ideaa tuotoista pitkällä aikavälillä.

Kuten näkyy, pitkällä aikavälillä jopa matalakuluisten indeksirahastojen tuotot jäävät yksinumeroisiin prosentteihin. (Amerikka-rahasto on tuottanut hyvin mutta sillä ei ole vielä 20 vuoden historiaa, 15 vuoden vuosituotto on +12,4%).

Äkkiseltään ajatus sijoituksesta markkinoille, mistä saa tyyliin alle 10% tuottoa toisinaan yli 50% laskujen kanssa ei kuulosta niin houkuttelevalle. Mutta korkoa korolle -ilmiö antaa pitkäjänteiselle sijoittajalle ihan kelpo tuotot.

No, tämä oli tällainen pieni ajatusleikki mutta yhdistettynä tuohon @CitizenJ :n postaukseen antaa vähän realismia pitkän aikavälin sijoittamisesta ja siitä, millaisiin tuottoihin ja heiluntaan kannattaa henkisesti varautua.

Edit. Samalla 20 vuoden ajanjaksolla pitkän koron rahastot (niin valtiolaina- kuin corporate bond -rahastot) ovat tuottaneet n. 2,4% vuodessa. Eli kaikki osakerahastot ovat voittaneet korot tänä aikana.

[Jukka7]

Eipä siihen paljon opiskelua tarvi. Suunta on aina ylöspäin, jos ei tänään eikä tällä viikolla niin tänä vuonna tai vuosikymmenellä ainakin.

[Taikaviitta]

Voin antaa esimerkin tyypillisestä ohjeesta, mitä näissä kirjoissa opetetaan.

50/80- sääntö on todettavissa olemassa olevaksi tutkimalla pörssin voittajaosakkeet vuosikymmenten ajalta ja niiden käyttäytymismallit…googlaa jos et tunne sääntöä.

Kirjathan pääasiassa käsittelee näitä voimakkaasti kasvavia superperformoivia yhtiöitä, siis voittajayhtiöitä…kasvua 25% tai enemmän. Googlaa tai kysy tekoälyltä mikä on CAN SLIM.

Kun sitten tällaiseen ohjeeseen törmäät ja epäilet tai uskot sitä, niin avaa kone ja katso Helsingin voittajat…löytyivät myös Inderesin mallisalkusta: Harvia, Qt, Kamux, Revenio jne. No, miten kävi laskussa, toteutuiko sääntö…todellakin kirjaimellisesti. Voittajaosakkeet kohtaavat laskumarkkinassa 50-80% laskun huipuistaan…sääntö on ja voi hyvin edelleen tänäkin päivänä.

Ja kuten Stan Weinstein opettaa, älä omista osakkeita syklin neljännessä vaiheessa. Myöskään ostaa ei saa silloin ja hän lisää vielä, että salkuun saa huomattavasti lisää tuottoa jo sillä, että pitää tästä ohjeesta kiinni.

Kokemusta ei kirjoista saa, mutta kun elät todeksi niitä opetettuja asioita, niin ne alkaa iskostumaan nuppiin. Itse luin viime vuonna noin 15 sijoituskirjaa, jotka piti kaikki tilata ulkomailta. Valitettavasti suomeksi ei saa ja kirjastoista ei löydy. Parhaita sijoituskirjoja on nuo aikaisemmin mainitsemani vaikka menevätkin treidauksen puolelle. En voi edes verrata Seppo Saarioita tai Kim Lindströmmejä näihin…kyllä nämä on parasta hardcorea ja vastinetta rahalle, missä asiat käydään läpi kädestä pitäen.

Lopuksi vielä tuo Weinsteinin syklikuvaaja.

Lisään vielä sektoriajattelun, mikä on myös kirjoissa opetettu. Mikä on kulloinkin vahva trendaava sektori?

Missä syklin vaiheessa koronassa oli energia, shipping, metallit?..2

Missä syklin vaiheessa on ollut kotimaiset kiinteistöyhtiöt jo pitkään?..4

Missä syklin vaiheessa on terveydenhuolto pohjoismaissa ja jenkeissä?..2

Ja lähes vitsinä…missä syklissä Neste on?

Älä omista tai osta 4 syklissä olevia sektoreita tai lappuja.

[_SRR]

Sijoitustiedon puolella nimimerkillä “Almanakka” on hyviä juttuja tähän aiheeseen liittyen:

Charlie Munger ja päätöksenteon parantamisen jatkokurssi

Charlie Munger: Älä rakastu ideoihisi liiaksi

[dzei]

On tämä kyllä taas. Miksi mikään ei kelpaa?

Nyt kun salkku on taas takaisin karvan verran vaille ATH, niin vieläkin harmittaa. Ei se että teki ihan järkeviä valintoja tuossa viimeisessä kuopassa, vaan se että olisi voinut tehdä vieläkin parempia valintoja. Jos laittoi panokset kahteen varmaan hevoseen ja kahteen turvalliseen hevoseen, ja jätti kahteen riskisempään hevoseen laittamatta. Niin miksi se 10% kokonaistuotto muutamalta viikolta jää harmittamaan, kun olisi saanut ottamalla noi riskiset mukaan n. 15%? Eikö ahneudelle ole rajaa? (Retorinen kysymys)

[Jukka7]

Se on vaan niin että aina “harmittaa”, aihe vaan vaihtuu ja harmistus yhdessä asiassa on pois jostakin toisesta, eli joku muu sitten harmittaa vähemmän.

Tästä on joku asiaa läheltä liippaava kiinalainen kansanviisauskin joka ulkomuistista menee näin: Ihmisellä on satoja murheita kunnes hän sairastuu vakavasti, sitten murheita on vain yksi.

[Shinjuku-mies]

@dzei

Nyt kun salkku on taas takaisin karvan verran vaille ATH, niin vieläkin harmittaa. Ei se että teki ihan järkeviä valintoja tuossa viimeisessä kuopassa, vaan se että olisi voinut tehdä vieläkin parempia valintoja.

Täällä myös salkut kirineet muutamassa viikossa alkuvuoden tullipelkoviikkojen laskupäivät kiinni, ihan odotetusti jopa, jos voi jälkiviisastella, mutta ei harmittanut silloin, eikä nyt. Siinä määrin valintani ovat olleet järkeviä, eli en tehnyt mitään, koska en tunne nykyriskitason sijoittamisessani pelkoa. Suurin vaara liittyisi itselläni juuri tuohon kristallipalloajatteluun, että “olisi voinut tehdä vieläkin parempia valintoja”, jotka taas olisivat saattaneet riskitason noston myötä olla myös huonompiakin valintoja.

Mitä yritän tässä karmean epäselvästi kertoa, on se, että kun oman riskitasonsa löytää, oivaltaa ja sisäistää, sekä siihen itsensä ankkuroi, niin ei välttämättä ole tarvetta yrittää olla parempi sijoittaja riskitasoa nostamalla, muutamien lisätuottoprosenttien metsästämisellä ja jopa mahdollisen huonomman lopputuloksen hinnalla. Kun oppirahansa kerran on maksanut, niin ei niitä tarvitse maksella uudelleen oletettujen parempien valintojen hinnalla.

[Marianne_Palmu]

Tervehdys ketjuun! Innostuin äskettäin lukemastani Talous ja tunteet -kirjasta sen verran paljon, että kirjoitin ankkuroinnista lyhyen tekstin makrokatsauksen muodossa. Ajattelin, että koska aihetta on täälläkin käsitelty, niin linkkaan sen tänne. Samalla haluaisin kysyä, onko teillä omia talouden tai sijoittamisen ankkuroita, joita tunnistatte? Olisi todella mielenkiintoista kuulla luvuista päätösten takana (itse huomasin, että ei ole ihan helppo nakki näitä tunnistaa).

Helsingin pörssi-indeksi 10000 pistettä – ankkureiden armoilla - Inderes

[lazyway]

Kiinnostavan kuuloinen kirja ja kiinnostava asia myös tämä ankkuroituminen. Jos miettii sijoittamista, niin siihen usein kuuluu rajahintoja, millä ostaisi tai myisi sijoitusta. Tällaisia on itselläkin. Koska sijoitukset kehittyy koko ajan johonkin suuntaan, niin rajahinnat elää siinä mukana. Sijoittamisen tunnusluvut on sen sijaan enemmän sellaisia “jämähtäneitä” lukuja, joiden kautta miettii vuodesta toiseen, mikä on “halpaa” tai “kallista”. Täyttääköhän ne siten paremmin ankkurin tunnusmerkit?

Jos rajahinnoilla tai raja-arvoilla on hyviä perusteluita, niin ne on todennäköisemmin hyödyllisiä. Jos ne perustuu enemmän fiilikseen tai mutuun, niin sitten hyödyllisyys voi olla vähän niin ja näin.

Omistaminen (ei tee mitään), ostaminen tai myyminen on sinänsä kaikki sijoituspäätöksiä. Isosti laskeneen osakkeen myyminen voi vapauttaa henkisesti ja rahojen rippeet voi sijoittaa muualle. Toisaalta rahamääräinen riski on jo suurelta osilta realisoitunut. Silloin on myös mahdollista, että osakkeen tuotto/riski on jopa parempi, kuin sijoituksen alussa. Tai sitten ei ole. Sijoittajan pitää tätä kuitenkin jotenkin arvioida.

Myyminen tarkoittaa luopumista tulevaisuuden mahdollisesta tuottopotentiaalisesta. On osake sitten mennyt tähän asti suunnitelmien mukaan tai ei. Joskus sanotaan, että jos et tänään ostaisi osaketta, niin kannattaako sitä omistaa lainkaan? Toisaalta jos ei myöskään olisi valmis shorttaamaan samaa osaketta, niin onko silloin ihan yhtä perusteltua holdata? Jokainen sijoitus on tietysti yksilöllinen, joten mitään yleispätevää sääntöä ei ole.