Oma muistikuvani 2010-luvun alusta on toinen. Muistan että Pesonen sanoi suoraan, että painopaperikoneita ei konvertoida eikä uusita vaan niitä ajetaan loppuun ja käytetään näin syntyvää kassavirtaa uusien liiketoimintojen kehittämiseen. UPM teki siis erilaisen strategisn valinnan kuin SE ja MG.
Tuolloin suurimpia käynnissä olevia projekteja olivat kokonaan uutena liiketoimintana biopolttoaineiden jalostaminen Lappeenrannassa sekä selluntuotannon laajentaminen/hajauttaminen Uruguayn projektissa. Lisäksi Pesonen painotti suuresti UPM:n muuttumista bulkkipaperin tuottajasta korkean teknologian yhtiöksi. Aiemmin UPM ei rekisteröinyt kuin muutamia patentteja vuodessa, 2010-luvun alkuvuosina luku nousi, en muista tarkalleen, ehkä 20-kertaiseksi?
Jälkiviisaus on tietysti aina parasta viisautta ja selvää on että metsäalan innovaatiot ovat hyvin suurelta osin jatkossakin riippuvaisia poliittisesta ohjauksesta - eli käytännössä siitä, joutuvatko korvattavien tuotteiden tuottajat (kuten perinteisen puuvillan tuottajat puupohjaisten tekstiilikuitujen kohdalla) maksamaan aiheuttamansa negatiiviset ulkoisvaikutukset, vai ei. Poliitikot usein päättävät poliittista syistä, että eivät joudu. Tällöin metsäteollisuuden korkean teknologian ratkaisut eivät kykene kilpailemaan taloudellisesti. Näin on myös käynyt erittäin suurelle osalle metsäteollisuuden innovaatioita 2010-luvun alun jälkeen.
En tiedä mihin vuoteen 2010-luvun alussa tässä viitattiin, mutta minun muistikuvissani Pesosen näkemys painopapereiden tulevaisuudesta ei ollut sen optimistisempi kuin muillakaan. Varmasti moni odotti jonkinlaista toipumista, mutta laskun syvyys ja pysyvyys pääsivät yllättämään.
Toisaalta meillä odotettiin koko yhteiskunnan tasolla noin vuoteen 2020 saakka, että talous lähtee ihan kohta kovaan kasvuun vuoden 2008 kriisin jälkeen, kuten oli aina ennekin käynyt. Nyt on ilmaantunut hirveä määrä ihmisiä, jotka tietysti näkivät heti ettei entisen kaltaista talouskasvua ollut koskaan luvassa. Jälkiviisaus on aina helpointa.
Jos ei välitä noista tonneista ja kuutiometreistä vaan katsoo niiden suhdelukuja, niin kymmenessä vuodessaa on liikevaihtoa tullut 33% lisää tuotettua jotain kohden. Tosin siitä inflaatio on syönyt 26% (EUR Inflation Calculator - Euro (2014-2025)). Sentään 7% paremmin. Onko valitut vuodet sitten parhaat mahdolliset vertailuun, sillä liikevaihto ja tuotanto vaihtelee. Muistakin yhtiöistä olisi mukava nähdä samankaltainen vertailu.
En nyt metsäomistajana olisi kauhean huolissani tästä UPM:n kuviosta. Oletetaan hypoteettisesti, että uusi JV vaikka sulkisi Kirkniemen paperitehtaan eli 575 000 tonnia vuodessa olisi kapasiteettipoistuma. Tämä kertaa 3 eli 1725 000 mottia puuta vuodesta vähenisi raakapuun kysyntä. Se on kuitenkin vain noin 5% kuitupuun kulutuksesta Suomessa. Toki se vaikuttaisi raakapuun hintaan, mutta vähemmän kuin aikanaan Venäjältä tuotu tuontipuu.
UPM tuo markkinoille UPM Circular Renewable Black™ -pigmentin, uraauurtavan innovaation, joka määrittelee uudelleen mustan värin roolin kestävissä pakkauksissa. UPM Circular Renewable Black on maailman ensimmäinen biopohjainen ja hiilinegatiivinen[1] pigmentti, joka voidaan tunnistaa lähi-infrapunasäteilyllä (NIR). Se mahdollistaa premium-pakkaukset, joissa yhdistyvät huipputason design, täysi kierrätettävyys ja vahva, vastuullinen suorituskyky.
Mustia pakkauksia on pitkään pidetty kierrätyksen haasteena, koska fossiilipohjainen hiilimusta estää optisen lajittelun NIR-järjestelmissä ja tekee pakkauksista käytännössä näkymättömiä kierrätyslaitoksissa. UPM Circular Renewable Black muuttaa tilanteen. Pigmentti on valmistettu uusiutuvasta ligniinistä, ja se on riippumattomien sertifiointijärjestelmien mukaisesti sertifioitu (FSC[2], PEFC[3], ISCC Plus). Pigmentti tarjoaa ikonisen syvän mustan sävyn, täydellisen NIR-tunnistettavuuden sekä hiilinegatiivisen jalanjäljen mahdollistaen brändeille kiertotaloutta tukevat ja ilmastopositiiviset pakkausratkaisut.
UPM Circular Renewable Black on osa UPM:n hiilinegatiivisten ratkaisujen portfoliota, jota tullaan tuottamaan yhtiön 1,3 miljardin euron biokemikaalitehtaalla Leunassa, Saksassa. Tehdas on Euroopan suurin teollisen mittakaavan investointi biokemikaalien tuotantoon. Se muuntaa kestävästi hankittua lehtipuuta seuraavan sukupolven biokemikaaleiksi ja vauhdittaa siirtymää fossiilipohjaisista ratkaisuista uusiutuviin materiaaleihin useilla teollisuudenaloilla.
Ei tää sellun vuoden 2025 hintakäyrä suuren juhlan aihetta anna. Lisäksi viikonloppuna tuli tieto, että hintajohtoalueella eli Kiinassa talous mataa ja pahan kerran. Selluntuottajien pudotuspeli alkaa toden teolla?
Pahalta kyllä näyttää, onneksi kuitenkin puun hinta on tullut jo alaspäin. Alkanut kuulemma kaiken lisäksi Kiinasta virrata enevissä määrin myös kartonkia eurooppaan, mikä luo hintapainetta entisestään.
Seuraavaksi lopullisesti savut katolle Joutsenosta, Uimaharjusta, Kaukaalta vai jopa Anjalasta?
Ei tämä Suomen raakapuun hinta-asia ratkea kuin 1) kotimaassa suljetaan pari keskisuurta sellutehdasta ja muutama saha/vaneritehdas tai 2) puuta alkaa taas tulla Venäjältä,
Muuten samaa mieltä Jekkkun kanssa, tuossa ne uhanalaiset sellutehtaat ovat.
Mielenkiintoista on seurata, kuinka kauan selluyhtiöiden johto uskoo parempaa ja ajaa tehtaita 70-80% käyttöasteilla. Kannattaa huomata, että puun hinta on laskenut Suomessa tehtaiden seisokkien laskeman kysynnän takia. Kun sellukysyntä piristyy, kuitupuun hinta raketoi taas. Kannattavuuskriisin ratkaisut ovat yhä edessäpäin.
UPM ilmoitti maaliskuussa 2025 suunnittelevansa graafisen paperin tuotannon lopettamista Ettringenissä, Saksassa. Muutosneuvottelut on nyt saatu päätökseen, ja tehtaan sulkeminen vaikuttaa 189 työntekijään.
Ettringenin tehtaan sulkemisen myötä UPM:n päällystämättömien painopaperien vuotuinen tuotantokapasiteetti vähenee 270 000 tonnilla. Tehdas lopettaa toimintansa joulukuun 2025 loppuun mennessä. Sulkemisen jälkeen tehtaan turvallisuuden varmistamiseksi nimitetään jälkihoitoryhmä.
Homma meni 5 kuukautta pitkäksi. Alkuperäinen aikataulu oli sulkea jo heinäkuussa 2025. Ilmeisesti Saksan lain mukaiset neuvottelut eivät nyt sujuneet niin rattoisissa merkeissä vaan vauhtia haettiin välimiesmenettelystä.
Melkein sellun hintatasoa. Kysyin grokin mielipiteen. Siis aika vähän jos ao. pitää paikkansa:
The exact kilohinta (price per kg) for UPM Leuna’s biochemicals is not publicly disclosed in available sources, as production is just ramping up (industrial sugars and lignin-based products expected by late 2025, glycols in 2026), and pricing is likely contract-based or market-dependent. However, based on market data for similar bio-based chemicals:
Bio-monoethylene glycol (BioMEG): Conventional fossil MEG is around 0.45–0.70 USD/kg (approx. 0.42–0.65 €/kg at current rates).
Lignin-based products (e.g., Renewable Functional Fillers/RFF): General kraft lignin markets range from 0.22–0.65 €/kg, while lignosulfonates are 0.28–2.50 €/kg.
Onko kukaan lukenut Björn Wahlroosin Nurkkahuone-kirjaa? Siinä on mielenkiintoista tarinaa myös Suomen metsäteollisuudesta.
Mm:
-suunnitelmasta fuusioida UPM:n ja Storaenson painopaperiliiketoiminnat vuoden 2010 tienoilla
-UPM ja Metsäliiton järjestelyista, jossa Frey Bentos päätyi UPM:lle. Tässä oli esillä myös vaihtokauppa, jossa UPM olisi saanut kokonaan Rauman sellutehtaan ja Pietarsaaren sellutehdas olisi mennyt Metsäliitolle
-UPM-Fortum fuusiokin oli esillä aikanaan, muttei edennyt.
Juu luettu on. Jännäähän kaikessa on, että Nallen Umppi-aikoina tämä monialayhtiö säilöityi rakenteiltaan entisellään. Kun taas hänen Sampo-kautensa oli yhtä suurta osto- ja myyntiliikettä.
Nyt kun Metsä-Massimo aloittanut UPM:ssa, alkanut heti tapahtua. Paperit ulkoistukseen, vaneri tarkasteluun ja ties mitä tulossa.
Jahka paperit ja mahdollisesti vanerit on saatu ulos, niin sen jälkeen alkaa sitten Raflatacin ja energialiiketoimintojen spinnauksen julkinen pallottelu.
UPM-Kymmene solmi 1990-luvun lopulla strategisen allianssin singaporelaisen APRIL-konsernin (Asia Pacific Resources International Holdings Ltd.) kanssa.
12.9.1997
“UPM-Kymmene Suomessa ja APRIL, singaporelainen aasialainen konserni, ovat sopineet strategisesta allianssista kehittääkseen yhteisesti hienopaperitoimintojaan Euroopassa ja Aasiassa. Allianssin mukaan UPM-Kymmene ja New Yorkin pörssissä listattu APRIL vaihtavat 30 % hienopaperitoiminnoistaan käteiskauppana.
Euroopassa UPM-Kymmene omistaa 70 % ja APRIL 30 % uudesta yhtiöstä, UPM-Kymmene Fine Paperista, joka käsittää UPM-Kymmenen hienopaperiyksiköt, Nordland Papierin Saksassa ja Kymin Suomessa. Uusi yhtiö on Euroopan suurin hienopaperin tuottaja, jonka yhteenlaskettu vuotuinen kapasiteetti on 1,7 miljoonaa tonnia paperia ja 460 000 tonnia sellua.
Vastaavasti Aasiassa APRIL omistaa 70 % ja UPM-Kymmene 30 % uudesta yhtiöstä, APRIL Fine Paperista, joka käsittää APRILin rakenteilla olevat paperitehtaat Sumatralla Indonesiassa ja Changshussa lähellä Shanghaita Kiinassa.”
UPM ilmoitti APRILille aiemmin tässä kuussa irtisanovansa sellun ostosopimuksensa ja hankkivansa sen sijaan sellun Changshun hienopaperitehtaalleen Kiinassa Fray Bentosin sellutehtaalta Uruguaysta. Uusi sellun hankintajärjestely on mahdollistanut sopimuksen, joka koskee Fray Bentosin tehtaan siirtymistä UPM:n omistukseen.
Metsäteollisuus ry:n edustaja yrittää puolustautua. Mutta yhtään ison mittaluokan rahaa tuottavaa innovatiivista toimintaa ei ole saatu aikaiseksi. JOS Umpin Leunasta tulee markkinoille hyvällä hinnalla kelpaavaa tuotetta ja siitä monistettava malli, niin se olisi ensimmäinen. Toivottavasti muutos siis tulossa, mutta tähän asti näyttöjä ei ole.
