Nämä eivät ole täysin toisiaan poissulkevia asioita. Kyllä, Sensofusion varmasti vie pääomistajan aikaa 24/7 seuraavat vuodet, mutta se ei sulje pois sitä, etteikö hyvillä rekrytoinneilla voi jakaa vastuuta niissä asioissa, joissa on saatavilla hyvää tietämystä ja kun firma kasvaa, viisas henkilö ymmärtää, että tietyssä vaiheessa tarvitaan lisää osaamista ja tietämystä niissä segmenteissä, joissa itsellä ei ole se paras osaaminen. Kun operatiivinen johto on hyvissä käsissä, voi omaa ajankäyttöä myös kohdentaa muihin asioihin. Sitten kun aika on kypsä.
Tässä tullaan siihen kasvavien yritysten ehkä kriittisimpään tilanteeseen: Milloin pitää osata jakaa vastuuta toisille ihmisille ilman mikromanagerointia ja luottaa siihen, että he osaavat työnsä ja vielä vahvemmin: Onko rekrytoitu oikea ihmiset? Se on jokaisen firman kannalta eksistentiaalinen kysymys siinä vaiheessa, kun koko kasvaa omista ympyröistä kansainväliselle tasolle. Se ei ole itsestään selvää ja on monta esimerkkiä, kuinka homma voi mennä pieleen.
That said. Tuomas Rasila on tehnyt työn, jota ei voi kuin arvostaa. 99% firmoista ei pääse tähän saakka, mitä hän on saanut aikaiseksi. Minä en siihen kykenisi. En miljoonassa vuodessakaan. Älkää ottako tätä tekstiä Tuomaksen tai Sensofusionin kritiikkinä.
Haluan vain tuoda esille sen, että Sensofusionin kasvu maailmanlaajuiseksi toimijaksi varmasti vaatii yrityksen johdolta onnistuneita rekrytointeja - mielestäni Mikko Hyppönen on tällainen - paitsi nyt, mutta myös tulevaisuudessa ja että vastuuta pitää osata jakaa niille henkilöille, joilla on draivi ajaa yhtiö Euroopan ja maailman johtavaksi siinä omassa osa-alueessa, jossa yrityksen distinctio voidaan tehdä muihin kilpailijoihin verrattuna teknologisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla.
Toivon, että yhtiö ei sorru esim. Boeingin syntiin, jossa toimitusjohtajaksi valittiin muodollisesti pätevä henkilö Harry Stonecipher vuonna 2003 ja hän toimi toimitusjohtajana vain vuoteen 2005, mutta hän vaihtoi yhtiön kulttuurin “insinöörien johtamasta firmasta” aivan toiseksi, eli “osakkeenomistajien etua ajavaksi” firmaksi. Niitä jälkiä Boeing korjaa vielä tänäkin päivänä. Se oli osakkeenomistajille kyllä juhlaa aikanaan, mutta mikä on firman tilanne tänään?
Tarkoitan tällä sitä, että toivon, että Sensofusion pysyy nyt ja tulevaisuudessa uskollisena ensisijaisesti tuotteidensa laadun ja toimivuuden takaajana sen sijaan, että niiden kustannuksella kasvatetaan väliaikaisesti omistaja-arvoa ja johdon palkkioita, jotka saattavat myöhemmässä vaiheessa kääntyä yhtiön ja omistajien taakaksi, kuten Boeingin tapauksessa. Pitkässä tähtäimessä vakaa ja luotettava laatu on parempi kuin lyhyet voitontavoittelut niiden kustannuksella, koska tällä alalla tuotteiden laatu voi olla asiakkaille kirjaimellisesti elämän asia.
Tehkää Sensofusionista Suomalaisen Sisun ja kädenpuristuksen synonyymi. Tehkää siitä Simo Häyhä. 
