Kohta tulee kuukausi täyteen Control Resonant julkaisusta ja mielestäni datan ja nettikirjoitusten perusteella pidempi myyntihäntä näyttää alun jälkeen odotetunlaiselta. Fyysisten kopioiden myynti on luultavasti omaa aiempaa arviotani hieman korkeampi ja menekki näyttää olevan omia odotuksia parempaa. Viikonloppuisin pelaajat palaavat edelleen Manhattanille tutkimaan maailmaa myös Steamissa ja Twitchissä pelillä on tasaisen vahvasti pelaajia ja seuraajia.
Golden Joystick 2026 parhaat pelit -lista on julkaistu 18.10. ja sieltä puuttuvat selkeät kandidaatit, kuten Control Resonant, The Blood of Dawnwalker sekä Crimson Desert. Mukaan on päässyt mm. Housemarquen SAROS ja Lego Batman, jotka jakavat mielipiteitä rajusti. Noin 200-250 selaamaani viestiä käsittelee epäkohtaa, että listalta on jätetty pois pelaajien suosikkeja kuten CR, TBoD ja CD. Control Resonant on laajasti mainittu peli ja moni vaikuttaa pettyneeltä ehdokkuuden puuttumiseen.
https://x.com/GoldenJoysticks/status/2111804599627833488?s=20
Lisäksi voinee myös kyseenalaistaa, miksi Control Resonant ei ole ehdokkaana esimerkiksi Best Storytelling, Best Audio Desing saatikka erityisesti Best Soundtrack, kun ottaa huomioon, että kaikki pelin musiikki on sävelletty pelkästään peliä varten, kuten myös koko äänimaailma. Etenkin musiikkikohtaukset ovat tuoneet monelle pelaajalle unohtumattoman ja alkuperäisen Controlin Ashtray Mazea vastaavan pelikokemuksen (en spoilaa, mutta moni striimaja herkistyi tietyssä kohtaa peliä). Kuten aiemmin mainittu, niin Resonant on ehdolla, mielestäni täysin ansaitusti, kahdessa kategoriassa, kuten Best Supporting Performer (Zoe, Frankie Kevich) sekä Best Visual Design ja molempien laatu voi hyvinkin riittää voittoon asti.
Reilu viikko pelin läpäisyn jälkeen huomaan edelleen tutkivani peliin liittyviä asioita sekä miettiväni säännöllisesti kokemusta (ja näköjään kirjoittavani siitä toistuvia ylipitkiä tekstejä). Osin tietysti sijoittajan silmin, mutta pääosin siksi, että olen kiinnostunut löysivätkö muut pelaajat samoja Easter Eggejä kuin minä ja analysoivatko he juonen etenemistä samalla tavalla. Lukuisat piilotetut Easter Eggit aiheuttavat edelleen keskustelua, samoin Remedyverse kokonaisuutena.
Remedy mainitsi, että he tykkäävät piilottaa peleihinsä lukuisia pieniä hauskoja Easter Eggejä, joiden löytäminen saa ainakin itsellä edelleen hymyn huulille. Lisäksi pelaaja, joka rynnii pelin suoraviivaisesti läpi voi missata jopa merkittävän määrän luodusta maailmasta ja sen pienistä outouksista. Niille pelaajille, joilla on mielenkiintoa uppoutua maailmaan, on mahdollista löytää lukuisia tarkkaan sijoiteltuja herkkuja pitkään oman pelisession jo päätyttyä. Nämä pienet vihjeet, moniulotteiset teoriat Remedyversen sekä sen päähahmojen ympärillä sekä piilotetut ominaisuudet pitävät pelin mukavasti edelleen keskusteluissa, joskin keskustelujat ovat tietysti lähinnä faneja, jotka ostavat seuraavankin maailmaan sijoittuvan pelin vaikka tukeakseen Remedyä (kunhan peli on hyvä). Uusia fanejä on selvästi kuitenkin syntynyt ja ne jotka eivät tähän mennessä lämmenneet ohittanevat pelit jatkossakin. Vahvat tarinat, mysteerit ja koukuttava lore pitävät pelin kuitenkin ajattomana ja myyntihännän erittäin pitkänä ja se on selkeästi Remedyn vahvuus. Oman hieman hatusta heitetyn empiirisen tutkimukseni mukaan potentiaalisin kohderyhmä Remedyn peleille on 30-50v miehet ja 25-35v naiset, joilla on rahaa, mutta valitettavan vähän vapaa-aikaa.
New Game+ pelaajille tarjotaan hieman lisäinfoa ja toisella läpipeluulla peliä fanittaneet voivat keskittyä tarkkemmin maailmaan ja sinne upotettuihin pieniin hetkiin. Pelistä löytyy vihjeitä niin Quantum Breakiin ja Alan Wakeiin. Alla olevassa kuvassa nähdään, kun huipputyypiksi laajasti tunnustettu Fred (aka Fra) poistuu kasuaalisesti Oldest Housen hissistä, samalla kun Dylan juttelee Emily Popen kanssa. Täysin mitätön asia isossa kuvassa, mutta saa ainakin minut hymyilemään ja pidän erityisesti pienistä yksityiskohdista, joita Remedyn peleissä viljellään ruhtinaallisesti.
Toisessa kohtauksessa tuttu hahmo istuu CFD:n päällä.
Nämä pienet Easter Eggit eivät korosta itseään, samoin kuin seikka, että pelin voi pelata läpi käymättä kertaakaan esimerkiksi puistossa. Remedy ei väkisin tunge näitä yksityiskohtia pelaajalle ja se lisää niiden mielenkiintoa. Samoin kuin se seikka, että Remedy haluaa sinun eksyvän maailmaan ja tutkivan sitä, ei tuijottavan karttaa koko ajan. Osalle juuri tuo on sitä myrkkyä, miksi peli ei sovi kaikille. Peliin uppoutuminen oli mielestäni ainutlaatuinen kokemus ja ilahduttava huomata, että erittäin moni on arvostanut juuri samoja asioita.
Itse toivoisin, että seuraava projekti olisi jatko-osa Controlille, ei Alan Wake 3. Syynä on genre, sillä laajemman myynnin, lähestyttävyyden ja uusien fanien saavuttamisen kannalta Control on paljon kiinnostavampi, kuin tarinavetoinen kauhugenre. Todennäköisyys kallistunee kuitenkin Alan Wake jatko-osan suuntaan, mutta taloudellisessa mielessä Control saagan jatkaminen mahdollisimman nopeassa tahdissa olisi mielestäni järkevämpi ja varmempi veto.
Controlin jälkeen mietin millaisen pelin haluaisin pelata seuraavaksi universumiin liittyen ja näkisin, että Jessien ja Dylanin hiottujen pelimekaniikkojen yhdistäminen/hyödyntäminen uudessa pelissä voisi olla toimiva konsepti, samoin kuin molemmilla hahmoilla ristiin pelattava tarina. Koska toimivat taistelu- ja pelimekaniikat on luotu ja maailmaa rakennettu, niin voisin kuvitella tämän lyhentävän selkeästi kehitysaikataulua ja molempien kiinnostavien hahmojen hyödyntäminen tulevassa pelissä voisi toimia. Remedy on ottanut riskejä ja ottaa niitä luultavasti edelleen, joten en tiedä tyydytäänkö helppoon konseptiin, vai rikotaanko edelleen rajoja. DLC tai parikin pitää vähintään saada Resonantiin, koska mekaniikat on olemassa ja samalla tarinaa voisi syventää hieman peruspeliä syvemmälle ja tarjota faneille hieman enemmän lorea.
Yksi havainto mikä nostaa tiettyjen pelaajien silmissä Remedyn ”osakkeita” on se seikka, että fyysisen pelin voi pelata PS5:lla ilman nettiyhteyttä ja päivittämistä. Koko peli (muistaakseni 83,6Gb) on levykkeellä, joskaan uusimmat patchet ei tuolloin lataudu. Nykymaailmassa moni arvostaa edelleen fyysisiä kopioita ja jos omistaisin pleikkarin, niin ostaisin sellaisen myös itse aina kun mahdollista. Steelbookit menivät kuin kuumille kiville ja enemmänkin olisi mennyt kaupaksi. Kuten @Akee aiemmin mainitsi, niin mielestäni Remedy voisi aivan hyvin rahastaa jopa huomattavasti enemmänkin keräily- ja erikoisversioilla ja liittää mukaan selvästi enemmän materiaalia, kuten julisteita ja muuta taidetta. Näkisin hyvin tuolle laajemmankin markkinan ja pyydetty 65-70€ hinta steelbookista tuntuu olevan jopa alakanttiin siitä mitä fanit ja pelaajat olisivat valmiita maksamaan.
