Muutamia ajatuksia ja kokemuksia liittyen sijoittamisen psykologiaan sekä siihen miten teoria ja käytäntö voivat erota. Kirjoittelin näitä auki pääasiassa omaksi pohdinnaksi, mutta ajattelin jakaa yleisesti tällaisiakin kokemuksia. Mielellään kuulen jos tämä herättää kommentteja ja ajatuksia.
Oma tämänhetkinen kokonaisallokaatio on 4% käteisenä, 63% osakkeissa (pääasiassa maailmaindeksiä) ja 33% lyhyen koron rahastot.
Ajatuksenani on ollut omistaa indeksiä mahdollisimman pitkään ja vähitellen tiputella myös korkorahastojen painot niin pieneksi että olisin pääosin osakkeissa tämän vuoden aikana. Sijoitushorisonttini on teoriassa eläkeikään asti n. 25v (tai jos haluan jäädä vaikka 10v päästä vapaaherrailemaan, sekin olisi mahdollista ison potin turvin).
Heräsin viikonloppuna siihen, että en ole enää varma onko nykyinen osakepaino sittenkään itselleni enää mieluinen. Epäilemättä tähän vaikuttaa nykyinen uutisvirta ja markkinatilanne, mutta myös se että omassa mielessä on aika paljon rakentunut yhtäläisyyksiä dot com -kuplan aikoihin.
Olen ajatellut että jos kerran akateeminen tutkimus ja teoria sanoo, että pitkällä aikavälillä osakeindeksiä laajasti omistamalla tuotot ovat todennäköisesti parhaat, niin tottakai toteutan tätä systemaattisesti säästämällä ja sijoittamalla ja olen immuuni markkinoiden heilahteluille. Isoistakin laskuista selviää kun jatkaa omistamista. Onhan teoria puolellani.
Olen ajatellut, että olen valmis kohtaamaan kylmän rauhallisesti -50% tai -75% pudotukset.
Huomasin kuitenkin, että mitä enemmän osakepaino on lipunut 50% paremmalle puolelle, sitä hurjemmalta tuntuisi ajatus potentiaalisesti menettää puolet tästä omaisuudesta.
Aloin laskea miten eri suuruiset historialliset laskumarkkinat vaikuttaisivat omaan salkkuun.
Käytännössä internet-kuplan aikainen pudotus tarkoittaisi kaavailemallani täydellä osakepainolla sitä, että 1 100 000 euron osakepotti laskisi 275 000 euroon. Käytännön elämässä ero on valtava: Tuolla ensimmäisellä summalla ei ole juurikaan huolta huomisesta ja se mahdollistaa erilaiset elämäntilanteiden tai uran yllättävät muutokset tai halutessa eläköitymisen aikaisemmin. Sen sijaan 275k tuo lähinnä turvaa asuntolainan kuittaukseen tai työpaikan vaihtoon, mutta ei oikeastaan muuta.
Nykyisellä osakepainollakin internetkuplan kaltainen laskuliike osakkeille olisi 760k → 190k mikä leikkaisi kokonaisomaisuuden aikalailla puoleen. Jälleen puhutaan samoista asioista, vapaus ja mahdollisuuksien horisontti kutistuu merkittävästi.
Toki historiassa näistä laskumarkkinoista on nousu noin viidessä vuodessa ennalleen, mutta mietin ihan tosissaan riittääkö oma usko tuossa vaiheessa nousuun. Ehkä tämä on se asia jota en halua kokeilla käytännössä. Lisäksi karhumarkkinaan on luultavasti helpompi lähteä, kun noin 50% omaisuudesta on lyhyissä koroissa ja käteisenä joista niitä voi kanavoida uusiin osakeostoihin.
Ajattelinkin nyt palauttaa allokaation osakkeet/korot lähemmäs 50/50 tilannetta ja tyytyä potentiaaliseti pienempiin tuottoihin, mutta säilyttää vapaudentunteen.
Oli jotenkin hyvin silmiä avaavaa “stressitestata” mitä omalle salkulle kävisi massiivisissa laskuissa ja kuinka se käytännössä vaikuttaisi omaan vapaudentunteeseen.
Itselleni aukesi, että itseasiassa tärkeintä ei ole mahdollisimman suuret ja potentiaaliset tuotot, vaan vapaus.
