Sijoittamisen psykologia

On se niinkin, mutta tarkoitin, etten lähde kirjoittelemaan vaikkapa foorumille perusteluja tai kannanottoja, miksi juuri jokin tietty kurssitaso olisi se oikeutettu tai sopiva, kun näillä ei ole pitkässä juoksussa itselleni merkitystä. Ostohinta on kannanottona se, mikä sinne ajallisesti hajautellen ostoja tehdessä nyt sattuu sillä hetkellä osumaan, perusteluna pitkälti “pitkään salkkuun”.

Jos harrastaisin pikavoittojen metsästystä ja kävisin aktiivista kauppaa, niin perustelut, vaikkapa sitten ihan vain peilikuvalleen, olisi ajankohtaisempia ja lukujen tutkiminen tärkeää, mutta nykyisillä yhtiöillä holdaillen ja lisäillen on melkein kuin Suomi-indeksiä ostaisi vuosikymmeniksi kolmen muun virallisen indeksirahaston lisäksi.

En halua sijoittamisessa yrittää liikaa, kun se saattaa helposti kostautua, tästä on kokemusta. Kykyni ja taitoni sijoittajana ovat rajalliset ja siitä syystä pysyn nykyisessä suunnitelmassani, kun olen sen hyväksi ja toimivaksi todennut.

3 tykkäystä

Zeninäisellä asennoitumisella sijoittamiseen päihität tuotoissa varmasti keskimääräisen hötkyilevän sijoittajan! Jos sijoitat yksittäisiin osakkeisiin on hyvä muistaa että keskimääräisen S&P500 osakkeen elinikä on nykyään noin 15v. Suomessa varmasti paljon pidempi, mutta kyllähän vastaavaa nousua ja hiipumista tapahtuu. Esim ei olisi kannattanut istua loppuun asti Talvivaaran päällä, siinä sain konkurssimenettelyssä odottaa vähennyksiä. Se vaikeus on just tämä että miten erotat yrityksen jonka liiketoimintaidea ei vaan toimi väliaikaisesti ongelmassa olevasta. Indeksien kanssa puljatessa on se hyvä puoli että indeksi myy automaattisesti hiipuvia osakkeita.

6 tykkäystä

Mistä ilmiöstä siinä on kyse että kun osake laskee päivän aikana merkittävästi eli enemmän kuin muutaman prosentin, niin yleensä seuraavana päivänä mennään plussalla. Esim Kesko eile q2 uutisten jälkeen. Onko niin että porukka yön yli miettii ja aamulla toteaa ettei se tulos niin kehno ollutkaan? Eli onko ilmiötä jossa mennään aina seuraavana päivänä toisee suuntaan mikäli korjaus on ollut ylimitoitettua?

2 tykkäystä

Jossain taisi olla lukemia, tai ainakin arvioita, että luokkaa 70% kaupoista tapahtuu algoritmien välityksellä, eli selvästi suurimmassa osassa ei ole ihminen toimeksiantonapin takana. Tuo selittänee ainakin osan ns. “lainalaisuuksista” (tai ainakin niiden vahvistumisesta), jotka siis on ohjelmoitu automaattiseen kaupankäyntiin.

3 tykkäystä

Kai se on tämä mean reversion ilmiö. Tuon hyödyntämiseksi uskoisin, että pitäisi operoida pääasiassa short-puolella (usein noustaan liikaa (jenkkien small-capit), mutta hyviä kapitulaatioita on harvemmin)

2 tykkäystä

Monille on varmasti tuttu sanonta “On tyhmyyttä tehdä uudestaan ja uudestaan samoja asioita ja odottaa eri tuloksia”.

Voiko tämä sijoittaessa oikeastaan pitää paikkansa? Eikö ole aika selvää kaikille, että eri aikakausina parhaiten toimii nimen omaan eri sijoitusstrategiat? Eri aikakausina eri markkina-alueet performoimat paremmin kuin toiset ja tilanne kääntyy päälaelleen ennemmin tai myöhemmin. Ensimmäinen omaisuusluokka on parempi kuin toinen, kunnes taas toisena aikana toinen on parempi kuin ensimmäinen.

Jos noudattaa sanontaa, niin eikös ole aika suurikin vaara sille, että vaihtaa sijoituskohdetta huonompaan, koska edelliset 5-10 vuotta omat kohteet tai sijoitustapa tuotti huonosti? Koska vuosikausia sijoitti uudelleen ja uudelleen kohteeseen A joka ei tuottanut hyvin ja samaan aikaan kohde B tuotti hyvin. Ja kun vaihtaa A:sta B:hen, koska “on tyhmää odottaa eri tuloksia A:sta”. Ja sitten seuraavat 5-10 vuotta A tuottaakin paremmin kuin B.

3 tykkäystä

Öö, millä perusteella? Onko tästä mitään näyttöjä että huonosti menestyvä markkina kääntyy joskus automaattisesti paremmaksi? Yksittäiset tappiolliset yritykset menevät ainakin helpommin konkurssiin kuin kääntyvät taikaiskusta voitollisiksi.

Jos minulta näyttöjä kysyit, niin ei mulla niitä ole. Totta kai yksittäisiä esimerkkejä löytää puolesta ja vastaan, mutta se ei ole pointti. En ole sanonut, että mikään kääntyisi “automaattisesti”. Mutta siis ajatuksena oli enemmän se, että huonosti menestynyt markkina voi olla monesti halpa markkina ja hyvin menestynyt kallis markkina, ja vaikka hyvin menestynyt jatkaisikin absoluuttisilla luvuilla paremmin, se ei korkeiden odotusten ja arvostuksen takia ole välttämättä parempi sijoitus.

Sijoittamisessa tuskin on tuottoisinta tehdä sitä mitä isot massat ovat jo tehneet, vaan tehdä päätökset ennen kuin isot massat tekevät samat päätökset. Tosi helppoa eikö vain.

Mitä konkurssikypsiin yhtiöihin tulee, niin konkurssi tuskin kovinkaan usein tulee markkinalle täysin yllättäen. Konkurssiriski keskimäärin pitäisi näkyä hinnassa. Voi hyvinkin löytyä ajanjaksoja, jossa sijoittamalla esim. sataan konkurssikypsään yhtiöön maailmalla, 90 niistä tuottaakin -100 %, mutta 10 tuottaa kukin +1000%, kun samaan aikaan koko markkina tuottaa huonommin kuin tämä sadan yhtiön joukko. Luvut eivät olennaisia tässä, ja valitsemalla omaan agendaan sopivat yhtiöt ja/tai ajanjaksot voi tämänkin todistaa kummin päin tahansa.

Mutta miksi tämän tänne psykologia-ketjuun laitoin, niin tunnistan itsessäni ajatuksia, että olen ollut juuri tämä “massojen” (massat suomalaisesta näkökulmasta, koska globaalit massathan ovat sijoittaneet USA:n megacappeihin) mukana mennyt sopuli viime vuosina. Olen siis sijoittanut suomalaisiin pieniin ja pienehköihin yhtiöihin, joiden piti olla hyviä sijoituksia “yleisen mielipiteen” mukaan. Yleinen mielipide muodostunut enimmäkseen Inderesin analyytikkojen ja keskustelufoorumien kautta, mutta myös parin muun analyysitalon analyytikoita sekä menestyneitä suurisijoittajia kuuntelemalla. Ajatuksena minulla ollut alun perin se, että itse en mitenkään kykenisi mitään yhtiötä analysoimaan paremmin kuin oikeastaan kukaan muukaan, joten itseni sijaan luotan enemmän muihin perehtyneempiin. Mutta ei sekään ole muutaman vuoden tähtäimellä toiminut. Toisaalta taas samaan aikaan kalvaa ajatus siitä, että jos lopetan tekemästä sitä mitä olen tässä viime vuodet tehnyt, homma menee ojasta allikkoon, kun pienyhtiöiden aika kuitenkin jossain vaiheessa koittaa.

4 tykkäystä

Pienyhtiöt ovat alttiimpia näille “pump&dump”-vedätyksille. Eli ostetaan, hehkutetaan kuula punaisena foorumeilla ja myydään. Syykin on selvä, suuryhtiöiden kursseja ei tällaisella heilutella.
Jos näistä haluaa hyötyä niin pitää ostaa jotakin ennen kuin sen hehkuttaminen alkaa.

Oikeasti menestyvän pienyhtiön tunnistaa siitä että se lakkaa olemasta pienyhtiö ja siirtyy suurempien joukkoon.

1 tykkäys

Karhumaisesta kokemuksesta vinkki kaikille sijoittamisen psykologiasta.

Jos ette ole vielä karhuilleet missään osakeketjussa, niin suosittelen tätä kokemusta.

Pääosin kirjoitukset painottuvat positiiviselle puolelle, etsimme syitä ostaa ja omistaa osakkeita, pohdimme pinkit lasit silmillä tulevaisuuden potentiaalia.

Paljon opettavaisempaa, myös psykologisesti, on toimia välillä karhun ja realistin roolissa eri ketjuissa. Se havahduttaa miten vinoutunutta keskustelu pääosin ketjuissa on, miten vahvan positiivinen vahvistusvinouma riski sisältyy foorumin käyttöön.

Osin samasta syystä olen myös pakottanut itseni myymään pelisalkusta jotakin osaketta joka kuukausi, edes vähän.
Ei kaikilla osakkeilla voi olla paras trendi vasta edessä, pitää pysyä neutraalina omistamisen suhteen ja olla rakastumatta yhtiöihin.

31 tykkäystä

Tervehdys! Tänään julkaisemani makrokatsaus sopinee parhaiten tähän ketjuun. Jälleen hyvä muistutus siitä, miten me sijoittajatkin elämme taistele tai pakene -maailmassa ja kuuntelemme mieluummin huonoja uutisia. Se vaikuttaa myös käyttäytymiseemme.

20 tykkäystä

Se on juurikin näin ja kun tähän vielä yhdistää joukkopsykoosit joita nykyiset nettifoorumit ja somet ovat omiaan synnyttämään, niin tarjolle tulee muutaman vuoden välein varsin hyviä tankkailu paikkoja.
Ihmiset kuitenkin oppii, hallitsemattomat pelkotilat opitaan tunnistamaan ja ihan peräjälkeen ei näitä paniikkimyynti aaltoja tule, vaan vaatii väliin seesteisemmän jakson.

3 tykkäystä

Muutamia ajatuksia ja kokemuksia liittyen sijoittamisen psykologiaan sekä siihen miten teoria ja käytäntö voivat erota. Kirjoittelin näitä auki pääasiassa omaksi pohdinnaksi, mutta ajattelin jakaa yleisesti tällaisiakin kokemuksia. Mielellään kuulen jos tämä herättää kommentteja ja ajatuksia.

Oma tämänhetkinen kokonaisallokaatio on 4% käteisenä, 63% osakkeissa (pääasiassa maailmaindeksiä) ja 33% lyhyen koron rahastot.

Ajatuksenani on ollut omistaa indeksiä mahdollisimman pitkään ja vähitellen tiputella myös korkorahastojen painot niin pieneksi että olisin pääosin osakkeissa tämän vuoden aikana. Sijoitushorisonttini on teoriassa eläkeikään asti n. 25v (tai jos haluan jäädä vaikka 10v päästä vapaaherrailemaan, sekin olisi mahdollista ison potin turvin).

Heräsin viikonloppuna siihen, että en ole enää varma onko nykyinen osakepaino sittenkään itselleni enää mieluinen. Epäilemättä tähän vaikuttaa nykyinen uutisvirta ja markkinatilanne, mutta myös se että omassa mielessä on aika paljon rakentunut yhtäläisyyksiä dot com -kuplan aikoihin.

Olen ajatellut että jos kerran akateeminen tutkimus ja teoria sanoo, että pitkällä aikavälillä osakeindeksiä laajasti omistamalla tuotot ovat todennäköisesti parhaat, niin tottakai toteutan tätä systemaattisesti säästämällä ja sijoittamalla ja olen immuuni markkinoiden heilahteluille. Isoistakin laskuista selviää kun jatkaa omistamista. Onhan teoria puolellani.
Olen ajatellut, että olen valmis kohtaamaan kylmän rauhallisesti -50% tai -75% pudotukset.

Huomasin kuitenkin, että mitä enemmän osakepaino on lipunut 50% paremmalle puolelle, sitä hurjemmalta tuntuisi ajatus potentiaalisesti menettää puolet tästä omaisuudesta.
Aloin laskea miten eri suuruiset historialliset laskumarkkinat vaikuttaisivat omaan salkkuun.

Käytännössä internet-kuplan aikainen pudotus tarkoittaisi kaavailemallani täydellä osakepainolla sitä, että 1 100 000 euron osakepotti laskisi 275 000 euroon. Käytännön elämässä ero on valtava: Tuolla ensimmäisellä summalla ei ole juurikaan huolta huomisesta ja se mahdollistaa erilaiset elämäntilanteiden tai uran yllättävät muutokset tai halutessa eläköitymisen aikaisemmin. Sen sijaan 275k tuo lähinnä turvaa asuntolainan kuittaukseen tai työpaikan vaihtoon, mutta ei oikeastaan muuta.

Nykyisellä osakepainollakin internetkuplan kaltainen laskuliike osakkeille olisi 760k → 190k mikä leikkaisi kokonaisomaisuuden aikalailla puoleen. Jälleen puhutaan samoista asioista, vapaus ja mahdollisuuksien horisontti kutistuu merkittävästi.

Toki historiassa näistä laskumarkkinoista on nousu noin viidessä vuodessa ennalleen, mutta mietin ihan tosissaan riittääkö oma usko tuossa vaiheessa nousuun. Ehkä tämä on se asia jota en halua kokeilla käytännössä. Lisäksi karhumarkkinaan on luultavasti helpompi lähteä, kun noin 50% omaisuudesta on lyhyissä koroissa ja käteisenä joista niitä voi kanavoida uusiin osakeostoihin.

Ajattelinkin nyt palauttaa allokaation osakkeet/korot lähemmäs 50/50 tilannetta ja tyytyä potentiaaliseti pienempiin tuottoihin, mutta säilyttää vapaudentunteen.

Oli jotenkin hyvin silmiä avaavaa “stressitestata” mitä omalle salkulle kävisi massiivisissa laskuissa ja kuinka se käytännössä vaikuttaisi omaan vapaudentunteeseen.

Itselleni aukesi, että itseasiassa tärkeintä ei ole mahdollisimman suuret ja potentiaaliset tuotot, vaan vapaus.

27 tykkäystä

Hyvää pohdintaa, kiitos. On tärkeä että jokainen pohtii omalla kohdalla erilaisia skenarioita.

Olen jonkin verran perehtynyt dot com ja 2000 lopun finanssikriisiin. Niissä on ollut keskeisenä syynä kuitenkin todellisuudesta irtautuneet sijoitukset. Dot com kuplassa sijoitettiin liiketoiminnan kansvun eikä kannattavuuden perusteella. Eli lähinnä haluan sanoa, että mikäli isompi tiputus tulee, on kohdallasi paljon kiinni myös siitä mihin olet sijoittanut. Yhtiöt joiden markkinaarvo ei ole vastaavasti puhallettu täyteteen ilmaan eivät myöskään yhtä paljon sitä puhalla pois. Pahimmassa tapauksessa jos yhtiön taseessa ei ole muuta kuin lupauksia kuolee laskumarkkinassa kokonaan.

Inderesin mallisalkkukin on mielenkiintoinen esimerkki, joka nousumarkkinassa teki kovaa tulosta, mutta ei sitten ole kestänyt pääosin pienyhtiöiden ansiosta hankalampia aikoja, eli salkku toimii noustessa mutta ei huonossa suhtanteessa. Näin jälkiviisana, kun oltiin 2022 huipuissa, olisi kannattanut siirtyä omistamaan ns laatuyhtiöitä.

Itselläni on salkussa muutama musta hevonen josta on tullut hyvät tuotot, mutta olen myös valmis hyväksymään sen, että jokin voi mennä pieneen. Fiksu olisi tietenkin realisoida voitot ennen kun meno hidastuu, mutta siinä usein halutaan katso tilannetta liian pitkään, kun on jo myöhässä.

Dotcom kuplasta vielä, eli jos vertaa miten nasdaq vs sp500 käyttäytyivät näkee jo ison eron. Nyt tilanne on sikäli eri, että sp500 on täyttä teknologiaa, eli tilanne on sikäli uusi.

2 tykkäystä

Mistä minä mitään tiedän tai ylipäätään mitään osaan tulevaisuudesta kertoa, mutta negatiivisuusharhan takia markkinoilta tunnutaan aina löydettävän reilusti syitä, miksi kurssit ovat yliarvostettuja. Vaaran paikat alkavat omien empiiristen kokemusten perusteella, kun hälyyttävän yksimielisesti kukaan ei enää näe mitään syitä potentiaaliseen kurssien laskuun.

Aikaisempi kirjoittaja pohti kurssilaskun vaikutuksia fiilikseen. Oma salkkuni koostuu hyvin merkittävältä osalta bitcoinista ja muista syklisistä sijoituksista. Olen kokenut satojen tuhansien laskun aiheuttamaa vitutusta ja ensimmäinen niistä oli oikeastaan se opettavin. Ensimmäisellä kerlla salkun ylittäessä miljoonan, olo oli jopa eufoorinen ja vitutus vastaavasti salkun laskiessa reilusti taas alle miljoonaan vitutus oli suhteellisen kova. Tuo vaan taitaa kuulua mukaan syklisten sijoituksen omistamiseen.

Yleisesti koen indeksisijoittamisen todella vähäriskisenä, jos pääomaa voi vain makuuttaa laskukausien yli. Kuten muutkin jo aikaisemmin totesivat, ovat kurssit aina parista muutamaan vuoden kuluttua kuitenkin korjanneet taas uusiin korkeampiin lukemiin. Nykyään pyrin pääsääntöisesti sijoittamaan säännöllisesti indeksiin ainakin puolet kuukausittaisista sijoituksistani tasaisen tappavasti.

12 tykkäystä

Hieman psykologisista vinoumista:

Viitaten tuohoon juttuun Nallen sanomisista, niin käytän sitä nyt esimerkkinä. Kukaan ei varmasti voi kiistää Wahlroosin ansioita varallisuuden kasvattamisessa tai yhtiöiden johdossa, joten tätä ei tule käsittää sellaisena kritiikkinä.

Ensinnäkin mitä tuohonkin juttuun tulee, niin pitää muistaa että se on keltaisen lehdistön aikaansaannos ja siis klikki-trendin aallonharjalla. Sisältö voi siis olla melkein mitä vaan, eikä Björnilläkään taida olla mitään kunnon raflausta vastaan.

Ja itse asiaan (ja tämä koskee kaikkia rikkaita ja rikastuneita, kuuluisuuksia ja varsinkin paljon otsikoissa paistattelemisesta pitäviä, ei vain Wahlroosia) pitäisi aina muistaa psykologisten vinoumien voimakas vaikutus meihin kaikkiin. Myös minuun!
On hirveän helppoa uskoa jonkun valovoimaisen, ja itselle tärkeän tai ihailemansa ihmisen sanomisiin, vaikka hänen osaamisalueensa olisi jossakin aivan muualla.

Tällaisia vinoumia tulee nyt ainakin mieleen:

  1. Auktoriteettiharha (authority bias)
    Ihmiset ovat taipuvaisia pitämään vaikutusvaltaisten, kuuluisien tai arvovaltaisina pidettyjen henkilöiden näkemyksiä oikeampina, vaikka kyseinen henkilö ei olisi asiantuntija kyseisellä alueella. Varallisuus voidaan mieltää “todisteeksi” kyvykkyydestä ja älykkyydestä yleisesti.

  2. Halo-efekti (halo effect)
    Kun henkilö nähdään menestyneenä yhdessä asiassa (esim. rikastumisessa), hänen oletetaan olevan pätevä ja osaava myös täysin eri alueilla. Tämä on eräänlainen yleistetty positiivinen harha.

  3. Status bias
    Korkea sosiaalinen asema – johon suuri varallisuus usein kuuluu – saa ihmiset arvostamaan ja kuuntelemaan kyseisen henkilön sanoja enemmän kuin tavallisen henkilön, riippumatta sisällön laadusta.

  4. Turvallisuuden ja varmuuden hakeminen
    Ihmiset voivat tuntea epävarmuutta monimutkaisista asioista (esim. politiikka, terveys, teknologia). Kun rikas tai tunnettu henkilö antaa mielipiteensä, se voi tuntua selkeältä ja vakuuttavalta, koska taustalla on oletus “jos hän onnistui yhdessä asiassa, hän tietää varmasti muustakin”.

  5. Ihailu ja aspiratiivinen samaistuminen
    Monet toivovat itse menestystä ja varallisuutta. Tällöin rikkaan henkilön näkemyksiä kuunnellaan paitsi rationaalisista, myös emotionaalisista syistä: hänen mielipiteensä voivat tuntua “avaimilta menestykseen”.

*Selitykset vinoumille haettu ai:ltä.

Tietysti nämä vinoumat toimivat myös toisinpäin. Eli kun joku itselle epämiellyttävä ihminen kertoo julkisuudessa jotakin, niin olemme hirmu herkkiä torppaamaan nuo sanomiset ilman sen kummempaa harkintaa. Ei muuta kuin sormet korviin “la lala la lal!”

Näähän on varmasti monille ihan tuttuja juttuja, mutta aina vaan pitäis muistaa muistuttaa itseään näiden olemassa olosta.

17 tykkäystä

Näinhän se menee. Ihminen haluaa samaistua ihmiseen jolla on hänen positiiviseksi mieltämiään ominaisuuksia(rikas, kaunis, extrovertti…) ja parhaitenhan se onnistuu tietenkin olemalla samaa mieltä sellaisen kans.

Vaikka ruma köyhä introvertti pudottelis sopertelunsa ohessa vaaliväittelyssä minkälaista faktaa tahansa niin aiemmin mainittu saa kovemman äänisaaliin. Alitajuisesti ihminen pelkää muuttuvansa sellaiseksi jos omaksuu hänen mielipiteensä, eli turvallisempi olla vaan eri mieltä.

Sille on syynsä miksi missit ja urheilijat ovat haluttuja edustajia vaaleissa :wink:

4 tykkäystä

Onko kanssa foorumisteilla tämän tyyppisinä isoina nousu päivinä (hesulissa) vaikeuksia olla tekemättä mitään? Siis itse kamppailen koko ajan ahneus mörköä vastaan, joka kuiskii korvaan että ”nosta säästötililtä kaikki käteispuskurit ja osta heti lisää osakkeita”.

Itselle on aivan käsittämättömän tuskaista välillä olla ahdistumatta siitä että ei juuri nyt ole ylimääräistä rahaa ostaa lisää osakkeita.

7 tykkäystä

Tieto siitä että ”kerralla sisään” tuottaa keskimäärin paremmin kuin ajallinen hajautus, helpottaa ahdistusta. Tästä syystä itsellänikin Sijoitusaste on 100-120% välillä jatkuvasti. Joku viisas sitaattikin tästä on, meniköhän niin että ”paljon enemmän rahaa on menetetty romahduksia odottaessa kuin itse romahduksissa”.

Lyhytaikaista kaupankäynnin himoa hillitsemään käsittelen sijoituksia joko ”perinteisinä” pitkäaikaisina arvo/kasvu sijoituksina tai lyhytaikaisina momentum-spekulaatioina.

On tietysti sijoittajia jotka olivat 100% käteisessä GFC pohjilla ja tekivät elämänsä ostot. Hyvin harva onnistui toistamaan saman tempun enää Covid-crashissa.

6 tykkäystä

Eipä oikeastaan, tänäänkin tyydyin vain vilkaisemaan pari kertaa kursseja tekemättä mitään, vaikka käteistä ostoihin löytyykin. Lopulta tämän(kään) päivän toimettomuus ei muuta pitkällä tähtäimellä sijoitussuunnitelmaa suuntaan tai toiseen, eikä aiheuta oireilua.

Teen ajallisesti hajautettuja lisäostoja lähinnä fiiliksen mukaan. Pienempiä ostoja jos kurssit eivät juurikaan elä ja suurempia jos kyykätään reippaammin. Joka kuukausi useampia lisäostoja tulee kuitenkin tehtyä, mutta tosiaan ihan fiiliksen mukaan, pakko ei ole ostaa.

3 tykkäystä