UPM:n tulevasta WISAn irtoamisesta on ollut yllättävän vähän keskustelua vielä missään, vaikka kyseessä on mielestäni aika kiinnostava yritysjärjestely.
Kävin videolla läpi:
– mitä osittaisjakautuminen käytännössä tarkoittaa sijoittajalle
– miten 1:1-jakosuhde toimii
– millainen yhtiö WISA:sta on syntymässä
– sekä miksi tämä ei ole “ilmaista rahaa”, vaikka moni niin ensimmäisenä ajattelee. (Kuten osingoista)
Erityisen kiinnostavaa oli tutkia, miltä vaneriliiketoiminta näyttää tarkemmin omana segmenttinä etenkin syklisyyden ja kassavirran näkökulmasta.
Tässä on vielä Antin kommentit siitä, miten UPM on tehnyt sopimuksen graafisten paperien yhteisyrityksestä Sappin kanssa.
UPM ilmoitti solmineensa odotustemme mukaisesti lopullisen sopimuksen graafisten paperien yhteisyrityksestä Sappin kanssa. Arvioimme järjestelyn olevan yhtiölle lievästi positiivinen askel, sillä se irrottaa konsernin rakenteellisesti laskevan liiketoiminnan suorasta omistuksesta. UPM:n arvosta paperiliiketoimintojen osuus on kuitenkin näkemyksemme mukaan rajallinen. Emme ole toistaiseksi sisällyttäneet transaktiota ennusteisiimme kilpailuviranomaisten hyväksyntään liittyvän epävarmuuden takia.
Lainaus @Antti_Viljakainen kommenteista: "Selkein riski järjestelyn toteutumiselle on ollut arviomme mukaan alun perinkin kilpailuviranomaisten kanta, kun huomioidaan yhtiöiden paikallisesti korkeat yhteenlasketut markkinaosuudet. Tämä epävarmuus on mielestämme edelleen jäljellä kilpailuviranomaisten prosessien jatkuessa"
Lainaus EU:n uusista yrityssulautumia koskevista kilpailupolitiikan linjauksista: “jotkin yritysjärjestelyt hyväksytään jatkossa helpommin, vaikka ne lisäisivät markkinakeskittymää Euroopassa, jos niiden katsotaan vahvistavan EU:n strategista kilpailukykyä”
Sappi-Umppi-paperipuolen sulauttaminen on mielenkiintoinen testikenttä myös EU:n uusien sisäänajettavien kilpailupoliittisten sääntöjen valossa. Aiemmin näitä sulautumia yms. katsottiin voittopuolisista EU:n sisämarkkinanäkökulmasta ja suhtautuminen oli tiukkaa. Mutta vastedes enemmän globaalisti: vahvistuuko eurooppalaisen tuotannon asema geostrategisesti yritysjärjestelyissä. Kiintoisa kysymys onkin, miten paljon Umppi-Sappi-kuviota voidaan katsoa geostrategisesta näkökulmasta. Veikkaus, että eurooppalainen kilpailuviranomainen kohtelee järjestelyä helläkätisemmin kuin entisten sääntöjen nojalla, mutta kuinka paljon hellemmin ja missä se sitten näkyy käytännössä. Odotellaan mielenkiinnolla!
Samaa mieltä. Komission vanhalla pelikirjalla UPM/Sappi-kuvio olisi törmännyt ilmeisiin vaikeuksiin, kun taas uudella ajattelulla läpimeno on mahdollista nähdä. Uusitun pelikirjan soveltamisesta ei vielä kuitenkaan ole juurikaan näyttöjä ja toki se toisen vaiheen tutkimuskin alkoi, joten mielestäni molemmat lopputulemat ovat yhä täysin mahdollisia.
Miten usan ja kiinan osalta hyväksyntä menee? Tuossa on mainittu että niidenkin hyväksyntä vaaditaan.
Mikäli kaikkien kolmen alueen hyväksymisen erillinen todennäköisyys olisi vaikka 75% niin kaikkien kolmen osalta tulo olisi enää 42%. Luvut siis ihan hihasta ilman mitään sen tarkempaa tietoa oikeasta todennäköisyydestä.
"Transaction subject to merger control and other conditions
The transaction requires among other conditions approval by Sappi Limited’s shareholders and is also subject to merger control approval by the European Commission and authorities in other jurisdictions such as the US and China, with final resolutions expected by the end of 2026. The Joint Venture would become operational upon closing. As announced on April 28, 2026, the review of the Joint Venture proceeded to Phase II of EU merger control. UPM continues to engage openly and constructively with the European Commission during the second part of the process."
Tässähän oli vain pelkkä communication papers liiketoiminta, eli specialty papers jää yhtiöön? Pohjois-amerikassa upm:llä on yksi tehdas, mutta onko kiinassa mitään tuotantoa graafisissa papereissa?
On Changshun tehtaassa Shanghain lähellä toimistopapereita, mutta kyseinen yksikkö reportoidaan Specialty Materials-segmentissa eikä Communication Papersissa.
@Antti_Viljakainen Jos harjoitetaan hieman spekulointia, niin voisiko norjalaisen Borregaardin hankinta olla mielenkiintoinen vaihtoehto UPM:lle? Itse olen seurannut Borregaardia pitkään ja mahdollisen ostajan näkökulmasta arvostus on alkanut muuttumaan houkuttelevaksi viime vuosien osakekurssin mörninnän takia. Yhtiö kuitenkin omistaa todella kehittyneen biojalostamon, jossa se tekee puusta korkean jalostusasteen erikoiskemikaaleja kuten ligniiniä, erikoisselluloosia ja vanilliinia. Käsittääkseni useissa segmenteissä todella vahva markkina-asema. UPM on viimeisen 10v aikana pyrkinyt vastaavan tyyppiseen tarjontaan, mutta se on osoittautunut haastavaksi. Tällä yritysostolla UPM edistäisi biokemikaalien liiketoimintaa merkittävin askelin ja kokoluokaltaan yritysosto olisi oikein siedettävä preemiokin huomioiden. Onko tässä järkeä?
Alkuun liputan, että en tunne Borregaardia erityisen hyvin. Ymmärtääkseni kyseessä on laajalla tuoteportfoliolla operoiva toimija, kun taas UPM:n kärki biokemikaaleissa on terävämpi. Molemmilla on yksi tehdas eri maissa. Kaupallisella puolella jotain synergiaa voisi ehkä ollakin, mutta tuotannossa tuskin. Ei kuitenkaan ole mielestäni lainkaan selvää, mitä UPM voisi tuoda pöytään, että Borregaardin liiketoiminta voisi kasvaa nopeammin tai kannattavammin osana UPM:ää kuin itsenäisenä tai toisaalta, miksi UPM:n biokemikaaliliiketoiminta kasvaisi nopeammin tai kannattavammin Borregaard kyljessään. Näin ollen ainakaan pikavilkaisulla en keksi, miksi UPM:n kannattaisi alkaa Borregaardia pörssistä (preemiolla) ulos ostamaan. Uskoisinkin, että UPM:n ykkösvaihtoehto biokemikaaleissa on Leunan teknologian skaalaaminen, jos tehtaan taloudellinen kehitys liikevaihdon ja katteiden osalta vastaa odotuksia ylösajon jälkeen (ROCE-%:lle karannus investointisumma aiheuttaa toki paineita, vaikka tehdasta ehdittiinkin jo alaskirjata).
Uskon myös, kuten @Antti_Viljakainen , “että UPM:n ykkösvaihtoehto biokemikaaleissa on Leunan teknologian skaalaaminen, jos tehtaan taloudellinen kehitys liikevaihdon ja katteiden osalta vastaa odotuksia ylösajon jälkeen.”
UPM hankki vastikään patenttisalkun liittyen biokemikaalien tuotantoteknologiaan tjsp.
“The acquisition strategically broadens the scope of UPM’s IP portfolio safeguarding biomass-to-glycols conversion pathways and adds optionality for future process configurations as UPM continues to scale its bio-based chemicals business. It reinforces UPM’s standalone position as the first company to bring lignocellulosic biomass-based chemicals production to industrial scale, currently being started up at the UPM Leuna biorefinery in Germany. The close alignment with Avantium, a recognised leader in renewable and circular polymer materials, supports the rapid development of a strong industrial bioeconomy in Europe, which can be expected to scale faster with multiple industrial options entering the market in parallel.”
Minua askarruttaa, oliko patenttisalkun hankinta välttämätöntä, jotta Leunan ylösajo onnistuu tavoitteiden mukaisesti, vai oliko se ennemmin ikään kuin optionaalinen hankinta tulevaisuuden näkökulmasta, kuten tiedotteessa annetaan ymmärtää.
Mitä tuumaa @Antti_Viljakainen, tai ehkä voisit jossain vaiheessa tiedustella asiaa UPM:n johdolta?
Laitetaas tämä tännekin, eli @m_jylha:n Pörssipodissa oli vieraana Ville Henttonen Fastmarketsilta ja Viljakaisen Antti.
Metsäyhtiöt UPM ja Sappi järjestelevät graafisia papereita yhteisyritykseen. Stora Enso aikoo eriyttää Ruotsin metsäomaisuutensa uudeksi pörssiyhtiöksi. Suzano ja Kimberly-Clark perustivat yhteisyrityksen pehmopaperituotteita varten. Vaikeat ajat veivät metsäteollisuuden keskelle rakennemuutosta, johon kuuluvat kapasiteetin leikkaukset, yritysjärjestelyt ja maantieteellinen uudelleenjako. Nopeaa käännettä parempaan ei ole näköpiirissä. Keskustelemassa director Ville Henttonen Fastmarketsilta ja pääanalyytikko Antti Viljakainen Inderesiltä. Juontajana Mikko Jylhä.
Aiheet:
00:43 UPM 15:26 Stora Enso 21:06 Kartonkimarkkinat 26:43 Hintapaineet ja ylitarjonta 32:24 Energian ja puun hinta 47:09 Sellumarkkinat 58:46 Metsä Board 1:03:47 Missä uudet tuotteet? 1:06:40 Alan rakennemuutos
Mielenkiintoista tarinaa. Siinä povataan, että pitkäkuituisen (havu)sellun kysyntä ei enää kasvaisi ja kysyntä kääntyisi jopa hitaaseen laskuun tulevaisuudessa. Samaan aikaan havuselluun on yhä tulossa uutta kapasiteettia esim Argentinassa ja vissiin Kiinassakin. Tämä asettaa havusellutehtaat kasvavaan paineeseen Pohjolassa ja Kanadassa. Ja vaikuttaa lopulta myös suomalaiseen metsänomistajaan ja metsänhoitosuosituksiin, jos kuitupuulle olisi vaikkapa 20-30 vuoden päästä vähemmän kysyntää.
Vastauksena edelliseen, yllä oleva vuodentakaa ja allaoleva
nyt.
Kurssit tiesi mitä tulossa. Eihän mikään muu lopputulos ole mahdollista, kun investoidaan hulluna ja luodaan uutta kapasiteettia ymmärtämättä, ettei mikään muu ole muuttunut kun tuotteiden hinnat, vs raaka-aieen hinta hetkellisesti. Historiassa aina lähteneet metsäteollisuuden investoinnit laukalle väärään aikaan?
Ilman regulaatiota noista metsäteollisuuden korvaavista tuotteista tuskin saadaan varteenotettavaa vaihtoehtoa petrokemikaalipohjaisille ennen kuin kymmenien tai satojen vuosien päästä, kun öljyvarantojen pieneneminen alkaa kuroa niiden hintaeroa kiinni merkittävissä määrin. Oletettavasti metsäyhtiöiden puolella on odotettu näiden T&K investointipäätöksien yhteydessä, että ainakin EU:ssa regulaatio toimisi veturina kysynnälle, mutta en ainakaan itse ole kuullut esim. mistään EU:n tavoitteesta päästä eroon fossiilipohjaisista elintarvikepakkauksista.
Näissä metsäteollisuuden pitkälle jalostetuissa tuotteissa Borregaard vaikuttaa olevan (lähes) ainoa, jolla nämä erikoisjalosteet on koko liiketoiminnan ydin ja se on vieläpä hyvin kannattavaa. Ratkaisuille on olemassa kysyntää jo ilman merkittävää regulointiakin. Esimerkiksi Ligniini jalostetaan sidosaineeksi soveltuvaksi mm. rakennusteollisuuden ja maatalouden käyttöön (lannoitteet ja rehut). Lähivuosina myös jalosteiden käyttö akkuteollisuudessa on ajanut kysyntää. Näiden ohella saadaan ligniinistä jalostettua vanilliinia, joka myydään elintarvike-, hajuste ja lääketeollisuudelle. Puupohjainen vanilliini on asiakkaiden kannalta varmasti houkutteleva vaihtoehto normaalille fossiilipohjaiselle, sillä loppukuluttaja maksaa bio-based tuotteista. Myös selluloosa jalostetaan pitkälle ja loppuasiakkaat ovat tämänkin osalta muun muassa lääketeollisuudessa, elintarviketeollisuudessa, kosmetiikassa ja rakennusteollisuudessa. Sokerin osalta ns. normaalimpaa bioetanolia ja sitten erikoisuutena lääketeollisuuden kuvantamisaineisiin liittyviä ratkaisuita. Viimeisempi näistä on ollut itselleni haastava ymmärtää, mutta ilmeisen kannattavaa voi olla, vaikka volyymit eivät olekaan mitenkään valtavia.
Kokonaisuus on siis hyvin mielenkiintoinen, kun koko puu saadaan jalostettua hyvin pitkälle eikä vain jotain tiettyä osaa siitä. Pääasiassa asiakastoimialat ovat defensiiviä, mikä varmasti luo helpotusta operointiin kun taas perinteisemmällä metsäteollisuudella sykli rankaisee. Taloudellisesti Borregaardin meno on ollut myös oikein mallikasta ja kasvua on pystytty ylläpitämään. Kannattavuus pyörii tasaisen tappavasti noin 24% EBITDA-% ympärillä ja ROCE-% samoin 17% ympärillä. Eli tähän metsäteollisuuden jalosteisiin liittyy myös oikeinkin menestyviä yhtiöitä, joille jalosteet eivät ole pelkkää tulevaisuuden liiketoimintaa, vaan ihan jo niin sanottua peruskauraa. Tietysti Borregaard on huomattavasti pienempi kuin metsäteollisuuden suuret, mutta kuitenkin merkittävän kokoinen kun suhteuttaa näiden suurempien metsäyhtiöiden pitkälle jalostettujen ratkaisuiden liiketoiminnan kokoon.
Metsäalan yritysten suhtautumista säätelyynkin on voinut ihmetellä. Jokin aika sitten Kauppalehti otsikoi, että metsäyrityksemme “jyrähtivät” Brysselissä säätelystä. Mutta heti perään on käynyt ilmi, että vaativat suorastaan himosäätelyä EU-tasolta. Esim. puunkäytön pakkokiintiöitä rakentamisessa ja vastaavia puupohjaisille biotuotteille. Toimeenpanoon tulossa ainakin biotalous- ja kiertotalousstrategiat, joten jonkinlaista avitusta on siis tulossa. Biopolttoaineiden markkinoiden luomisessa säätelyssä ollaan tunnetusti jo päästy pitemmälle.
@mardi Borregaard on tosiaan alan ainoa valopilkku innovaatiovetoisessa uusiutumiskyvyssä. Umppi voi lähteä perään, jos Leuna onnistuu + skaalautuu ja ehkä ne jo kerran haudatut Rotterdamin biopolttoainelaitoksen rakennussuunnitelmat kaivetaan vielä esiin?
Pohjoisen pitkäkuituisen jalostajia ei uhkaa pelkästään etelän lyhytkuituinen, vaan mahdollisesti myös Kiinan tuoreeltaan innovoima kyky tuottaa pitkäkuituista bambusta. Pohjolan puujäteillä alkaa olla todella kiire saada viimeinkin uusiutumista aikaan.
Eikö tuo bambusellun kuidunpituus (1.6-1.7 mm) ole ns. välimalli eukasellun (0.8-0.9mm) ja pohjoisen havusellun (2.1-2.2 mm) väliin? Eli sillä ei voi kokonaan korvata esim pohjolan havuselluja, mutta monissa sovelluksissa kylläkin, eli paine varmasti kasvaa. Samaan sarjaan mennee esim Chilen plantaasiviljellyistä havupuista valmistettu havusellu.
Koska ainakin Euroopassa poliittisesti tahtotila on korvata betonirakentamista puurakentamisella, kertamuovipakkauksia puuperäisillä ja fossiilipolttoaineita biopolttoaineilla, niin metsäteollisuudella pitäisi olla kaikki edellytykset menestyä tulevaisuudessa. Vaikeaa on vaan silti ja ainakin kartonkipuolella on ennätysajassa saatu yli-investoilla synnytettyä painopaperimarkkinan kaltainen ylikapasiteettitilanne. Liian moni meni siitä missä aita oli matalin ja muutti vanhoja paperikoneita kartonkikoneiksi.
