Ketju perhevarallisuuden suunnittelusta ja vinkeistä. Mitä asioita kannattaa ottaa huomioon, jos varallisuutta on kertynyt/kertymässä sen verran, että jotain jää jälkipolville? Perintönä, ennakkoperintönä vai lahjana? Entäpä avioliitto, avioehto tai mahdollinen ero? Tarvitaanko dokumentteihin aina juristin/konsultin apua vai pärjääkö kaduntallaaja netistä löytyvillä luonnoksilla ja maalaisjärjellä?
Perintövero ollut viime aikoina paljon esillä, mutta perhevarallisuuden suunnittelu on paljon muutakin. Täällä on varmasti varakkaampaa väkeä, joka on asiaa miettinyt ja dokumentteja tehnyt. Netistä lueskeltuna yhtään varakkaamman henkilön kolme ”peruskiveä” ovat testamentti, avioehto (jos avioliitossa) ja edunvalvontasopimus. Vakuutukset, sijoitusyhtiöt ym. sitten hieman monimutkaisempia järjestelyitä.
Sitten käytännön tapaukseen. Toivottavasti oma lähtö ei ole vielä kovin lähellä, mutta testamentti olisi silti hyvä työstää. Ainakin tuo perinnön jakaminen osiin ja lupa osittaiseen luopumiseen kuulostaa siltä, että ne kannattaisi laittaa.
Onko kokemuksia testamenteista, joissa näitä hyödynnettäisiin? Linkkejä mallipohjiin tai screenshotteja kirjauksista?
Käyttö- ja hallintaoikeuden pidätystä kannattaa ainakin pohtia sopivaa omaisuutta siirtäessä. Avioehto nyt tietysti kannattaa jokaisella olla, mutta lisäksi esimerkiksi lapselle lahjoittaessa kannattaa vakavasti harkita lahjakirjassa lapsen nykyisten ja/tai tulevien puolisoiden sulkemista ulos itse lahjan ja sen sijaan hankitun omaisuuden osalta. Nämä nyt on näitä perusjuttuja, joiden kanssa kyllä kannattaa ihan vakavasti harkita sitä lakimiehen käyttöä, koska tarjolla on yleensä melko kalliita muotoseikkoihin kompastumisia mitättömällä säästöllä.
Perintö vai lahja – omaa pohdintaa verotuksen kannalta. En todellakaan ole alan ammattilainen enkä ota mitään vastuuta näistä kirjoitteluista Oman tilanteen kannalta tulee asioihin perehdyttyä niin toki samalla voi jakaa muillekin.
Perintöverotuksesta on parhaillaan paljon poliittista debattia käynnissä, mutta jätetään se tämän ketjun ulkopuolelle ja mennään toistaiseksi nykytilanteen mukaan. Mainittakoon kuitenkin, että perintöveron uudistaminen saattaisi johtaa myös lahjaverotuksen muutoksiin.
Sekä perintö- että lahjavero ovat progressiivisia veroja eli veron määrä kasvaa lahjoitettavan/perittävän summan kasvaessa. Molemmissa veroissa on myös kaksi veroluokkaa: 1 lähimmät sukulaiset (matalampi verotus), 2 muut (korkeampi verotus). Verottajan sivuilta löytyy hyvin materiaalia, ohjeita, laskureita, taulukot ym. Laitan linkit loppuun. Keskitytään tässä tarkastelussa luokkaan 1 eli lähisukulaisiin.
Perintövero on verovapaata 19 999 euroon asti, lahjavero vain 4999 € asti
Perintöveron progressiivisuus on kireämpi kuin lahjaveron (vero nousee jyrkemmin summien kasvaessa)
Kuolla ja periä voit vain kerran, mutta lahjoja voit jakaa vaikka koko elämän ajan. Lahjaverotuksessa 3 vuoden sisällä annetut lahjat lasketaan yhteen eli verohyötyä voit tavoitella jakamalla 3v välein pienempiä summia. Tunnetuin näistä on tuo @SentinVenyttaja1 yllä mainitsema verovapaa 4999 € lahjoitus 3 välein, mutta mikään ei estä jakamasta isompaakin summaa (jolloin toki maksetaan veroa, mutta alhaisemmalla prosentilla kuin jakamalla kaikki kerralla).
Saaja maksaa veron eli pystyt jakamaan enemmän verotehokkaasti, mitä enemmän saajia on.
Annettu lahja lasketaan osaksi perintöä, jos kuolema tapahtuu alle 3v kuluessa lahjan antamisesta.
Perintöveroon on vähennyksiä: ainakin alaikäinen saaja sekä puolisovähennys ja huojennuksia: mm. perheyhtiöt. Lahjaveroon käsittääkseni ei ole vähennyksiä/huojennuksia.
Unohdetaan vähennykset ja huojennukset ja laitetaan verot vierekkäin taulukkoon. Leikkauspiste on n. 250 000 € kohdalla, jos lahja annetaan kerralla.
Summa
Perintövero
Lahjavero
4 999 €
0 €
0 €
10 000 €
0 €
500 €
19 999 €
0 €
1 292 €
50 000 €
2 500 €
4 200 €
100 000 €
8 700 €
10 100 €
200 000 €
21 700 €
22 100 €
250 000 €
29 700 €
29 600 €
500 000 €
69 700 €
67 100 €
Jos oletettua elinikää on reilummin jäljellä ja tietää, ettei tule kaikkia varoja itse käyttämään, niin verojen kannalta ehdottomasti lahjat käyttöön. Varallisuudesta ja perillisten määrästä riippuen kannattaa ehdottomasti harkita myös isompien kuin sen verovapaan 4999 € antamista 3v välein. Yleensä perilliset arvostaa myös varoja sitä enemmän mitä nuorempana niitä saavat.
Oikea maailma ei tietysti ole lainkaan yhtä yksinkertaista kuin excel maailma, kun on erilaisia vähennyksiä, testamentilla voi pelata noita osittaisia luopumisia ja hallintaoikeuden ja omistusoikeuden voi pidättää, avioliitto/-ehto vaikuttaa puolisoita perittäessä ym.
Tällaisissa ketjuissa on vaaransa. Jokin aika sitten perintöasioita selvitelleenä en olisi mitenkään päätynyt samaan lopputulemaan pankin lakimiehen kanssa jos en olisi hänen palvelujaan käyttänyt. Esimerkiksi ositusta voi käyttää todella vapaamielisesti perintötilanteessa. Toki palvelu ei ollut ihan ilmainen.
Vaara syntyy siitä, että tilanteet ovat niin erilaisia. Jos kuolinpesällä tai sen osakkaalla on esim. itsellään jakamattomia kuolinpesiä, suvut ovat riitaisia, sisaruksia paljon tai jaettava omaisuus huomattavan suuri tai koostuisi monesta eri assetista, en todellakaan katselisi ohjeita mistään keskustelupalstoilta, vaan marssisin suoraan perintöasioihin erikoistuneen lakimiehen juttusille. Muutama tonni siitä että asiat menevät kerralla oikein ei ole kovin iso raha.
Tuosta kun on lähdetty säästämään on monessa kohtaa päädytty maksamaan lopulta paljon enemmän.
Toki tietysti vaihtoehdoista tiedottamiseen ja niiden varovaiseen puntarointiin yleisellä tasolla on tilausta. Uskon kuitenkin että nuo lahjaveroasiat ovat perusteiden osalta melko hyvin varsinkin sijoittajafoorumilla tiedossa. Eniten täällä tuntuu olevan kysymyksiä omaisuuden siirtämisestä jälkeläisille kustannustehokkaasti jo elinaikana. Tähän taas jo on nuo yllä mainitut ketjunsa.
Oma mielipide kallistuu jo kasvatusmielessäkin sille kannalle, että jokainen on oman onnensa seppä ja omat rahat kannattaa elinaikanaan käyttää itse. Tämä ei poissulje jälkikasvun opiskelujen rahoittamista, asumisessa avustamista, mopo- auto- yms. investointiavustuksia tai elämäntilanteiden yli käsi kädessä kulkemista. Olen vaan eräänkin nuoren perijän ja perijättären nähnyt pistävän yhtäkkiä täysin vastikkeetta saamansa rahat viimeistä penniä myöten juuri sinne minne perinnön jättäjä ei todellakaan niitä toivonut laitettavan. Samalla perijältä on mennyt terveys ja tulevaisuuden haaveet siirtyneet yhtäkkiä paljon kauemmaksi.
Ei ketjun tarkoitus ole ainakaan omalta kannaltani kannustaa olemaan käyttämättä asiantuntija-apua. Päinvastoin ainakin itse ehdottomasti suosittelen sitä etenkin, jos on yhtään monimutkaisempi tilanne tai ei koe dokumenttien työstämistä tutuksi. ”Keskustele lakimiehen kanssa” on toisaalta kovin löysä neuvo. Lakimiehiä/konsulttejakin on moneen lähtöön ja ainakin itse tykkään lähestyä asiaa niin, että yritän itse ottaa itse asioista selvää jo ennen konsultaatiota, jolloin pystyn esittämään kysymyksiä/näkemyksiä tai pahimmillaan huomaan, että tämä ei ole oikean henkilö hoitamaan asiaani. Muistaakseni esim. tuossa rahapodin jaksossa (kuuntelin kauan aikaa sitten), jompikumpi mainitsi saaneensa todella heikkoa palvelua juristilta. Yhdessä kuolinpesässä, jossa olin itse osakkaana, paikallispankin juristilla oli aika perusasiatkin hukassa. Toki suurin osa tuota työkseen tekevistä on varmasti kovia ammattilaisia.
Pahin ja todennäköisesti yleisin ratkaisu on, ettei tehdä mitään, homma lävähtää eteen kuoleman jälkeen ja silloin maksetaan kaikista eniten. Siksi näkisin keskustelun tervetulleena. Ehdottomasti siitä toki samaa mieltä, että neuvoja ei kannata poimia suoraan nettifoorumilta omaan käyttöön, mutta uskon että tämän foorumin lukijat itsekin ymmärtävät. Ajatuksia voi kuitenkin herätä.
Minusta perintiö- ja lahjakeskustelua käydään ehkä liiaksi verotus edellä. Verotus on tärkeä huomioida ratkaisuissa mutta ei kannata silti tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka ovat sitten hankalia tai ikäviä myöhemmin. Esim. hallintaoikeuden sijaan voi olla järkevämpää testamentata leskelle omistusoikeus asuntoon jne. ratkaisuja, jotka eivät ole niin verotehokkaita mutta jotka säästävät hermoja ja ongelmia myöhemmin (vuosikymmeniä kestävän hallintaoikeuden kanssa voi tulla kaikenlaisia tapauksia eteen).
Järkevintä varmaan on listata asiat suunnilleen niin kuin ne haluaa menevän ja sitten lakimiehen kanssa räätälöidä paperit niin, että löytyy optimaalinen ratkaisu, jossa verot optimoidaan haluttuun lopputulokseen pääsemiseksi.
Olen havahtunut keski-ikäisyyden kynnyksellä omaan kuolevaisuuteni ja testamenttiasiat ovat ruvenneet mietityttämään. Oma tilanne on siis avioliitto ilman avioehtoja, kolme yhteistä (vielä alaikäistä, kuollessa toivottavasti aikuista) lasta. Kaikki avioliiton aikana keräämämme omaisuus on yhteistä ja olen säästänyt ja sijoittanut nimenomaan eläkettä silmälläpitäen. Rahoitusvarallisuus on moninkertainen vrt. jäljellä oleviin lainoihin. Kiinteänä omaisuutena okt ja pieni mökki. Säästämisen olen tehnyt suurilta osin omiin nimiini aot:lle ja sitten muutama yksityinen osakerahasto. Nyt kuitenkin joku aika sitten havahduin mahdollisiin ongelmiin, jotka minun kuolemastani aiheutuisi puolisolleni kun suuri osa likvidistä omaisuudestamme on minun nimissäni. Olemme nyt alkaneet säästää puolisoni AOT:lle kaiken “uuden” sijoituksiin menevän rahan, mutta menee vuosia ennen kuin sijoitusvarallisuutemme on “tasan”. Säästötilillä puolisoni nimissä on sen verran rahaa, että jos jotain yllättävää tapahtuisi ei hän ajautuisi ongelmiin.
Olemme siis molemmat työelämässä mutta tuloni ovat moninkertaiset puolisooni verrattuna.
Oma toiveeni siis olisi, että jos jommasta kummasta aika jättäisi, saisi toinen yhteisesti säästetyn koko sijoitusvarallisuuden käyttöönsä. Tämä taitaa tosin olla helpommin sanottu kuin tehty kun noita rintaperillisiä on. Hallintaoikeustestamentilla toinen saisi siis rahoitusvarallisuuden hallintaansa, mutta mitä iloa tuosta on kun varallisuus on ei-osinkoja maksavia rahastoja?
Selvityksenä siis: en halua välttämättä jättää lapsilleni yhtään mitään, vaan säästämisellä haluan nimenomaan turvata minun ja puolisoni loppuelämää.
Mitäs vaihtoehtoja tässä olisi testamentin laadintaan?
Haluat joka tapauksessa asianajajan laatiman testamentin, joten keskustelu sisällöstä ja yksityiskohdista kannattaa hoitaa hänen kanssaan. Itselle mieleeni - näin maallikkona - tulee esim. aviopuolisoiden avio-oikeus, jonka perusteella omaisuus (ilman avioehtoa) joka tapauksessa tasataan, sekä lasten lakiosuus, jota halutessaan voivat joka tapauksessa vaatia (l. rajansa silläkin mitä testamentilla voi määrätä).
Samaa mieltä kirjoittajan kanssa + hallintaoikeus tuli mieleen. Jälkikasvua saa sitten mitä saa
Olen itsekin hieman huolissani nykykeskustelusta, kun jätetyt lahja- ja perintövarat voivat mennä niin eri tarkoitukseen kuin niitä on toivottu menevän. Itselläkin pienet lapset enkä todellakaan digiaikana halua heille suuria säästöjä ja reaaliaikaista pääsyä mobiilipankkiin, jossa esim. painostuksesta tai hetken mielijohteesta saisi varat realisoitua. Pahimmassa tapauksessa omat selkä vääränä ansaitut rahat menisivät päihteisiin..
Meillä myös pohdinnassa miehen kanssa, miten saisi mahdollisessa kuolemantapauksessa järkevästi rahat selvitettyä, kun ei olla naimisissa.
Olen pyöritellyt samaa avopuolisona ja pienen vesselin isänä. 50-50 omistettu loppuelämän kodiksi ajateltu omistusasunto, johon oma lainani on suhteellisen pieni. Tämän lisäksi löytyy hyvin hajautettu likvidi sijoitussalkku, jonka arvo on n. 3x asunnon puolikkaan arvo ja jossa on käteistä enemmän kuin asuntovelkaa. Lisäksi omien vanhempieni perintö tulossa aikanaan. 7%:in tuottoprosentilla mallintaessani salkun arvo on pojan 18-vuotispäivänä ceteris paribus seitsennumeroinen, ja ensimmäinen numero ei ole 1.
Pohdinnoissani olen päätynyt päinvastaiseen. Haluaisin suojella nimenomaan tuota pientä, pellavapäistä poikaani. Pahimpana mutta mahdollisena skenaariona pidän tilannetta, jossa potkaisisin yllättäen tyhjää, avovaimoni löytäisi uuden miehen, käyttäisi rahani ties mihin ja kun poikani täyttäisi 18v, näytettäisiin tylysti ovea. Jos poika on perinyt minulta säästäväisen ja harkitsevan luonteen, luulen että hän aikanaan arvostaisi isältään jäänyttä pääomaa, joka mahdollistaisi vapaan elämän ja omannäköisen uravalinnan.
Pohdinnassa onkin, tekisinkö testamentin sijaan jonkin ohjeistuksen, jossa lähipiiriini kuuluva, 100% luottamani ystävä manageeraisi sijoituksia ja maksaisi ensin asuntolainan pois. Näin kotia ei tarvitsisi realisoida, mutta asunto jäisi silti puoliksi hänen omistukseensa. Joidenkin googlailujen perusteella tuo saattaisi kuitenkin tapahtua jopa nk. viran puolesta, minkä takia asia on jäänyt.
Perillinen olisi lapsesi, avopuoliso ei peri ilman testamenttia avopuolisoaan.
Mitä tulee alaikäisen omaisuuteen, omaisuus on lapsen itsensä ja sen säätelyyn ja siitä raportointiin kannattaa perehtyä DVV:n sivujen kautta.
En saanut ole varma että onko avopuoliso lapsesi äiti? Sillä voi olla vaikutusta kuka edunvalvojaksi määrätään.
Varmaan testamentissa voi määrätä omaisuuden hoidosta, ml lainat maksettavaksi pois.
Tai määrätä sijoitusten hoidosta riippuen vaikkapa kuinka kaukana / lähellä on ajankohta jolloin haluat perinnön lapsen hallintaan.
Ja testamenttia voi myös päivittää jos ei liikenneonnettomuudessa tai muuten yhtäkkiä kuole.
Kannattaa sitten olla huolellinen ja tarkistaa DVV:n sivuilta että todistajat ovat riippumattomia
Toki jos avopuolisolla ei ole varsinaista äitisuhdetta poikaan, eikä huoltajuus mene avopuolisolle, ja on riskejä elämän varjopuolista niin ei alaikäisen lapsen ja asuntovelallisen avopuolison yhteisasunnosta ole välttis hyvä idea.
Juuri näin. Tuo DVV:n kuvio onkin tuttu, ja vastaavia asioita miettivien kannattaa huomioida. Oma käsitykseni on kuitenkin se, että varsinaiseen yksittäisten asiakkaiden valvontaan ei ole hirveästi resursseja/kiinnostusta, kunhan rahaa ei siirretä pois valvottavan käytöstä, treidata warrantteja tai muuta vastaavaa. Globaalin indeksisijoittamisen kuvittelisi menevän läpi.
Avovaimoni on lapsen äiti, eli hän varmaan päätyisi lapsen edunvalvojaksi jollen testamentilla toisin määräisi. Sopiva lakiasiaintoimisto hommaan on mietittynä: testamentin teko ei itsessään ole mitenkään vaikea homma mutta nuo riippumattomat todistajat + testamentin tekijän kelpoisuus mainittuun oikeustoimeen taitavat olla tyypillisimmät miinat. Lakiosakysymystä ei tarvitse miettiä, kun kaikki menisi perilliselle.
Lopuksi: koko asiaa tuskin olisi tullut ajateltua ilman takavuosina sattunutta tilannetta. Lapsuudenkaverini isä kuoli kaverini ollessa suht pieni, ja isän yksin omistama asunto meni kaverilleni. Asunto oli suht arvokas perhekämppä eikä muuta merkittävää omaisuutta käsittääkseni jäänyt. Kaverini äiti (menehtyneen isän vaimo) jatkoi elämäänsä asunnossa kuten ennenkin lesken asumisoikeuden mukaisesti ja uusi ukkokin löytyi rinnalle. Ymmärtääkseni poika ja isäpuoli eivät olleet kovin hyvissä väleissä, ja 18v:nä kesken lukion kävi tilanne, ettei kotiin ollut enää asiaa muttei rahojakaan asunnosta saanut irti. Tämän myötä välit äitiinkin menivät poikki. Aika tyhjätaskuna kaveri taisi elellä ja vippailin hänelle itsekin, mutta sittemmin saanut elämänsyrjästä kiinni ja tehnyt ihan hienon uran.
Tuollaisella ohjeistuksella ei ole merkitystä, ellei se ole testamenttiin sisältyvä määräys testamentin toimeenpanijasta. Kuolinpesän hallinto syrjäyttää halutessaan tuollaisen elinaikaiseen valtuutukseen perustuvan “managerin”. Ei kannata yrittää mitään itse keksittyjä kuolemanvaraisia toimia, niistä syntyy vain sotkua.
Koska teillä on yhteinen lapsi, on teillä ns. lakisääteinen avoliitto. Se tarkoittaa että avopuolisolla on oikeus vaatia omaisuuden erottelua, avustusta ja hyvitystä. Omaisuuden erottelu voi tulla kalliiksi/pitkäksi, jos sen tekee käräjäoikeuden määräämä pesänjakaja.
Lakisääteisen avoliiton päättyessä puolison kuolemaan avoleskellä on oikeus saada harkinnanvaraista avustusta. Hänellä on edellytysten täyttyessä oikeus saada avustusta, vaikka perittävä olisi määrännyt omaisuudestaan testamentissa. Avustus ei kuitenkaan saa estää rintaperillisen lakiosaa, ellei ole painavia syitä. Avustuksena voidaan esimerkiksi antaa avoleskelle oikeus asua puolisoiden yhteisessä kodissa tietty määräaika tai koko avolesken elinaika.
Hyvitystä on mahdollista saada, jos avopuoliso on yhteistalouden hyväksi antamallaan panoksella auttanut toista kerryttämään tai säilyttämään omaisuuttaan. Lisäksi edellytetään, että omaisuuden erottelu johtaa perusteettomaan etuun toisen puolison kustannuksella. Tämä panos voi olla esimerkiksi työtä tai varojen käyttöä yhteisen talouden hyväksi.
Lapsen edunvalvojasta ei voi määrätä testamentilla, varsinkaan lapsen omaa äitiä syrjäyttäen. Sen sijaan lapselle testamentatulle omaisuudelle voi määrätä jonkun muun hoitajan kunnes lapsi on täysi-ikäinen.
Lakiasiaintoimisto hoitaa riippumattomat todistajat testamenttiin, tyypillisesti lakimies itse ja hänen avustajansa toimivat todistajina. Oma kelpoisuutesi testamentin tekemiseen on myös aivan selvää jos olet ollenkaan normaalissa terveydentilassa oleva henkilö; jo tänne kirjoittamasi tekstit osoittavat tarpeeksi hyvää kognitiivista tasoa tehdä testamentti.
Tuolla “sijoitusten manageerauksella” tarkoitin käytännössä sitä, että luotettava omaan ja lapsen lähipiiriin kuuluva henkilö katsoisi perittävän arvopaperivarallisuuden perään siihen saakka, kunnes lapsi täyttää 18v. Käytännössä kyse lienisi pienimuotoisesta osinkojen takaisinsijoittamisesta / reagoinneista indeksirahastojen lakkautustilanteissa tai muusta vastaavasta.
Avolesken harkinnanvaraiseen avustukseen puolison menehtymistapauksessa / asiaan liittyvään oikeuskäytäntöön en ole tutustunut. Arvioisin, että omalla kohdallani tämä tuskin tulee kyseeseen, toisin kuin vaikka perheyrityksissä tai maatalousyrittäjillä. Ja ylipäätään lapsen äidillä olisi toivottavasti suht iso kynnys esittää vaateita kuolinpesälle, jonka ainoa osakas on lapsi. Sitävastoin pidän suurempana riskinä sitä, että lapsen äidin valvoessa kp:n varallisuutta rahaa saattaisi ohjautua lapsen näkökulmasta epäedullisiin investointeihin tai (öky)kulutukseen.
Noin yleisesti testamentin tekoa voi suositella ihan jokaiselle, sillä kyse ei lopulta ole kovin kummoisesta asiakirjasta. Ikääntyneemmille ihmisille toki lääkärintarkastus juuri ennen testamentin tekemistä, jolla mitigoidaan väitteitä testamentin jättäjän oikeustoimikelvottomuudesta.
On kuulkaas pää pyörällään. Surutyötä ja ALUSTAVAA perinnön ja muun pähkäilyä.
Ensivaikutelma. Koska kuulun II-veroluokkaan, niin voi isäkissan v**** sentään. Ylivoimainen voittaja tuntuu olevan verottaja! Ei mitään järkeä. Olen gooletellut ja hakannut AI:n kanssa pari viikkoa. Yritän tehdä kaikkeni että saan hommat mahdollisimman verotehokkaasti. Ei siksi että olen ahne, vaan ei paljon huvita rahoittaa tunninjunaa ja moskeijoita. Eiköhän noistakin ole verot maksettu jo moneen kertaan!
Haen suuret linjat ja sitten ammattilaisen juttusille, maksoi mitä maksoi. Kyseessä on kuitenkin merkittävä perintö. Merkittävä mun mittarilla.
Maatila, metsät, maat, kiinteistöt, ja erilaiset varallisuuserät. Ja tottakai iso suku. Huh huh. Ihan järjetön homma.
Muita päällimmäisiä ajatuksia. Älkää koskaan kuolko. Ihan sairaan kallista. Ei järjen hiventä. 5-10000€ helposti pelkkiin hautajaiskuluihin, riippuen nyt toki mitä siihen lasketaan.
Ja mehän eletään 2020-lukua ja digitalisaation aikaa. Eikö kukaan ole keksinyt mitään järkevää systeemiä. Valtakirjoja sinne tänne ja tuonne. DVV virkatodistukset +1000€ ja kun kaikkia tietoja ei löytynyt niin kirkon kirjoista loput 350€ Ai niin, dvv:llä viiden viikon jonot.
Tsemppiä surutyöhön ja tosiaan noi on ikäviä, kun pitää hoitaa monimutkaisia asioita suht nopeasti. Työtä on pienessäkin pesässä yllättävän paljon, tuo kuulostaa jo isolta työmaalta. Ja byrokratia on melkoista, kun asioita pyöritellään fyysisinä papereina ja tietoja pitää kerätä ihan hirveästi.
Jos on iso suku niin yrittäkää tehdä asiat sujuvasti ja suht nopeasti, kokemusta on että kun asiat viivästyvät niin pikku hiljaa alkaa tulla uusia ongelmia, jotka pitää ratkoa. Yhtä pesää tässä jaettu jo useamman vuoden ajan ja menee koko ajan vaikeammaksi. Verot toki tietty pitää maksaa vaikka mitään ei heti jaettaisi, että alkuun menoja riittää.
Oman tilanteen kannalta tulee asioihin perehdyttyä niin toki samalla voi jakaa muillekin.
