Sijoittamisen psykologia

Kiinnostavan kuuloinen kirja ja kiinnostava asia myös tämä ankkuroituminen. Jos miettii sijoittamista, niin siihen usein kuuluu rajahintoja, millä ostaisi tai myisi sijoitusta. Tällaisia on itselläkin. Koska sijoitukset kehittyy koko ajan johonkin suuntaan, niin rajahinnat elää siinä mukana. Sijoittamisen tunnusluvut on sen sijaan enemmän sellaisia “jämähtäneitä” lukuja, joiden kautta miettii vuodesta toiseen, mikä on “halpaa” tai “kallista”. Täyttääköhän ne siten paremmin ankkurin tunnusmerkit?

Jos rajahinnoilla tai raja-arvoilla on hyviä perusteluita, niin ne on todennäköisemmin hyödyllisiä. Jos ne perustuu enemmän fiilikseen tai mutuun, niin sitten hyödyllisyys voi olla vähän niin ja näin.

Omistaminen (ei tee mitään), ostaminen tai myyminen on sinänsä kaikki sijoituspäätöksiä. Isosti laskeneen osakkeen myyminen voi vapauttaa henkisesti ja rahojen rippeet voi sijoittaa muualle. Toisaalta rahamääräinen riski on jo suurelta osilta realisoitunut. Silloin on myös mahdollista, että osakkeen tuotto/riski on jopa parempi, kuin sijoituksen alussa. Tai sitten ei ole. Sijoittajan pitää tätä kuitenkin jotenkin arvioida.

Myyminen tarkoittaa luopumista tulevaisuuden mahdollisesta tuottopotentiaalisesta. On osake sitten mennyt tähän asti suunnitelmien mukaan tai ei. Joskus sanotaan, että jos et tänään ostaisi osaketta, niin kannattaako sitä omistaa lainkaan? Toisaalta jos ei myöskään olisi valmis shorttaamaan samaa osaketta, niin onko silloin ihan yhtä perusteltua holdata? :thinking: Jokainen sijoitus on tietysti yksilöllinen, joten mitään yleispätevää sääntöä ei ole.

7 tykkäystä

Ei ehkä täysin selviä esimerkkejä nostettavaksi, mutta luulen, että on aika paljonkin ja mahdollisimman huonolla tavalla.

Se voi olla esimerkiksi, kun osakkeen hinta tulee jonkun rajan alle (usein tasaluku) niin mietin katsovani tarkemmin sitä ostopaikkana, mutta siinä usein kuluu aikaankin, jolloin talousympäristö, yhtiön ala tai yhtiön oma meno muuttuu radikaalisti, kun vaikka osakkeen hinta on tullut “ostotasoille” tai/ja mennyt sen kivan tasaluvun alle :smiley: . Usein ajattelen, että osake on liian “kallis” ja jään siihen ajatukseeni kiinni, joko sen takia, kun kasvuyhtiöllä on kertoimet (mukamas) kireät tai kun osakkeen hinta on 100 euroa (sit tuntuunkin jo halvemmalta kuin splitataan :smiley: ).

Lainaan kirjoituksestasi keskeltä tällaisen kohdan:

Onneksi ankkurin voi myös nostaa. Talous ja tunteet -kirjassakin muistutetaan, että tutkimusten mukaan ihmiset, joilla on todellista tietoa päätöksenteon tueksi, ovat vähemmän alttiita mielivaltaisille ankkureille. Tieto on siis valtaa tässäkin asiassa. Kun siis haastaa omaa ankkurilukuaan tarpeeksi, eli sijoittamisessa etsii uusia näkökulmia esim. foorumikeskusteluista ja analyyseistä, voi tulla aika, jolloin ankkuri ansaitusti irtoaa.

Tiedostan loppujen lopuksi hyvin sen, että en tiedä paljoakaan ja tämä sijoittaminen on itselleni harrastus eikä sitä omaa parasta osaamisaluettani. Sitten joskus sitä jopa tietoisesti voi tehdä jotain ei-niin-laadukkaita yksinkertaisia sääntöjä, joissa on näitä ankkurielementtejä, jonka itsekin oikeastaan tiedostan. :slight_smile: Uskon, että ne vähenevät vuosien myötä tässä sijoittamisharrastuksessa.

Ihmiset, joilla on todellista tietoa, niin harvemmin tosiaan ankkuroituvat asioihin. Ankkuroimisen näkee siinä, että oli asia, mikä hyvänsä niin tietää jo valmiiksi, mitä mieltä jotkut vähän ääripään ankkuroijat ovat jostain; oli sitten tunteita aiheuttava osake tai muu. Jotain omaa teesiä, osaketta tai porukkaa kannatetaan ennen kuin perustelut ovat valmiina (kun ne perustelutkin ovat valmiina, niin ontuvat pahasti). :slight_smile:

3 tykkäystä

Eräästä käyttäytymismallista

Pelaajan puntaroidessa ravikilpailun tasaväkisiä voittajaehdokkaita A ja B, on luontevaa laskea hyvät ja huonot yhteen ennen panostusta. Panoksen asettamisen ja kilpailun välissä tapahtuu kuitenkin kummia vaikka hevoset olisivat olleet tasaväkiset. Pelaaja alkaa näkemään valintansa oikeana ja vahvistaa näkemystään positiivisilla ajatuksilla vaikka kisa on juoksematta ja hevoset ovat edelleen hyvin tasaväkisiä. Pelaaja unohtaa toisen vaihtoehdon ja psykologisesti haluaa vahvistaa oman valintansa oikeellisuutta. Uskon kyseessä olevan jokin evolutiivinen optimismi omiin kykyihin toimia ja valita oikein päätösten edessä. Pessimisti tuskin selvisi kivikaudella.

Myös kilpailun jälkeen toimii tämä sama evolutiivinen optimismi, mikä saa voiton osuessa uskomaan omiin kykyihin ja tappion hetkellä väärä valinta selitetään ulkopuolisilla epätodennäköisillä sattumuksilla. Sijoittamisessa moni aloittelija saa hurjan luoton kykyihinsä onnistuessaan vaikka voitto on voinut tulla vahingossa erittäin vahvassa markkinassa ja menettää todennäköisesti rahansa takaisin laskussa. Pitkässä juoksussa taito alkaa korostumaan.

Huonoja sijoituksiaan halutaan monesti puolustaa, selittää helpommaksi sietää itselle, esim tyyliin: nyt osake on laskenut, mutta sen osinkotuotto on noussut hyväksi tai klassikko, että en tee tappiota kunnes myyn. Psykologisilla laastareilla voi joissain tapauksissa olla paikkansa, mutta ne kannattaisi tunnistaa ja olla itselle rehellinen.

13 tykkäystä

Yksi melko yleinen ankkuri tuntuu olevan käsitys yrityksen liiketoiminnasta. Yritysten täytyy olla suhteellisen nopeita tunnistamaan muutokset liiketoiminta ympäristössä (muuten voi jopa konkurssi uhata). Me sijoittajat taasen saatamme ajatella yrityksiä hyvin vanhentuneiden käsitysten kautta. Sitten kun tähän liitetään mahdollisesti yksinkertaiset arvonmääritysmallit, edellytykset suuurille virheille on jo melko huomattavat.

Esimerkkejä yllä kuvatusta ei ole kovinkaan vaikea hakea:

  • Nokian moni mieltää erityisesti matkapuhelinverkkojen valmistajana (moni voi jopa ajatella matkapuhelin teknologia yhtiönä), vaikka yhtiön painopiste siirtynyt selkeästi kiinteisiin verkkoihin ja yleisemmin tiedonsiirron ja käsittelyn pariin.
  • Keskoa moni edelleen ajattelee ensisijaisesti päivittäistavara yhtiönä, vaikka sisältää paljonn muutakin. Oikeastaan myös se perinteinen tukkurin rooli voi hivenen harhauttaa sijoittajaa.
  • Finanssiala kehittyy jatkuvasti ja yhdistettynä tiukkaan kilpailuun sekä sääntelyyn pankkien ja sijoitusyhtiöiden liiketoiminta muuttaa jatkuvasti muotoaan.
  • jne.

Ja saman ilmiö voi huomata toki monella muullakin tasolla. Voihan sitä ajatella vaikka koko maailmantalouden kehitystä ja kehityksen painopisteitä. Itsellä esimerkiksi kouluajoista sen verran pitkä tovi, että huomaa tarvetta päivittää omia käsityksiään maailmasta ja vaikkapa kehityksen tasoista eri puolilla maailmaa. Monissa asioissa ns. kehittyneet taloudet voivat esimerkiksi infransa osalta olla kohta jopa 100-vuotta kehityksestä jäljessä.

Ja paras lääke kaikkeen yllämainittuun taitaa olla vain uteliaisuus ja valmius hylätä omat vanhentuneet käsitykset.

13 tykkäystä

Onhan näitä:

  • Olen ankkuroitunut sijoittamaan 1000 euroa kuukaudessa indeksirahastoihin, vaikka summan tulisi nousta inflaation mukana, jotta se pysyisi reaalisesti samana.

  • Olen ankkuroitunut ajatukseen, että oman talouden menot ovat noin 1500 euroa kuukaudessa riippumatta tilanteesta, vaikka kaikki kustannukset nousevat.

  • Olin ankkuroitunut siihen, että Sammon osakekurssi on 40 euroa (heh) ja tämän alle Sampo on tuntunut “halvalta”, kun taas ylimenevä hinta “kalliilta”.

  • Monesti jotain yhtiötä on tosiaan ankkuroitunut pitämään “hyvänä” tai “huonona”. Neste nyt vaikkapa esimerkki yhtiöstä, jota on pitänyt hyvänä ja vakaana sijoituskohteena.

17 tykkäystä

Nyt kun olen harrastanut aktiivisempaa osakkeisiin sijoittamista yli 6 kk, olen tehnyt kiinnostavan havainnon. Nimittäin luen paljon ja jatkuvasti eri yhtiöistä ja sitten mietin monesta että “ehkä tuohon voisi sijoittaa”. Osan kohdalla mietintä siirtyy pidempään tutkiskeluun ja sitten päätös on joko sijoittaa tai olla sijoittamatta tai prosessi jää kesken koska tulee keskeytyksiä, kiireitä (kotona pieni vauva), jne. Sitten juuri ne laput joita on pohtinut mutta joita ei ehtinyt miettiä tarkemmin nousevat parin viikon sisään sen 10-20 pinnaa. Sitten osakkeesta “menee maku”: tulee olo, että voitot on jo menneet ohi sun, ei kannata sijoittaa, päällimmäisenä lähinnä harmittaa.

Tässä on parikin ongelmaa:

  • jos käy läpi kymmeniä yhtiöitä, väkisinkin ainakin jotkin niistä nousevat myöhemmin. Ne jotka putosivat tai mörnivät eivät enää palaa myöhemmin mieleen. Vain “epäonnistumiset” jäävät päähän pyörimään.
  • jos hyvältä vaikuttanut sijoitus sitten kohta nousee 10 prosenttia, tämähän on merkki siitä, että taisin olla oikeilla jäljillä. Mutta se etten painanut osta-nappia aiemmin ja ankkuroin itseni aiempaan hintaan saa kokemuksen tuntumaan epäonnistumiselta.

Vaikea laji on tämä, ja ainakin kerran viikossa mietin että olisi kukkarollekin parempi vaan keskittyä indeksirahastoihin.

17 tykkäystä

Moni varmasti samaistuu.

Itse ratkon tilannetta niin, että päätän etukäteen timeframen sijoitukselle. Eli on piiitkän holdin core-sijoituksia, joihin sijoituspäätöksen tehtyäni lähinnä tasaeuro/dollari erillä ostan position täyteen, ihan sama mikä hintaliike on.

Sitten on swing-sijoituksia, joissa käytetään stopparia ja ostetaan trendaavaa ja kuuman sektorin osaketta nimenomaan kovaan nousuun, esim. Breakout high tight flag patternista.

Näillä keinoin pääsee eroon ostotilanteen ankkurointiharhasta.

Myyntipuolella sama homma, jos on laskenut 10% huipuista eihän sitä haluaisi myydä ennenkuin on takaisin huipuissa…

Sen takia näille 2 eri taktiikalle on myös omat myyntisäännöt.

7 tykkäystä

Itsellä on tapana tehdä kiinnostaviin lappuihin, joihin ei ole ehtinyt kunnolla tutustua, sellaisia ”minipositioita” hyvin matalalla kynnyksellä. Jotenkin sitten helpottaa esim. ostamaan lisää vaikka osake nousisi kun ei ole ”missannut” nousua ja toisaalta lappu pysyy mielessä. Ja jos lasketaan, niin sitten saan vielä halvemmalla tai pitää koko keissiä harkita uudelleen. Eipä niillä toki kokonaisuuden kannalta juuri oikeasti ole merkitystä, mutta jotenkin helpottaa tuota ongelmaa itsellä.

10 tykkäystä

Esimerkit keksittyjä, mutta ei nyt hirveän kaukana oikeasta elämästä.

Juhannusruokiin 100€ = ihan ok
Puhelinlasku 20€ = ok
Tankillinen bensaa 80€ = Vähän kirpaisee
Jarruremppa 300 = Sattuu, mutta se on semmosta.
Perus pizza + cola 12€ = ok
Vaimolle synttärilahja 100€ = ok
Joku osake +300€ = ihan jees
Pojille 100+100€ kesärahaa = ihan ok
Uusi astianpesukone osarilla 500 = vähän sattuu
Veikkaukselle 20€ = sinne meni, ok

Joku random osake tappiolla 60€ = Voi ^)**×>%!!! Olen huono ihminen. En osaa mitään. Konkurssi uhkaa! Miksi en myynyt ajoissa? Tyhmä.

Tiedätte tunteen? Mä tiedän😃 Jonkinlaista psykologiaa tämäkin. Juhannusta vaan kaikille. Älkää hukkuko🙏

25 tykkäystä

Itselle ja varmasti monelle tuttu tämä seuraava ajattelutapa.

Olen haaveillut sähköpyörästä (1000€) noin kahden vuoden ajan enkä ole saanut päätöstä tehtyä kuin vasta juuri nyt. Kauhea hinta laittaa yhteen pyörään, ja tuntui oikeasti lähes fyysisesti pahalta kuitata maksu suoritetuksi, hyi!

Sitten taas kirjaimellisesti eilen painoin Nordnetin apissa Osta nappia 1100€ arvosta ilman minkäänlaista läikähdystä sydämessä. Toki se ehkä vähän enemmän tuntuisi heitellä rahoja johonkin arpalappuihin, mutta omat ostot kun kohdistuu osastolle Mandatum/Nordea/Puuilo, tietää rahojen olevan aivan hyvässä tallessa. Ja onhan tämä ostos toki lähtökohtaisesti lisää rahaa tuottava, toisinkuin pyörän osto. Jännä ilmiö siltikin.

19 tykkäystä

Onhan se jo 100 euron kertaostoksen hankkiminen kivuliaampaa, kuin laittaa 1000 euroa kertamerkintänä sijoitukseen. Toisessa satanen katoaa lopullisesti varallisuudesta, saaden sitä vastaan toki tuotteen tilalle ja toisessa tonni ei katoa mihinkään, vaan ryhtyy pitkäjänteisesti tuottamaan, olettaen toki, että sijoitussuunnitelma ja sijoituskohde on vakaalla pohjalla.

Näin siis ainakin itselläni. Ensi viikollakin ostan uuden pyöräilykypärän, johon menee 120 euroa, kun halpaankaan en tyydy, kyse on kuitenkin omasta pääkopasta. Irvistyttää jo valmiiksi, kun tuo raha katoaa, toista se olisi osakeostossa, siinä raha alkaa tuottamaan, jos ei heti, niin sitten joskus.

Mikäs tässä valmiissa maailmassa odotellessa, ylä- ja alamäet eivät hetkauta ja onhan toisinaan vieraileva punainen väri siinä missä vihreäkin, suomalaisena olen tottunut pakkasiin ja helteisiin. Ja mikä tärkeintä, minun elintasoni tai elämäni eivät ole riippuvaisia sijoitusvarallisuudesta, joten antaa lappusten bilettää vielä sen 20 vuotta lisäostojen avittamana, saapi nähdä, mitä siellä sitten odottaa. Elämäni kallein ja samalla mielenkiintoisin harrastus, jota en kuitenkaan ota liian tosissani.

Minulla on 3500 euron fitnesspyörä ilman sähköjä, joka oli mielestäni halpa ja hyvinkin laadukas. Ajattelen monesti kalliimpia ostoksia autoilun kautta, eli tämäkin summa olisi voinut mennä johonkin kuppaseen autoon, eikä menot olisi jäänyt edes siihen. Ja koska fillari on minulle se auto, niin on helppo maksaa 3500 euroa uudesta laadukkaasta fillarista, jopa ilman sähköavustusta, kuin käytetystä autosta. Yllättävänkin toimiva ajattelutapa ollut vuosia jo tämä, eli aina kun kalliimpi ostos tiedossa, niin ajattelen “tämäkin raha voisi mennä autoiluun” ja saan sillä ostoksen järkevöityä ja irvistyksen naamaltani neutralisoitua.

8 tykkäystä

Käyttötavaran taloudellinen kustannus on erilainen kuin arvopaperin. Hyöty käyttötavaran omistamisesta on tavaran käyttämisessä. Kuinka moni on hommannut jonkun sup-laudan, käyttäneet sitä yhden kerran ja sen jälkeen se nojaa liiterin seinään odottamassa vuosikymmenten päästä tulevaa jäteautoa? Jospa nämä rahat olisi käytetty osakkeeseen, jonka kurssi olisikin sitten laskenut -10 %. Tämä tappio tuntuu jotenkin pahalta, mutta tavaran omistaminen hyvältä riippumatta käytöstä.

Käytetyllä tavarallakin on jokin rahallinen arvo, mutta sen arvon realisoiminen edellyttää myyntityön tekemistä. Esineet ovat usein merkityksellisiä omistajilleen, mutta talousjärjestelmämme on hirvittävän tehokas tuottamaan materiaalisia hyödykkeitä kuluttajille. Pitäisikö mennä Tokmannin sijasta katsomaan mitä kirpparilla on?

10 tykkäystä

Aika moni taitaa shoppailla hetken mielijohteesta dopamiinipiikkien perässä kaapit, varastot ja autotallit täyteen kaikkea turhaa, joista aiheetuu loppupelissä enemmän riesaa kuin hupia tai hyötyä.

Hyvin usein kannattaisi miettiä onko kyseiselle kamppeelle todellista käyttöä ennen ostopäätöstä.

Itselleni tulee nykyisin morkkis, jos huomaan hankkineeni jotain, mille ei ollutkaan käyttöä “koko rahan edestä”.

12 tykkäystä

Itselläni sijoittaminen viimeistään “paransi” minut tuosta dopamiinihuuruisesta ja kulutusjuhlakeskeisestä ostomaniasta, joka oli kyllä vähentynyt huomaamatta jo ennen sijoittamisen aloittamistakin, kun villi varhaisaikuisuus vaihtui aikuisten oikeaan aikuisuuteen.

Nykyään se on mennyt toisinaan jopa siihen, etten osta edes heti välttämättömiäkään asioita, joita tarvitsen, vaan mietin viikkoja tai jopa kuukausia ennen ostopäätöstä. Näin jälkikäteen mietittynä sekin miettiminen on kannattanut, mutta mahtuu sinne myös hetkiä, että olisi vain pitänyt ostaa jo aikaisemmin.

Hyvä asia on se, että yllättäviä ja kalliita menoja ei tule juuri koskaan, eli ei tarvitse miettiä siltä kantilta, etteikö johonkin olisi varaa tarpeen tullen. Se on vain niin, että en vain tarvitse oikeastaan mitään nykyään, enkä kyllä tarvinnut juuri ennenkään, vähään sitä on tyytyväinen.

16 tykkäystä

Itse kovasti haluasin kuuluttaa sellaista fiksua rahankäyttöä. On tyhmää tuhlata kaikki, mutta myös säästää loppuun asti. Sellainen balanssi olisi kiva löytää. Jos yleensä mietitään ihmisiä, niin hämmästyttävän moni ei oikeastaan osaa juuri laskea tai hahmoittaa, että mikä kulu on paljon ja mikä vähän. Itselläni on auttanut älyttömästi, että lasken kaikki aina vuosihintoina. Jos palvelu X maksaa 20e /kk niin eihän se paljolta tunnu, mutta laskee sen vuosikulutuksena niin se onkin vähän eri juttu.

Sitten fiksulla rahankäytöllä saa sitä pääomaa sijoittamiseen ja sitä kautta voi vaurastua. Ja kyllähän fiksu rahankäyttö myös antaa henkistä pääomaa, on sekin eräänlaista sijoittamista.

11 tykkäystä

Voidaan pohtia, onko piensijoittaja pankille vaikea asiakas. Karo Hämäläinen kuvaa fiktiivisessä Erottaja-kirjassaan osakevälittäjän suhtautumista eri sijoittajatyyppeihin. Amatöörisijoittaja ei ymmärrä riskejä ja syyttää tappioista pankkia ja sen neuvoja. Ammattilainen puolestaan tunnistaa riskit ja hyväksyy mahdolliset tappiot. Nordnet tarjoaa sijoittajille hyvin koulutusta, mutta myös näille mahdollisesti sopimattomia tuotteita. Täälläkin näkee välillä kysymyksiä siitä, miten tuotetietämystestit tulisi läpäistä. Tämä kertoo aika karua kieltä siitä, että kyseisen henkilön ei tulisikaan käyttää kyseisiä tuotteita nykyisellä tietämyksellä. Voisi pohtia moraalista kysymystä, onko perinteisen pankkien ylihintaiset piiloindeksoidut rahastot sitten oikein, koska niillä kahvotaan tietämättömimpien rahaa pois omaan taskuun. Pankit luultavasti oikeuttavat tätä sillä, että sijoittaja saa edes jotain tuottoa ja välttyy vielä epärehellisimmiltä rahastonmyyjiltä tai suoranaisilta huijareilta.

Missä menee raja siinä, kuka on taitava sijoittaja ja kuka ainoastaan tuulipuku. Huomaan omaavani runsaasti tietotaitoa eri sijoittamisen osa-alueista, mutta itse toiminta on silti varsin impulsiivista ja tuulipukumaista. Välillä taas huomaan Grahamin Intelligent investorin myrkyttävän ajatuksiani ja näin ollen jonkun laadukkaan osakkeen arvostus vaikuttaa hirvittävältä. Olisinko pystynyt sijoittamaan rohkeammin kasvuyhtiöihin ja tekemään fyrkkaa paremmin, jos en olisi koskaan pilannut aivojani alhaisilla p/b-lukujen ylistyksellä sijoitusurani alkuvaiheessa. Toisaalta arvostustasojen huomioimisella, ehkäpä salkun täydellinen räjähdysriski on ollut pienempi. Nämä tosin ovat vaihtoehtoisia todellisuuksia, joiden lopputuloksia on mahdotonta todellisuudessa tietää. Osansa tästä kunniasta saa kyllä suomalainen sijoituskirjallisuuskin mikä on Esa Juntusta lukuun ottamatta ollut varsin numero, tunnusluku ja matematiikka painotteista. Väittäisin oppineeni tältä laadukkaalta foorumilta paljon parempaa sijoittamisen taitoja esimerkiksi Pohjolan Ekalta kuin kymmenistä sijoituskirjoista, jotka alkavat toistaa enemmän tai vähemmän itseään ja sisältävät konkreettisen ylituoton™ kannalta jopa jokseenkin haitallisia neuvoja.

Sijoittamisesta tulee osaltaan hyvin voimakas hyvän olon tunne ja toisaalta epäonnistumisten kohtaa huonompi olo. Huomaan jääväni joskus vatuloimaan päätösten jälkeen, kun todellisuus ei vastaakaan suunnitelmaani. Tällöin toki voisi olla fiksumpaa uskoa todellisuutta ei mahdollisia harhakuvitelmia. Tästä päästäänkin paradoksiin: Milloin oma suunnitelma on oikeasti viallinen ja milloin markkina on ollut heiluva? Pitkäjänteisessä sijoittamisessa toistojen määrä voi olla hyvin vähäinen ja palautteen saamisen aikajänne voi olla useita vuosia pitkä. Treidaamisessa puolestaan toistoja tulee useita ja palautesykli on huomattavasti lyhyempi. Tällöin omista virhepäätelmistään joutuu vastuuseen hyvinkin nopeasti ja niistä oppiminen voi alkaa.

Omista virheistä oppiminen tuntuu haastavalta ja välillä pohdinkin, olenko tuomittu toistamaan samoja virheitä vuodesta toiseen. Kuitenkin tietotaitoni on kasvanut koko ajan ja olen perehtynyt runsaasti sijoituspäätöksiin vaikuttaviin psykologisiin asioihin. Kuitenkaan itse kognitiivisten vinoumien aiheuttamien ajatusvirheiden tunteminen ei välttämättä vähennä itse paineen ja stressin alla päätösten parantamista. Itse ajoin ”vapaudu pääomistasi" -päivään liian suurella riskipositiolla. Kuvittelin olevani hyvin kylmäpäinen markkinatoimija. Kuvittelin kestäväni pienet korjausliikkeet tunteettomasti. Todellisuudessa vatuloin tilanteessa. Jälkikäteen tarkasteltuna kalliit virheet olisivat olleet vältettävissä ja omalla kokemuksella kyseiset virheet näyttäytyvät hyvin amatöörimäisinä. Olin juuri luullut olevani kaikkitietävä ja taitava markkinatoimija. Vastaavanlaista tunnetta olin kokenut juuri kesällä 2021, jolloin osakepainoni oli ollut suurimmillaan edellisen kerran. Vuonna 2022 myin puolestaan jenkkiteknopositioni laskumarkkinassa. Pahimmalta ei tunnu itse varsinaisen virheen tekeminen tai pääoman menetys, vaan omien mielikuvien tuhoutuminen.

Haastavaa on myös löytää oikeanlainen balanssi itsensä ruoskimisen ja tehokkaasti virheistä oppimisen välillä. Sijoitustoiminnassa luonteen vaikutusta sijoitustyyliin valintaan aliarvioidaan mielestäni merkittävästi. Huomaan itsessäni joitain samoja piirteitä kuin idolisoimissani Mikko Mäkisessä, mutta puolestaan tuotto- ja kehittymiskaareni loivuuden perusteella tuskin koskaan pääsen vastaavalle tasolle. Tämä on ikävä fakta myöntää, mutta ehkä verrattavissa urheilijoiden kylmään suihkuun, jolloin tajuaa, että suuresta työmäärästä ja rakkaudesta lajia kohtaan huolimatta oma lahjakkuus on liian alhainen huipulle pääsemiseen. Toisaalta voi pohtia onko tämä ainoastaan erilaisten epäonnistumisten aiheuttama tunne, joka tappaa kehittymishalun.

Nyt ymmärrän paremmin tämän Buffettin viisauden todellisen merkityksen.

It’s insane to risk what you have for something you don’t need

Luin juuri Skopin entisen pääjohtaja Christopher Wegeliuksen päiväkirjojen pohjalta tehdyn teoksen. Siinä ilmentyy hyvin miten virheellisten sijoitusten ja liiketoimintapäätösten seurauksena omaisuuden ja yhteiskunnallisen aseman menetys ajaa pahimmassa tapauksissa ihmisiä todella synkkiin vesiin.

Olen jokseenkin perso seuraamaan hyvin perusteltuja mielipiteitä, mikä puolestaan heikentää omien päätösten tekemistä. Uskon, että Sauli Vilenin neuvo siitä, että omaa massiivista informaatiotulvaa pitää pystyä rajaamaan ainoastaan laadukkaisiin lähteisiin voisi auttaa tässä paljon. Olen myös havainnut, miten muiden tekemisestä on varsin helppo havaita kognitiivisia vinoumia, mutta omista teoista tämä on hyvin vaikeaa. Uskon, että osakepoiminnan sietämätöntä vaikeutta ei voi ymmärtää ennen kuin on kokenut markkinan julmuuden sen kaikissa olomuodoissa.

Clint Eastwoodin esittämä Dirty Harry esittää elokuvassa Magnum Force lauseen:

A man’s got to know his limitations

Mitkä ovat sinun rajasi?

35 tykkäystä

Harrastaako kukaan muu sijoittamisen psykologian tutkimista lukemalla vanhoja foorumiviestejä kurssihuippujen/pohjien ajoilta?

Vähintäänkin viihydyttävää mutta myös opettavaista, sanoisin. Sijoittaja on niin taitava aina perustelemaan miten kulloinenkin kurssitaso on oikeutettu. Huipuissa euforian tuntee rivien välistä, samoin kuin pohjilla epäilyksen ja epätoivon.

Harvoin näillä maksimaalisen riskin/maksimaalisen mahdollisuuden hetkillä on kuitenkaan löydettävissä viestejä, jotka tarjoaisivat juuri sitä tärkeää päinvastaista neuvoa.

Opiskelun voi aloittaa kilpailevan foorumin legendaarisesta M-Real ketjusta v.2009 alkaen.

23 tykkäystä

Saarion Seppo laittoi kirjoissaan aikoinaan vähän siihen malliin, jotta suomalaiset ovat hölmöjä lotto/veikkauspelejä pörssipelien sijasta pelatessaan…

Samalla rahalla kun saisi jotain muutakin kun vain yhden, korostaen sanaa yhden, lauantai-illan kestävää huumaa…
(=siinä pelissä kun kerran hävitty on ikuisesti hävitty, ja pitkässä juoksussa jatkuva häviäminen tuottaa kumuloituvaa tappiota, sijoitukselle)

…sijoittamisen psygologia kun on hyvinkin pitkälti lähinnä vain prosenttilaskua…

1 tykkäys

Omakohtaisesti en koskaan perustele, ota kantaa, tai edes tutki, mikä pitäisi olla oikeutettu kurssitaso millekin osakkeelle, kun koen sen jopa merkityksettömäksi juuri tässä ja nyt, jos se kauhistuttaa monia muita lukuja pyöritteleviä sijoittajatovereita, niin se suotakoon. Voin melko turvallisesti jo sanoa, että tästä vuodesta tulossa jo kahdeksas vuosi putkeen sijoittamisen aloittamisesta, kun sijoitusvarallisuus vain kasvaa, vaikka takana on lie mitä kusetusmarkkinoita ja uhkakuvia. Se on vain vaatinut sijoitusvirheistä oppimista, lukujen tuijotteluun käytettävän ajan käyttämisen johonkin muuhun ja itselle sopivan riskitason löytymisen.

Ostan ja lisäilen riskitasooni sopivia osakkeita ajallisesti hajautellen kurssitasossa X, omistan niitä pitkäjänteisesti sijoitussuunnitelman mukaisesti, kuten kyllästymiseen asti toitotetut opetukset kautta aikojen ovat kannustaneet ja siinä se. En koe euforiaa taikka epätoivoa suuntaan taikka toiseen, sama tonnin seteli -ilme naamalla nousuihin ja laskuihin, ei tässä lajissa sovi tunteilla. Kun kultainen keskitie löytyy, niin siinä kannattaa pysyä ja keskittyä ihan vain muuhun, vaikka just elämiseen, sijoittaminen toissijaisena harrastuksena.

15 tykkäystä

Jos yksittäisiä osakkeita ostat niin ostaminen on itsessään kannanotto kurssitasoon, halusit sitä tai et, tai vaikka perustaisit analyysisi tähtien asentoon.

5 tykkäystä