Tuli skipattua Rökon ketju Inderesiä selatessa useamman kerran, mutta lopulta uteliaisuus voitti ja tämähän osoittautui varsin mielenkiintoiseksi tapaukseksi. Taustalla on selvästi kovaa osaamista ja sarjayhdistelijöissä kiehtoo aina ajatus vuosikymmeniä kestävästä korkoa korolle-tarinasta.
Olen nyt pintapuolisesti ottanut yhtiöstä selvää ja eräs pohdintaa herättävä asia liittyy Rökon malliin pitää ostettavien yhtiöiden omistajien insentiivit linjassa konsernin kanssa. Röko ostaa tyypillisesti enemmistön ja jättää perustajille merkittävän vähemmistöosuuden. Usein mukana on myös ehto, että Röko myöhemmin lunastaa loput osakkeet tai vaihtoehtoisesti omistajalla on oikeus myydä ne. Keskipitkällä aikavälillä insentiivit ovat selvästi linjassa, koska perustajalla on edelleen merkittävä taloudellinen panos pelissä. Mutta mitä tapahtuu sen jälkeen, kun Röko ostaa loput? Perustaja vetäytyy todennäköisesti sivuun ja tilalle tulee palkattu johto. Tällöin yrittäjähenkisyys voi väistämättä heikentyä, kun liiketoiminta ei ole enää samalla tavalla “oma”. En tiedä, kuinka pitkälle nämä optio-rakenteet ulottuvat, mutta pitkällä aikavälillä tällä voi olla vaikutusta tytäryhtiöiden kulttuuriin ja suorituskykyyn. Tämä tosin taitaa olla aika yleinen haaste sarjayhdistelijöille ja suuremmissa määrin niille, jotka ostavat yhtiöt kokonaan välittömästi. Mikä lie sitten paras tapa toimia tai onko sellaista olemassakaan.
Toinen asia mikä monessa sarjayhdistelijässä hieman kummastuttaa on orgaanisen kasvun vähäisyys. Rökon q4-esityksestä näkyy että orgaaninen kasvu on ollu viimeisen neljän vuoden aikana 2022: 8%, 2023: -2%, 2024: 2% ja 2025: 2% eli kokonaisuudessaan maltillista. Miksi compounder ei osta compoundereita? Toisaalta, jos kohteet kasvaisivat vahvasti orgaanisesti, ostokertoimet olisivat aivan eri tasolla kuin esimerkiksi EBITA x8. Mutta kertooko vaatimaton orgaaninen kasvu siitä, että yhtiöt toimivat niin kapeissa niche-markkinoissa, ettei kasvua yksinkertaisesti ole enempää saatavilla vai siitä, ettei yhtiöillä ole todellisuudessa kilpailuetuja? Rökon tapauksessa noin 20 % EBITA-marginaali viittaisi kuitenkin jonkinlaiseen hinnoitteluvoimaan. Esimerkiksi Teqnionin kohdalla tulee usein pohdittua, ovatko omistukset laadultaan heikompia ja vailla selkeitä kilpailuetuja ja siellä marginaalitkin ovat matalammat. Toisaalta voi myös olla, että juuri tällainen yhdistelmä (maltillinen kasvu + kohtuullinen ostohinta) tuottaa parhaan pääoman tuoton, kun sijoitukset maksavat itsensä nopeasti takaisin, mutta orgaanista kasvua olisi kiva nähdä hieman enemmän.
Entä minkä tason tekijä tämä uusi toimitusjohtaja oikein on? En ole vielä ehtinyt kummemmin katsoa Bladhin haastatteluja, mutta kovasti Karlsson häntä ainakin hehkuttaa. Bladhin noustessa toimariksi CFO-paikan ottaa vasta 27-vuotias kaveri nimeltään Douglas Kressner. Voi toki olla kovakin tekijä, mutta hieman pidän outona että lähes vastavalmistunut nousee pörssiyrityksen CFO-paikalle. Aika monessa yhtiössä CFO on hyvinkin strategisessa roolissa. Eroja yhtiöiden välillä toki on tuo roolin laajuudessa ja kriittisyydessä, mutta tätä ratkaisua hieman kummastelen.
Tasaisin väliajoin tulee innostuttua jostain uudesta yhtiöstä ja tästä taitaa tulla uusin tapaus vaikka tuossa tulikin ilmi jo muutamia asioita joista en yhtiössä niin välittänyt. Oma tapani on usein ottaa pieni alkupositio hyvinkin nopeasti, jos kevyen perehtymisen jälkeen liiketoiminta vaikuttaa kiinnostavalta ja arvostus edes kohtalaiselta. Tämän jälkeen alkaa syvempi perehtyminen ja usein nämä yhtiöt päätyvät myyntiin muutaman kuukauden sisällä, mutta välillä löytyy myös pidempiaikaisia omistuksia. Olisikohan tässä sellainen?