Ei mene varainsiirtoveroa. Yhteismetsään liittyminen on kiinteistötoimitus, ei kauppa. Siksi varainsiirtoveroakaan ei mene.
Onko tämä todella näin? Itse olen pari tilaa “jobannut” siten, että olen huomannut myynnissä olevan puustoisen tilan, missä puustomäärä on laskettu alakanttiin. Olen ostanut tilan ja hakannut ison osan puustosta pois hyödyntäen maksimi metsävähennykset. Tämän jälkeen uudistanut tilan ja myynyt sen pois. Myydessä tulouttanut sitten metsävähennyksen. Mutta tältä siis välttyisi, jos liittäisi tilan yhteismetsään?
Tulkintani mukaan metsävähennys ei tuloudu ?
Verottajan sivulta
Kun oma metsä liitetään yhteismetsään .Kun perustat omasta metsästäsi yhteismetsän tai kun liität omaa metsääsi yhteismetsään osuuksia vastaan, sinulle ei aiheudu luovutusvoiton veroa. Tämän edellytyksenä on, että liitettävän tilan arvo ja saatujen osuuksien arvo ovat yhtä suuret, jolloin kiinteistötoimituksessa ei määrätä maksettavaksi tilikorvauksia.
Jos yhteismetsään liitettävällä metsällä on käyttämätöntä metsävähennysoikeutta, oikeus siirtyy yhteismetsän käyttöön. Myös metsätie- ja ojitushankkeiden jäljellä oleva vähennyskelpoinen hankintameno siirtyy liitettävän alueen mukana yhteismetsälle.
Jos liität kaikki metsäsi yhteismetsään, muista antaa metsätalouden veroilmoitus 2C alkuvuoden tuloista ja menoista.
TALOUSTAITO:Olen liittämässä metsätilani yhteismetsään. Tilalta on myyty vuosien varrella puuta, ja olen silloin käyttänyt metsävähennystä. Pitääkö käytetty metsävähennys tulouttaa, kun tila liitetään yhteismetsään?
Verojuristi Harri Rajala vastaa:
Ei pidä. Kun metsän luovutusvoitto lasketaan, luovutusvoittoon lisätään tehty metsävähennys, kuitenkin enintään määrä, joka vastaa 60 prosenttia luovutettavan metsän hankintamenosta.
Metsätilan liittämistä perustettavaan tai jo olemassa olevaan yhteismetsään ei kuitenkaan pidetä verotuksessa luovutuksena (vuosikirjaratkaisu KHO 2002:83).
Metsävähennystä ei tulouteta, koska mitään luovutusvoittoverotustakaan ei toimiteta. Mahdollinen käyttämättä oleva metsävähennyspohja siirtyy yhteismetsälle.
Metsätilamarkkina menee yhä eri suuntaan kuin muu kiinteistömarkkina. Toki ajuritkin ovat erilaisia. Puun hinta nousi kesään saakka, mutta koko vuoden tarkastelussa vuoden 2025 puun keskihintataso ei enää juuri noussut vuoden 2024 keskihintatasosta. Itäpuun paluu Suomen kuitupuumarkkinalle voisi laskea hintatasoa, mutten usko tuonnin palautuvan merkittäväksi seuraavaan 5 vuoteen. Saman vaikutuksen toisi pysyvästi jonkun selluntehtaalla lakkautus toki myös.
Erikoinen piirre on ollut (kai pitkään), että metsä on kalleinta Uudellamaalla, jossa on vähemmän jalostusta. Kenties puuhapalstailijat, jotka ostavat metsää ilman tuottotavoitteita nostavat hintaa? Jos pitkän aikavälin tuottoa testaa vaikkapa 5% diskonttokorolla vuosittain, niin mediaanihinta 6 660 euroa hehtaarilta vaikuttaa varsin korkealta.
Olen pohdiskellut että puuhapalstaksi sopivien metsien kovilla hinnoilla voisi olla yhteys väestön ikääntymiseen ja siten eläköitymiseen. Lisäksi moni halunnee tehdä polttopuut omasta metsästä kun klapin kuutiohinnat on mitä on. Mönkkäreitä ja muuta kampetta suomalaiset ovat innostuneet hankkimaan viime vuosina ja voi olla kova polte päästä niillä rälläämään omassa metässä. Tai voihan joku haaveilla että ostaa siihen mettäkäyttöön sitte vaikka pienen traktorin. Niin voi senkin hankinnan sitte helpommin perustella rouvallee. Voi toki naisetkin olla innostuneita siitä metsähommasta. Oma lukunsa sitte metsästelijät ja koiraharrastajat. Suomalaiset on kai alkaneet jemmata rahnoja pankkitilille jos ei uskalla sijotella niitä muuten. Jos kovasti kertyy säästöjä, ehkä se pikku-metsänen on sitte kohde mihin näinä aikoina tohtii sitä rahnaa laittaa vähäsen.
Mielenkiintoinen artikkeli 26.2.2026. ”Saksalaisyhtiö kaavailee puun tuontia Suomesta, toiveena pitkäkestoinen sopimus”
Tukee toki puun hintaa Suomessa, mutta toivottavaa on, että jalostus tapahtuisi kotimaassa. Ettei Suomi aina vaan vajoa taloudellisesti enemmän kohti kehitysmaata. Raakapuun vienti olisi vielä selluakin alhaisempaa jalostusastetta.
Onhan se alhaisempi jalostusaste, mutta puun myyjän kannalta tilanne on haluatko mieluummin enemmän vai vähemmän rahaa?
Omat metsätilani on tullut aina ostettua perustuen NNA-laskelmiin puuntuotantoon ja jatkojalostusarvoon (esimerkiksi mökkitontit) perustuen. Olen sitten omaehtoisesti muutaman kuvion jättänyt metsätalouden ulkopuolelle. Tämä olkoon minun palvelukseni ympäristölle ja luonnolle.
Mutta nyt minulle on tarjottu metsätilaa, mikä on hinnoiteltu reilusti alle puuston arvon. Syynä tälle on se, että kohde on hyvin huonosti saavutettavissa (noin kahden kilometrin metsäkuljetusmatka) sekä lisäksi kohteella on useita suojelua aiheuttavia kohteita lähtien lähteistä ja puroista. Mietin, että mistä lähtökohdasta tällaista tilaa voisi lähteä arvottamaan. Koko tilaa ei varmasti saa METSO-kohteeksi. Sitten yksi optio voisi olla hiilinielujen tulevaisuuden arvostus. Mutta onko joku muu keksinyt, että miten tämänkaltaisessa tapauksessa kannattaisi lähteä arvostamaan kohdetta?
Mielenkiintoinen juttu Artekin tarvitsemasta puusta ja sen laadusta.
Tehometsätalous ei toimi tässä tapauksessa.
Vaikuttaa aika riskipitoiselta kohteelta ja siksi se olisi saatava hyvin edullisesti. En kyllä laskisi hiilinielujen varaan, kun niiden tuotosta ei ole vakiintunutta laskentatapaa.
Tiestöä parantamalla voisi toki korjata tuon 2 km metsäkuljetusmatkaa, mutta sekin toki maksaa.
Tuo osittainenkin Metso-kelpoisuus kannattaisi jotenkin varmistaa mahdollisimman hyvin etukäteen.
Mitä jos kysyt joltakin suurelta yhteismetsältä, huolisivatko he kohteen? Ennen liittämistä hakkaisit sopivat kohteet ja sitten tilan exit olisikin liitos yhteismetsään? Yhteismetsäosuudethan voit myöhemmin tarvittaessa myydä pois, kunhan vain valitset sopivan likvidin yhteismetsän?
Hyvä, että jotkut vielä uskaltavat lisätä paukkuja metsätalouteen. Itse vähennän koko ajan hitaasti metsän osuutta sijoitussalkusta investoimalla metsän tuoton muualle, pääosin hajauttaen osakemarkkinoille ympäri maailmaa ETF:ien avulla.
Itsellä täysin sama tilanne isossa kuvassa. Aiemmin olin aktiivisesti ostohousut jalassa uusien tilojen suhteen ja panostin paljon metsänhoitotoimenpiteisiin. Nykyään harvoja ja valittuja palstoja tulee tarjottua. Lisäksi esimerkiksi uudistustoimenpiteissä tulee nykyään paljon tingittyä kustannustehokkaimpien ratkaisujen (lue luontainen uudistaminen) kautta. Syy on puhtaasti se, että metsätalouden riskisyyttä on nostettu kaikenlaisella politikoinnilla.
Viime vuosina on aktiivisesti nostettu esille hakkuurajoitusvaatimuksia ilmastonäkökulman osalta. Ovatkohan nämä hakkuurajoitusten vaatijat miettineet sitä, että joku sinne metsään investoi mm. uudistus- ja hoitotoimenpiteisiin ja jos tarpeeksi hankaloitetaan metsätaloutta, niin nämä investoinnit jää vähemmäksi. Se ei voi olla näkymättä hiilinieluissa ja ylipäänsä puustomäärissä.
Lohiksen palstan pahin ongelma pitkä(2km) metsäkuljetusmatka.Mottihint alkaa tippumaan 600m kohdalla ja mielenkiinto 1,2km paikkeilla.Onko palstalle tieoikeutta?Kuinka lähelle tulee metsäteitä?
Yksi mahdollisuus olisi ns talvitiehakkuu.Metsään avataan ajoura mahdollisimman kantavien maiden kautta.Ajouraa parannellaan kaivurilla.Ehkä ojankaivuuta,mutta ei kuitukankaita,pohjustuksia tai sepelöintiä.Talven tulleen tieuraa lanataan traktorilla ja toivotaan kuluneen talven tapaan kovia pakkasia,jotta tieura kantaisi tukkikuormia.Toivottavasti naapuritiloilla on hakkuuvarantoa.Tehtäisiin yhteismyynti.Mahtaiskohan tuommoinen 3000m3 50 rekkakuormaa jo olla kannattava määrä?Hanketta varten pitäisi perustaa tiekunta ja yksiköidä tie ja jos mennäään ulkopuolelle tieoikeiden niin MMLn tietoimitus tarvitaan.Kemeratuet supistuvat ja niiden saanti voi olla epävarmaa.Itse olin v2022 1,1km tiehankkeessa ja tiekunnan pj.Tien rakensi 9 osakasta (ilman tukia) ,osaava kaivurikuski ja kuorma-autoilija.Jkv tehtiin talkootyötä(mm kuitukankaan levitys)Yrittäjät ottivat riskin ja laskuttivat suoraan tieosakkaita ja saimme tehdä verotuksessa poistoina kaikki ALVt ja pääomakustannukset
En oikein itse näe mitään mieltä tuossa. Tietenkin siellä on lakivelvoite taustalla uudistamisesta määräaikaan mennessä, jonka lisäksi luontaisiin menetelmin kaikki kestää ja yleensä vaaditaan joka tapauksessa jonkinlainen maanmuokkaus taimettumisen onnistumiseksi
Se terhakka taimikko maksaa monesti jotain ja vaikka tulovirtaa ei tule pitkään aikaan niin nostaahan se maapohjan arvoa mikäli myyntihousut sattuisivat olemaan jalassa
Kannattaa vilkaista näitä summa-arvon mukaisia laskelmia taimikon arvosta etenkin Pohjois-Suomessa. Jos taimikon perustaminen maksaa ~1000 euroa/ha palveluna, niin tuolla on usein metsätiloja myynnissä, missä T1-taimikko on arvostettu 300-500 euroa/ha hintaiseksi. Eli jos intressi on myydä metsätila, niin ei mitään järkeä investoida ainakaan istutuksiin.
Totta sinänsä. Toisaalta itse viime vuosina korjannut näitä perikunnan luontaisen uudistamisen helppouksia ja edullisuuksia, kun sitä taimiainesta ei tulekaan ja vuodet kuluvat. No eihän se ole kuin tilata taimia ja ottaa pottiputki kauniiseen käteen. Hyvin ovat lähteneet kasvuun, joten ei siinä mitään. Pohjoisessa niitä hyviä siemenvuosia ei tulekaan niin monesti, joten uudistaminen riskialttiimpaa
Saman summan jos ei enemmän se työ maksaa sielläkin ja odotettava tulo pienempi, joten suhteessa jää kannattavuus kyllä heikoksi mikäli ulkopuolinen tekee aina ison osan töistä. Aika suolaisia oli taksat vaikkapa metsäliitolla ennakkoharvennukselle, mutta kaipa noita edullisemmin saa jostain muualta
Puuhapalstojenkin suosio voi toki nostaa pienehköjen kohteiden hintaa etelässä, mutta suurin vaikutus on mielestäni ihan luonnollisella puun kasvunopeuden erolla etelässä ja pohjoisessa.
Tuon näkee jo omin silmin, jos ajaa etelästä pohjoiseen ja katselee tienvarren näkymiä. Etelän rehevät kuusikot muuttuvat pikkuhiljaa pohjoisen kitukasvuisiksi männiköiksi.
Tässä lukuja parista Päijät-Hämeessä toteutuneesta kaupasta talvikorjuukohteissa:
v. 2023 kuusivaltainen n. 80v kuvio 3ha, 1300m3, 75000€ (brutto, ALV 0).
v. 2025 kuusivaltainen n. 80v kuvio 2,5ha, 1100m3, 74000€ (brutto, ALV 0).
Viimeisimpiä hakkuujälkiä tarkastellessani katselin tyytyväisenä lukuisia 50cm kantoja, joissa oli n. 80 vuosirengasta. Toki suurin osa kannoista oli pienempiä, koska kuvio ei ollut tasarakenteinen, vaan 1960 luvun lopulla poimintahakattu ja sen jälkeen vain satunnaisesti tarpeen mukaan harvennettu moottorisahatyönä polttopuiksi. Nuo kuviot lienevät luontaisesti syntyneitä ja mitään kuluja (eikä tuloja) niistä ei ole ollut sen jälkeen kun pinta-alaperusteinen verotus muuttui myyntitulojen verotukseksi.
Jos noiden kahden kuvion tulevaisuuden kasvu noudattaa ennusteita, ja ilmasto on suosiollinen, istutetut taimet varttuvat päätehakkuukokoon selvästi nopeammin, mutta aiheuttavat kuluja vielä monessa vaiheessa.
En ota kantaa tuottolaskelmiin, enkä metsän omistamisen kannattavuuteen, koska en osaa sitä laskea, enkä ole ostanut koskaan metsääkään. Tiedän vain sen, että päätehakkuun jälkeen on tiedossa pelkkiä kuluja. En laske harvennuksille mitään tulovirtaa, vaan päätehakkuu on ainoa “tilipäivä”, jolla on merkitystä. Harvennukset jäävät plussalle vain päätehakkuiden yhteydessä tehdyissä kaupoissa. Tai sitten pitää olla niin paljon hehtaareja ja isot kuviot lähellä toisiaan, että “suuruuden ekonomia” alkaa vaikuttaa. Liian pienet pinta-alat eivät tuota mitään.
Jos hehtaareja on tarpeeksi, voi niistä pohjoisempienkin seutujen metsistä jotakin tulovirtaa saada. Etelässä riittää paljon pienempikin palsta, kunhan sekin on tarpeeksi iso, jotta leimikoista saa riittävän suuria, jotta ne kiinnostavat ostajia. Pinta-alaa on aina oltava riittävästi, jotta omana omistus/elinaikanaan voi tehdä useampia erillisiä päätehakkuita. Ne taimikothan ovat seuraavia sukupolvia varten, ei niistä itse pääse hyötymään (ellei sitten hyvin nuorena pääse istuttamaan ja eläkkeellä sitten kaatamaan, jos on vielä elävien kirjoissa).
Kyllä harvennushakkuista tuloja saa ja puusto myös järeytyy.Yksi tapa saada pienempikin harvennuskuvio myydyksi:Yhteismyynti naapuripalstojen kanssa.Monasti MHY ketjuttaa harvennushakkuitaan kyläkunnittain.Omissa hakkuissa työnjälki MHYllä parempaa(ei tarvi ihan kaikkia puita kaataa oman katteen takia)
Ensiharvennuksista sai ihan hyvää tuloa viime vuosina, kun idästä ei enää tule tuontipuuta. Metsänomistaja on päässyt tienaamaan ukrainalaisten urheudella.
Veroilmoitusta täyttäessä laskin, miten 6,5ha ensiharvennuksesta jäi noin 1000eur/ha käteen. Puusto oli keskimäärin 25 vuotiasta ja toteutus talvella MHY:n toimesta. Osan kuvioista olisi voinut antaa vielä pari vuotta järeytyä, mutta päätin laittaa kaiken samaan pakettiin. Vähemmän motokäyntejä maastossa, pienemmät riskit, ja hintataso kesällä 2024 allekirjoitetusta kaupasta oli siihen aikaan kohtuullinen, nykyihintoihin verrattuna erinomainen. Verot ja käteenjäävä tulo optimoitiin metsävähennyksellä.
Sain pankilta lainatarjouksen metsätilan ostoon.
Tarjous vaikuttaa aika kalliilta,marginaali 1,8% toimitusmaksu 100e ja hoitokulut 2,5€/kk. Lainasumma alle 100k€.
Minkälaisa marginaalia muut ovat saaneet ja mikä pankki ollut kyseessä?
Jos viitekorkona on vaikka 3 kk euribor, niin kokonaiskorkosi olisi lähes 4%. Oletko aivan varma, että metsän osto kannattaa lainarahalla nykytilanteessa? Metsän tuotto kuitenkin on noin 4-5% vuosittain. Toki jos löydät alihintaisen palstan, niin sitten.
Kannattaa miettiä myös skenaario, että Venäjältä taas alkaisi tulla puuta Suomeen. Se laskisi puun hintaa ja siten myös metsätilojen hintaa.
Kaikesta huolimatta, onnea metsäsijoitukseen!