What kind of experiences do you have with vocational rehabilitation?
My work capacity has decreased, and this option has come up. Unemployment is not an option, because dividend income prevents unemployment benefits, and I cannot live in Finland on my dividend income.
What kind of business model do the partners of pension insurance companies have?
I have expressed my desire to study a profession where remote work would be natural, and I consider a high-quality local vocational school suitable for myself, where one can study for a vocational qualification in business and try to get internships at a company where remote work is natural.
The pension insurance company’s partner is trying to direct me to work for local companies where remote work is not natural, and to attend school a couple of days a month at some vague school far from home.
Perhaps it’s wisest for me to find a 3-month “free” work trial period for an employer in Finland myself, at a place where remote work is natural, and if/when both parties are interested, to complete my studies at that company at the pension insurance company’s expense.
Moi, itse asiasta en tiedä paljoakaan, mutta takerrun tuohon kohtaan “työttömyys ei ole vaihtoehto, koska osinkotulot estää työttömyyskorvauksen” joka käsittääkseni ei Suomessa pidä paikkaansa tiettyyn rajaan saakka. Työmarkkinatukeahan saa vaikka samaan aikaan saa pääomatuloja. Oheisessa artikkelissa on tarkemmin selvitetty nuo rajat kuinka paljon pääomatuloja saa tienata.
Tietysti asia on sitten eri jos osingot menevät noista rajoista yli.
Hyvä linkki ja mahdollisesti oikeassa paikassakin. “Työttömyys ei ole vaihtoehto” lausetta voin tarkentaa siten, että se ei ole vaihtoehto suomessa. Omalla kohdallani ruotsi voi olla vaihtoehto, koska siellä ei tällaisia rajoituksia ole. Vapaaherrana oleminen maltillisemman verotuksen ja kustannustason maassa on myös vaihtoehto. Oma tilanteeni on monellakin tapaa hankala, mutta en pysty kuvailemaan sitä huonoksi. Työkykyäkin on vielä kovasti jäljellä, kun on vaan mahdollisuus sitä hyödyntää.
Sinänsä kokemusta ammatillisesta kuntoutuksesta ei ole, mutta aiemmin useampi tuntemani lähes loppuunpalanut tai selkeästi työkykyä menettänyt työntekijä kouluttautui aikuiskoulutustuella (15kk tuettua) siten että pystyivät vaihtamaan kokonaan toisenlaisiin tehtäviin.
Valitettavasti tuo mahdollisuus poistui viime vuoden puolella enkä sitä itse älynnyt / kerennyt hyödyntämään ja nyt opiskelijaksi lähteminen olisi taloudellisesti tuhoisaa.
Oma työkykyni on viime vuosien aikana selkeästi heikentynyt ja vaikka yritän pitää kunnostani huolta niin kroppa vaan hajoilee ja oireilee. Fyssarin kanssa tulee tsekattua tilannetta säännöllisesti, mutta kun suurin ongelma on hermokivut niin melko turhauttavalta tuntuu välillä.
Tuossa aiemmassa vastauksessa olikin hyvin käsitelty tilannetta miten työttömäksi joutuessa yhteiskunnan tukia mahdollisesti saa.
Itselläni tulee juuri sen verran pääomatuloja ettei ansiosidonnaisen jälkeen olisi enää järkevää edes olla työttömänä työnhakijana koska asun yksin ja muutaman kympin kuukaudessa takia byrokratian kiusattavana oleminen olisi silkkaa hulluutta. Mielenkiintoisena tietona minulle tuli että mikäli hankin (avo)vaimon niin olisin oikeutettu työmarkkinatukeen myös ansiosidonnaisen jälkeen. On kyllä melko syrjivää yksinasuvaa kohtaan.
Ansiosidonnainen kerryttää eläkettä jonkin verran eli joku vuoden helppo pienipalkkainenkin hanttihomma pohjoisessa saattaisi kiinnostaa tulevaisuudessa ja olisi mukavaa vaihtelua.
Toistaiseksi sinnittelen työelämässä mutta suunnitelmissa on irtisanoutua töistä parin vuoden tähtäimellä ja sinnitellä kunnes alkaisi nostamaan 50% OVEa.
Ammatillisen kuntoutuksen päätöstä on hämmentävän vaikea muuttaa määräaikaiseksi osa-aikaiseksi kuntoutustueksi vaikka polku leikkauksella työkykyiseksi on täysin auki. Yksityissairaala haluaa korvausta vastaan leikata ja väittää lopputuloksen riittävän omaan ammattiin. Julkisen puolen lääkärit ei kerkeä mukaan aikatauluun vaan pusketaan 450 euroa ja 12kk kestävään verkkokoulutukseen, jonka avulla uuden ammatin salat aukeavat.
Lisäys: Ammatillista kuntoutusta ei ole edes haettu. Se myönnetään hakematta.
This is quite a double-edged sword.
It’s true that certainly 1/3 of people are not able to work.
I dare to guess that 90% of that 1/3 suffer from substance abuse problems.
Substance addiction is a disease, there’s nothing strange about that, but is it society’s duty to pay their rents and throw a little money at them so that the same lifestyle continues? Or should different treatments be tried?
For example, when an addict who buys Subutex from the street is a junkie, but when a doctor prescribes the same, they are socially acceptable. When will alcoholics get free booze then…
Again, we get to the point that if one’s life management has gone, it’s probably better to gather the whole group in one place, somewhere in a remote village, and offer a roof, hygiene, and food. It will be cheaper in the long run.
The same applies to immigrants; it’s not really clear to me why society pays for their lives in Helsinki when there are empty apartments much more affordably in the provinces.
For the poor, disability means that money is paid under the wrong designation, complicated by bureaucracy. For the small investor, it means that no compensation is paid.
Vocational rehabilitation was supposed to go on a 3-month break, but it seems to have been interrupted, as messages are not being answered and co-determination negotiations have started. I recommend stock saving to everyone.