Sijoitusstrategiasi

Sijoittaminen
,
1801

(Tajunnanvirtaa, anteeksi jo etukäteen..)

Vapaaherraketjussa on ollut keskustelua siitä, kauan miljoonan kerryttämiseen menee, ja miten se tapahtuu.

Ensimmäisten muutaman vuoden sijoituksistani ei voi puhua strategiasta - ostin mitä isäni osti, mistä olin kuullut jossain, yms. Tuli pari ihan mehevää turskaa (Elcoteq miltei -50% jonain päivänä laski työmotivaatiota kiitettävästi). Sen jälkeen aloin etsiä lähinnä jonkunlaisia mielestäni järkevästi hinnoiteltuja osakkeita - ensin Suomesta, myöhemmin myös parista muusta euromaasta ja jenkeistä. Aina hyvin hajautettuna - minulla on ollut salkussa 10-20 riviä aina. (Nyt taitaa olla 17 joista 3 on ETFiä.)

(Netto)sijoitusvarallisuuden kehitys:

0-300k vei 15 vuotta. Osan ajasta opiskelin, reissasin, yms, ja en nähnyt erityisen tärkeänä salkun kasvatusta. Ostin myös (pienen) asunnon ja maksoin sen velat pois, ja jota en laske sijoitusvarallisuudeksi, mutta joka rokotti salkun kokoa. Tähän väliin osui sekä 2001 että 2008 ‘ei niin hyvät’ vuodet, mutta jatkoin tasaisesti sijoittamista.

300k - 1M vei 11 vuotta - välissä ostin isomman velattoman asunnon, jota en enää laske sijoitusvarallisuudeksi, koska asun siinä.

Sijoitetun pääoman tuotto on ollut noin 12% (ehkä enemmän kun tämä vuosi otetaan huomioon, en ole päivittänyt laskelmia koska vuosi on kesken).

Miljoonaan nettona päästyäni lopetin rahan tunkemisen salkkuun kokonaan ja olen enemmänkin kuluttanut salkusta vähän rahaa - ja silti se lähinnä kasvaa. Positiivinen ongelma. Lisäksi minulla on myös tulossa jonkunlainen perintö ensi vuonna - ensimmäinen ikinä, jee jee. Valitettavasti omalla kohdallani ‘vähän lisää rahaa’ ei motivoi enää tässä vaiheessa, olisin ollut iloisempi ennakkoperinnöstä kauan sitten kun se olisi mahdollistanut asioita (tai ainakin helpottanut niitä).

Lopuksi, paljonko olen laittanut omaa rahaa alunperin sisään? En suoraan sanottuna osaa sanoa (varmaan senkin taulukkolaskennasta näkisi jos oikeasti haluaisin), mutta pienen prosentin koko salkun arvosta. Veikkaan että n. 200-300k. 26 vuodelle tasan sijoitettuna se olisi alle tonnin kuussa, joka on aika paljon, mutta tosiasiassa sijoitukseni ovat olleet aika epätasaisia - määrällisesti pääosa on yksityisyrittäjäkauteni ‘eläkerahoja’ jotka laitoin mieluummin arvo-osuustilille kuin YELiin. Muuten sijoitin jotain satasia kuussa pääosan tuosta 26 vuodesta (asuntolainan yms lisäksi, jotka tosin maksoin aina pois etuajassa - luultavasti tämäkin on ‘älä tee niin kuin teen’ sijoitusohje).

22 tykkäystä
1802

Uuden vuoden kunniaksi laskeskelin vähän lisää:

(Salkun nyky-arvosta) 20% on suoraan tullut osingoista (jotka on uudelleensijoitettu), ja muuta rahaa on ilmeisesti pistetty sisään n. 25%, eli käytännössä se oma pääoma on nelinkertaistunut. Koska sijoitukset on tehty pääosin sijoitusikkunan loppupuolella, tulos on mielestäni hyvä. Jos nimittäin olisi tasainen ‘laitoin nämä rahat suoraan sisään 26 vuotta sitten’, sijoituksen ‘vain’ nelinkertaistuminen tarkoittaisi 5,4% korkoa (noin suunnilleen).

En myös ole ideaalinen asiakas, salkkuni on vaihtunut kerran(!) tämä aikana (t.s. ostettu määrä = 2x nykyarvo).

3 tykkäystä
1803

Hömpiäisen teesit ovat:

*Vain suoria osakeostoja. Jos asiat menee huonoon suuntaan niin itse tehdyt kehnot valinnat on helpompi kestää kuin jonkun muun valitsemat.

*Osakesäästötilille kelpo osingon maksajia, katse etenkin osingon kasvu potentiaalissa.

*Arvo-osuustilille mieluiten omien osakkeiden ostoa harjoittavia euro-osakkeita. Amerikka ja Ruotsi jo hyvin korkealle hinnoiteltuja, Länsi- ja Etelä-Euroopassa omaan silmään enemmän potentiaalia. Liikaa perittyjä osingon veroja en viitsi takaisin haikailla.

4 tykkäystä
1804

Vastaan teille @Tyhjatasku ja @Verneri_Pulkkinen mainioihin ‘Mitä teillä on salkussa’ -päivityksiinne tänne Sijoitusstrategia-ketjuun.

Kun peräkkäisissä viesteissä suositeltiin samaa kirjaa “What I learned about investing from Darwin”, niin pitihän se hankkia tutkittavaksi. Silmäilin sisällysluetteloa ja tutustuin pariin lukuun. Vaikuttaa kyllä hyvältä “hitaan sijoittajan” kirjalta. :blush:

Tuntui todella kiinnostavalta lukea pohdintojanne hitaammasta ja pitkäjänteisemmästä sijoittamisesta. Aihe on lähellä myös omaa sydäntä. Otan ilolla vastaan, jos saamme siitä lisää keskustelua.

Ajattelen, että paras sijoitus on sellainen, joka toimii pitkään, ja mitä ei parhaimmillaan tarvitsisi koskaan vaihtaa toiseen “parempaan”. Joitakin tällaisia pitkän linjan sijoituksia uskon jo salkkuun löytäneeni (aika näyttää lopullisesti onnistuiko). Salkku tuskin koskaan tulee täysin “valmiiksi”, koska myös aikaa hyvin kestävät yhtiöt elää ja muuttuu ajassa. Jotain muutoksia aina vuosien saatossa väistämättä tarvitaan. Kuitenkin ajattelen, että voi itse vaikuttaa aika paljonkin, kuinka tiuhaan tarvitsee seurata ja säätää. Varmasti suosittelemastanne Pulakin kirjasta saa lisää ajatuksia tälle matkalle, kun ehtii lukea sitä pidemmälle.

Allekirjoitan @Tyhjatasku sun havainnon, että liian tiivis osakemarkkinan ja tuottojen seuraaminen lisää itselläni aivosumua ja levottomuutta. Ja vie myös paljon aikaa.

10 tykkäystä
1805

Kiitos maininnasta! :slight_smile: Olen kerran jos toisenkin ihaillut salkkuasi, samalla kun on tullut kuunneltua The Fairfax way -kirjaa. Uskon, että Fairfax voi olla juuri sellainen “Osta ja anna kukoistaa” sijoitus, jossa parhaimman tuoton saa kun aina sillon tällöin muistaa tarkistaa, että yhtiö ei ala sooloilemaan, mutta muuten pysyy pois heidän tieltä. Hyvin samanlainen kuin vaikka Berkshire tai Investor. Sääli etten tiennyt yhtiöstä aiemmin.

Allekirjoitan täysin mitä kirjoitat, mutta samalla minun on sanottava että tällainen hidas sijoittaminen kuulostaa sijoitusmediassa minun mielestäni aina välillä hieman hupsulta. Joskus mediassa rakennetaan sellaista utopistista mielikuvaa missä sijoittaja istuu meditoimassa 10 vuotta vuorella, sitten tuuli kuiskaa, että Yhtiö X treidaa 20% alle intrinsic valuen, jolloin mestarisijoittaja laskeutuu vuorelta soittaakseen meklarilleen lähimmästä puhelinkopista (koska hän ei omista elektroniikkalaitteita) ja ostaa samantien 40% allokaatioon tätä loistavaa halpaa yhtiötä, minkä jälkeen hän palaa vuorelleen ja ei tee taas mitään 10 vuoteen muuta kuin meditoi.

Ehkä pientä karrikointia, mutta en todellakaan tähtää tällaiseen. Nautin siitä, kun opin uutta, saan tutkia yhtiöitä, lukea kirjoja, lukea sijoituskeskustelua ja nauraa sijoitusmeemeille. Mielestäni oikea tapa on olla hidas toimimaan, mutta aktiivinen oppimaan.

Minullekin tulee levoton tunne jos seuraan salkkua liian usein ja kun saan liian paljon impulseja markkinoilta, en kykene tekemään mitään päätöksiä. Siksi tällainen vähäisempi salkun seuranta auttaa minua keskittymään olennaiseen :slight_smile:

Mielellään haluaisi löytää yhtiöitä joilla olisi vahva kilpailuetu, joka vielä vahvistuu ajan myötä. Samalla näillä yhtiöillä pitäisi olla mahdollisuus sijoittaa omaan liiketoimintaansa merkittävästi kassavirtaa (hyvällä tuotolla), jotta ne kasvaisi vuosi toisensa jälkeen. Kaiken kukkuraksi haluat löytää yhtiön jonka toiminta on kohtuullisen ennustettavaa, heillä on luotettava johto joka toimii omistajien intressien mukaisesti ja liiketoiminta pitäisi olla kohtuullisen tylsää, eli sellaista joka ei houkuttele kilpailua tai jota ei disruptoida ylihuomenna. Ei ihan helppoa :smiley: Lisäksi pitäisi pystyä sanomaan “ei kiitos” nopeasti kehittyville toimialoille, eli jos tykkää sijoittaa trendien mukaisesti, niin tämä ei ole oikea tapa.
Se mihin tähtään on, että virheitä voi sattua aika useasti. Monesti olen luullut löytäväni yhtiön jota haluaisin holdata ikuisesti, mutta sitten käy ilmi että yhtiö ei ollut niin hyvä kuin luulin, eli analyysini on ollut huonoa, tai olen oppinut jotain uutta mikä on saanut minut kyseenalaistamaan aikaisempaa teesiäni. Siksi mielestäni voi kyllä olla aiheellista pohtia aina silloin tällöin jos markkinalla on houkuttelevampia vaihtoehtoja. Tätä pitää tietenkin hyödyntää harkiten, koska ruoho vaikuttaa usein vihreämmältä tien toisella puolella.

Koetko @lazyway että yhtiön iällä on merkitystä kun harkitset sitä salkkuun? Tai mitä ajattelet esimerkiksi käänneyhtiöistä, onko niillä paikkaa ns. ikuisuus salkussa?

13 tykkäystä
1806

Äärimmäisen yksinkertaisella strategialla mennään: Samoihin neljään matalakuluiseen indeksiin palkkapäivänä reilu siivu kunnes 200k Private Banking raja ylitetään Nordnetissä.

PB ei itsessään merkitse mitään sen kummempaa kuin, että siinä kohtaa koen potin turpoavan mukavasti jo omillaan jos veri vetää pistää rahaa haisemaan + matalammilla kuluilla voisin halutessani hankkia jonkun spekulaatio-osakkeenkin harrastusmielessä salkkuun.

Tällä strategialla on menty elokuusta 2019 ja hyvällä tuurilla maaliin päästään tämän vuoden aikana. Viime vuosi oli talokauppojen myötä heikko uusien ostojen suhteen, muuten tätä on toteutettu robottimaisella tarkkuudella.

Tuossa 200k kohdilla voisi pitää “kädestä suuhun” kuukauden missä käyttäisi koko palkan säästämättä senttiäkään. Huomaisi jos on tullut jäätyä jostain paitsi “kitsastelun” myötä. Joku reissuntapainenkaan ei olisi pahitteeksi, tuo on kuitenkin milestone mitä kohti on tarvottu vuosikausia.

28 tykkäystä
1807

Kiva kuulla @Tyhjatasku, että olet katsonut mun salkkua ajatuksen kera ja se on herättänyt positiivisia tuntemuksia. :blush:

100% samaa mieltä. Lukeminen, keskustelu, oppiminen (ja nauraminen!) on hyödyllistä ja kehittävää. Hidas toimimaan, aktiivinen oppimaan - hyvin kiteytetty!

Erittäin hyvin pohdittu! Todellakin, virheitä on tietysti itsellekin sattunut. Niistä kun pääsisi eroon. Ja olihan siinä 2020-2022 kokeilu villeissä kasvuyhtiöissä, jotka sitten nousi paljon (ja osa kyllä myöhemmin laski), ja siinä oli enemmän markkinan antamaa tuuria ja vetoapua kuin omaa viisautta.

Ja mikäs ihme se on että virheitä tulee. Olen tavallinen tallaaja, joka on sijoitellut jonkin aikaa. Lukenut vuosien saatossa jokusen kirjan, seurannut markkinaa, sijoituskeskusteluja, analyysejä, yrittänyt ymmärtää sijoituskohteita omalla rajallisella ymmärryksellään. Ei näillä keinoilla tulla vielä mestarisijoittajaksi, joka ymmärtää syvällisesti eri toimialoja ja yhtiöitä. Tää on ihan peruskauraa monelle piensijoittajalle.

Jossain vaiheessa sijoitusmatkaa hoksasin, että on olemassa myös näitä sijoitusyhtiöitä. Ja jotkut niistä on menestyneet erityisen hyvin. Muistan lukeneeni Viisas Raha lehdestä kolumnia, jossa pohdittiin sijoittamista Investoriin. Idea oli yksinkertainen: Wallenbergin menestynyt sijoitusyhtiö ja sen hajautettu portfolio on tuskin huono vaihtoehto verrattuna tavallisen yksityissijoittajan omiin hakuihin. Se kuulosti rationaaliselta ja yksinkertaiselta ja jäi mieleen.

Olen myös joskus onnistunut poimimaan ihan hyviä yhtiöitä salkkuun. Esimerkiksi Konecranes ja Wärtsilä. Ajattelin ne silloin syklisiksi yhtiöiksi, jotka kannattaa ostaa heikossa sentimentissä ja myydä pois paremmassa. En osannut nähdä niiden pidemmän ajan arvonluontipotentiaalia, joka on nyt realisoitunut. Myin ne silloin 50-100% voitolla ja sitten piti miettiä uutta sijoituskohdetta (joka oli melkein varmasti paljon heikompi kuin näiden holdaus olisi ollut). Harvian taas myin pois kun se laski 60 eurosta 24 euroon. Olisi sekin kannattanut pitää.

Jotenkin pitäisi siis ratkaista se, että tekee liian usein huonoja poimintoja ja jos onnistuu paremmin, ei sitten välttämättä sitoudu/osaa omistaa oikean pituista aikaa.

Pikku hiljaa kypsyi ajatus, että (etenkin näyttöjä antaneet ja vakiintuneet) sijoitusyhtiöt ja sarjayhdistelijät voi ainakin osittain ratkoa näitä mun ongelmia. Toki missä tahansa yhtiössä voi tehdä hutikudin. Mutta jos tämän nichen yhtiöllä on näyttöjä operatiivisesta toiminnastaan ja pääomien allokointikyvystään, voi ajatella (tai ainakin minä kuvittelen niin), että se on löytänyt omalla pelikentällään aika hyvin toimivan “kaavan”, jota se voi hyödyntää vuodesta toiseen. Se sijoittaa pääomia minun puolestani ja todennäköisesti paremmin. Minun tarvitsee tehdä harvemmin sijoituspäätöksiä. Se myös poistaa ajoittamisen ongelmia, koska nää yhtiöt kasvaa korkoa korolle syklin yli. Onkin osoittautunut tuottoisaksi yksinkertaisesti omistaa monia näistä vuodesta toiseen.

Kolmas hyöty on siinä, että jos alan seuraamaan salkkua ja sijoituskeskustelua liian intensiivisesti, jään siihen koukkuun. Koukussa availen salkkua ja refressaan sijoitusfoorumeita liian usein (niin kuin käy missä tahansa nettikoukussa). Se ei ole enää hyödyllistä ja tuhlaan aikaani. Tylsiin yhtiöihin sijoittaminen on tällaiselle koukuttuvalle ihmiselle parempi (toivomani virheiden vähentymisen lisäksi), ja sijoitusten käänteitä ei ole tarvetta niin tarkasti vahtia.

Saattaa olla, että salkkuni muuttuu pikkuhiljaa näiden ‘sijoitusyhtiömäisten’ pääomien allokoijien kokoelmaksi ja muunlaisia sijoituksia on yhä vähemmän.

Millaisia keinoja sä @Tyhjatasku oot keksinyt hutilaukausten vähentämiseen?

Kyllä pitkä ikä on mielestäni yhtiölle saavutus ja todistaa sen, että se on kyennyt pysymään mukana ajassa eikä tipahtanut pysyvästi kyydistä. Käänneyhtiöitä yritän nykyään lähtökohtaisesti välttää (vaikka salkussa näitä kyllä on useita), koska en yleensä onnistu niissä (esimerkiksi Neste oli virhe, koska en ymmärtänyt toimialaa tilanteessa, jossa yhtiö putosi syvemmälle kuin kukaan odotti). Ja niitä virheitä pitäisi välttää. Mutta riippuu varmasti vähän käänneyhtiön tilanteesta (kuinka syvällä se on) ja profiilista. Kai Fairfax ja Bernerkin lasketaan käänneyhtiöiksi, koska molemmilla on ollut heikompia aikoja vielä jokunen vuosi sitten (tällä hetkellä luvut ovat kuitenkin hyviä). Boreosta puhumattakaan. Ja joku Lindex niminenkin löytyy salkusta (onko se nykyään enemmän erikoistilanne?)

Mitä sä ajattelet käänneyhtiöistä?

11 tykkäystä
1808

Hyvä nosto! Useasti olen arvioinut sitoutumista vasta siinä vaiheessa kun positio on -20% ja se tietenkin on johtanut huonoihin tuloksiin. Ostaessa helposti ajattelee että kyllä salkussa voi olla jotain spekulatiivisempaa, mutta jos karhumarkkina yllättää, niin olenkin huomannut että sitoutuminen tällaiseen yhtiöön on nopeasti heikentynyt ja pian olenkin halunnut siitä yhtiöstä eroon hinnalla millä hyvänsä.
Siksi olen yrittänyt miettiä ennen uuden yhtiön ostoa, miten toimisin yhtiön kanssa jos sen kurssi laskisi huomenna 20%. Jos minusta tuntuu etten uskaltaisi ostaa lisää tai jatkaa holdaamista, niin tiedän että sitoutumiseni ei ole oikealla tasolla ja joko on jätettävä ostamatta tai tutkittava lisää. Tämä on erittäin vahvasti tunnepohjalta tehty analyysi, mutta toimii sellaisena viimeisenä tarkistuksena ennenkuin ostan uuden yhtiön salkkuun.

Toinen asia mitä olen viime aikoina harkinnut on se, että ostaisi uusia yhtiöitä salkkuun vain silloin kun markkina laskee laajasti. Silloin voisi olla varmempi, ettei posiitivinen kurssikehitys ole luonut mielikuvaa yhtiön laadukkuudesta. Useasti voi olla hankalaa pilkkoa osiin syitä siitä, miksi on sitä mieltä että jokin yhtiö on laadukas. Tekosyitä sitten keksii helposti itselleen, jotta asian voi perustella itselleen, mutta jos se mielikuva perustuu pohjimmiltaan vain kurssinousuun, niin tämä pirstaloituu nopeasti kun kurssikehitys kääntyy. Sijoituskohteesta kirjoittaminen auttaa myös, silloin huomaan itse ymmärränkö tosiaan yhtiötä ja vastaako mielikuvani faktoja.

Hutilaukauksia tulee aina. Yksi asia minkä olen huomannut auttavan on yksinkertaisesti se, että tekee enemmän tutkimustyötä. Mitä enemmän oppii, sen helpompi on kitkeä pois sellaisia yhtiöitä joita ei halua salkkuun. Tutkimustyön lisääminen tarkoittaa myös omalta kannaltani sitä, että teen vähemmän päätöksiä.

Toinen keino on oikeiden tietolähteiden seuraaminen. Olen kitkenyt pois valtavan määrän uutiskirjeitä ja alan vaikuttajia, jotta en saisi vaikutteita sellaisista lähteistä jotka heikentäisivät osuma tarkkuutta. Esimerkkinä olen poistanut uutiskirjeet jotka hypettävät trendejä, tai julkaisevat jatkuvasti listoja 5 yhtiöstä jotka ovat tulevaisuuden compoundereita. Tällaisten selaaminen lisää omaa houkutustani toimintaan ja yritän vastustaa kiusausta. Toisaalta käytän yhä enemmän aikaa sellaisien uutiskirjeiden parissa, jotka opettavat minua tunnistamaan eps manipuloinnit tai miten pääomantuottoa analysoidaan.

Mielestäni on hankalaa erottaa kohina ja signaali. Sijoittajana pitäisi kyetä tekemään itsenäisiä päätöksiä ja olla valppaana muuttamaan mielipidettä jos faktat osoittavat että oma mielipide on väärä. Esimerkkinä case Alphabet. Olin omistanut ja ostanut yhtiötä lisää kun se oli halpa. Lähes joka tuutista huudettiin että Alphabet on hävinnyt AI pelin. Oma resonointini oli, että yhtiöllä on rahaa kuin roskaa, eivät he jää laakereille lepäämään, vaan he tulevat ratkomaan tämän. Lopulta kuitenkin aloin uskomaan tähän narratiiviin, että Alphabet on jäänyt jälkeen kehityksestä ja möin aivan pohjilla. Nyt varmasti samaiset henkilöt jotka haukkuivat Alphabetin roskaksi, kertovat kuinka he ostivat sitä pohjilta ja ovat aina uskoneet yhtiöön. Lopputulos oli kuitenkin se, että minulle ojennettiin aasin hattu. Toinen puoli kolikosta on, että välillä pitää uskoa siihen että ei ole savua ilman tulta, mutta mistä tietää eron? Narratiivit ajavat kurssikehitystä voimakkaasti, mutta mistä tietää milloin narratiivi on oikea ja milloin pitää uskoa itseensä.

Yritän nykyisin välttää käänneyhtiöitä. Olen omistanut niitä aikoinaan aika paljon ja alan allekirjoittamaan sen, että harva yhtiö kääntyy. On helpompi omistaa yhtiöitä, jotka yllättävät positiivisesti, kuin ne joiden käännettä saa aina odottaa. Mahdolliset tuotot ovat toki lupaavia ja jälkikäteen ne näyttävät erinomaisilta niiden yhtiöiden osalta jotka lopulta kääntyvät hyväksi. Mutta se, että osaat valita oikeat käänneyhtiöt ja jaksat holdata tarpeeksi kauan niitä menettämättä sitoutumista läpi heikkojen aikojen, on niin haastavaa ettei se enää tunnu sopivan minulle.

Sanoisin toki, että hyvin hajautetussa salkussa voi olla yksi käänneyhtiö, joka lisää tuottojen optionalisuutta, mutta koko salkku ei mielestäni voi olla sijoitettuna käänneyhtiöihin. Eli ne voivat sopia mausteeksi, mutta ei pääraaka-aineeksi :slight_smile:

23 tykkäystä
1809

Niinpä, mitä perusteellisemmin tutkii ja tekee taustatyötä, sen paremmin ymmärtää, mihin on sijoittamassa. Samalla oppii, minkälaisia yhtiöitä ylipäänsä kokee ymmärtävänsä. Ja mitkä on epäselviä. Mainitsit Alphabetin. Esim. minulle se on hyvin vaikeasti ymmärrettävä yhtiö (eihän minulla ole omaa tietopohjaa alasta). Todennäköisemmin karsiutuisi pois liian vaikeana sijoituksena. Ellen löytäisi jotain timanttista analyysiä, jonka jälkeen kiinnostuisin tutkimaan firmaa ja muodostamaan omaa näkemystä. Joka tapauksessa nopeasti kehittyvällä toimialalla tapahtuu ripeämpiä käänteitä. Minunkin olisi varmaan vaikea pysyä pitkäjänteisenä, jos synkempiä pilviä ilmaantuisi taivaanrantaan (koska en ymmärrä alaa ja sen kehitystä kummoisesti vaikka käyttäisin aikaa).

Mitä ajattelet esimerkiksi Buffettin Coca Cola sijoituksesta? Toimiala on helpommin ymmärrettävä ja potentiaalinen markkina valtava. Voiko mielestäsi “yksinkertaisempiin” yhtiöihin sijoittamalla helpommin välttää virheitä?

Tuo on hyvä testi. Silloin tietää, että on tekemässä sijoituksen pidemmällä jänteellä, eikä luovuta ihan pienen heilunnan perusteella (jos sijoitusteesi säilyy ehjänä).

Erittäin tärkeä kysymys. Omasta kokemuksesta, kun sijoitusteesi on yksinkertainen ja kirkas, on helpompaa arvioida, onko teesi mennyt rikki vai edelleen ehjänä. Jos teesi on usvainen sijoitushetkellä, on vaara, että keksii itselleen sijoitusperustelut, vain koska haluaa ostaa “laadukkaan” tai “super potentiaalisen” yhtiön salkkuun (kirjoitit myös tästä). Kun kurssi laskee, joutuu sitten myöntämään, ettei osaa arvioida yhtiön tilannetta, koska ei ole havaintoa, onko kurssilasku seurasta teesin särkymisestä vai jostain muusta.

Tullaan taas siihen, että sijoittaisi pelkästään sellaiseen, minkä ymmärtäis mahdollisimman hyvin ja jonka kanssa itsen on helpompi toimia järkevästi, vaikka tulee heikompia aikoja. Huonojen päätösten minimoiminen. Mainitsit yhtenä esimerkkinä pysyä poissa hypetetyistä osakkeista, helppo allekirjoittaa. :slightly_smiling_face: Toinen oma on jättää varhaisen vaiheen kannattamattomat firmat väliin. Kolmas liian korkean valuaation yhtiöt.

Kuinka paljon aikaa olet valmis käyttämään uuteen yhtiöön tutustuessasi? Rajaatko pois yhtiöitä, joiden alasta et tiedä paljoakaan, koska et halua käyttää valtavasti aikaa sen ymmärtämiseen? Vai pidätkö yhtiötutkimuksesta niin paljon, että voit ihan hyvin käyttää paljon aikaa? (ja saa näihin muutkin vastailla)

11 tykkäystä
1810

DD:n määrästä mielestäni Sorosilla oli ajatuksia, joissa piilee viisautta:

”I don’t like working. I do the absolute minimum necessary to reach a decision. There are people who love working. They amass an inordinate amount of information, much more than is necessary to reach a conclusion. They become attached to certain investments. because they know them intimately.

I am different. I concentrate on the essentials.

When I have to, I work furiously because I am furious that I have to work. When I don’t have to, I don’t work.”

Itse tulkitsen tämän niin että jos joudut tekemään tolkuttoman määrän tutkimusta DCF:ineen jne tietääksesi onko yhtiö hyvä sijoitus vai ei, se ei ole hyvä sijoitus. Yltiöpäisen DD:n teossa on myös riski ankkuroitua psykologisesti osakkeeseen.

Sitten, kun myy osakkeen ja myöntää virheensä, on aika tehdä kovasti töitä ymmärtääkseen mikä meni kuitenkin pieleen.

26 tykkäystä
1811

Nostat taas erinomaisia kysymyksiä esille! :slight_smile:
Yksi asia mihin olen kiinnittänyt huomiota on yhtiöideni suosio muiden sijoittajien keskuudessa. Olen todennut, että mitä vähemmän yhtiö herättää keskustelua ja kiinnostusta, sen parempi. Minua häiritsee usein se kohinan määrä, jos esimerkiksi täällä yhtiöketjussa on yön jälkeen 20 lukematonta viestiä omistamastani yhtiöstä. On toki hyvä, että saa mielipiteitä ja tietoa yhtiöistä kanssa sijoittajilta, mutta mielestäni jossain menee myös raja, missä vaiheessa tieto/keskustelu on enemmän kohinaa kuin avuksi analyysiin. Siksi pidän siitä, kun yhtiö ei herätä hirveästi tunteita tai keskustelua, vaan se suorittaa hiljaa taustalla.

Kyllä ja ei. Vanha viisaus on sijoita siihen mitä ymmärrät. Jos tällä periaatteella sijoitit Marimekkoon, niin meni varmasti ihan hyvin, toisaalta Nokian Panimolla ja Postilla on edelleen todistettavaa, koska ovat niin uusia yhtiöitä pörssissä. Tutuissa ja helposti ymmärrettävissä yhtiöissä on varmasti mahdollista sortua sellaisiin harhoihin, ettei tutki yhtiötä tarpeeksi. Vaikka tuntisi johdon ja tuotteet on myös keskityttävä arvonluonti mahdollisuuksiin jne.. Voi myös helposti yliarvioida potentiaalin siten, että uskoo muidenkin pitävän jostain tuotteesta, sen takia että itse pitää siitä. Eli yhtälailla tutuissa yhtiöissä voi olla ansoja, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että jos tekee riittävää DD:tä niin valitsisin itse mielummin helpon ja tylsän toimialan kuin erittäin vaikeasti ymmärrettävän.

Jatkaakseni saman esimerkin käyttöä, sanoisin että pystyisin nopeammin tekemään päätöksen Nokian panimon osalta, jos haluan sijoittaa yhtiöön, koska tunnen tuotteet (röyh) ja voin keskittyä enemmän numeroihin kuin liiketoiminnan ymmärtämiseen. Jos haluaisin esimerkiksi tutkia Canatua niin paljon aikaa ja vaivaa menisi pelkän liiketoiminnan ymmärtämiseen. Se on ehdottomasti kilpailuetu henkilölle, joka jo lähtökohtaisesti ymmärtää yhtiön liiketoimintaa.

Juuri näin!
Veikkaan, että aika helposti luomme erilaisia narratiiveja positioillemme alitajuisesti. Terry Smith kirjoitti mielestäni osuvasti mometum/AI sijoittajista.

Good momentum investors in my experience buy shares which are going
up and sell them when they start going down. They do not convince
themselves, for example, that because they have bought Nvidia
shares when they are going up, they know what is going to happen
with AI or GPUs.

On ihan ok olla momentum sijoittaja tai AI narratiiviin sijoittava, mutta mielestäni näitä kahta ei pidä sekoittaa. Yksi hyvä keino, miten muistuttaa itseään, on dokumentoida teesit ennen sijoitusta. Näin voi palata lukemaan mikä alkuperäinen sijoitusidea oli.

Se vaihtelee todella paljon. Lähtötilanne minulle on se, että haluan olla kiinnostunut yhtiön tuotteesta tai toimialasta. Tiedän useita hyviä yhtiöitä jotka sopisivat profiililtaan minun salkkuun, mutta niiden yhtiöiden liiketoiminta on mielestäni vain niin uskomattoman tylsää, etten viitsi paneutua yhtiöön. Syy tähän on, että jos tutkiminen tuntuu jo lähtökohtaisesti vastenmieliseltä, niin en usko että tulen onnistumaan analyysissä.

Uusi toimiala voi olla ok opiskella, sillä tavoin oppii aina jotain uutta maailmasta, mutta rajaan riskiä sillä, että ostaisin vain aluksi pienen position ja vain yhtä yhtiötä kyseiseltä toimialalta. Näin pääsen matalalla riskillä opiskelemaan toimialaa.

Sitä mukaan kun tunnen että alan ymmärtämään toimialaa vähän paremmin niin uskallan lisätä positioita ja etsin synergioita tutkimustyöhön. Esimerkiksi Medtech on mielestäni kiinnostava toimiala, jossa yhtiöillä voi olla hyvät kilpailuedut, korkea kannattavuus ja hyvät kasvupolut. Pätevyyteni arvioimaan jonkin tuotteen potentiaalia on mitätön, minulla ei ole terveydenalan taustaa lainkaan. Siksi sijoitan mielummin yhtiöihin, jotka ovat todistaneet, että ne kykenevät tekemään kannattavaa liiketoimintaa. Eli yhtiöiden pitää olla selvästi voitollisia. Siten ainakin vähennän riskiä, että yhtiö tekisi anteja tai ei saavuttaisi voitollisuutta. Mutta medtech toimialalla sanoisin, että hyödyn tietynlaisesta kaavojen tunnistamisesta. Kun tutkin uutta yhtiötä tiedän jo vähän mitä pitää katsoa. Se nopeuttaa tutkimista.

Seurantapositiot ovat toimineet minulle hyvin. Ostan aluksi 1-3% position jota holdaan kvartaalin verran. Samalla jatkan yhtiön tutkimista ja annan ajatuksien kypsyä. Uuden kvartaaliraportin tullessa alan usein arvioimaan lisäyksiä tai toisaalta, jos olen löytänyt jotain mikä estää holdaamisen, niin päädyn myymään.

Keskimäärin sanoisin että minulla menee viikko kun luen yhtiöstä alun alkaen, samalla laitan lukuja exceliin jss. Mutta sitten seuraan yhtiötä tarkemmin noin kvartaalin verran, minkä jälkeen vähennän tutkimista. Prosessi ei kuitenkaan ole niin strukturoitu kuin miltä se saattaa kuulostaa :sweat_smile: Nyt olen kuitenkin yrittänyt luoda tietynlaista short-listaa yhtiöistä joita olen omistanut mutta myynyt hinnan takia tai yhtiöitä joita haluaisin omistaa mutta ne ovat liian kalliita. Teen tutkimusta näistä, seuraan niitä tarkemmin ja sitten istun ja odotan sopivaa hintaa…listalla noin 6 yhtiötä ja haluan pitää sen aika tiiviinä, jotta pystyn seuraamaan kaikkia yhtiöitä.

Miltä sinun sijoitusprosessi näyttää? Entä mihin kiinnität erityistä huomiota kun sijoitat paljon sarjayhdistelijöihin ja sijoitusyhtiöihin?

10 tykkäystä
1812

Minun sijoitusprosessi on aika yksinkertainen. En skriinaa osakkeita. Saan kaikki ideat käytännössä keskustelufoorumeilta, joita seuraan. Joku kirjoittaa osakkeesta, jota on tutkinut tai johon on sijoittanut. Siitä se lähtee.

Jos yhtiö on kiinnostava, katson kaikki foorumit läpi, mitä yhtiöstä löydän. Sitten etsin analyysejä. Nykyään myös voin vilkaista X:stä, jos yhtiöstä löytyy muualta huonosti tietoja.

Kun tämä on tehty, tutkin sijoitusteesiä (miksi tähän kannattaisi sijoittaa). Ja pohdin, mikä voi mennä pieleen. Olenko samaa mieltä sen tiedon kanssa, mitä olen löytänyt. Tutkin myös yhtiön omia materiaaleja.

Mietin, onko upside ja downside symmetrinen (onko turvamarginaalia). Tsekkaan osakkeen arvostuksen ja ennusteet. Miten ylä- ja alarivi, marginaali, ROE on kehittyneet vuosien saatossa. Jos kasvupotentiaalin saa halvalla tai melkein ilmaiseksi, niin se on positiivista (esim. Aallon Group nyt). Jos yhtiön tuotteita tarvitaan hyvinä ja huonoina aikoina (ns. välttämättömyyspalvelu) se on positiivista.

Kalliita sarjayhdistelijöitä en ole vielä raaskinut ostaa koskaan, kuten tukholman laadukkaat Lagercranz, Lifco, yms. Tähän mennessä olen mennyt näissä sijoituksissa arvo -teesi edellä (nojoo, boreo oli vähän tyyriimmän puoleinen). Mulle on yleensä vaikeaa ostaa korkeilla kertoimilla.

Sijoitusyhtiöitä ei voi välttämättä ihan samalla tavalla katsoa. Ne on usein (hiukan tässä kärjistäen) enemmän tai vähemmän sekalainen sekameteli soppa. Niiden kohdalla historialliset näytöt on tärkeimmät (->luotto johtoon). Tutkin NAV alennusta. Mitä sijoituksia ja toimialoja yhtiön salkussa on. Jos tulospohjaiseen arvostukseen pääsee jotenkin kiinni, hyvä (mutta aina en ainakaan minä pääse).

Olen joskus vähän malttamaton, ja jos innostun jostain paljon, voin ostaa sen aika nopeasti salkkuun. En jaksa käyttää hirveästi aikaa uuden yhtiön opiskeluun. Enempää kuin parin työpäivän verran ei varmaan saisi mennä, tai muuten sijoitus on liian hankalasti ymmärrettävä mulle.

Tietysti sitten kun omistaa, oppii yhtiöstä lisää, kun seuraa sen taivalta. Fairfax on tässä mielessä unelmasijoitus, kun sille on pyhitetty oma keskustelupalsta, jonne kirjoitetaan paljon todella laadukasta sijoituskeskustelua.

Varmaan jotain nyansseja jäi mainitsematta mutta noin pääpiirteissään. Minunkaan prosessi ei ole erityisen strukturoitu (=tekisin joka kerta samat asiat samassa järjestyksessä jonkun muistilistan mukaan). Sana spontaani kuvannee paremmin. Ei systemaattisuuden lisääminen varmaan haittaa tekisi.

18 tykkäystä
1813

Tämä ei ole strategia, vaan pikemmin huomio/neuvo aloittelevalle sijoittajalle johon kategoriaan itsekin vielä kuulun.

Inderesin foorumia seuranneena tullut huomattua, että useassa yrityskohtaisessa ketjussa on hyvin tarkasti yritystä seuraavia tahoja jotka näkevät asioita positiivisesti, välistä ehkä vähän liiankin positiivisesti.

Se on hienoa, että on aktiivisia yritysten tapahtumien seuraajia ja nostetaan eri puolilta maailmaa tiedon murusia muiden tietoon.

Jos tähän viestintään liittyy optimismia kuten, että “kohta kurssi lähteen nousuun” tai että “kohta myynti räjähtää käsiin” niin tämä voi luoda harhaa aloittelevalle sijoittajalle.

Viime päivinä kun on tapahtunut todella voimakkaita kurssireaktioita ja joissa yrityksen kassa alkaa huveta, niin itseä alkanut hirvittää, että useat lapioivat vielä lisää rahaa näiden yritysten osakkeisiin.

Toivon, että näissä tilanteissa tehdyn sijoituspäätöksen taustalla on vakaa harkinta, eikä siihen ole vaikuttanut tuo aiemmin foorumilla mainittu ylipositiivisuus.

Ja sijoitusstrategiaan. Itse olen nuo oppirahat pienimuotoisesti jo maksanut.

Riskipitoisten sijoitusten osalta myyntikynnys on alhainen ja jos voittoa on ehtinyt syntyä, niin kurssin luisumista katsotaan tiettyyn pisteeseen asti. Aika näyttää onko tämä hyvä strategia vai ei.

9 tykkäystä
1814

Itselleni toimii hyvin teemasijoittaminen. Minulla on myös käytössä ydin-satelliittimalli etf-rahastoilla toteutettuna. 2 ydintä ja 22 satelliittia. Osakkeet on vähän hankalia, kun olen niin aktiivinen tekemään kauppaa ja yleensä myyn ne aina liian aikaisin pois. Osinko ei myöskään innosta, joten tällläinen teemoihin perustuva sijoittaminen toimii parhaiten.

Teema on nimenomaan siitä kiva, että pääsee kaikkeen mukaan, mikä on juuri nyt pinnalla. Esimerkkinä nyt vaikkapa puolijohteet, ydinvoima, metallit jne. Lasken teemoiksi myös maakohtaiset etf:t, vaikka ne eivät varsinaisesti sitä olekaan.

Howard Marks YouTubessa puheissaan kävi läpi riskiä ja sen hallintaa, joten se oli itselleni suuri houkutus noiden teemojen pariin. Verrattuna osakesijoittamiseen näkisin saavani parempaa tuottoa pienemmällä riskillä.

1 tykkäys
1815

Sijoitusstrategia yksinkertaistettuna:

  • 60 % indeksirahastoissa. Kuukausisäästö rullannut näihin jo kauan aikaa.
  • 20 % sijoitusasunnoissa, joita tällä hetkellä vain 1 kpl.
  • 20 % suorissa osakesijoituksissa (ns. pelisalkku). Tavoitteeksi on tullut osinkosalkun kasaaminen REIT-rahastoista yms. Samalla tavoitteena riskien hajautus verrattuna indeksirahastoihin. REITeistä on tarkoitus muodostaa indeksimäinen hajautettu kokonaisuus.
5 tykkäystä
1816

Olen nyt viikonpäivät miettinyt sijoitussuunnitelmastani poikkeamista tai sen radikaalia muuttamista. Tällä hetkellä suunnitelmani allokaatiot ovat karkeasti seuraavat: 30% osakepoimintaharrastusta Helsingin pörssistä, 30% USA indeksi, 20% Eurooppa indeksi, 15% maailma indeksi ja 5% vaihtoehtoiset (esim btc).

Nyt on kuitenkin iskenyt pieni pelko persiiseen mahdollisesta kuplasta ja jenkkien arvostuskertoimista, Ai disruptiosta, eikä geopolitiikka ja Trump nyt erityisemmin luottamusta itsessäni herätä. Asiaan vaikuttaa tietysti myös se, että tästä likvidivarallisuudesta n. 60% muodostuu tappiin nostetusta opintolainasta. Olen omassa taloudessani tätä käsitellyt ennemminkin omana pääomana kuin velkana, koska romahtaa markkina alta tai ei, olen henkisesti valmistautunut maksamaan muutaman sata euroa kuussa palkkapussistani lyhennyksiä ja korkoja. No tämä ei kuitenkan ole vienyt yöuniani vaikka hirvittävältä voi jollekin toiselle kuulostaa.

“Uutena” ajatuksena yhtälöön olen nyt tuonut oman asunnon oston. Voisi olla, että jo 1-2 vuoden sisään tarvitsisin 30-40% nykyisestä likvidistä pääomasta asunnon käsirahaan. Jos sijoitushorisontti olisi ikuinen (tai edes +5 vuotta), voisin 100% osakepainon pitää eikä se edes mietityttäisi. Mutta nyt kun noinkin merkittävä osuus tulisi nostettavaksi suhteellisen lyhyen ajan kuluttua, koen tärkeämmäksi varallisuuden säilymisen, kuin korkeamman tuoton hakemisen.

En osaa tuulipukuna markkinoita ennustaa, mutta mutuilen suuremman korjausliikkeen uhkan olevan enemmän läsnä, enkä tilanteessani välttämättä halua kantaa koko salkulleni tätä riskiä. Ehkä näen tilanteen liian on-off tilanteena (suurempi korjausliike ja karhumarkkina tai perus 7% markkinatuotto).

Toistaiseksi en ole tehnyt salkkuuni muokkauksia kolmesta syystä: Haluan nukkua vielä muutaman yön ennen kuin teen isoja muutoksia ettei kyseessä ole vain hetken päähänpisto, indeksien ja osakkeiden myynnistä tulisi maksettavaksi veroja ja kolmantena olen usein pitänyt nyrkkisääntönä, että silloin kun markkina on epävakaa, esiintyy hermoilua tms. olisi hyvä aika ostaa.

Mikäli muutoksen tekisin, instrumentteina asunnon käsirahan osuudelle olisi todennäköisesti Evli Likvidi B ja Evli high yield -rahastot, ja loput pitäisin vastaavalla allokaatiolla kuin mitä tällä hetkellä. Kirjoitin tämän “blogitekstin” laittaakseni omia ajatuksiani järjestykseen, mutta myös siksi että jos täällä on joitain joilla on/on ollut vastaavia ajatuksia niin kuulisin mielelläni niitä.

6 tykkäystä
1817

Kannattaa muistaa myös nämä viisaat sanat, kun harkitsee muutoksia sijoitussuunnitelmaan:

image
image580×295 39.1 KB

11 tykkäystä
1818

Reilu kuusi vuotta on tullut sijoitettua suoriin osakkeisiin, ja alun ylisuorittamisen jälkeen, nousevasta oppimiskäyrästä huolimatta, onnistumisten määrä on ollut laskeva. Selviä virheitä ovat tietysti hatarin perustein tehdyt poiminnat, mutta pahinta on se, kun valinnat ovat menneet järkyttävällä prosentilla pieleen siitä huolimatta, että poimintojen prosessit (omalla mittapuulla) ovat mielestäni olleet kunnossa. Toki ymmärrän, että ei muillakaan pienyhtiöihin sijoittaneilla helppoa ole ollut, mutta se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että on ollut virhearvio pitää liian pitkään liian suurta painoa Hesulin pienyhtiöissä.

Tähän asti olen elätellyt pieniä toiveita siitä, että pitkäjänteisyydellä ja sentimenttiä kontraamalla indeksin voittaminen voisi olla jopa mahdollista, mutta yhä enemmän olen vakuuttunut siitä, että voin aivan hyvin olla vielä seuraavatkin vuodet väärällä puolella.Tunnepohjalta sanon, että osakemarkkina on mennyt yhä hektisemmäksi, ja on vaikea hahmottaa, mistä tuulet milloinkin puhaltavat. Siinä ei hyväkään yhtiö tahdo pärjätä, jos on jatkuvaa epävarmuutta tai markkina ei anna sektorille enää entistä arvoa.

Muutaman onnistumisen olen saavuttanut oikeastaan omien havaintojen pohjalta tehdyillä päätelmillä. Esimerkiksi Puuilon vahva vire oli nähtävissä ihan liikkeissä vierailemalla; asiakasmäärät ja hyvä valikoima tekivät ison vaikutuksen. Muut lyncheilemällä saadut hyödyt ovatkin olleet lähinnä aikaisemmaksi ajoitettuja myyntejä. Toki sattuma voi selittää nämäkin harvat onnistumiset.

En kiellä pörssin ylilyöntejä tai paniikkireagointeja, mutta siitä huolimatta olen oppinut kunnioittamaan Herra Markkinaa entistä enemmän. Ehkä Novon, Evon, Revenion tai Qt:n dipit ovat olleet kuitenkin suhteellisen oikein hinnoiteltuja, joten joku taitaa tietää yleensä enemmän.Sektorirotaatioihin en samasta syystä uskalla ottaa näkemystä toimeksiannoilla, mutta toki tykkään ajoittaa ostoja hetkiin, kun markkina kyykkää laaja-alaisesti.

Loppupäätelmänä en ole enää hetkeen ymmärtänyt, mistä voisin löytää riittävästi kilpailuetuja osakepoimijana verrattuna markkinaan. Vaikka löytäisinkin edun, se luultavasti toimisi vain tietyssä markkinassa, ja huomenna olisin luultavasti taas häviävällä puolella.

Johtopäätös ja strategian muutos

Ostille aikoinaan tehty reipas tuotto hankaloittaa osakepoiminnasta luopumista. En pääse ostilla indekseihin kiinni, ja pääoman siirto aot:lle olisi verotuksen kannalta tehotonta.

Ratkaisuna olen sijoittanut varoja sijoitusyhtiöihin. Saan hajautuksen globaalisti satoihin yhtiöihin, ja salkun kehitys on enemmän indeksejä myötäilevä.Harmittavaa tietysti on, jos Suomen pienyhtiöt lähtevät lentoon heti, kun strategian muutos on loppuvaiheessa, mutta toisaalta olen valinnut salkkuun merkittävällä painolla myös sijoitusyhtiöitä, jotka keskittyvät eurooppalaisiin pienyhtiöihin. Sijoitusyhtiöissä portfoliota hoitavat ammattilaiset, joilla on ihan eri resurssit kuin meikäläisellä, joten arkijärjellä ajateltuna strategian muutos on helppo perustella itselleni.

Muutos ei ole tapahtunut veitsellä leikaten, vaan enemmänkin asteittain maaperää tunnustelemalla. Mitä suuremmaksi paino sijoitusyhtiöissä on kasvanut, sitä varmemmaksi olen tullut oikeasta valinnasta ihan jo levollisemman mielenkin johdosta.

Salkun paino sijoitusyhtiöissä on tällä hetkellä jo noin 65 %, ja uskon tämän vuoden aikana pääseväni jo lähelle noin 90 %:n lopullista tavoitetta.
10 % osuuden salkusta jätän pelimerkeiksi omille lyncheily-osakeideoille.

Lisätään vielä lista salkun sijoitusyhtiöistä:

Investor AB

Svolder AB

Pershing Square Holdings Ltd

Sofina SA

Eurazeo

Henderson Smaller Companies Investment Trust

Alliance Witan Plc

Latour B

ja ei sijoitusyhtiö, mutta indeksiä seuraileva Deutsche Boerse AG

27 tykkäystä
1819

Itse myös suosin sijoitusyhtiöitä joita on suunnilleen yhtä paljon kuin indeksejä. Sulla on kattava listaus yhtiöitä, miten olet päätynyt näihin, ja miksi olet jättänyt Markelin ja Fairfaxin väliin?

3 tykkäystä
1820

Eurooppalaisten sijoitusyhtiöiden kautta saa oikeastaan väkisin riittävän altistuksen Pohjois-Amerikkaan, joten laatuyhtiöt Markel ja Berkshire Hathaway ovat jääneet toistaiseksi pois.
Fairfaxia olen seurannut vaihtelevasti, mutta ensinnäkin olen huono ostamaan nouseviin kursseihin. Toiseksi Fairfax ei ole yhtä suoraviivainen sijoitusyhtiö kuin nykyiset omistukseni, joten liiketoiminnan hahmottaminen on tuottanut hieman vaikeuksia.

4 tykkäystä