Herätelläänpä vanhaa ketjua. Ajattelin kirjoittaa vähän sijoittamiseen liittyvästä psykologisesta ongelmasta, joka koskettaa todennäköisesti monia muitakin täällä.
Tunnistan itsessäni mm. seuraavia piirteitä, kun avaan salkkuni Nordnetissa stressaantuneessa mielentilassa:
- sijoitusten kehityksen pakonomainen seuraaminen
- impulsiivinen ostelu/myyminen ja myöhemmin katumapäälle tuleminen
- ärtyneisyys puolison keskeyttäessä
- indeksin jahtaaminen
Kun riittävän kauan toimii impulsiivisesti, niin jossain vaiheessa riskit yleensä realisoituvat. Näin kävi helmikuussa. Viime keväänä kävi jo läheltä piti -tilanne Microstrategyn kanssa. Silloin vältin isommat tappiot täpärästi myymällä osakkeeni lähes kurssihuipulla. Nyt ei käynyt yhtä hyvin.
Laitoin 25 % omasta pääomasta Himsiin muutamassa erässä lähellä kurssihuippua. Huipulta osake tulikin -50 % alas viikon sisällä. Eilen leikkasin omistukseni puoleen, koska pääni ei kestä seurata tällaista menoa. Himsihän on periaatteessa voittoa tekevä ja vähävelkainen verkossa toimiva kulutushyödykefirma, jolla on valtava kokonaismarkkinapotentiaali. Osake sen sijaan muistuttaa noppaa kasinopöydässä. On vaikea sanoa, onko kurssi puolen vuoden päästä -50 % vai +100 % nykytasosta.
Hims ei kuitenkaan ole asian ydin. Ydin on siinä, että pörssiyhtiöiden osakkaat on vedetty mukaan kasinoon. Moni jopa aivan tietämättään.
Myös Warren Buffett on jakanut näkemyksiään aiheesta, edellisen kerran viime vuonna:
En ole pitänyt itseäni uhkapelaajana. Olen ajatellut, että uhkapelaajat häviävät rahansa noppapöydässä tai vivuttavat itsensä vararikkoon johdannaisilla. Salkkuni on sijoitushistoriani aikana tuottanut yli +10 % per vuosi, joten miten voisin olla uhkapelaaja? Mutta. Eihän taitotasolla ole mitään tekemistä uhkapelaamisen kanssa. Kyse on siitä, että tietynlaisen geneettisen/ympäristötekijöihin liittyvän alttiuden omaava ihminen astuu sisään kasinoon ja jää koukkuun. Mekanismi on samankaltainen kuin alkoholismissa. Yhdessä tutkimuksessa 73 % uhkapelaajista oli myös alkoholiriippuvaisia:
https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/B9780128131251000544
Ongelma ei koske vain osakemarkkinoiden hinnoittelua. Sijoittajan kannalta tärkeämpi tekijä yhtälössä lienee kaupankäyntialusta. Aloin pohtimaan, että mikä Nordnetissa oikein ajaa minut tekemään huonoja valintoja. Päädyin seuraavaan listaan.
Ensimmäinen ominaisuuksista liittyy indeksivertailuun. Kun vertaan suoriutumistani indeksiin ja huomaan olevani häviöllä, tämä vaikuttaa kielteisesti tunteisiini. Ja kielteisten tunteiden vallassa olen taipuvaisempi tekemään impulsiivisia, huonoja päätöksiä. Ja mitä useammin vertailua teen, sitä negatiivisemmaksi oloni muuttuu. Indeksin voittaminen yhtenä päivänä taas ei tunnu oikein miltään, joten jatkuvalla vertailulla voi vain hävitä.
Indeksivertailu on pidemmälläkin ajanjaksolla huono mittari, jos salkku elää eri sykliä suhteessa laajempaan markkinaan ja/tai salkun paino on kasvuyhtiöissä. Tässä tapauksessa vuosikin on liian lyhyt vertailuaika, jotta voisi vetää johtopäätöksiä sijoitusvalintojen onnistumisesta pitkällä tähtäimellä.
Toinen ominaisuus liittyy punaisen ja vihreän värin käyttöön salkussa. Voidaan olettaa, että vihreällä värillä viestitään tässä yhteydessä jotain myönteistä ja punaisella värillä jotain kielteistä. Värejä katsellessa unohtuu, että toisen sijoittajan punalaput voivat olla omia viherlappuja ja päinvastoin, eli väri riippuu ostoajankohdasta. 50 euron lappua 25 eurolla ostanut tuntee erilaisia tunteita kuin samaa lappua 75 eurolla ostanut.
Yksittäisen piensijoittajan tunteilla ei kuitenkaan ole vaikutusta siihen, miten yhtiön liiketoiminta tulee kehittymään jatkossa. Ostohintaa olennaisempi seikka on, montako omistusosuutta salkusta löytyy.
Kolmas ominaisuus on Nordnetissä osakkeiden yhteydessä näytettävät somekommentit. Jos salkun avaaminen ei ole vielä aiheuttanut kielteisiä tunteita, niin viimeistään Shareville-kommenttivirran lukeminen saattaa sen tehdä. Somen yhdistäminen samalle sivulle osto/myyntitoimeksiantojen tekemisen kanssa on vähintäänkin vastuutonta, tiukemman sääntelyn ilmapiirissä se olisi rikollista. Esimerkiksi Robinhood on hävinnyt oikeudessa alustansa pelillistämiseen liittyvän tapauksen:
En näe paljoakaan eroa kaupankäyntialustan pelillistämisen ja ”somellistamisen” välillä. Sijoittajien on kyettävä tekemään päätöksiään mahdollisimman rauhallisesta mielentilasta käsin, tämä on sekä yksilön että yhteiskunnan etu. Tähän yhtälöön eivät sovi toimeksiantosivulla sijoittajan silmille lävähtävät yhtiöiden kurssinousujen hurraukset ja kauhistelut tai käyttäjien toisilleen laukomat solvaukset.
Neljäntenä ovat päivätreidausominaisuudet. Yli 90 % päivätreidaajista häviää rahaa, joten on kummallista, että päivätreidaus ei vaadi edes tietämystestin suorittamista. Sijoittajalla ei ole tarvetta reaaliaikaisesti päivittyvälle kurssidatalle tai mahdollisuudelle ostaa ja myydä samaa osaketta saman päivän aikana. En olisi ehkä alkanut päivätreidaamaan, jos olisin ymmärtänyt siihen liittyvät todennäköisyydet etukäteen. Koronakeväänä itsehillintä petti paineen alla ja addiktoiva nolla/miinussummapeli vei ensimmäistä kertaa mukanaan.
Summa summarum, käyttöliittymän suunnitteluvalinnat saattavat käyttäjän ajattelemaan lyhytjänteisesti ja subjektiivisesti, ruokkivat ryhmäajattelua ja mahdollistavat uhkapelaamisen aloittamisen puolivahingossa.
Vaihtoehtoja pohdiskellessani avasin eilen arvo-osuustilin Osuuspankkiin. Käyttöliittymä on kömpelö eikä sivustoa tee mieli käyttää yhtään pidempään kuin tarpeen, mutta sehän on sijoitustuottojen kannalta positiivinen asia. Nordnet sen sijaan vaikuttaa olevan suunniteltu niin, että käyttäjien ruutuaika ja kaupankäyntiaktiivisuus saadaan maksimoitua.
Ongelma on toki paljon kaupankäyntialustoja laajempi. Keinoja, joilla alustojen käyttäjiä manipuloidaan, on kuvattu tarkasti Perttu Pölösen 2023 julkaistussa kirjassa:
Jos riittävän moni tiedostaa nämä asiat ja vaatii muutosta tai äänestää jaloillaan, niin ehkä tähän touhuun saadaan jossain vaiheessa jotain järkeä.
