Puun hinta näyttäisi kääntyneen nyt laskuun. Kuitupuu selvemmin kuin tukki. Sellutehtaiden seisokit näkyvät, nykyisillä kuitupuun hinnoilla sellun keitto Suomessa alkaa olla nollakatepeliä. Seuraavat 6-12 kuukautta näyttävät, onko se normaalia kausivaihtelua vaiko jotain pysyvämpää. Pysyvä hintojen lasku edellyttäisi kyllä 1-2 sellutehtaan pysyvää sulkemista tai sitten venäläisen tuontipuun paluuta.
Kesälomien aikaan on ainakin viimevuosina tullut hiljaisempaa kaupparintamalla, ml hinta.
Venäjän tuonnin loppuminen ja energiakäyttö nostaneet hintaa, lopputuotehinta latistaa mahdollisuuksia maksaa.
Mielenkiintoista nähdä miten hinta kesän jälkeen kehittyy…
Onko Venäjän tuonnin loppumisen jälkeen myyty löysät jo pois?
Jäikö lämpöisen talven jäljiltä paljon leimikoita odottamaan pakkasia?
Ostettinko keväällä 'varman päälle:
Elpyykö rakentaminen Euroopassa koskaan?
Loppuuko Ukrainan sota, ja jälleenrakennus alkaa? Alkaako Venäjän tuonti?
Miten Kanada/ USA tariffien lopulta käy, lähteekö Kanadan sahatavara muualle? Mistä sinne menee sitten tilalle?
Brasseille ehdotettu 50% tariffeja, EU siis 15%, Kanadaa uhattu 35%, jne jne?
Tavaravirtojen äkkimuutos luonee painetta hintoihin, toisaalta USA:ssa lienee sitten tariffien myötä nousupainetta jos kotimainen kapasiteetti ml puun saatavuus kuitenkaan lyhyellä aikavälillä kuitenkaan riitä.
Monta on erilaista asiaa avoinna…
N. 2000m3 hakkuutuotosarvio odottaa itsellä ostajaa.
Mielenkiintoinen artikkeli ja kommentti siitä, alkaisiko Suomeen taas virrata puuta Venäjältä, jos rauha syntyisi Ukrainaan.
“Sotaa käyvän Venäjän metsänhoidon ja puuntuotannon tila on tällä hetkellä arvoitus. Oletuksena on, että puunkorjuuketjut voivat olla romahtaneet tai vähintään pienentyneet.”
Itse en tosin usko, että itäpuuta tulee vuosikausiin suuria määriä, kuten ennen sotaa. Jos koskaan, kun nyt on nähty ne riskit. Ja vaikka tulisi, niin Ukrainan jälleenrakennuksen aiheuttama noususuhdanne pitäisi silti puun hinnan tapissaan vielä vuosikausia.
Kuitupuun hinnat laskusuunnassa myös Ruotsissa.
En ole oikein koskaan ymmärtänyt metsään sijoittamista, siis sellaista missä ostetaan oikeaa metsää, omistan perikunnan kautta hyvää metsää, kerran on myyty, mutta kun tuloksesta maksetaan verot, laikutukset ja taimetus, niin eipä siitä paljon jää itselle rahaa, jos on omalla-, tai velkarahalla ostettua metsää, niin tulos on vielä huonompi, pitäisi olla siinä kunnossa, että voi tehdä metsänhoitotöitä itse, silloin työpalkat jää itselle, mutta metsänomistajat ovat monesti jo ijäkkäitä, eikä ole enää voimia tehdä niitä itse.
Olet oikeassa, mutta myös väärässä. Ero on siinä että jos ostat metsää, saat siitä metsävähennyksen, minkä kautta maksat merkittävästi vähemmän veroja puuta myydessä. Siinä olet kyllä oikeassa että metsän kasvu on luokkaa muutamia prosentteja vuodessa ja arvostus on pääasiassa puuston mukaan. Ei metsällä äkkirikastu mutta tarjoaa tasaista tuottoa mielekkäässä ympäristössä.
Metsävähennyksen ansiosta maksat vähemmän veroja myydessäsi puuta jonka olet ostanut. Esim. rahastoja myydessä maksat veroa vain myynti- ja ostohinnan erotuksesta. Puuta myydessä et voisi ilman metsävähennystä vähentää puusta ostettaessa maksamaasi hintaa.
Metsävähennys ei siis tuo metsälle sijoituskohteena etua verrattuna esim. rahastosijoittamiseen.
Metsän tuotto on se 4-5% vuodessa. Olen itse omistanut metsää noin 15 vuotta, mutta en ole kyllä onnistunut tappiota tekemään, vaikka kaikki työt teetin ulkopuolisella. Tuotto vertautuu korkosijoitukseen.
Nykyään metsäni on liitetty suureen yhteismetsään, joka takoo tasaista tuottoa vuodesta toiseen, sen 4-5% per vuosi. Tosin esim Kuusamon Yhteismetsän osuuksilla tehdään kauppaa vieläkin alhaisemmilla tuotto-odotuksilla ja joku näköjään tyytyy noin 3% vuottoon per vuosi.
En itse kyllä nykyisillä metsänhinnoilla lisää metsää hankkisi, mutta kun sitä jo tuli saatua edellisiltä polvilta, niin tuo 4-5% tuotto vuosittain kelpaa hyvin. Ja sen sijoitan ihan jonnekin muualle kuin metsään. Kotimaiset ja ulkomaiset metsärahastothan ostavat jatkuvasti lisää metsää Suomesta eli riittää porukkaa, jolla kelpaa tuo alhainen tuotto-%.
Metsästä saatava tuotto (IRR) voi olla ihan järkevällä tasolla.
Ilman metsävähennystä metsäsijoittamisessa ei ole järkeä. Tämä kannustaa joko hankkimaan lisää metsää tai myymään metsäpalstat omille lapsille tai ulkopuolisille.
Metsäsijoittamisessa tili tehdään ostettaessa, eli jos maksat tilasta liikaa niin tuottokin jää vaatimattomaksi. Pitää myös ymmärtää tulevat kassavirrat ainakin 20 vuoden ajalta. Osa metsätiloista vaan antaa paremman IRR:n kuin toiset.
Tekemällä ainakin osan töistä itse voi parantaa tuottoa, jos ei laske omalle työlle hintaa.
Piensijoittajana voi myös pyrkiä ajoittamaan markkinoita, ei toki mahdottoman paljon, mutta aina siellä joitain vuosia on liikkumavaraa. Mieluummin sitä ottaa tukkipuusta sen suhdannehuipun hinnan. Venäjän tuontipuun kadotessa markkinoilta on ensiharvennuksista alkanut saamaan jo ihan järkevää tiliä.
Metsätilojen hinnoittelun epätarkkuus ja vaikeus tuo metsäsijoittamiseen oman elementtinsä. Tuo tuoton lukittuminen ostovaiheessa on hyvä pointti, siinäkin mielessä vertaus korkosijoitukseen on hyvä. Jos ostaa tilat vapailta markkinoilta ja ei omaa kyvykkyyttä arvioida itse puuston määrää paikan päällä voi päätyä ostamaan liian kalliilla. Käytännössä myyntiesitteen puustoarvioihin ei voi sokeasti luottaa.
Siihen verrattuna yhteismetsät on helpompi sijoitusmuoto, mutta niiden arvostuksen epävarmuudet ja huononpi likviditeetti kannattaa ottaa huomioon.
Olen myös tykännyt olla yhteismetsässä mukana, mutta kuten kaikessa sijoittamisessa, kannattaa katsoa kenen haltuun omaisuutensa hoidon antaa. Kannattaa perehtyä ketkä yhteismetsää omistaa, ketkä on hoitokunnassa ja mikä on omistajien intressi markkinahintaiselle arvostukselle. Sillä voi olla paljon väliä jos osuudesta joskus luopuu.
Tuohan tuo rautaiselle ammattilaiselle vain mahdollisuuden tehdä paremmat kaupat. Ihmiset niitä metsäarvioitakin tekevät ja muuttuvia tekijöitä on paljon mitä huomioida
Se on juuri näin. Toisaaltaa jos sitä ammattitaitoa ei ole, kannattaa jättää osteleminen ammattilaisille tai alkaa opiskelemaan, muuten voi tulla kalliit oppirahat.
..ja kokemattomalle ostajalle ja myyjälle mahdollisuuden tehdä huonot kaupat.
No, ehkä rahastolle myydessä voi kokematonkin myyjä tehdä hyvät kaupat.
Kyllä nuo Myhistyksen arviot suuntaa antavia ovat, joten harvoin siellä sikaa säkissä ollaan ostamassa. Eri asia mikäli kylällä sattuu olevan tila kaupan ja lähdet ummikkona tarjoamaan siitä jotain
Yksi henkilö kyseli perikunnan metsäpalstaa ostomielessä, hän on eläkkeellä oleva, sanoin hänelle onko metsän ostamisessa enää tuolla iällä järkeä, ilmeisesti olisi parturoinut metsän ja myynyt maapohjan metsäyhtiölle, kun rajautuu metsäyhtiön maihin. Perikunnan metsäpalsta on Ilomantsissa, siellä sijaitseva Endominesin (Pampalo) osake on tuottanut vuoden alusta n. 240% ja kolmessa vuodessa 320%, jos on irtorahaa, niin olisi kannattanut sijoittaa siihen, eikä metsään, kun kysyin ostajaehdokkaalta asiaa, miksi ei ole sijoittanut metsän sijasta Pampaloon, hän perusteli sillä, että osake on kallis yhtiön tekemään tulokseen nähden, tietysti kultahommissa riski ovat suuret, esim. kullan hinnanlasku voi romahduttaa osakkeen, samoin esiintymien ehtyminen. Noissa suurien odotusten osakkeissa ei saa olla liian ahne, on tyydyttävä kohtuulliseen voittoon ja hypättävä kyydistä pois. Metsä on siitä hyvä sijoitus, ettei se ilmeisesti koskaan mene aivan arvottomaksi, sillä voi riskiä pienentää, jos on jo paljon muita sijoituksia.
Yhteismetsillä on yleensä pitkältä ajalta ylijäämähistoriaa. Minusta arvostus on hyvin suoraviivaista. Varsinkin +1000 ha yhteismetsillä tuotto on jo varsin tasainen vuodesta toiseen, vain puun hinta käytännössä vaikuttaa vuosittain jaettavaan ylijäämää tai myös huonot korjuuolosuhteet voivat myös vaikuttaa. Minusta arvostus on paljon simppelimpää kuin yksittäisen metsätilan arvostus. Mitä epävarmuuksia arvostukseen voisi liittyä? Pieni yhteismetsän koko ja siten vaihteleva tuotto? Tosin olen huomannut, että ainakin Nordeassa ajatellaan samoin. Heille ei vuosi pari sitten kelvannut yhteismetsäosuudet lainan vakuudeksi, vaikka sen arvo kauppatilastojen mukaan olisi ollut parisataa tuhatta euroa. Erillinen metsätila tai pelto kelpasivat.
Samoin tuosta likviditeetistä. Isompien yhteismetsien osuuksilla käydää kauppaa jatkuvasti, netissä on monia kauppapaikkoja. Esim Kuusamon, Sallan, Aarin, Tapiolan, Forestian ja UPM:n hallinnoimien yhteismetsien osuuksilla. Minusta niistä olisi halutessaan helppo päästä eroon. Tilanne on varmaan eri pienissä paikallisissa yhteismetsissä, mutta ne eivät mielestäni muutenkaan sovellu sijoittajalle. Esim osakaskuntien riitaisuuden takia. En näe juuri syytä liittyä tai ostaa alle 500 ha:n yhteismetsää tuoton epätasaisuuden ja hallintokulujen takia.
@Pertza66 Tässäpä se onkin sijoittamisen kauneus, riskittömyys on myös paha riski tuotolle. Parasta onkin varmaan olla vähän kaikkea! Hypoteettinen sijoittaja Sotkamosta olisi tosin miettinyt sijoitusta metsä vs Talvivaara, välillä pomppii näin.
Yhteismetsän arvostuksesta, sepä onkin mielenkiintoinen harjoitus. Tavallaan yhteismetsä on kuin metsärahasto joka ei hyväksy lunastuksia, vaan sen osuuksilla voi tehdä ainoastaan kauppaa jälkimarkkinoilla. Se on totta että yhteismetsäosuuksilla käydään kauppaa, mutta esim Tori.fi:ssä toteutuneet kaupat kuvaavat mitä ihmiset on nyt valmiit maksamaan (markkina-arvo), ostojen ja myyntien takana olleista ajatuksista käyvästä arvosta on vaikea päästä perille.
Miten siis yhteismetsän arvo määritetään? Historiallinen tuotto ei ole välttämättä hyvä mittari jos et tiedä miten yhteismetsä operoi. Kassavirtaa on helppo lyhyellä aikavälillä kasvattaa hakkaamalla enemmän kuin mitä on kestävä korjuumäärä. Jos hakkuurästejä on kertynyt aiemmin, voi kestää pitkään ennen kuin hakattava alkaa vähetä. Lopulta puun volyymit lähtevät vähitellen laskuun ja todennäköisesti myös tuoto, jolloin arvo ei ollutkaan ihan se mitä osingoista ajatteli, silloin myös arvo jälkimarkkinoilla alkaa pudota.
Yhteismetsät tekevät myös omaa arvonmääritystä, samoin kuin metsärahastot ja kiinteistörahastot. Metsärahastojen ammattilaiset varmaan tietävät paremmin, mutta arvo voidaan määrittää esim tulevien tuottojen perusteella tuottoarvomenetelmällä. Haasteena on tulevien puunhintojen ennustaminen, puun hinta vaihtelee paljon arvaamattomammin kuin asuntojen hinta. Tuottoarvon määrittämiseksi tulee olla ennusteet metsien kasvusta ja hakkuista pitkälle tulevaisuuteen, mikä ei ole aivan simppeliä. Nykyarvon laskemisessa on monta oletetttua vakiota jotka muuttavat nykyarvoa paljon. Metsien arvon määrittäminen metsätilojen markkina-arvon kautta on hyvin ongelmallista, koska metsiä liikkuu vapailla markkinoilla paljon vähemmän kuin asuntoja.
Kiinnostava kysymys on että ketä muuta kuin osuuden myyjää yhteismetsän arvo kiinnostaa. Siitä on ennenkaikkea kiinnostunut verottaja perintöverotuksen kannalta. Jos yhteismetsä on tarkoitettu sukupolvelta toiselle periytyväksi, kuten usein on metsän laita, on kiusaus määrittää arvo käypää arvoa alemmaksi, jolloin perintövero on pienempi. FIVA ei ole kiinnostunut yksityisten yhteismetsien arvostuksesta, toisin kuin metsärahastojen arvostuksesta. Jos käypä arvo on määritetty alakanttiin, silloin otettaessa uusia osakkaita tuleekin ongelmia. Jos liitettävien palstojen arvo on määritetty metsätilojen markkina-arvon mukaan, entisten osakkaiden omistus liudentuu. Silloin voidaan käyttää liittämisvaiheessa erilaisia kertoimia tai poikkeamia arvonmäärityksessä, jotta yhteismetsän ja liitettävän palstan arvostukset ovat yhteismitallisia.
Minusta yhteismetsien kannattaisi toiminnassaan aktiivisemmin tukea osakkeidensa jälkimarkkinoita, esimerkiksi tuomalla kiinnostuneita ostajia ja myyjiä yhteen sekä tarjoamalla ajantasaista tietoa käyvästä arvosta. Se tekisi yhteismetsäosakkeiden omistamisesta paljon likvidimpää ja helpompaa kaikille.
Omassa yhteismetsässäni näen 1) historialliset ylijäämänjaot, 2) hakkuusuunnitteen ja ennustetun kasvun noin 20 vuoden päähän ja 3) kehitysluokkajakauman ja sen historian. Toiminta on hyvin ennustettavaa pitkälle tulevaisuuteen, vaikka yhteismetsään liittyykin jatkuvasti uusia tiloja (pinta-ala kasvaa noin 0-3% vuosittain). Ja hakkuusuunnite on pienempi kuin kasvu eli tulevaisuudessa tuottopotentiaali hitaasti kasvaa.
Arvonmäärityksessä mielestäni ainoa hankaluus on arvata, mikä voisi olla puun hinta tulevaisuudessa. Itse arvion tällä hetkellä, että kuusi/mäntytukki pysyy seuraavat 10 vuotta yli 66 E per motti ja kuitukin yli 24 E per motti. Tämä siinäkin tilanteessa, että joskus Venäjältä puuta tulisi taas noin 50% siitä määrästä kuin ennen vuotta 2022. Omassa kirjanpidossa arvostan osuuteni tällä hetkellä noilla parametereillä. Nythän puun hinnat ovat huomattavasti korkeammat toki, mutta uskon, että osa jalostuslaitoksista suljetaan lähivuosina liian korkean puun hinnan takia ja tämän johtaa raakapuun hinnan laskuun.
Itse seuraan yhteismetsien kauppaa näiltä sivuilta:
En ollut huomannutkaan, että myös Torissa tehdään kauppaa.
Lisäys:
Tämä sivu antaa hienosti tietoa, millä hinnoilla Suomen suurimman yhteismetsän eli Kuusamon Yhteismetsän osuuksista on käyty kauppaa viimeisen 10 vuoden aikana. Kuusamon yhteismetsän jaetusta ylijäämästä per manttaali löytyy myös hyvin julkista tietoa netistä. Jos vertaa kauppahintoja viiden viime vuoden ylijäämän keskiarvoihin, niin brutotettu tuotto verrattuna toteutuneisiin kauppahintoihin on ollut keskimäärän 3.2% (netto 2.4%) per vuosi per manttaali. Tämä antaa hyvää osviittaa, millä tuottovaatimuksella myös muiden ammattimaisesti hoidettujen suurehkojen (yli 1000 hehtaarin) yhteismetsien osuudet liikkuvat jälkimarkkinoilla. 3.5% lienee turvallinen arvio tuottovaatimuksesta.
Kiitoksia hyvästä summauksesta! Kuusamon yhteismetsä on selvästi hyvin valveutunut arvonmäärityksen suhteen, tämä helpottaa paljon omistajien elämää. Tuo hakkuuuunnitelma jaa kehitysluokkajakuman historia on kyllä aivan ehdottomia nähdä kun sijoittaa yhteismetsään. Tuossapa tulikin loistava paketti mitä yhteismetsään sijoittavien kannattaa selvittää.
Miten muuten esimerkkiyhteismetsä esittää käyvän arvon ja sen kehityksen? Sitähän käytännössä tarvitaan tilojen liittämisessä ja perintöverotuksessa.
Puun hintaan on tosiaan vaikea arvioida. Kaikki metsänomistajat varmasti toivoo että nykytilanne jatkuisi mahdollisimman pitkään, mutta tukin hintaan on tuskin odotettavissa pudotusta vaikka Venäjän tuonti avautuisi, kuidun hintaan voi olla vaikutusta.
Tuottovaateensakin puolesta yhteismetsät rinnastuvat hyvin korkotuottoihin. Tosin metsässä on se etu että se on yleensä hyvä inflaatiosuoja, joten ehkä parempi vertaus olisi TIPS. Aiemmin mainittuun matalaan tuottoon liittyen, se matala yllijäämä voi hämätä koska se on käytännössä reaalituottoa kun osuuden arvo nousee yleensä vähintään inflaation. Kiinnostavaa on myös miettiä mitä paineita kohdistuu tuottovaatimukseen, velattomiin yhteismetsien kohdistuu toki aivan erilainen korkoriski kuin vivutettuihin asuntorahatoihin.
Tilojen liittäminen ja perintöverotus ovat käsittääkseni kaksi eri asiaa. Uudet tilat liitetään vertaamalla liitettävän tilan palstoja samalla kaavalla yhteismetsän olemassa oleviin palstoihin. Diskonttokorko on näissä varmaankin nykyään 4-5%. Tämä on vertailuluku ja saattaa olla eri kuin käypä arvo.
Perintöverotuksessa tärkeä on juuri käypä arvo. Eli millä hinnalla palsta liikkuisi omistajalta toiselle. Se voisi olla juuri tuo 3.5 - 4.0 tuotto-olettama ennen veroja. Kauppatilastot ovat tässä tärkeitä.
Käyvän arvon kehitykseen liittyy taas yhteismetsän puuston ikärakenne. Se muuttaa tuottoa niin hitaasti, että tuskin sillä on merkitysta arvostuksessa?
