Voidaan pohtia, onko piensijoittaja pankille vaikea asiakas. Karo Hämäläinen kuvaa fiktiivisessä Erottaja-kirjassaan osakevälittäjän suhtautumista eri sijoittajatyyppeihin. Amatöörisijoittaja ei ymmärrä riskejä ja syyttää tappioista pankkia ja sen neuvoja. Ammattilainen puolestaan tunnistaa riskit ja hyväksyy mahdolliset tappiot. Nordnet tarjoaa sijoittajille hyvin koulutusta, mutta myös näille mahdollisesti sopimattomia tuotteita. Täälläkin näkee välillä kysymyksiä siitä, miten tuotetietämystestit tulisi läpäistä. Tämä kertoo aika karua kieltä siitä, että kyseisen henkilön ei tulisikaan käyttää kyseisiä tuotteita nykyisellä tietämyksellä. Voisi pohtia moraalista kysymystä, onko perinteisen pankkien ylihintaiset piiloindeksoidut rahastot sitten oikein, koska niillä kahvotaan tietämättömimpien rahaa pois omaan taskuun. Pankit luultavasti oikeuttavat tätä sillä, että sijoittaja saa edes jotain tuottoa ja välttyy vielä epärehellisimmiltä rahastonmyyjiltä tai suoranaisilta huijareilta.
Missä menee raja siinä, kuka on taitava sijoittaja ja kuka ainoastaan tuulipuku. Huomaan omaavani runsaasti tietotaitoa eri sijoittamisen osa-alueista, mutta itse toiminta on silti varsin impulsiivista ja tuulipukumaista. Välillä taas huomaan Grahamin Intelligent investorin myrkyttävän ajatuksiani ja näin ollen jonkun laadukkaan osakkeen arvostus vaikuttaa hirvittävältä. Olisinko pystynyt sijoittamaan rohkeammin kasvuyhtiöihin ja tekemään fyrkkaa paremmin, jos en olisi koskaan pilannut aivojani alhaisilla p/b-lukujen ylistyksellä sijoitusurani alkuvaiheessa. Toisaalta arvostustasojen huomioimisella, ehkäpä salkun täydellinen räjähdysriski on ollut pienempi. Nämä tosin ovat vaihtoehtoisia todellisuuksia, joiden lopputuloksia on mahdotonta todellisuudessa tietää. Osansa tästä kunniasta saa kyllä suomalainen sijoituskirjallisuuskin mikä on Esa Juntusta lukuun ottamatta ollut varsin numero, tunnusluku ja matematiikka painotteista. Väittäisin oppineeni tältä laadukkaalta foorumilta paljon parempaa sijoittamisen taitoja esimerkiksi Pohjolan Ekalta kuin kymmenistä sijoituskirjoista, jotka alkavat toistaa enemmän tai vähemmän itseään ja sisältävät konkreettisen ylituoton™ kannalta jopa jokseenkin haitallisia neuvoja.
Sijoittamisesta tulee osaltaan hyvin voimakas hyvän olon tunne ja toisaalta epäonnistumisten kohtaa huonompi olo. Huomaan jääväni joskus vatuloimaan päätösten jälkeen, kun todellisuus ei vastaakaan suunnitelmaani. Tällöin toki voisi olla fiksumpaa uskoa todellisuutta ei mahdollisia harhakuvitelmia. Tästä päästäänkin paradoksiin: Milloin oma suunnitelma on oikeasti viallinen ja milloin markkina on ollut heiluva? Pitkäjänteisessä sijoittamisessa toistojen määrä voi olla hyvin vähäinen ja palautteen saamisen aikajänne voi olla useita vuosia pitkä. Treidaamisessa puolestaan toistoja tulee useita ja palautesykli on huomattavasti lyhyempi. Tällöin omista virhepäätelmistään joutuu vastuuseen hyvinkin nopeasti ja niistä oppiminen voi alkaa.
Omista virheistä oppiminen tuntuu haastavalta ja välillä pohdinkin, olenko tuomittu toistamaan samoja virheitä vuodesta toiseen. Kuitenkin tietotaitoni on kasvanut koko ajan ja olen perehtynyt runsaasti sijoituspäätöksiin vaikuttaviin psykologisiin asioihin. Kuitenkaan itse kognitiivisten vinoumien aiheuttamien ajatusvirheiden tunteminen ei välttämättä vähennä itse paineen ja stressin alla päätösten parantamista. Itse ajoin ”vapaudu pääomistasi" -päivään liian suurella riskipositiolla. Kuvittelin olevani hyvin kylmäpäinen markkinatoimija. Kuvittelin kestäväni pienet korjausliikkeet tunteettomasti. Todellisuudessa vatuloin tilanteessa. Jälkikäteen tarkasteltuna kalliit virheet olisivat olleet vältettävissä ja omalla kokemuksella kyseiset virheet näyttäytyvät hyvin amatöörimäisinä. Olin juuri luullut olevani kaikkitietävä ja taitava markkinatoimija. Vastaavanlaista tunnetta olin kokenut juuri kesällä 2021, jolloin osakepainoni oli ollut suurimmillaan edellisen kerran. Vuonna 2022 myin puolestaan jenkkiteknopositioni laskumarkkinassa. Pahimmalta ei tunnu itse varsinaisen virheen tekeminen tai pääoman menetys, vaan omien mielikuvien tuhoutuminen.
Haastavaa on myös löytää oikeanlainen balanssi itsensä ruoskimisen ja tehokkaasti virheistä oppimisen välillä. Sijoitustoiminnassa luonteen vaikutusta sijoitustyyliin valintaan aliarvioidaan mielestäni merkittävästi. Huomaan itsessäni joitain samoja piirteitä kuin idolisoimissani Mikko Mäkisessä, mutta puolestaan tuotto- ja kehittymiskaareni loivuuden perusteella tuskin koskaan pääsen vastaavalle tasolle. Tämä on ikävä fakta myöntää, mutta ehkä verrattavissa urheilijoiden kylmään suihkuun, jolloin tajuaa, että suuresta työmäärästä ja rakkaudesta lajia kohtaan huolimatta oma lahjakkuus on liian alhainen huipulle pääsemiseen. Toisaalta voi pohtia onko tämä ainoastaan erilaisten epäonnistumisten aiheuttama tunne, joka tappaa kehittymishalun.
Nyt ymmärrän paremmin tämän Buffettin viisauden todellisen merkityksen.
It’s insane to risk what you have for something you don’t need
Luin juuri Skopin entisen pääjohtaja Christopher Wegeliuksen päiväkirjojen pohjalta tehdyn teoksen. Siinä ilmentyy hyvin miten virheellisten sijoitusten ja liiketoimintapäätösten seurauksena omaisuuden ja yhteiskunnallisen aseman menetys ajaa pahimmassa tapauksissa ihmisiä todella synkkiin vesiin.
Olen jokseenkin perso seuraamaan hyvin perusteltuja mielipiteitä, mikä puolestaan heikentää omien päätösten tekemistä. Uskon, että Sauli Vilenin neuvo siitä, että omaa massiivista informaatiotulvaa pitää pystyä rajaamaan ainoastaan laadukkaisiin lähteisiin voisi auttaa tässä paljon. Olen myös havainnut, miten muiden tekemisestä on varsin helppo havaita kognitiivisia vinoumia, mutta omista teoista tämä on hyvin vaikeaa. Uskon, että osakepoiminnan sietämätöntä vaikeutta ei voi ymmärtää ennen kuin on kokenut markkinan julmuuden sen kaikissa olomuodoissa.
Clint Eastwoodin esittämä Dirty Harry esittää elokuvassa Magnum Force lauseen:
A man’s got to know his limitations
Mitkä ovat sinun rajasi?
Jokainen sijoitus on tietysti yksilöllinen, joten mitään yleispätevää sääntöä ei ole.
. Usein ajattelen, että osake on liian “kallis” ja jään siihen ajatukseeni kiinni, joko sen takia, kun kasvuyhtiöllä on kertoimet (mukamas) kireät tai kun osakkeen hinta on 100 euroa (sit tuntuunkin jo halvemmalta kuin splitataan 
Uskon, että ne vähenevät vuosien myötä tässä sijoittamisharrastuksessa.