Ajattelin eka pistää Kiina ketjuun, mutta ehkä tämä on tyyliltään enemmän kahvihuone kamaa. Huumorilla tehty video Kiinan ruoankuljetusfirmojen välisestä sodasta, joka sai kuitenkin miettimään laajemmin Kiinan kotimarkkinan dynamiikkaa.
Wolt ja Foodora vain nostavat hintoja, mutta Kiinassa markkinatalous ei tälläistä tunnu sallivan, vaikka voisi kuvitella että markkinaa riittäisi jaettavaksi. Sama näkyä myös Kiinan sähköautomarkkinoissa. Kärjistäen voisi sanoa että länsimaissa kilpailuviranomaiset yrittävät luoda kilpailua, Kiinassa valtio pyrkii estämään hintasotien eskaloitumisen.
Ruoankuljetusyritysten esimerkki todistaa hyvin, että pari yritystä ei välttämättä tarkoita suoraan staattista oligopolia vaan voi myös johtaa kuluttajille mukavaan tilanteeseen. Suomen päivittäistavarakauppa voisi hakea Kiinasta oppeja.
Yleistäminen on aina riskistä puuhaa, mutta väitän että tämä viimeiseen asti kilpailu on todella syvällä paikallisessa bisneskulttuurissa. Verneri on varteisaan tainnut mainita, miten Kiinan kotimarkkinayritysten pääomanntuotto on surkea. Maan pörssinkin kehitys on ollut aneemista. Kun katsoo miten pienten marginaalien bisnekseen ollaan valmiita kaatamaan miljardeja ilman pitkän tähtäimen suunnitelmaa markinaosuuksien hetkelliseksi voittamiseksi, en tätä yhtään ihmettele.
Ei olla kovin kaukana tilanteesta, missä hän alkaa erottamaan epämieluisia toimitusjohtajia. Tässä vaiheessa en enää yllättyisi lukiessani sellaista uutista.
On tietysti hiukan eri asia kaataa niihin rahaa maassa jossa on satoja miljoonia potentiaalisia asiakkaita ja esim. keskiluokan kasvutahti on hurja. Toisaalta kun valtiovalta voi tehdä juurikin mitä haluaa minkäänlaisesta regulaatiosta täysin välittämättä, voi kilpailuasetelma ja yritysten asema yleisemminkin olla hieman meikeläisestä poikkeava. Puhumattakaan kulttuurista joka perustuu suhteisiin ja lahjontaan sekä äärimmäisen tarkkaan yhteiskuntaluokitteluun ilman minkäänlaista yksilönvapautta tai esim. työntekijän oikeutta mihinkään.
Miten en näe tuossa suomalaisille oikeastaan mitään opittavaa?
The Economistilta vähemmän meemejä sisältävä artikkeli Kiinan ruokalähettisodasta.
Tässäkin tuodaan esiin, miten veristä kilpailu Kiinan kotimarkkinoilla on ja miten se kulminoituu ruokalähettipalveluihin. Ehkä olen väärässä, mutta on vaikea nähdä että alennuksiin syötetyt miljardit tuovat pidempiaikaista etua ja pääomanpalautusta riittävällä skaalalla.
Alkaa tuntua että mikä tahansa toimiala, jos tuotteella ei pysty erottautumaan ja hinta merkittävä valintakriteeri, on sijoituksille hyvin haastava saada tuottoa Kiinan markkinassa.
Pohdin kevyesti yhtä rajattua ilmiötä Kiinasta ja heitin miten Suomen ruokakauppa saisi olla kilpailumpaa kolmen toimijan kesken. En analysoinut yhteiskuntaa syvällisemmin tai ehdottanut opintomatkaa Pekingiin.
Pelkkä matala P/B-luku ei vielä tee osakkeesta houkuttelevaa, jos ROE on pysyvästi matala – se voi viitata tehottomaan pääoman käyttöön tai liiketoimintamallin heikkouteen. Jos yhtiöllä on korkea ROE ja samalla P/B-luku on kohtuullinen tai alhainen, yhdistelmä tarjoaa sijoittajalle mahdollisuuden löytää tehokkaasti pääomaansa hyödyntäviä ja silti tasearvolla maltillisesti hinnoiteltuja yhtiöitä.
Tätä kehitystä miettien moni arkkitehtii lienee pohtinut vuonna 2022, että perustuen historialliseen dataan pitkäaikainen korkea työttömyysaste alalla on suoranainen historiallinen mahdottomuus. Kunnes iski viime vuodet.
Pätee moneen asiaan, missä pitkään levollisen näköinen kehitys riistäytyy yhtäkkiä käsistä.
Olisi kiva jatkaa kahvihuoneessa optimistisella linjalla, mutta tähän väliin jaan annoksen realismia. Olen viimeisen viikon aikana käynyt epävirallisia keskusteluja parin suomalaisen keskisuuren/suuren vientiyhtiön johtajistoon kuuluvien henkilöiden kanssa.
Kaverit ottivat esiin loppukesän epävarmuuden ja etenkin USA:n tullien vaikutuksen tilauskantaan ja nyt myös ensi vuoden tavoitteisiin. Asiakkaat ovat edelleen varpaillaan, vaikka tilanteen pitäisi olla selkiintynyt aiemmasta. Ja tottakai, kustannusten nousu hidastaa kauppaa.
Tullien vaikutus on alkanut näkyä yhtiöissä ja ainakin näissä parissa yhtiössä tilauskanta on niiden ansiosta “flat” ja sen odotetaan laskevan. Vaikka vaikutus ei ole kyseisille yhtiöille valtava, yrittävät ne jo nyt kontrata tullien vaikutusta erilaisin keinoin.
Jos Venäjä-investoinnit onnistuvat, lisää bonuksia!
Jos Venäjä taas takavarikoi omaisuuden, sitä ei voinut mitenkään nähdä etukäteen, koska sitä ei mainittu edes McKinseyltä ja Deloittelta tilatussa laajassa riskikartoituksessa. Ja se raha on pois osakkeenomistajilta, mutta johto saa pitää aiemmat bonarinsa.
Muistakaa kiittää analyytikoita😁, @Frans-Mikael_Rostedt ja kumppanit tekee tosi hyvää duunia, osaa kertoa hyvin seuraamiensa yhtiöiden tarinat ja tekevät hyvää analyysiä. Ei ole ihan helppo tehtävä edes osata yhden firman kiemuroita ulkoa, saatikka lukuisien.
Täräytettiin tänään Heikkilän kanssa uusin HV jakso sattumalta tästä samasta aiheesta
Ennen meidän jakson julkaisua kannattaa lukaista tämä tosi hyvin kirjoitettu juttu läpi:
Perhana, kuka päästi miehen 11 tunniksi miettimään tulevaisuutta! Näin käy kun kukaan ei ole vahtimassa.
Mutta tosissaan… Iso kiitos analyysistä, keskusteluista foorumilla ja asiantuntijuudesta! Itsekin omistanut seuraamiasi yhtiöitä ja paljon on aikaa säästynyt, kun on voinut lukea laajista raporteista varsin syvällisen kuvan yhtiöistä.
Ei ollut aikaa aamulla kommentoida, mutta sama juttu kävi mielessä. Lainauksen johdannossa olisi hyvä kertoa, että kyse on poliittisesta satiirista. [quote=“Hapzu, post:6268, topic:59288”]
Kaikkien kansojen kapitalistitoverit, yhtykää!
[/quote] @Hapzu
Varsinkin, kun kyse on poliitikosta, joka omilla teoillaan tekee satiiria itsestään. Huumorin tekemistä hänestä ei ole tarpeen, kun hän huolehtii siitä ihan itse. Sitä paitsi joku voi ottaa satiirin tosissaan, jolloin itsesatiirikko saa vielä syyn leikkiä marttyyria.
