Yleensä minusta pitää myydä salkun heikointa lenkkiä. Jos osake nousee kovasti sen arvostus alkaa olemaan korkea ja sitten se valikoituu heikoimmaksi. Yleensä hetken mietittyä ne paljon nousseet eivät ole niitä heikkoja. Rahna tarpeeseen olen joskus tonnin parin siivun vetänyt hyvin nousseesta, jotja tuntuivat liian isolta painolta. Mutaa usien riittänytosingot ja niillä sitten ostella parasta vaihtoehtoa niin, kyllä sen pitäisi sinne tasaamaan ennen pitkää kasvaa. Ykkös kysymykseni on miksi tulos kasvaa? Jollei kasva niin osaketta ei oikeastaan kannata omistaa vaan myydä.
6 tykkäystä
Näimpä. Oikeastaan hankintahinnan ei saisi antaa vaikuttaa yhtään mitenkään myyntipäätökseen. Vanhaa ja turhaa tietoa joka ei kerron yhtiön päivän tilasta yhtään mitään.
6 tykkäystä
Kiitos vastauksista ja niinhan se on että osakevarallisuudeksi ei pitäisi edes tulevia veroja laskea, kun ennemmin tai myöhemmin ne tulee maksettavaksi.
Olen törmännyt varsin yllättävään psykologiseen haasteeseen: varojen siirtäminen osakkeista määräaikaisiin talletuksiin FIREn/ammattisijoittajan elämiseen tarvittavan likviditeetin varmistamiseksi.
Pyöriteltyäni tilannetta nyt jo useamman kuukauden, olen huomannut, että tämän päätöksen tekeminen on vaikeampaa kuin voitolla tai tappiolla myyminen, osakkeiden valinta, sijoitussuunnitelman muuttaminen tai jopa osakkeesta luodun mielikuvan muuttaminen.
Tuntuu oudolta ottaa pois tai jättää sijoittamatta rahaa osakkeisiin tai muuhun 7%→ tuoton tarjoavaan omaisuuserään, jos vaihtoehtona on määräaikaistalletus 2,5-3%:n bruttovuosituotolla.
Pitäisi tietenkin olla aivan selvä asia, että mahdollisen rysähdyksen aikana pitäisi olla xx kuukaudeksi elämään tarvittavaa kassaa, mutta ei vain ole.
Aiemmin jo koitin laittaa satasen silloin tällöin Norwegianin 2,45%:n säästötilille, mutta kamelinselkä katkesi heidän laskiessaan korkoa 2,25%:in. Mitätön muutos, mutta kotiutin rahat.
Tänään aion painaa nappia uudestaan ja siirtää tilille kertynyttä varallisuutta pörssin sijasta määräaikaistalletukselle, mutta yllättävän vaikeaa tämä on ollut eikä talletuksiin taida nyt päätyä kuin 5-6 kuukauden kulutukseen tarvittavat rahat.
Ehkä tässäkin asiassa harjoittelun kautta kertyy oppia ja jatkossa osaisi esim. kerran kvartaaliin tehdä uuden kotiutuksen pörssistä määräaikaistalletukselle.
8 tykkäystä
Eikö FIRE hommissa kannata ostaa osakkeita jotka maksaa osinkoa?
Mitä tulee itse ketjun aiheeseen, mielestäni Jeppez sanoi osuvasti haastattelussa:
“Sijoittajan psykologiasta puhutaan paljon, mutta todellisuudessa se että on psykologisesti valmis kestämään paljon tappioita ei auta, jos oddsit on huonot. Jos henkilö menee kasinolle hakkaamaan yksikätistä rosvoa hyvin valmiina kestämään tappioita, niin oddsit on silti huonot ja rahat häviää kasinolle”. Eli no mitä tästä opimme, ööö, Jos oddsit on huonot niin sijoittajan psykologiatietoisuus ei siihen auta.
2 tykkäystä
Sijoittamista voi harvoin tiivistää puhtaasti oddseihin toisin kuin nasdaq micro/small cap shorttaamista jossa on laskennallisesti ainakin tähän asti ollut jo monta vuotta edge jos hyväksyy toiminnan ”reverse casino” luonteen ja volatiliteetin.
Toisin sanoen jos holdaan esim. Aiforiaa, Bioreteciä ja Nanoformia on erittäin vaikea määrittää mitkä on oddsit pidemmän päälle. Pörssi tuottaa 6% p.a. Keskimäärin joo, mutta yksittäinen First North yhtiö… jos usko ei ole vahva niin volatiliteetti tuhoaa liian arkajalkaisen sijoittajan. Toisaalta jos usko on vahva mutta onkin väärässä tulee tehneeksi valtavat tappiot…
4 tykkäystä
Hyvä havainto! Sijoittamisessa puhutaan liian usein termeillä kuten “oddsit” tai “panos/tuotos”. Riskin tai onnistumisen todennäköisyyksien laskennallinen määrittely edellyttää kaikkien mahdollisten tapahtumakulkujen ja niiden todennäköisyyksien arviointia, mikä on edes yksittäisen yhtiön osalta mahdotonta. Sijoituksen riski tai onnistumisen todennäköisyyttä on mahdotonta arvioida myöskään jälkikäteen, koska näet vain nopan ylimmäksi jäänen sivun.
Siinä kyllä Jeppez on varmasti oikeassa että ei kannata hirttäytyä johonkin sijoitusteesiin vaikka tappiota tulee. Usein markkina kuitenkin on oikeassa, ja liian aikaisin oikeassa olemista on mahdoton erottaa väärässä olemisesta. Mutta ehkä se First Northin aika vielä tulee…
Osakesijoittamisessa (vrt. kvanttimaailma) todennäköisyydet ja riskituottosuhteet ovat mielestäni tärkeitä mentaalisia malleja ja frameworkkeja, joilta ei pidä tai tarvitse edellyttää matemaattista täsmällisyyttä. Se olisi vaarallinen illuusio. Sijoittajalla tulee olla markkinan sisään hinnoittelemaa hintaa valistuneempi arvaus ostamansa yhtiön arvosta; muuten hänellä ei ole mitään rationaalista syytä odottaa voittavansa markkinaa. Hänen on siis kyettävä sanomaan, että markkina on todennäköisesti väärässä; muuten hän on niin sanotusti tuuliajolla.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että sijoittajan näkemyksen mukaan yhtiön tulevien kassavirtojen nettonykyarvo on suurella todennäköisyydellä selvästi korkeampi kuin nykyinen markkina-arvo. Aivan ideaalitapauksessa markkina on hinnoitellut yhtiön mahdollisimman pessimistisen skenaarion mukaan. Tällöin todennäköisyydet ja riskituottosuhde ovat eniten sijoittajan puolella, eli huonollakaan tuurilla hän ei häviä.
4 tykkäystä
Nyt kaikki miettimään omaa sijoitusstrategiaa tai sijoitustragediaa Salkunrakentajan mainion artikkelin johdatuksessa.
Mikä on juuri minun ikioma KOGNITIIVINEN HARHANI eli mikä on päättelyni järjestelmällinen ja toistuva vinouma? Vai oliko niitä minulla useampiakin? Ne löytyvät helpommin kun ajattelee, ettei kyseessä ole vika vaan ominaisuus, sillä itsepetos on petoksista parhain. 
-
UHKAPELURIN HARHA tarkoittaa, että kun kolikonheitossa on tullut viisi kertaa kruunu, on kuudennen jo pakko olla klaava, vaikka heitot ovat toisistaan riippumattomia ja myös sen kuudennen osalta todennäköisyys on 50%. Jos osake on laskenut jo viisi päivää, viisi viikkoa, viisi kuukautta, viisi vuotta, …
-
Missä asioissa huomaan taipumusta VAHVISTUSHARHAAN? Siis haenko tietoa, joka tukee nykyistä näkemystäni ja sivuutan sen kanssa ristiriitaisen aineiston huonosti perusteltuna?
-
Törmäänkö yhä uudestaan EDUSTAVUUSHARHAAN? Siis seuraanko helposti voittajaa, mutta aina liian myöhään?
-
Entäs NYKYTILAN HARHA? Se “tarkoittaa taipumusta pitäytyä siinä, mikä on jo valittu, silloinkin kun vaihtaminen olisi ilmaista ja perusteltua”.
15 tykkäystä
Lisää löylyä!
Verneri jatkaa kognitiivisten harhojen käsittelyä tunti sitten julkaisemassaan vartissa.
Käsittelyssä mm. “tällä kertaa kaikki on toisin” -harha ja “SP500:n kannattavuus on tullut jäädäkseen” -harha esimerkkinä yllä mainitusta harhasta. Hoksaatko mistä niistä?
Positiivisuusharhan Verneri mainitsee, mutta sekä positiivisuusharhan että negatiivisuusharhan käsittely jää myöhempään varttiin. Jäämme odottelemaan.
7 tykkäystä
Eli SP500:n on pakko kääntyä laskuun kun on noussut niin pitkään?
2 tykkäystä
Tuoreimmassa Phoebus-blogissa on aika hyvä kirjoitus riskeistä ja myös niihin liittyvästä psykologiasta. Hyvienkin yhtiöiden kurssit voivat toisinaan (etenkin kriiseissä) laskea hyvin voimakkaasti ja tähän on syytä varautua henkisesti jo etukäteen:
"Osakesijoittajan pitää minusta ymmärtää, että markkinat voivat joskus laskea puoleen tai enemmän, eikä juuri silloin edes hajautus yleensä paljon auta. Siksi oman riskinsietokyvyn arvioiminen jo ennen kuin markkinat laskevat puoleen on tärkeää. Luotanko silloin edelleen yhtiöideni tuloksentekokykyyn (tai salkunhoitajaani)?
Suurin todellinen riski osakemarkkinoilla on minusta se, että sijoittajalla loppuu usko kesken sijoitusmaratonin, ja hän myy osakesijoituksiaan liian halvalla. Hyvällä ennakkovalmistelulla, perustuen aiempiin kriiseihin, siltä voi välttyä."
“Hajautettu salkku matalilla kustannuksilla ja oman riskiprofiilin ymmärtäminen ovat avainjuttuja pitkän aikavälin menestykseen, niin tylsältä kuin se kuulostaakin. Mutta sijoittamisen ei pidäkään olla jännää, vaan mahdollisimman suurella todennäköisyydellä tuottavaa.”
Itse olen kokenut jo useampia isoja kriisejä (teknokupla, finanssikriisi, eurokriisi, korona yms.) ja huomannut, että kyllä ne vaan tuntuvat pahalle, vaikka kuinka olisi henkisesti valmistautunut. Mutta finanssikriisissä (mikä oli näistä pahin, kurssithan laskivat yli 50%) jotenkin onnistuin kokoamaan itseni ja sijoittamaan etenkin Yhdysvaltoihin (erityisesti Warren Buffetin rohkaisemana) ja nyt kriisistä on noustu jo yli tuhat prosenttia.
Oman luonteen ja riskinottohalukkuuden tunteminen on siis hyvin tärkeää - salkun ja sijoitussuunnitelman tulee olla omistajansa “näköinen”.
6 tykkäystä
Tunnetta ei voi ”harjoitella”, se tulee kokea ja sitten oppia kokemastaan.
Kokemusta ei voi opettaa, kokemus opettaa.
6 tykkäystä
Elämänkerrallinen sijoitustarina. Tällaista kokonaisuutta rustasin parisen vuotta takaperin. En kuitenkaan osannut päättää tarinaa, joten se jäi makaamaan virtuaaliseen piironginlaatikkoon. Asia palasi äskettäin mieleen. Sain idean. Voisin päättää tarinan siihen, kun ensimmäinen 100k meni rikki.
Tarinasta saattaa löytyä moninaisia psykologisia ulottuvuuksia, joten ajattelin laittaa sen tähän nimenomaiseen ketjuun.
Sijoittaminen oli minulle lapsuudessa tuntematon asia. Olin lama-ajan lapsi, mikä saattaa osaltaan selittää asiaa. Kasinotalouden vuosia olen vähän liian nuori muistamaan. Isäni muisteli joskus kyseistä aikaa ja totesi, että silloin oli viimeksi mahdollista ajaa uudella autolla.
Tietynlaisen sisäisen mallin, joka on myöhemmin vaikuttanut siihen mitä sijoittaminen minulle merkitsee, taisin omaksua jääkiekkokorttien keräilyn kautta. Kortteja vaihdeltiin koulukavereiden kanssa, mutta arvokkaimmat korttini pidin itselläni. Suurin aarteeni oli Saku Koivun signature-kortti. Eräs minua hieman vanhempi poika änkesi jopa koulun jälkeen kotiimme vaihtokauppoja tekemään. Kortti on yhä tallessa yli 30 vuotta myöhemmin.
Tein korteista pieniä tutkimuksia lajitellen niitä kansioissani erilaisten ominaisuuksien, kuten pelaajien tekemien maalien mukaan. Mieleeni on painunut muistikuva korteista ja kansioista levällään kotimme olohuoneen lattialla keskittymiseni kohteena. Lipevät muovikortit tuntuivat käsissä miellyttävimmiltä kuin pahviset. Hopeiset leimat Donruss-korteissa miellyttivät erityisesti silmiäni. Se miltä kortit tuntuivat ja näyttivät oli vähintään yhtä tärkeää kuin niissä esiintynyt pelaaja.
Yläasteella tulin kolmannelle sijalle pankin ysiluokkalaisille kotipaikkakunnallani järjestämässä taloustietokilpailussa. Kunniakirja tästä saavutuksesta on yhä ripustettuna lapsuudenkotini seinälle. Edelle tulleet olivat muistaakseni yrittäjäperheistä.
Pankin kilpailussa tuli pisteitä etenkin piratismin talousvaikutuksien pohdinnasta. Sitä pankissa tuskin tiedettiin, että toimin itse alalla. 2000-luvun taitteessa harvalla oli vielä kotonaan polttavaa cd-asemaa. Eikä suojauksien kiertäminenkään tainnut ollut ihan joka pojan hallussa. Sana kiersi koulun käytävillä ja kopioin cd-levyjä pientä korvausta vastaan. Mutta melko pian polttavat cd-asemat alkoivat yleistyä. Bisnes tyrehtyi yhtä nopeasti kuin se alkoikin.
Osakepoimintaan törmäsin ensimmäisen kerran lukioaikana. Historian tunnilla tehtiin kokeilumielessä osakepoimintaa opettajan ohjauksessa. Valittiin osakkeita sanomalehdestä ja katsottiin myöhemmin, miten ne olivat pärjänneet. Kokeilua ei muistaakseni taustoitettu tai sitten en vain ollut hereillä tunnilla. Mielenkiintoa numeroiden arvuuttelu ei herättänyt.
Yliopistoon kirjoille päästessäni minulla oli kiinnostusta myös talousasioita kohtaan. Kävinkin pari kurssia kansantaloustiedettä sivuaineena. Olin kiinnostunut talouden toiminnan ymmärtämisestä, mutta kursseilla laskettiinkin matemaattisia yhtälöitä vihkoihin. Se jäi siihen.
Ensimmäisen sijoitukseni tein opiskeluaikoina Osuuspankin määräaikaiseen tuottotiliin. Varat olivat tässä vaiheessa säästetty lahjarahoista ja kesätöistä. Aika äkkiä korot sitten romahtivatkin ja homma loppui. Vasta muistiinpanoja selatessani tajusin, että korkojen romahdus osui melko lailla yhteen Lehman Brothersin konkurssin kanssa. Omat muistoni kriisistä rajoittuvat lähinnä siihen, että opiskelukavereiden keskuudessa kesätyöt olivat silloin kortilla.
Vuodet vierivät ja rahaa oli kertynyt tilille opintojen ohella osa-aikatöistä jo parin vuoden menoja vastaava määrä. Syy rahojen kertymiseen oli suurten tulojen sijaan siinä, että vuositasolla menoni heiluivat 10000 euron paikkeilla ensimmäiset kymmenen vuotta kotoa omilleni muutettuani. Vanhemmat auttoivat vuokran kanssa siihen asti että aloin tekemään säännöllisesti töitä, pelkällä opintotuella olisivat säästöt huvenneet jo alkuunsa.
Pörssiin sijoittaminen tuli mukaan kuvioihin löytäessäni MuroBBS-foorumilta indeksisijoittamiseen liittyvän ketjun. Avasin tilin Nordnettiin. Jätin väliin foorumin nörttien ylistämän MSCI World -indeksin ja valikoin sen sijaan Seligsonin OMXH25:ttä ja hieman myöhemmin Nordnetin pohjoismaisia superrahastoja.
Meni muutama vuosi. Päädyin jotain kautta lukemaan netissä blogia, jossa kehuttiin Charlie Mungerin kirjaa. Kiinnostuin. Tämän ruotsalaisen blogaajan nimi oli Ludwig Sunström. Poor Charlie’s Almanack oli raskas mutta opettavainen lukukokemus. Mungerin ajatukset jäivät ainakin osittain mielen syövereihin itämään, mutta tässä vaiheessa en tohtinut vielä lähteä sooloilemaan suorilla osakesijoituksilla. Paitsi BRK:llä, sitä ostin nyt salkkuun.
Useampi kirjan kielikuva syöpyi pysyvästi tajuntaani, kuten yksijalkainen mies perseeseenpotkintakilpailussa ja vasaramiehen taipumus nähdä kaikki ongelmat nauloina. Munger opetti myös kääntämään asiat nurin. Tätä kirjoittaessani mielessäni kävi kuva neljällä raajalla kulkevasta apinasta sveitsiläinen linkkuveitsi suussaan, valmiina kisaamaan. Apinanraivoa uhkuen, tietenkin. Kiitos Munger, oppisi eivät ole menneet hukkaan.
Satanen meni rikki reilun kuuden vuoden päästä siitä kun olin hankkinut ensimmäiset rahasto-osuudet. Tämän ihmeen tapahtuessa noin puolet salkusta oli jo indeksirahastojen ja Buffett-imperiumin ulkopuolella, lähinnä suomalaisissa osinkoyhtiöissä. Maalissa ei kuulunut fanfaareja enkä saanut uusia supervoimia. Itseasiassa minkäänlaisia muistikuvia koko päivästä ei ole jäänyt.
Rajapyykin ylittämisestä on kulunut jo lähes seitsemän vuotta. Seuraava rajapyykki onkin antanut odottaa itseään. ”Kulutusjuhlani” alkoivat samoihin aikoihin satasen tullessa täyteen, mikä saattaa osittain selittää tilannetta. Parin vuoden sisään tuli hankittua kaupunkiasunto, kesämökki, omakotitalo tiluksineen sekä metsäpalsta. Lisäksi olen tehnyt niitä isoja virheitä, joista kovasti varoitellaan.
Auton omistamisen taakan olen onnistunut sentään välttämään lyhyttä ajanjaksoa lukuunottamatta. Maalle muuttaessa ostin talouteen muutaman satasen kotteron. Aika nopeasti kävi niin, että pihaan ilmestyi appiukon tyttärelleen ostama uudempi auto. Kotteroni lähti romuttamolle. Kesällä Uuno Turhapuro elokuvia katsellessani ajattelin, että jotain samaa meissä on.
Kohti toista satasta. Haluan jo päästä siihen hemmetin Nordnet Private Banking kultapossukerhoon.
39 tykkäystä
Kirjoitin tähän ketjuun vuoden 2024 keväällä pohdintojani markkinauskomuksista. Pientä Dunning-Kruger-efektin poikasta on noissa jutuissa nähtävissä. Tein tekstille refleksiivisen jälkiarvioinnin. Laitetaan nyt tännekin, eräänlaista sijoittamisen kehityspsykologiaa tämäkin.
Uskomus: Markkinat toimivat enimmäkseen rationaalisesti
Ihminen ei ole kovin rationaalinen olento, joten myöskään ihmisten yhteistoiminta kuten pörssikauppa ei voi olla ensisijaisesti rationaalista. Ihminen on myös biologinen, tunteva, luova ja sosiaalinen olento.
Sijoittajat eivät tosiasiallisesti pyri maksimoimaan riskikorjattua tuottoa, vaan heitä ajavat hyvinkin vaihtelevat kognitiot ja tunteet. Mahdollista sijoituspäätöstä ajavia heuristiikkoja ovat esimerkiksi saatavuus, tuttuus, halpuus, kalleus, niukkuus, odotusten täyttyminen, odotusten pettyminen, laatu, arvokkuus, sosiaalinen todiste, osingot, taloudellinen pakko, ajallinen hajautus, sijoitushorisontti, kaupankäyntikulut, veroseuraamukset jne. Esimerkiksi saatavuus ja tuttuus selittävät, miksi suurin osa suomalaisista sijoittajista sijoittaa lähinnä Helsingin pörssiin. Mahdollisia tunteita sijoituspäätöksen taustalla ovat esimerkiksi vaille jäämisen ja menetyksen pelko, ahneus, halu vaurastua, halu säästää, luottamus, epäluottamus, oppimishalu ja kotiseuturakkaus.
Kommentti: tässä minulla on mennyt sekaisin retail-sijoittajien käyttäytyminen ja varsinainen erinäisiin tilastollisiin riskimalleihin pohjautuva säännelty markkina kaupankäyntialgoritmeineen. Meemikolikoissa, meemiosakkeissa ym. retailin mielenliikkeet ovat usein suuri voima, mutta ei nyt sentään markkinoilla kokonaisuudessaan.
Elämme maailmassa, jossa koirankuvaa kantavalla meemikolikko Dogecoinilla on noin sama markkina-arvo kuin Nesteellä tai Sammolla. Ja tämä siis ympäristössä, jossa markkinakorot ovat jo nousseet ja raha ei ole enää ilmaista. Mikä voi selittää ilmiön? Ensinnäkin arvonmääritys tapahtuu sijoittajien heuristiikkojen ja tunteiden mukaisesti. Arvonmääritys on siis täysin subjektiivista. Toiseksi Dogecoinilla on noin 6 miljoonaa omistajaa mikä on enemmän kuin Suomen väkiluku. Useampi potentiaalinen sijoittaja lienee kuullut koirakolikosta kuin piskuisen Suomen pörssin yrityksistä. Kolmanneksi sijoittajat ovat eri sukupolvea. On vaikea kuvitella Warren Buffetin ikäluokan maksavan meemikolikosta yhtään mitään, kun taas nuorille se on hyvin luonnollista. Eri ikäiset sijoittajat käyttävät keskimäärin erilaisia heuristiikkoja ja kokevat erilaisia tunteita tiettyjä sijoitusinstrumentteja kohtaan. Arvonmääritys on siis yhtälö, joka sisältää potentiaalisten sijoittajien demografian, heuristiikat, tunteet ja käytettävissä olevat rahavarat.
Arvonnousua maksimoivan sijoittajan tulisi siis ensisijaisesti ostaa kohteita, jotka:
-
Ovat mahdollisimman monen sijoittajan saatavilla tai tulevat olemaan sitä tulevaisuudessa
-
Läpäisevät mahdollisimman monta heuristista kriteeriä, jotta sijoituskohde vetoaa mahdollisimman moneen sijoittajaan
-
Herättävät mahdollisimman paljon ostohalua lisääviä tunteita sijoittajissa nyt ja tulevaisuudessa
-
Vetävät puoleensa kasvavan määrän isoa rahaa tulevaisuudessa
Kommentti: Kääntäisin tämän myös toisinpäin. Eli arvonlaskua minimoivan sijoittajan kannattaa ehkä välttää epälikvidejä, lähinnä pieneen retailmassaan vetoavia kohteita. Ja arvonlaskua maksimoivan taas ehkä kannattaa ostaa niitä pääindeksejä. Ne kun ovat kaikkien saatavilla ja vetävät puoleensa suuria rahavirtoja.
Entä sitten kassavirta? Annoin yllä esimerkiksi Dogecoinin, mutta myöskään arvometalleilla, arvoasunnoilla tai vaikka taiteella ei ole kassavirtaa. Pelkästään se, että ihmiset haluavat jotain asiaa enemmän kuin on tarjontaa, riittää nostamaan hintoja. On vaikea sanoa, onko osakkeitakaan arvotettu enää pitkiin aikoihin ensisijaisesti fundamenttien avulla. Esimerkiksi AMD:stä maksetaan Nvidiaa enemmän dollareita per kassavirta, vaikka Nvidia on markkinajohtaja ja yhtiönä kannattavampi.
Kommentti: Markkina mallintaa tulevaisuuden odotuksia, siksi AMD voi olla kalliimpi kuin Nvidia. Fundamenttien merkitys korostuu pidemmillä aikajänteillä ja tietyissä markkinasykleissä.
Tärkeimpänä heuristiikkana kassavirtaa voinee pitää vain siinä erityistapauksessa, että yhtiö maksaa suurimman osan tuloksestaan ulos osinkoina, ja sijoittaja luottaa saavansa tuottonsa ensisijaisesti osingoista. Osinkoyhtiöiden poiminta fundamenttianalyysin pohjalta on siten huomattavasti arvonnousuun perustuvaa osakepoimintaa yksinkertaisempaa, sillä tuotto on enemmän yrityksen liiketoiminnan kuin muiden sijoittajien käyttäytymisen varassa.
Kommentti: Anekdoottina, sijoitushistoriani parhaan euromääräisen tuoton olen tehnyt ostamalla äärimmäisen halpaa osinkoyhtiötä, norjalaista laivuria, sijoitusvakuutuksen sisälle. Hirmuosingot, halpa hinta ja hyvä suorittaminen koronan jälkimainingeissa voittivat epäilyksen siitä, että tapaukseen on koira haudattuna. Silloin taas kun tuotto-odotus ei ole perustunut osinkoina maksettavaan kassavirtaan vaan odotettuun arvonnousuun, epäsuotuisa makro tai likviditeetti on monessa tapauksessa romauttanut osakkeen arvon fundasta piittaamatta. Eräs suomalainen saunavalmistaja 2022 ja muistisiruyhtiöt äskettäin heinäkuussa tulevat ensimmäisenä mieleen. Funda näyttää voimansa vasta pitkillä aikajänteillä.
Entä sitten omien osakkeiden ostot? Esimerkiksi Nokian tapaus osoittaa, että omien osakkeiden ostaminen on yhtä lailla sijoittajien uskoon perustuvaa arvonnousua kuin muukin arvonnousu. Mikään voima ei saa sijoittajia automaattisesti ostamaan osaketta, jonka EPS esimerkiksi tuplaantuu omien osakkeiden seurauksena. Välillisesti omien osakkeiden osto voi toki nostaa yrityksen arvostusta, jos riittävän moni sijoittaja on valmis maksamaan alentuneista arvostuskertoimista.
Esimerkiksi viiden prosentin osingolla lienee kuitenkin psykologisesti huomattavasti suurempi vaikutus sijoittajaan kuin viiden prosentin laskulla arvostustasoissa omien osakkeiden oston seurauksena. Omien osakkeiden osto haihtuu helposti savuna ilmaan siinä missä jokainen sijoittaja huomaa tililleen kilahtavan osingon. Piensijoittajan kannattaa myös huomioida, että omien osakkeiden oston tuoma veroetu on kadonnut suomalaisten ja norjalaisten osakkeiden osalta, kun saataville on tullut osakesäästötili ja sijoitusvakuutus.
Omien osakkeiden osto on usein kuin jäätelökioskin täti ostamassa velkarahalla oman inventaarionsa. Toimii hellesäällä kun kioskille on pitkä jono → hinta nousee. Kun tulee talvi ja tori tyhjenee, riihikuiva taskunpohjalla lämmittäisi ehkä enemmän kuin velkatositteet ja arkkupakastin täynnä sulaa jäätelöä.
Uskomus: Markkinoita ei voi voittaa pitkäjänteisesti
Joidenkin tilastojen mukaan noin 70–90 % aktiivisista treidaajista häviää rahaa. Kun treidaaja myy tappiolliset kohteet tappiot minimoidakseen ja voitolliset kohteet voitot kotiuttaakseen, voittajia ovat usein välittäjä ja verottaja. Päivätreidaajista rahaa häviää jopa 97 % ja vain prosentti tekee tuottoa. Päiväliikkeet markkinoilla sisältävät paljon kohinaa. Ja vaikka osaisikin poimia tästä kohinasta treidauspaikkoja, liiallinen itseluottamus johtaa usein virhearvioihin. Ja vastaavasti, riskien realisoituessa iskee usein halu kiriä menetetyt tappiot kiinni vielä suuremmalla riskinotolla. Lopputulos on, että valtaosa treidaajista ei kykene tekemään pitkäjänteisesti voittoa.
Osakepoimijoiden keskimääräinen tuotto taas on joidenkin tutkimusten mukaan noin 2–5 prosenttia vuodessa. Toisaalta kaikkia Nordnetista saatavia ETF:iä sekä rahastoja teoreettisesti tasasummalla ostamalla viimeisen 10 vuoden vuosituotto olisi noin 6 prosenttia vuodessa. Keskimääräinen treidaaja tai osakepoimija ei siis voita markkinaa.
Jos keskimääräinen piensijoittaja olisi laittanut rahansa S&P500-indeksiin, olisi hän voittanut markkinan historiallisesti. Rahastonhoitajille ja muille sijoitusalan palkollisille taas ei sallita käsien päällä istumista, vaan työnkuvaan kuluu itsensä tärkeänä pitäminen. Siksi he tulevat häviämään markkinalle jatkossakin.
Markkinatuoton voittamiseen on yksinkertaisia keinoja. Ja siis todennäköisiä keinoja, ei varmoja keinoja. Häntäriski on aina olemassa. Annan esimerkin seuraavassa. Tehdään 60/30/10 allokaatio Usan markkinoiden, teknologiaindeksin ja Bitcoinin välillä. Tämä allokaatio olisi tuottanut 10 vuoden aikana 21,5 % vuodessa. Usan markkinoiden suuret yhtiöt (S&P500) ovat tuottaneet 10 vuodessa noin 15 prosenttia vuodessa. Teknologiasektori (MSCI World Information Technology) taas on tuottanut 10 vuodessa yli 21 prosenttia vuodessa. Bitcoin on tuottanut 10 vuoden aikana 62 prosenttia vuodessa.
Miksi strategia tulee todennäköisesti voittamaan keskimääräisen markkinatuoton myös jatkossa? Ensinnäkin turvamarginaali 6 % ja 21,5 % välillä on suuri. Markkinatuotolle häviäminen vaatisi esimerkiksi sen, että keskimääräinen markkinatuotto nousisi 100 % samalla kun USA-TEKNO-BTC tuottaisi 50 prosenttia aiempaa vähemmän. Jonkinlainen regressio kohti keskiarvoa on toki odotettavissa. Toiseksi Usan markkinat, teknologiasektori ja Bitcoin ovat suuria kokonaisuuksia. Tilastotieteen periaatteiden mukaisesti otoskoon kasvaessa keskivirhe pienenee. Yksittäisen osakkeen kurssi voi olla 10 vuoden päästä melkein mitä tahansa, markkinoiden kokonaistilanne taas ei niinkään. Kolmanneksi jos maailmassa tapahtuu jokin systeeminen katastrofi, tulevat markkinat romahtamaan kautta linjan. Silloin laskee sekä keskimääräinen markkinatuotto että Usan markkinoiden, teknologiasektorin että kryptomarkkinoiden keskituotto. Neljänneksi Usan markkinat, teknojätit ja Bitcoin ovat globaalisti tunnettuja sijoituskohteita, joilla on houkutteleva tuottohistoria, vahva asema ja lupaava tulevaisuus. Voidaan olettaa, että näihin kohteisiin hakeutuu enemmän uutta rahaa kuin globaaleille markkinoille keskimäärin.
Kommentti: Tässä esittämäni ajatuksen voisi tiivistää niin, että pienet purot kuivuvut helposti, valtameri taas ei. Mutta valtameressä syntyy välillä voimakkaita virtauksia ja jos hyppää mereen huonolla hetkellä, voi käydä hassusti.
Markkinat voi siis todennäköisesti voittaa historiallisiin, tilastotieteellisiin ja markkinapsykologisiin asioihin pohjautuvalla makronäkemyksellä sekä pitkäjänteisyydellä.
Mutta ehkä tällainen strategia on liian yksinkertainen. Ihmiset haluavat tehdä asioista monimutkaisia. Itsekin yritän kaikenlaisilla nokkelilla tempuilla nostaa tuottoja, ja siinä sitten yritysriskit toteutuvat ja samalla sulavat tuotot. Toisaalta ilman tekemiäni virheitä en olisi oppinut mitään enkä pystynyt muodostamaan nykyistä näkemystäni. Se on lopulta varmaan arvokkaampi asia kuin matkalla hävityt tuotot.
Kommentti: Tuo esittämäni allokaatio on tuottanut kolmessa vuodessa enemmän ja pienemmällä riskillä kuin oma salkkuni. Kyseinen allokaatio on tosin alkanut tuntua yhä riskisemmältä viime aikoina. Tätä nykyä luotan sijoittamisessa Murphyn lakiin: jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen. Olennainen kysymys on, milloin asiat menevät pieleen ja miten siihen on varautunut.
8 tykkäystä