En tunne yrittäjien tulonmuodostusta, joten en voi ehdottaa YEL-varojen rahastointiin sopivaa ja kohtuullista rahoitustapaa. Siksi en myöskään sellaista ehdottanut.
Pitkäaikaisen säästämisen periaatteita tunnen sen verran, että ilmaisin selkeästi kantani rahastoinnin puolesta, korkoa korolle ilmiötä hyödyntäen. Oletko eri mieltä tästä periaatteesta?
Rahastointi auttaisi mutta jos maksutasoon ei kosketa niin se tarkoittaisi että lisäraha pitäisi löytyä valtion kirstusta samaan aikaan kun valtio haluaisi pienentää maksuosuuttaan yrittäjien kustannuksella.
Jos olisit yrittäjä niin haluaisitko maksaa paljon vai vähän rahaa systeemiin josta joskus tulevaisuudesta saat eläkettä jos niin vanhaksi elät. Toki myös työkyvyttömyyseläkkeet maksetaan. Samalla kuitenkin tiedät että penniäkään ei ole säästössä eli sitten kun jäät eläkkeelle niin ne rahat pitää taas kaivaa sen hetken yrittäjiltä ja valtiolta. Ei tarvita kuin yksi poliittinen päätös tiukassa paikassa niin noita ”eläkesäästöjä” voidaan leikata radikaalisti.
Pattitilanne siis kertakaikkiaan.
Okei, anteeksi, luulin että kommentoit järjestelmän nykytilannetta.
Olen kanssasi samaa mieltä että paras ratkaisu olisi rakentaa aikakone ja saada eläkkeet perustumaan suuremmalla painolla oikeasti olemassaolevista säästöistä ja sijoitustuotoista, eikä vain ikuisesta “seuraava polvi maksaa enemmän” -pelkuruudesta.
Kuukausi sitten iloitsin siitä, ettei Kokoomus halua nostaa yel-maksuja vaikka Rantalan raportissa sitä käytännössä suositeltiin. Turha toivo. Kokoomuksen sosialistisiipi Pia Kauman johdolla haluaa kupata yrittäjiltä entistä enemmän rahaa eläkejärjestelmän pohjattomaan kaivoon. Grahn-Laasonen on alkanut perumaan puheitaan ja myöntää että jotkut yrittäjät saattavat joutua maksamaan enemmän.
”Hallitus korjaa yel-järjestelmää niin, että se on yrittäjille parannus", Grahn-Laasonen sanoo. P*skapuhetta sanon minä.
Samaa mieltä.
Siltä varalta, että aikakonetta ei saada vielä käyntiin, eikö toiseksi paras vaihtoehto olisi pysäyttää nyt tunnistetun ongelman kasvaminen?
Sen voisi tehdä vaikkapa siten, että valtio joutuu hyväksymään nykyisten YEL-vastuiden kattamisen myös jatkossa niin kauan kun niitä riittää, mutta tästä eteenpäin rakentaa tuleville yrittäjäeläkkeille rahastoivan järjestelmän. YEL-maksujakin alkaisi kertyä paremmin jos laskutaitoiset yrittäjät näkisivät saavansa jotain vastinetta.
Ymmärrän kyllä, että se ei vähennä jo olevia valtion kustannettavia eläkevastuita ennen kuin joskus hamassa tulevaisuudessa. Mutta nykysääntöisten vanhojen yrittäjäeläkkeiden vähitellen huvetessa luonnollisen poistuman kautta siirryttäisiin vähitellen rahastoivaan YELiin.
Toinen vaihtoehto on tietenkin jatkaa mitään muuttamatta eipäsjuupastelua siitä minkä sukupolven kuuluu maksaa. Se tosin johtaa jo tunnistetun ongelman kasvamiseen koko ajan entistä isommaksi maksuvastuuksi, jonka loppumista eikä edes kasvun loppumista ole näköpiirissä ikinä.
Laskutaidottomien suunnittelemaa kädestä suuhun elävää järjestelmää ei kannata korjata, vaan se kannattaa korjata laskutaitoisten aikuisten suunnittelemalla rahastoivalla järjestelmällä.
Keinoista tulee varmasti kova pulina, mutta pulina ei poista sitä tosiasiaa, että laskutaidottomien suunnittelema kädestä suuhun elävä järjestelmä kannattaa silti korvata rahastoivalla järjestelmällä. Tavalla tai toisella. Pelkään pahoin, että se korjaus ei tule olemaan eri sukupolville tasapuolinen. Pelkään vielä enemmän sitä, että korjaus jätetään tekemättä.
Voisikohan se olla hyvä kompromissi jos YEL maksu perustuisi nostettuihin ansiotuloihin kuten on ehdotettu, kuitenkin niin että maksu olisi tasan samansuuruinen kuin TyEL maksu palkansaajalle ja valtio/veronmaksajat maksaisivat sen mikä jää puuttumaan? Lisäksi se rahastointi tulisi aloittaa myös välitttömästi ja lisätä pikkuhiljaa. Näin yrittäjät ja palkansaajat olisivat kutakuinkin samassa asemassa.
No ei. Valtaosa yrittäjistä on toiminimiyrittäjiä, joiden tulot pohjautuvat ansiotuloihin. Palkansaajista poiketen heidän ansiotulonsa syntyvät paitsi työpanoksesta, myös sijoitetun riskipääoman tuotosta. Jos eläkemaksut halutaan rinnastaa palkansaajien eläkemaksuihin, niin aletaan sitten saman tien perimään eläkemaksuja kaikesta sijoitetetun pääoman tuotosta pörssiyhtiöiden osingoista vuokratuloihin. Aika hullu ajatus, eikö vaan?
Ja tuohon “maksu olisi tasan samansuuruinen kuin TyEL maksu palkansaajalle” -kommenttiin vielä sen verran, että prosentuaalisestihan maksu on sama kuin palkansaajan eläkemaksu, kun työnantajan maksama osuus lasketaan mukaan. Kyse ei olekaan prosenteista, vaan siitä mistä prosentit lasketaan.
Kyllä, mutta. Kyse on myös siitä että TyELiin verrattuna YEL-varojen rahastointiaste on olematon. YEL-maksut menevät kaikki eläkkeisiin eikä riitäkään. Sen sijaan viime vuonna työeläkkeistä olisi voitu maksaa noin 2/3 rahastojen tuotolla ja tuotosta + vakuutusmaksuista rahastoitiin yhteensä 19.5 miljardia.
TyEL järjestelmä pystyy kasvattamaan rahastoja nykyiselläkin maksutasolla ainakin hyvinä vuosina, mutta YEL ei pysty (ilman valtion apua).
YELin ratkaisuksi ei siis riitä rahastojen vähittäinen kasvattaminen vaan siihen tarvitaan lisää rahaa. Nyt ilmeisesti riidellään siitä, kenen se pitäisi maksaa?
Tietääkseni mikään taho ei ole esittänyt toteuttamiskelpoista suunnitelmaa yel-eläkkeiden rahastoinnista. Kaikki ovat kyllä samaa mieltä siitä, että rahaston perustaminen olisi järkevää, mutta samalla tajuavat ettei tarpeeksi suurta alkupääomaa saada mistään. Parempi siis potkia tölkkiä eteenpäin ja unohtaa koko homma.
Riitely koskee yrittäjien maksamien eläkemaksujen maksuperustetta.
Hydraulipressimies haukkuu yel-järjestelmän (taas). Ehkä kiinnostavinta tietoa tällä videolla itselleni oli se, että yel-alijäämän kuittaaminen on vain pieni osa valtion budjetista maksetuista eläkkeistä.
Kun yrittäjiä arvostellaan “alivakuuttamisesta”, on aika ihmeellistä ettei kritiikki ulotu maanviljelijöihin. He elävät eläkemaksujen suhteen vielä enemmän muiden rahoilla. Lisäksi heidän myel-eläkemaksut ovat alhaisemmat kuin palkansaajilla tai yrittäjillä. Maanviljelijöiden eläkemaksut pitäisi tyyliin kymmenkertaistaa, jotta alijäämä saadaan “oikeudenmukaisesti” kurottua umpeen. Löytyykö tähän poliittista tahtoa yhtä paljon kuin yrittäjien kyykyttämiseen? Epäilen.
Maanviljelijät ovat osa Suomen huoltovarmuutta, koska ruoka on elinehto. Jos maanviljelijöiden maksut nousevat tapahtuu seuraavaa. Kotimaisen ruuan hinta nousee, kysyntä vähenee ja viljelijöitä lopettaa vielä kovempaan tahtiin kuin nyt. Tämä on poliittinen itsemurha hallituspuolueille.
Tarkoitus ei ole väheksyä yrittäjiä, jotka tekevät todella arvokasta työtä ja pitävät Suomen taloutta pystyssä. Suurin osa yrittäjistä ei kuitenkaan ole osa Suomen huoltovarmuutta. Eikä YEL-maksujen korotuksen vaikutukset näkyisi tavallisen ihmisen jokapäiväisessä elämässä heti, joten se on poliittisesti vähän helpompi.
Jos huoltovarmuus-argumentilla saa 50% alennuksen eläkemaksuista, miksi se ei päde upseereihin, sähköverkkoasentajiin tai merimiehiin? Kai terveydenhuollon ammattilaisetkin pitäisi huomioida? Tai ehkä kyse ei olekaan huoltovarmuudesta vaan erittäin onnistuneesta etujärjestöpolitiikasta, jolla pieni ryhmä on saavuttanut etuja joihin eläkejärjestelmällä ei tosiasiallisesti ole varaa. Asiaa ei ole mediassa käsitelty millään tavalla, joten sille ei ole kenenkään tarvinnut tehdä mitään.
Olen pääosin samaa mieltä tästä ja sen jälkeisistäkin kommenteistasi, mutta tarkistakaamme lihavoidun kohdan tulkintamme ennen kuin näytän yläpeukkua.
Kun sanot että on “parempi potkia tölkkiä”, ymmärränkö oikein, että tarkoitat poliittisesti turvallisempaa valintaa etkä rahallisesti edullisemman ratkaisun numeroin mitattavaa paremmuutta?
En tiedä olenko mikään “taho”, mutta ainoat mahdolliset YEL-muutoksen maksajat voivat olla omia eläkkeitään rahoittavat yrittäjät tai valtio, joka maksaa sen mitä yrittäjiltä ei ole peritty. Kummallakin on täysin rationaalinen motiivi rakentaa eläkejärjestelmää ja miksei koko valtion rahoitusta laajemminkin pelkästä verojen keräämisestä kohti rahastoivaa järjestelmää. Molemmilla on rahallinen motiivi tavoitella parempia eläkkeitä pienemmällä rahamäärällä.
Koska yrittäjillä ei ole tarvittavaa lainsäädäntövaltaa ja koska valtio joutuu viime kädessä vastaamaan eläkkeistä, se voisi myös ratkaista ongelman. Koska tarvittavaa rahamäärää ei ole valmiina kädessä, ratkaisun pitää tapahtua pitkällä ajalla, joko avaamalla nykyisen rinnalle toisen rahastoivan järjestelmän, jossa yrittäjät aidosti rahastoisivat tulevia eläkkeitä itselleen amerikkalaiseen 401k tyyliin tai suomalaisen TyELin tavoin yhteisönä rahastoimalla. Itse kannatan jälkimmäistä, koska se pitää huolen niistäkin jotka eivät itse osaa ja se tulee kokonaisuutena halvemmaksi sillä kuolleisuuden vuoksi työiästä eläkkeelle selviää vain osa kustakin ikäluokasta.
Muutoksen voi tehdä joko kerralla kaikille tai avaamalla ensin mahdollisuuden laskutaitoisimmille ja jonkin siirtymäajan verran vanhaa järjestelmää siinä rinnalla ylläpitäen. Kummassakin tapauksessa valtio joutuu kustantamaan YEL-järjestelmän kautta maksettavia eläkkeitä sukupolven ajan, mutta ajan myötä maksuvastuu alenee kuin Mandatumin korkoperustaiset vakuutukset.
Ei tämäkään valtiolle ilmaista ole, mutta se vaihtaa nykyisen tölkin potkimisen ja maksuvastuista riitelyn myötä ikuisesti kasvavat eläkevastuut tulevaisuudessa aleneviin eläkevastuisiin. Toteuttamisen poliittinen vaikeus on siinä, että vaikutus näkyy vasta vuosien kuluttua eikä yli 4 vuoden aikahoristontilla ajattelu kuulu poliitikon corekompetensseihin.
Täytyy sanoa että en ymmärrä, mutta johtunee varmaan siitä että ymmärrys aiheesta on hyvin vähäinen!
Ajattelen asiaa yksinkertaisesti niin että jos tavoite on että palkansaaja/yrittäjä saa summan Y/kk eläkkeellä, olisi mun maalaisjärjellä ajateltuna loogista jos molemmat maksaa eläkemaksua saman summan X/kk nyt. Näin ollen tuohon palkkaan sitominen olisi jotekin helpointa.
Kiitos selvennyksestä. Yrittäjän eläkemaksu perustuu teoriassa työtuloon (=työpanoksen arvo) ja siinä ajatus on juuri tuon kaltainen mitä kerrot. Mutta ihan mutkatonta se ei ole, kun työtuloa arvioidaan hyvin väljien toimialaluokitusten voimin ja kun kaikki yrittäjät eivät kuitenkaan tee saman pituista työviikkoa kuin työntekijät.
Aikaisemminhan yrittäjät saivat määritellä työtulon käytännössä vapaasti. Onhan siinäkin ongelmansa silloin, jos eläketaso jää niin alhaiseksi, että yhteiskunnan täytyy kompensoida Kelan kautta toimeentuloa sitten aikanaan. Mutta vielä suurempi haaste on se, jos eläkeyhtiö saa sanella paljonko sinun työsi arvo on ja käytännössä myös sen, kuinka pitkää työpäivää sinä todellisuudessa teet.
Ei toki. Iso ongelma on, etteivät yrittäjät, eikun me yrittäjät, me emme aikoinamme maksaneet osuuttamme eläkejärjestelmään. Myös Juurikilla on yrittäjätausta.
EU vaatii säästöjä ja ensimmäinen oikeudenmukainen säästökohde on lesken ja yrittäjäeläkkeet. Eiköhän ihan aluksi todeta, että myös yrittäjillä on oikeus takuueläkkeeseen, vähintään 986,30 €/kk. Maksetaan ne peruseläkkeet aluksi yrittäjien eläkekassasta ja jaetaan loput kassan varat siihen mihin ne riittää.
Miksi? Juurikki tuntee monta yrittäjää, jotka ovat maksaneet minimin eli alivakuuttaneet itsensä ja samalla koonneet ihan huomattavan pörssi- yms. varallisuuden juuri niillä varoilla, joita eivät maksaneet eläkejärjestelmään. Miksi heille/meille pitää tarjota se muilta piilotettu kakunpala sekä lisäksi toinen kakunpala muiden tarjoamana. Ei ole reilua, ei.
Jos yrittäjien eläkkeitä korvataan nyt verovaroista 500 M€ vuodessa ja luku kasvaa kovaa vauhtia, niin Juurikki maksaa jo nyt keskimääräistä isompana veronmaksajana 600 €/vuosi liikaa veroja ihan kiitos meidän yrittäjien viime vuosikymmenten perseilyn. Ja luku kasvaa, jos yrittäjille pitää jatkossakin antaa sekä säästetty kakunpala että toinen kakunpala meiltä muilta. Ei ole pakko. Se on poliittinen päätös.
Vieläkö joku muistaa TV-mainoksen, jossa visualisoitiin, miten myymälävaras syö ruokapöydässäsi. Miten lie tulikin mieleen.
Ongelma on siinä, että tämän päivän eläkeläisille on annettu liian suuri eläkelupaus liian pieniä eläkemaksuja vastaan. Takavuosikymmeninä eläketurvan sai murto-osalla siitä hinnasta, mitä eläkemaksuprosentti on nyt.
YEL-kertymästä ei ole rahastoitu euroakaan; kaikki menee mitä tulee, eikä edes riitä. Juurikin on syytä kiittää niitä yrittäjiä, jotka ovat nyt eläkkeellä, eivätkä maksaneet eläkemaksuja suuremmista tuloista. Sillä jos he olisivat niin tehneet, olisi eläkejärjestelmän vaje ja valtion maksuosuus tällä hetkellä vieläkin suurempi. Jokaista kerättyä eläkemaksueuroa vastaan syntyy myös eläkevastuu.
Voi olla myös mahdollisuus että jos he olisivat joutuneet yrittäjätaipaleensa alussa maksamaan nykyisen suuruista eläkevakuutusmaksua olisivat hanskat pudonneet tiskiin ennen menestystä. Nyt uudistettu laskentamalli iskee kovat maksut yrittäjälle joka vasta yrittää saada liiketoimintaa kasvuun ja/tai voitolliseksi.
Herätelläänpä talviuneen vaipunutta eläkeketjua. Talouspolitiikan arviointineuvoston puheenjohtaja Niku Määttänen vaatii, että eläkemenoja on hillittävä ja se tarkoittaa eläkkeiden leikkausta jossain muodossa. Ainakin korkeakoulututkinnoista ja työttömyydestä kertyvät eläkkeet pitäisi ensimmäisenä poistaa, jos kerran mitään muuta ei pystytä tekemään.