Törmäsin guuglen kautta yhteen väittämään tässä ketjussa, ja halusin hieman jakaa toista näkökulmaa. Miksi liittyy investointilankaan: kysymys on miten yksityinen sairaanhoito voisi tarjota lääkäreille kilpailukykyisen vaihtoehdon julkisen sairaalatyön sijaan. Raha on mittari, ei itseisarvo.
Aihe: lääkärin ansiot ja privaatti yo-sairaalan alueella.
Lääkäreiden ansiot ovat palkkatuloa. Palkkatulosta täytyy maksaa sivukuluja, bruton päälle yleensä 25% ja rapiat. Tämän lisäksi ylitöistä etenkin viikonloppuina ja juhlapyhinä täytyy maksaa paljon enemmän.
Tämän johdosta kun lääkärin työtunnit alkavat vuoden tasolla täyttyä, hänet käytännössä pakotetaan lomalle. Ei ole varaa maksaa ylitöistä. Lääkärit pitävät yksityistä vastaanottoa, koska he tykkäävät työstään.
Yksityisen sektorin ongelma, esimerkiksi Terveystalon saralla on, että pyrkiessään maksimoimaan lääkärin työtuntia kohden saatuja tuloja, he valitsevat olla tarjoammatta palveluja joissa tulot ovat vähäisempiä. Tämä on ongelma, koska lääkärin näkökulmasta potilas joka on pienituloinen mutta jolla on jokin monimutkainen tai vaikeaselkoinen tauti, on kiinnostavampi ja palkitsevampi hoitaa, kuin 35-vuotias himourheilija joka ramppaa verilabrassa monta kertaa vuodessa seuraten esimerkiksi testosteronitasoaan.
Tämä ylläoleva hieman ääreen vedetty esimerkki on se mitä sijoitusskene kutsuisi elämäntapapalveluiksi tai wellness-toiminnaksi.
Yksityinen sektori voisi vallan hyvin tehdä paljon kiinnostavampia asioita, etenkin modernit teknologiat mahdollistaisivat paljon pienempien ja kustannustehokkaampien sairaaloiden rakentamisen. Betonimausoleumin sijaan pienempiä yksiköitä joissa tehdään vaativaa kirurgiaa - tälle on tilausta globaalisti miljardien edestä. Esimerkiksi luotien poistaminen aivoista on vaativaa hommaa johon on osaamista maailmassa vain vähän - muiden muassa Suomessa osataan niin sanottua stereotaktista kirurgiaa ihan eri tasolla.
Olen pettynyt suomalaisiin alan firmoihin, koska tuntuu ettei niitä kiinnosta uuden tekeminen ja kehittäminen. Toisin sanoen suomalaisilla alan teknologiayrityksillä ei siten ole Suomessa asiakkaita joille myydä, eikä siis ponnahduslautaa joilla lähteä valtaamaan Amerikkaa paremmalla kuvantamisella, robotiikalla, ja niin edespäin.
