Itseä on alkanut minimalismi jo jonkin aikaa kiinnostamaan kun päivä toisensa jälkeen katselee kotona ympärilleen ja miettii kaiken tavaran paljoutta.
Tällä hetkellä itse luenkin Fumio Sasaki:n kirjoittamaa Hyvästit tavaroille - Vapauttava minimalismi kirjaa joka on kyllä avannut paljon uusia ajatuksia minimalismista niin henkisesti kuin fyysestikkin.
Minimalismi tosin on vähän haastavampaa perheellisenä kuin esim. sinkkuna.
Minimalismi ei kuitenkaan tarkoita sitä että asuisit tyyliin tyhjässä valkoisessa huoneessa jossa ei ole yhtään mitään tai ettet saisi vaikka silti keräillä jotain esineitä. Tarkoittaa sitä että omistat vain sinulle oikeasti tärkeitä asioita/esineitä.
En nyt kuitenkaan ole täysin maksimalismikaan mutta jotain siltä väliltä.
Oletko itse minimalismi , maksimalismi vai jotain siltä väliltä? Jos olet esim siirtynyt minimalismiksi niin onko se näkynyt myös kukkarossa että on paremmin jäänyt rahaakin? Onko tämä sinulle myös sitä että ostat vain vähemmän mutta laadukkaampaa vai tyydytkö nimenomaan siihen “minimi” -vaihtoehtoon?
Näin nelikymppisenä itsekseen asustelevana miehenä, jolla matkassa on vain oma vähäinen kodin enemmän tai vähemmän hyödyllinen irtaimisto kompaktissa kaksiossa, niin olen kääntynyt vuosien aikana jotain sinne minimalismin suuntaan, karsimatta kuitenkaan liiallisuuksien kanssa, eli kyllähän kodin pitää näyttää myös asutulta ja siltä, että siellä myös eletään.
Lopultahan minulla ei paljoa ole mitään turhaa nurkissa pyörimässä nytkään, joten lisäoperaatio karsimiselle ei olisi taakka. Tarkoituksena on kuitenkin vuosikymmeniä etukäteen tehdä kuolinsiivousta tässä hitaasti, mutta varmasti, mikäs kiire tässä elämän puolivälissä vielä.
Jostain syystä tietyistä esineistä tai asioista luopuminen on vaikeinta, häkkitila on se pahin. Olisi vain helpompaa katsella vieressä, kun joku muu päättää, että “nyt nämä lähtee” ja minä ottaisin vain älypuhelimella kuvia niistä turhanpäiväisistä lapsuuden aarteista ja teinivuosien viritelmistä muistoksi. Alustavasti näin on jo äidin kanssa sovittu, että joku kaunis päivä hän kippaa meikäläisen häkkitilaa tyhjäksi jätesäkkeihin samalla, kun minä taputan tekonaureskellen vieressä älypuhelimen kameralla kuvia räpsien.
Asuntoni neljän seinän sisällä taas pystyn kyllä itsekin karsimaan pois paljon turhaa ja näin olen kahdesti tehnytkin muuton yhteydessä. Jos jotain positiivista, niin mitään uutta en koskaan tarvitse, mihinkään ei mitään uutta edes mahtuisi, joten mitään uutta tai turhaa ei tule siten myöskään kotiin hankittua. Yksi toimiva tapa tämäkin maksimoida entisestään vahingossa tapahtuvaa firettämistä, kun rahaa ei käytännössä valu yhtään “asunnon täyttämiseen”.
Niin tai näin, onhan se nyt selvää, että jos jollekin asialle tai esineelle ei ole ollut mitään tarvetta yli 10 vuoteen, niin ei sillä tule silloin tekemään mitään koko loppuelämänsä aikanakaan.
Itse olen siirtymässä jonkin sortin minimalismiin, yritän vähentää turhaa tavaraa ja ennen kaikkea välttää uusien asioiden ostamista, jos ei ole oikeasti iso tarve. Olen jakanut mielessäni olemassaolevat (ja tulevat) tavarani kahteen osaan:
Henkilökohtaiset asiat, joita ei saa takaisin jos hävittää (valokuvat, kirjeet jne.). Onneksi nykyään kuvat ovat digitaalisia että kunhan varmuuskopiointi on kunnossa ne eivät vie fyysistä tilaa.
Kaikki semmoinen tavara, mitä voi ostaa uudestaan, jos tarvii. Eli käytännössä kaikki tavarat, mitä asunnossa on.
Ykköskatekorian tavarat säilytän, koska niitä ei saa takaisin jos hävittää. Kakkoskategorian tavarat voi surutta hävittää tai myydä, jos alkaa näyttää ettei ole käyttöä. En myöskään “rakastu” esineisiin, vaikkapa perintönä saatuja epäkäytännöllisiä astioita en säilytä muistojen vuoksi.
Onneksi on tullut muutettua kohtuu monta kertaa elämän aikana niin muuttojen yhteydessä on tullut aina pistettyä pois kovalla kädellä turhaa tavaraa.
Mutta nyt näkisin, että avainsana on uuden ostamisen radikaali vähentäminen, ei auta vähentää tavaraa jos samalla kantaa kaupasta uutta tilalle.
Itse olen ollut liian rakastunut lähes kaikkeen omistamaani ja olen liian “jos sitä joskus tarvii” kaiken suhteen.
Mutta kyllä tarkoitus ottaa harppausta esineiden vähentämisen kanssa, en rahan vaan mielenterveyden vuoksi.
Tuntuu että varsinkin toinen lapsistani ja vaimo on pahana jarruna tässä koska he varsinkin ovat takertuneet jokaiseen vanhaan karkkipaperiinkin
Mutta kyllä itsekkin haluan että asunto näyttää kodilta ja siellä on myös tiettyyn pisteeseen asti sisustusta jne.
En minä olohuoneestanikaan mitään vankila selliä halua.
Itsellä tuli pieni spurtti tavaroitten hankintaan kun muutin kotiin jossa on puutarha - aikaisemmin ei tarvinnut leikkuria, trimmeriä, painepesuria, jne … mutta sen jälkeen ei ole onneksi muutamaan vuoteen tullut ostettua juuri mitään isompaa. Ei kyllä juuri mistään ole tullut luovuttuakaan. Onneksi on puutarhavaja. Toimivia tavaroita en korvaa vain vaihtamisen ilosta, esimerkiksi tietokoneen monitorit ovat 12-15 vuotta vanhoja ja käytän niitä siihen asti kunnes sippaavat. Kone itsekin taitaa olla 6 vuotta vanha.
Mulla on se “joskus voi tarvita” -asenne aika tiukassa ja siihen liittyy myös itsepäisyys, eikun, itsenäisyyden tarve. Ts. mulla on esimerkiksi moottorisaha lähinnä siksi että ei tarvitse keneltään kerjätä lainaa sen kerran tai kaksi vuodessa kun sitä tarvitsee. No, jokaisella on joku luonnevika, tää on mun (tai ainakin yksi niistä).
Olin hyvin pitkään “tätä voi joskus tarvita”-leirin vahva kannattaja, ja joka paikka pursusi tavaraa. Nykyään olen kovan linjan minimalisti. Early retirement extreme-blogin kautta tajusin pari vuotta sitten, että käyttämättömän tavaran hamstraaminen tuo suoria lisäkustannuksia, koska tarvitset isomman asunnon tavaroitasi varten. Aloin sitten käymään omaisuuttani läpi, ja tajusin kuljettaneeni pahimmillaan täysin käyttämätöntä ryönää useamman muuton läpi samoissa banaanilaatikoissa koskaan purkamatta niitä. Tulin siihen tulokseen, että jos “tätä vois joskus tarvita” ei toteudu parin vuoden aikana, tulee helpommaksi vain lainata tavara eikä omistaa sitä itse.
Olen nyt lähes jatkuvasti punninnut omistamaani tavaramäärää ja koko ajan on jotain lentänyt roskiin, myyntiin tai kierrätykseen. Suurimmasta osasta olen jo päässyt eroon, vaikka vielä on töitä jäljellä. Ja vastaavasti esim. kirjoista en ole valmis luopumaan. Ainoa minkä hävittäminen on kaduttanut oli yksi vanha reititin, jota olisin tarvinnut myöhemmin muuton jälkeen. Ostin sitten tilalle toisen. Olen myös karsinut tunnearvoa sisältävää omaisuutta, ja yllätyksekseni tunnontuskia ei luopumisesta ole tullut. Lähinnä mielessä on helpotus, tuntuu jotenkin vapaammalta kun omistaa vähemmän romua. Väljät kaapit ja varastotilat miellyttävät silmääni enemmän mitä täyteen ahdettuina. Täyteen ääriminimalismiin jossa omistetaan alle 100 tavaraa en pyri, mutta ihailen heitä jotka niin pystyvät elämään.
Asuinpaikka ja elämäntilanne vaikutravat myös tavaran tarpeeseen. Omakotitalo ja lapsiperhe vaativat luonnollisesti enemmän asioita mitä sinkku yksiössä.
Itsekkin ennen keräilin retro videopelejä, uudempiakin videopelejä , konsoleita ja oikeastaan kaikkea niihin liittyvää. Paljon olen niistä myynyt mutta ne on yksi hankala aihe karsia. Vaikka ne lojuu vaan laatikossa varastossa niin silti jotain tunnearvoa ja ehkä vähän myös tällaista “niillä arvo varmasti nousee” ajattelua, vaikka noh… Nouseeko?
Aluksi nousee kun lapsena jollakin pelikonsolilla pelannut haluaa verestää 30vuotiaana muistojaan ja näyttää omille lapsilleen "millä isi leikki lapsena. Sitten hinnat vakiintuu tai alkaa hiipumaan…
Aikoinaan ostin, myin ja hamstrasin 80-luvun kotitietokoneita ja pelikonsoleita. Nyt niistä pyrkii kaikki +50vuotiaat eroon ja hinnat laskeneet 10v takaisesta. Lisäksi elektroniikka vanhenee ja koneet rikkoontuu kaapissa itsestään.
Minä en voi sanoa olevani mikään minimalisti ja aiemmin juuri ajattelin, että “jos tätä joskus vielä tarvitsisin”. Mutta sitten luin jostain opin, että “jos tavaraa/vaatetta/yms et ole tarvinnut kolmeen vuoteen, et sitä tule koskaan myöhemminkään tarvitsemaan”. Tätä ideologiaa olen nyt alkanut pääosin noudattamaan.
Okei, esimerkiksi työkalupakista löytyy työkaluja joita ei ole tarvinnut, mutta pääpiirtein tämän viisauden mukaan olen kaapit ja varastot käynyt läpi. Ja kyllä on kannattanut.
Välikommenttina huutelen että 10 vuotta vanha näyttö voi olla silmiä rasittava, verrattuna uudempaan. Jos käyttää paljon konetta, kannattaa harkita uuden näytön hommaamista. Silmät ja mieli kiittää. Tekniikka on kuitenkin mennyt tasaisin askelin paljon eteenpäin.
Saman olen itsekkin kuullut mutta silti tulee usein romujen kanssa ajateltua että kyllä sitä varmasti vielä tarvin …
Toi kirja kyllä avannut silmiä ja pyrkimyksenä on kyllä vähentää tavaraa, enkä ole ottamassa mitään viikon projektia vaan pikkuhiljaa. Aloittaa helpoimmista eli ihan turhasta roskasta ja rikkinäisestä romppeesta ja siitä askel askeleelta eteenpäin.
Olen “perinyt” lapsuudenkodistani tavan kerätä talteen mielenkiintoista, kaunista ja/tai hyödyllistä tavaraa ja myös kiintyä erilaisiin tavaroihin ja aiemmin minun oli usein aika hankalaa luopua ylimääräisistäkään tavaroista.
Jossain vaiheessa tavaraa kuitenkin kertyi liian tuntuisesti joten opettelin vähitellen olemaan aiempaa parempi luopumaan liiallisesta. Tavaran määrä on noista ajoista vähentynyt roimasti. Säännöllisesti tulee kuitenkin yhä olo että vielä olisi karsittavaa ja silloin tartun toimeen ja käyn läpi tavaroita kriittisesti ja kokoan erän jotain kierrätettävää tai hävitettävää - olo kevenee kierrätyskeskuksessa käydessä! Olen tähän tyyliin varsin tyytyväinen. Minimalismia tavaran suhteen en kaipaa, kunhan tavaraa ei ole liikaa ja kunhan se on riittävän hyvässä järjestyksessä.
Meilläkin on vähän koko perheellä tapa käydä välillä vaikka “lasten lelut” läpi ja ylimääräisiä eteenpäin jne jolla saa vähän vähennettyä tavaraa ja sama myös muissakin tavaroissa.
Kaikista vaikein alue tavaroiden vähentämisessä varmaan onkin vielä nuorten kasvavien lasten lelut ja vaatteet kun kokoajan tarvii lisää isompia vaatteita ja kiinnostuksen kohteet leluissa yms. vaihtuu niin tavaraa kertyy ja vaikea päästä monista eroon ellei ihan puhtaasti ole valmis roskiin heittämään.
Yksin yksiössä asuvana ylimääräiselle tavaralle ei toki ihan hirveästi ole tilaa, mutta onneksi luonteeltanikin olen minimalismiin taipuvainen, joten pienessä asunnossa asuminen ei ole oikeastaan koskaan tilan puutteen takia harmittanut. Juuri mitään ylimääräistä ei kodissani ole ja häkkivarastokin on lähestulkoon tyhjä.
Menee offtopiciksi … no, jossain määrin joo, mutta nää 24" fullhd -näytöt mitä mulla on eivät aiheuta sen suurempaa siristelyä vaikka vanhoja ovatkin. Toki nämä pitää joskus vaihtaa mutta mulla ei ole tarvetta mahdollisimman pieniin pikseleihin – kaksi kohtuullisen kokoista näyttöä vierekkäin maltillisella resoluutiolla ja laajalla katselukulmalla toimii omaan käyttöön paremmin kuin vaikkapa yksi 4k.
Sinänsä kyllä samaa mieltä että ergonomiaan liittyvissä asioissa ei kannata liikaa säästää / minimalisoida, kotitoimistossa kannattaa olla esimerkiksi työtuoli eikä yrittää pärjätä keittiöjakkaralla.
Muuten yleisesti, kun luovutte tavaroista niin ettehän heitä roskiin jos kyse ei ole roskasta!
Kierrätyskeskuksen tai kirppiksen kautta moni sellainenkin ehjä tai korjauskelpoinen vanha tavara jolle ei itse osaa kuvitella tarvetta löytää uuden kodin. “One man’s trash is another man’s treasure” kuten sanonta kuuluu.
Juu kyllä itse suosin kierrätystä. Ihan puhtaasti roskat/jo siinä kunnossa olevat vehkeet jotka voi määritellä roskiksi niin roskiin. Mutta kyllä osaan erotella roskat ja vielä huollettavissa olevat tavarat toisistaan.
Tässäkin kun lasten leluja myydään niin ollaan päätetty että loput mitä ei päivään X mennessä ole myyty niin viedään päiväkotiin, kyllä he mielellään ottaa vastaan lasten leluja ja pelejä
Jos sitä oman lusikkansa työntäis tähän soppaan ja muutaman sanan lausuisi aiheesta.
Itse olen kipuillut viime kuukaudet oman vinyylilevy"kokoelman" kanssa. Niitä on jäljellä karkeasti noin 300kpl enkä todellakaan kuuntele kaikkia edes kerta vuoteen. Olen jo onnistuneesti myynyt ja saanut karsittua niitä. Mitään muuta en keräile, eikä levyissä ole useita tuhansia kiinni mutta silti välillä ahdistaa katsella niitä vain hyllyssä. Toisaalta joskus niitä on ihan kiva vain selailla..
Järki sanoo että Spotifystä voi kuunnella kaikkia pienellä kuukausimaksulla, mutta siitä puuttuu se fiilis. Liian helppoa laittaa vain soimaan kun ei tarvitse etsiä levyä hyllystä ja laittaa sitä soittimeen ja puolessa välissä kääntää levyä.
Sen verran olen edennyt tässä asiassa että olen jostain syystä nyt pidemmän aikaa ollut kiinnostunut lähes ainoastaan suomiräpistä ja kaikki uudet levyhankinnat ovat olleet sitä genreä. Eli en enää ostele hyllyyn kaikkea mahdollista. Ja nykyään myös harkitsen tarkkaan haluanko oikeasti kuunnella sitä levyä.
Ehkä tulen siihen lopputulokseen että karsin kaikesta muusta, mutta nämä jäävät toistaiseksi hyllyyn. Mitään kauheeta arvonnousua näistä on turha odottaa.
Itsellänikin oli aikoinaan suuret määrät elokuvia, sitten kun niistä halusi päästää irti niin eihän niistä millään oikeen mitään rahaa saanut. Useampia satoja elokuvia taisi mennä lähes ilmaiseksi silloin. Joitain tiettyjä itselle jätti, mutta se on tosi että jos haluan jonku leffan katsoa niin nykyään löytyy suoratoistot yms ja vaikka kirjastosta lainata.
Edelleen on videopelien kanssa ongelmaa kun ei ole raaskinut luopua, nekin toisaalta vain lojuvat siellä täällä laatikoissa
