Olen jokseenkin kyllästynyt koko alaan ja pelaan nykyään vain huvikseni, mutta tosissaan, Monivetoa.
Olin joskus puoliammattilainen pelaamisessa, käytin siihen aikaa 24/7. Pelimääriä voi kartoittaa siitä, että vuodessa panostin 150x kassani kokoa vastaavan summan. Käytännössä joka päivä lähes koko kassa oli peleissä kiinni. Miten? Pelaamalla omia pelejä ja massiivisen pelaajaringin vihjeillä sekä maksullisilla palveluilla, jollaista muuten tuohon aikaan pidin itsekin. Jos kassaan jäi nappulaa päivän päätteksi, pelasin niillä usein arbitraaseja.
Kaikki alkoi päättyä monesta eri syystä. Tulen jotenkin surulliseksi, kun edes mietin koko aikaa. Olin päässyt pitkälle ja pelaaminen kiistatta tuotti kymmenien tuhansien vetojen sarjoissa. Se tuotti myös silloisten ystävieni kirjanpidoissa satojen tuhansien vetojen otoksissa.
Pelaaminen ei kuitenkaan tuottanut riittävästi elannoksi, ei siitäkään huolimatta, että käytin kaiken ajan mitä ihmisellä on kassan kierrätykseen. Kassani oli yksinkertaisesti liian pieni. Sitten alkoi aika, jossa vedonlyönnin ulkopuolisen elämän haasteet pakottivat minut syömään kassasta. Se oli viimeinen niitti, en enää pystynyt tuottamaan edes sitä minkä kassasta söin. Tilanne alkoi kaatua päälle ja olin henkisesti loppu.
Minulla oli tuohon aikaan äkkiä joku 50-100 tiliä ympäri maailmaa. Aluksi oli helppoa voittaa isosti, kun käytti pieniä yhtiöitä. Sain kaikkiin porttikiellon tai panosrajoitukset. Jäljelle jääneillä suuremmilla yhtiöillä kertoimet jonkin verran pienenivät, tai paremminkin niistä puuttuivat härökertoimet, joita pienemmät välittäjät tuuttasivat ulos toistuvasti.
Panostin myös avauslinjojen pelaamiseen. Tämä tarkoitti päivystämistä koneella tunteja ja sitten kun kertoimat julkaistiin, pam pam pam peliä sisään niin nopeasti kun ehtii. Olit miten nopea tahansa, noilla apajilla oli aina muitakin, joka kerta. Tämän huomasi Pinnaclen kaltaisilla välittäjillä, joilla kertoimet putosivat heti panostusten myötä. Kärkyin myös yön pimeinä tunteina Veikkauksen avauslinjoja. Niillä sai usein arbitraaseja. Toisaalta Veikkaus osoitti joissakin lajeissa niin hyvää asiantuntemusta, että huomasin kannattavaksi hyödyntää heidän arvioitaan ja pelata maailmalle niillä.
Tykkään edelleen Liigan seuraamisesta ja pelaamisesta, mutta en suostu pitämään kirjaa peleistäni. Naputtelin aikanaan tuhansia rivejä exceliin ja minulle riitti. Perstuntuma kertoo riittävästi, teen tätä huvikseni. Ja puhelimella, en ole paljon tietokonetta avannut.
Onhan tuo vedonlyöntimaailma silmämääräisesti katsellen paljon vaikeammaksi muuttunut. Vedonvälittäjät kopioivat toistensa kertoimia. Minusta kerroinvertailutkin näyttävät paljon huonommalle kuin ennen tai pro-versiot maksavat ihan tähtitieellisiä summia. Kyllä ennen sai ihan kelpo välineitä ilmaiseksikin. Vedonvälittäjät jakelivat avokätisesti bonuksia ja niillä helposti rahaa. Nuokin näyttävät olevan näin ylimalkaisesti katsoen ihan surkeita nykyään ja täynnä piiloehtoja pikku präntissä.
Itse siis aloitin ihan siinä nettipelaamisen alkumetreillä jo tosissaan pelaamaan ja pelasin tavoitteellisesti ennen internetiäkin.
Onneksi saan pelata nyt huvikseni ja ilman mitään tavoitteita.
. Hyvinkin alkeellisia, mutta kyllä niissä joku juoni näytti olevan. Noh, KHL on sattuneista syistä kuollut ja kuopattu. Superpesiskin on tippunut omasta vedonlyönnistä pois vaikka mielenkiintoa siihenkin alkaisi taas löytyä. Ei taida vaan löytyä aikaa tehdä siihen omaa mallinnusta. Oma vedonlyöntiseuranta keskittyy nykyään jalkapalloon ja jonkinverran jääkiekkoon. Päälajeina on kesäisin Ruotsin Allsvenskan ja Suomen Veikkausliiga. Tällä kaudella olisi tarkoitus ottaa haltuun paremmin myös Ykkönen. Talvet tulee seurattua Valioliigaa ja Saksan Bundesliigaa.
