Tässä mielestäni mennään jo diipimpään topikkiin, eli arvoihin ja mitä kukin elämältään haluaa. Toisille riittää normityö, talo normilähiöstä, ja muita tavoitteita sitten ei ole nimeksikään. Toisessa päässä (huippuälykkäät?):
“We’re here to put a dent in the universe. Otherwise why else even be here?” - Steve Jobs
Treidaus ei tuota mitään impaktia suoraan, verrattuna siihen että olet vaikka ratkaisemassa ilmastonmuutosta tai parantamassa syöpää. Ajattelin itsekin tällä tavalla vuosia sitten että aivan kamalaa hommaa.
Nyttemmin olen alkanut ymmärtää että jos treidauksella saa merkittävästi varallisuutta niin sillä rahalla voikin taas saada jotain “aikaan” (siis muuta kuin materialistista hyvää itselle), mitä palkkatulojen rajallisuus ei mahdollista.
Ei ole. Vaatii tuhansia tunteja harjoitusta, jotta pääsee voitolliseksi. Lisäksi markkinoilla pitää olla useampi vuosi aktiivisesti, jotta oppii toimimaan eri markkinatilanteissa. Aikarjoitus karsii pois jo paljon ihmisiä. Kun on perhe, päivätyö ja joku harrastus, menee monta vuotta että vaadittu harjoitusmäärä tulee täyteen. Jos ei ole sinniä painaa useampaa vuotta tappiolla, moni luovuttaa helposti. Tässä on jo karsittu aika paljon porukkaa pois treidaamasta. Eli mielestäni entry barrier ei ole pieni.
Palkintona on ”ääretön upside” ja käytännössä ei vaadita muuta kun aikaa ja internet. Eikö maailmassa muka ole satoja miljoonia tälläisiä
ihmisiä?
Vertaa entry barrieria vaikka huippujuristin/lääkärin hommaan? Pitää saada stipendi jostain huippuyliopistosta ja hakijoita näihin riittää käytännössä loputtomasti. Tai sitten suhteilla ja rahalla.
Mitä tässä yritän sanoa että voitollinen treidaus ei todellakaan ole mahdollista kaikille eikä se missään nimessä voi olla helppoa muutama tunti päivässä hommaa. Samalla tavalla kaikista ei voi tulla pokeriammattilaisia tai shakkimestareita.
Tuo aikarajoitus on erittäin hyvä pointti. Käytännössä treidaan vain n. 2h per päivä ennen töihin menoa. Tästä on myös uudehkolle treidaajalle etua, koska overtrading estyy luonnollisesti.
No, minusta upside ei ole “ääretön”. Jos kassa kasvaa tarpeeksi isoksi, alkavat kasvuprosentit pienentyä likviditeetin vuoksi.
Eikö pokeriammattilaisuuskin vaadi vain aikaa ja tietokoneen? Itse näen paljon samaa pokerissa ja treidauksessa. Oma mielipiteeni on, ettei kaikista voi tulla voitollisia treidaajia, kuten ei pokerinpelaajiakaan. Pokerissa ja treidauksessa molemmat vaativat paljona opettelua, jotta menestyy.
Tämä oli juuri pointtini. Entry barrier matala ja palkinto iso. Sen takia fieldikin on helvetin vaikea. Pörssissä palkinto olisi vain todella paljon suurempi joten niin on vastuskin.
Huippuälykkäillä tai edes jonkin verran älykkäillä on elämässä muitakin ambitioita kuin rahan tekeminen. Varsinkin treidaamalla tuntikausia päivästä toiseen, mikä minun korvaan kuulostaa uhkaavasti päivätyöltä. Treidaamisen upside ei ole ääretön, vaan riskit kasvavat pääoman kasvaessa, ellei osaa voitoista sijoita perinteisesti.
Itse tuskailin pitkään sen kanssa, että elämässä pitää saada jotain merkittävää aikaa. Rahan tekeminen sijoittamalla oli viimeinen oljenkorsi, minkä käytin muiden hommien ohessa, kun en parempaakaan keksinyt.
Suurimmiksi saavutuksiksi taitaa kuitenkin jäädä muutama jälkeläinen ja kohtuullisen pieni hiilijalanjälki.
Paitsi jos ambitiot on niin kovat että niiden toteuttamiseksi häytyy ensin olla pätäkkää.
Kuitenkin samalla strategialla päässee 5- tai 6-numeroisesta salkusta 8-numeroiseen asti, ennen kuin likviditeettiongelmat tulevat vastaan. Psykologiapuolella voi tulla haasteita jo ennen sitä kun stop-loss on kymmenissä tuhansissa.
Salkun koko on väärä tunnusluku seurattavaksi. Totta kai se varsinkin alkuun kiinnostaa ja euroilla leipä ostetaan eikä prosenteilla. Mutta mitä suuremmaksi luku nousee sitä vähemmän sitä kannattaa seurata ja jos mahdollista unohtaa kokonaan.
Itselleni perinteinen sijoittaminen on mielekkäämpi tapa vaurastua kuin treidaaminen. Siinä missä treidatessa tienaa pääasiassa silloin kun tekee oikeita liikkeitä, voi sijoittamalla tienata tekemättä mitään. Itse asiassa lahjakas odottaja voi olla huomattavasti energiatehokkaampi sijoittaja kuin aktiivinen häslääjä. Osittain tämä on tietysti luonnekysymys ja oleellista onkin selvittää alkuvaiheessa oma luonne ja se mihin sen avulla voi markkinoilla päästä.
Vaikka tämä ei kovin läheisesti sijoittamiseen liity, niin kirjoitan silti: nykyisin ajattelen ihmisen elämän suurimpina saavutuksina, jos oppii elämään tavalla, joka luo itselle ja muille mahdollisimman paljon positiivista ja mahdollisimman vähän negatiivista. Tähän ei vaadita omaisuutta, hienoja titteleitä tai muita ulkoisia saavutuksia. Kaikki lähtee sisältä. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta sitä kohti.
Nordnetin blogista löytyi mielenkiintoinen tilasto salkun kokoon liittyen, ja tämä on varmasti monella iso osa sijoittamisen psykologiaa (muut ovat paljon edellä eikä omat saavutukset riitä) vaikka jokainen on tässä lopulta omalla matkalla. Löysin tämän jollain tapaa rauhoittavana lukiessani ihmisten jäätävän kokoisia salkkuja ikään nähden, joten tämä antaa signaalia että itsekin oikealla tiellä ollaan kun on aloitettu. Ikää 28v. Ja vaikka et vielä olisi näillä tasoilla niin rajat ovat kuitenkin inhimillisemmät kuin 200-500k€ salkku 30vnä antaa ymmärtää. Mahkuja vaurastumiseen meillä kaikilla👍
Linkin podcastissa rautaisannos sijoittamisen psykologiasta, pääkohtia on aikamoinen rivi niin vahva suositus tämän kuuntelemiselle ehkä jopa useampaan kertaan:
TÄSSÄ JAKSOSSA OPIT:
Miksi ahneus saa meidät tuntemaan itsemme älykkäiksi.
Miten pelko saa meidät tekemään huonoja päätöksiä.
Stanley Druckenmillerin tapaustutkimus ja miten ahneus voi vaikuttaa jopa älykkäimpiin meistä.
Miten voimme seurata tunteitamme tehdäksemme parempia päätöksiä.
Markkinoiden ajoittamisen hulluudet.
Markkinoiden ajoittamisen haittapuolet.
Miten voimme menestyä sijoittamisessa ilman, että meidän tarvitsee ennustaa makrotaloudellisia suuntauksia.
Miksi Warren Buffett tekisi muutoksia sijoittamiseensa, vaikka hän tietäisi, mitä FED aikoo tehdä seuraavien kahdentoista kuukauden aikana.
Miksi meidän ei pitäisi luottaa onneen tuottojen johdonmukaisessa tuottamisessa.
Miksi velkavipua tulisi välttää osakemarkkinoilla.
Miksi velkavipu heikentää pitkän aikavälin selviytymismahdollisuuksiamme.
Miten kärsimättömyys voi huijata meidät käyttämään velkavipua.
Miksi meidän tulisi välttää spekulaatiota.
Miksi haittaat itseäsi pitämällä osakkeita lyhyitä aikoja.
Miten markkinat testaavat meitä ja vakaumustamme.
Miksi sijoittajien tulisi keskittyä ostamaan yrityksiä, jotka ovat alle todellisen arvon, sen sijaan että perustaisivat päätöksensä jonkinlaiseen tunnesyyn.
Miksi nopeasti rikastumisen yrittäminen on riskialtis strategia.
Miksi nopeasti rikastumisen menestystarinat ovat paljon harvinaisempia kuin luulemme ja kuinka monta epäonnistumista on, joista ei koskaan keskustella.
Miksi meidän tulisi ymmärtää markkinasyklejä.
Miksi meidän tulisi käyttää konservatiivisia lukuja oletuksissamme.
Omien ennakkoluulojemme tiedostamisen tärkeys.
Joitakin ennakkoluuloja, jotka ovat yleisiä sijoittamisessa.
Miten voimme hyödyntää markkinoiden osoittamia ennakkoluuloja avataksemme itsellemme mahdollisuuksia.
Miten sosiaalinen media voi ruokkia vahvistusharhaamme.
Miksi meidän tulisi ymmärtää “kahvipurkki-lähestymistapa” (coffee can approach) auttaaksemme meitä pysymään kärsivällisinä.
Miksi meidän tulisi keskittyä pitämään sijoittamisemme yksinkertaisena ja välttämään monimutkaisuutta.
Miksi luonne on tärkeämpää kuin älykkyys.
Miksi meidän tulisi keskittyä osakkeisiin, jotka voivat kasvattaa tuottoja monien vuosien ajan ilman laimentumista.
Esimerkkejä, joissa yksinkertaisuus voi saada meidät tekemään virheitä.
Miksi sinun on ymmärrettävä hinta ja arvo.
Miksi hinta ja arvo lähestyvät toisiaan pitkien ajanjaksojen kuluessa ja miten sitä voi hyödyntää.
Miksi hinta-voitto-suhde ei anna sinulle tarpeeksi tietoa hyvän sijoituksen tekemiseen.
Tuossakin taulukossa kannattaa ainakin (itseni) katsoa mediaania, niin tuntuu heti inhimillisemmältä. Ajoittain foorumilla tulee nimittäin orpo olo, kun seuraa muiden salkkuja.
Näinhän se on aina mistä suunnasta katsoo. Korjasin hieman viestiäni koska tuossakin psykologia tulee esiin, riittävää kun olen tasolla x. Ehkä tärkein pointti tuossa että luvut ovat saavutettavia eikä se ns. normaali enemmistö ääntä itsestään pidä joka aiheuttaa turhautumisen tunnetta ajoittain.
Paitsi että Nordnetin riistohinnoilla tilasto vääristyy siitä että vamaan monillla muillakin kuin itselläni valtaosa pääomasta on muualla kuin Nordnetissa.
Itseäni pään sisäiset jutut vievät kuin pässiä narussa, joten olen pääasiassa kaiken aikaa osta ja pidä ja dca osinkopuolueen mies. Tämä tekee itselleni alati kasvavaa rahavirtaa, mutta tuskin kovinkaan optimaalista tuottoa.
Olen aloittelijana miettinyt viime aikoina paljon yhtä psykologista näkökulmaa sijoittamiseen. Ja uskallan ajatukseni jopa tänne kirjoittaa.
Terveisiä @Pohjolan_Eka Tämä oli mielestäni varsin osuvasti kuvattu. Enkä todellakaan tästä loukkaantunut, koska en minä ole mikään seiskadivarin sijoittaja. En todellakaan - vaan olen foorumin keskustelusta kiitollinen ysidivarin sijoittaja
Mutta siis, olenko jonkin psykologisen harhan vallassa, koska ajattelen, että sijoittaessani lääketieteen alalla toimiviin yrityksiin - esimerkiksi Faronissa olen mukana jo kolmatta vuotta säännöllisesti omistuksiani lisäillen - koen samalla tukevani suomalaisten ja koko maailman väestön terveyttä ja hyvinvointia. Onko asia näin?
Voiko tällaista omistajuutta verrata esimerkiksi siihen, että mieheni on ollut jo vuosia Syöpäsäätiön kuukausilahjoittaja ja kysellyt minuakin ryhtymään kuukausilahjoittajaksi. Sen sijaan olen ajatellut, että sijoittamalla näihin terveysteknologiayrityksiin tuen toista kautta samaa asiaa kuin hänkin.
Tämän oivallukseni myötä kuvittelen, että en missään skenaariossa edes tavallaan menettäisi kaikkia rahojani, vaikka läpimurtoa ei tulisikaan, vaan olen ollut tukemassa lääketieteen alalla toimivan yrityksen matkaa kohti mahdollista onnistumista. Ja toisaalta kuvittelen, että jos jokin näistä yrityksistäni tekisi loistavan läpimurron, en siltikään haluaisi luopua kokonaan yrityksen omistamisesta.
Onko ajattelussani jokin psykologinen harha - ysidivarilaisen itsensä pettämistarina parhaimmillaan
Kun ostat osakkeen pörssistä raha ei mene firmalle vaan sen myyjälle eli kanssa sijoittajalle. Ainoastaan sijoittajan osallistuminen osake-anteihin tukee firman kassaa.
Faronin kohdalla tosin anteja lienee jatkossakin tulossa ja jokainen osaketta ostava nostattaa kurssia luomalla osakkeelle kysyntää ja ikiholdarit vieläpä pienentävät vapaiden osakkeiden määrää, joten kyllä tuolla epäsuorasti on on yhtiön rahoitusedellytyksiä parantava vaikutus.
Toki sijoittajan työtä on allokoida pääomaa mahdollisimman tehokkaasti eli maksimoida tuotto, joten omistamalla yhtiötä tukimielessä pääomia ohjautuu vääriin paikkoihin. Mielestäni toimivampi ratkaisu olisi yrittää tehdä niin paljon rahaa kuin mahdollista ja sitten ohjata osa näistä voitoista suorina lahjoituksina hyväntekeväisyyteen. Voi tietysti olla psykologisesti haastavaa esimerkiksi omistaa hiiliyhtiötä ja sen jälkeen lahjoittaa rahaa vaikkapa ympäristöjärjestöille, mutta uskon että tämä on kaikkien kannalta parempi tapa toimia kuin ESG-arvoilla tehty epätehokas sijoittaminen
Et ole harhan vallassa. Tuo mitä kuvaat on eettistä tai arvoihin perustuvaa sijoittamista.
Biotech firmat, kuten Faro, ovat sijoituskohteena ehkä kaikkein korkeimman riskin sijoituksia yhdessä junior minereiden kanssa. Biotech startuppien ja junior kaivajien arvolupaus on käytännössä katsoen sama vaikka eri aloilla toimivatkin. Eli “Ihan kohta löytyy kultaa… Alustavat tulokset ovat erittäin lupaavia… Mutta nyt tarvitaan lisää rahaa jotta voidaan jatkaa etsimistä”. Toki joskus sitä kultaa löytyy jolloin kurssi raketoi vaikka 1000%. Useimmiten kultaa ei löydy jolloin tulee tarve aina uudelle rahoitukselle ja osakkeen kurssi laskee. Tässä strategianssa on siis suuri mahdollisuus menettää kaikki sijoitetut rahat ja pieni mahdollisuus rikastua paljon.
Vähemmän riskiä sisältävä malli toteuttaa arvoa “lääketiede on ihmiskunnan parhaaksi” on lapioda salkkuun ETFää joka seuraa vaikka MSCI World Health Care indeksiä (esimerkki alla). Tässä strategiassa suuri mahdollisuus vaurastua hitaasti ja vähän, mutta lähes olematon mahdollisuus menettää kaikki. Indeksi sisältää kaikki maailman isoimmat lääkefirmat ja hajautusta on noin 130 osakkeen verran.
Kannattaa erottaa riskinottohalukkuus ja arvot. Jos riskinottohalukkuus on korkea on suorat osakesijoituset paras ja vieläpä niin että valitsee startuppeja. Jos taas haluaa matalaa riskiä on paras ostaa vain hyvän hajautuksen ja pienien kulujen ETFää
Pitää paikkansa. Hieman tekninen vastaus kysymykseen: kun ostat osaketta pörssistä, olet tukemassa yhtiön osakkeen arvostusta. Joko laitat toimeksiannon lattiaksi, joka hidastaa kurssin laskemista, tai ostat myyntilaidasta, joka nostaa osakekurssia suoraan. Tällä on merkitystä, koska jos Faron tarvitsisi lisää pääomaa lääkekehitykseen, se saisi rahoitusta edullisemmin osakekurssin ollessa korkeammalla.
Asia on hieman monimutkainen. Rahoitusteorian mukaan projekti kannattaa, jos sen odotettu tuotto ylittää pääoman kustannuksen. Oman pääoman ehtoinen rahoitus on sitä edullisempaa mitä korkeampi osakekurssi on. Yritin etsiä tietoa vaikuttaako yhtiön markkina-arvo suhteessa annin kokoon annin läpimenon todennäköisyyteen. Jos olisi niin että pieni anti suhteessa markkina-arvoon menisi helpommin läpi, osakkeita ostamalla pystyy välillisesti tukemaan yhtiön liiketoimintaa. Viime kädessä osakeantien onnistuminen riippuu osakkeenomistajien halusta ja kyvystä rahoittaa yritystä.
Kaikkein parhaan tuloksen saa sillä kun rahoittaa yhtiötä, joka onnistuu lääkekehityksessä. Epäonnistuminenkaan ei ole täydellinen, jos olisi ollut jokin todennäköisyys, että lupaava lääkekehitysprojekti olisi voinut onnistua. Tätä voi verrata kolikonheittoon: ennen heittoa on todennäköisyyksiä, mutta heiton jälkeen pöydällä on vain kruuna tai klaava.
Jos vielä vertaa rahalahjoituksen tekemistä osakkeiden merkitsemiseen, ero on lähinnä siinä että lahjoituksessa sinulle ei tule omistusosuutta yrityksestä. Yhtä kaikki kyse on yhtiön tukemisesta.