Sinulla itselläsi on vastuu muuttaa oman elämäsi suuntaa, ei kellään muulla. On ihan reilua, että jos syystä tai toisesta ei vain kykene tekemään töitä lainkaan, niin perustarpeista huolehditaan ettei vilu ja nälkä vie.
Itsellä on vaikea tarkkaavaisuushäiriö, vaikeuksia herätä ajoissa ja alkoholin käyttöni on ollut holtitonta (jonka takia lopetin käytön aikapäiviä sitten). Olen valmistunut ylioppilaaksi heikoilla papereilla, enkä ole työpaikkaa onnistunut säilyttämään edes kaupassa, tai muuttomiehenä aikaaan.
Päätin kylmäpuheluilla kerätä pääoman ensimmäiseen yritykeeeni ja sain sen kovalla työllä. Palkkasin ihmisiä, jotka kompensoivat omia heikkouksiani.
Tienasin ensimmäisen miljoonani vajaa 5 vuotta myöhemmin kun myin yritykseni pörssilistatulle toimijalle rapakon takana.
Ymmärrän näkökulmasi koska itsekin olen voivotellut, että asiat eivät olleet reiluja ja lähtökohdat ovat muilla mukamas paremmat yms.
Jos et viihdy nykyisissä hommissasi, niin opiskele itsellesi mieluisa tutkinto tai opiskelu itsenäisesti asiaa joka kiinnostaa ja ala määrätietoisesti viemään elämääsi valitsemaasi suuntaan. Minullakin on jälkikasvua ja niistä pitää huolehtia. Tekosyitä on aina helppo löytää miksi ei pysty tai kannata. Jos sä et itse usko, että sä pystyisit muuttaamaan elämääsi, miksi kukaan mukaan uskoisi että pystyt generoimaan enemmän arvoa kun kassalla istuessa?
Toisekseen, ei ole myöskään työnantajan velvollisuus maksaa palkkaa ”jolla pystyy elämään” - Palkka muodostuu pääsääntöisesti työntekijän luomasta arvosta, josta osaa siirtyy oikeutetusti työntekijän omaan taskuun palkan muodossa. Jos korvaus on liian matala, niin tekijöitä on hankalampi löytää. Tässä tietenkin on myös se, että kaikenmaailman TES:it yms tasapäistävät palkkoja ja luovat vähän hölmön insentiivin, jossa tehokkaampi työntekijä saa vähemmän rahaa kuin sellainen, joka on tehottamampi koska tehoton on sattunut pysymään töissä vuosia pidempään.
Totta kai on myös rakenteellisia ongelmia ja paljon epäoikeudenmukaisuutta. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että omalla toimijuudella, rohkeudella ja päämäärätietoisella tekemisellä voi kasvattaa arvoaan yhteiskunnassa ja luoda muutosta jos niin toivoo. Se on myös ihan OK olla onnellinen ja tyytyväinen kaupassa, mutta siitä uhriutuminen ja ulkoisten asioiden syyttäminen, sekä vaatiminen, että muut olisihat kohtuuttomissa määrissä vastuussa sinun tai muiden onnellisuudesta/hyvinvoinnista on kyllä aika entitled tapa ajatella.
