Taas hyvää pohdintaa.
Itse lähtisin siitä, että tuo AMR faasi II primary endpoint “Maximum reduction in mean DSA level at any time point during the 5 days following the start of treatment” tulee täyttymään. Tästä on jo aika hyvin dataa, ja imlifidaasi on tässä erittäin vahva plasmanvaihtoon verrattuna. DSA rebound pitäisi tulla vasta myöhemmin. Secondary endpoint “DSA levels up to 180 days after treatment” on ehkä se, jossa plasmanvaihdon ja imlifidaasin välillä voisi olla vaikeampi löytää eroa. Riskinä lienee myös se, että pidemmässä seurannassa tulisi yllätyksiä.
Oman näkemykseni mukaan imlifidaasin isoin ongelma tässä indikaatiossa on sen hinta oletettavasta hyvästä tehokkuudesta huolimatta. Ei ehkä ole realismia ajatella, että isoa osaa AMR-potilaista lähdettäisiin hoitamaan noin kalliilla lääkkeellä, vaan hyvistäkin faasi III-tutkimustuloksista huolimatta voisi olla mahdollista, että imlifidaasi rajataan hinnan takia vain niille potilaille, joita ensisijaisena hoitona tarjottava plasmanvaihto ei auta. Oletuksena tässä tietysti se, että lääkkeen hinta olisi tässäkin indikaatiossa sadoissa tuhansissa per annos. Eli lopputulos saattaisi olla se, että pitkästäkään tutkimusohjelmasta huolimatta mihinkään tuhansien potilaiden myynteihin ei päästäisi. Nyt (todennäköisesti) valitulla strategialla tulos voi parhaimmillaan olla aika lähelle sama, mutta paljon pienemmällä riskillä. Lisäksi imlifidaasin avulla tehtyjen munuaissiirtojen AMR-tapaukset (40 %) pitäisi kuitenkin hoitaa ilman imflifidaasia. Tässä on tietty ristiriita. NiceR voisi tulevaisuudessa olla apu tähän…
Jos kaikki menee putkeen, niin en ihmettelisi vaikka voimakkaasti immunisoitujen potilaiden siirrot hoidettaisiin 10 vuoden päästä Idefirixin avulla, ja perään annettaisiin NiceR-entsyymi AMR:ää vastaan. Ainakin toivossa on hyvä elää, kunnes ne sian munuaiset syrjäyttävät ihmissiirteet ![]()