World of Warcraft on hyvä esimerkki valtavasta dilemmasta:
Se on teknisesti varsin vanha peli ja jo julkaisuhetkellä panosti enemmän tunnelmaan ja tyyliin sekä online-pelien ongelmien tappamiseen sen sijaan että olisi herkuteltu huippugrafiikoilla. Mutta tämän vanhan rungon päälle on leivottu älytön määrä sisältöä ja on nähty vielä jonkin verran vaivaa että vuosia vanhojen lisärien sisällöllä on edelleen jotain (pientä) merkitystä.
MMO-pelaajia on edelleen vaikka kuinka ja genrellä voi tehdä rahaa. Mutta… käytännössä kukaan ei ole tekemässä MMO-pelejä. Koska ei ole mitään järkeä tehdä peliä joka julkaisuhetkellä joutuu välittömästi vertailuun World of Warcraftia vastaan. Kyllä, modernilla pelimoottorilla voisi tehdä näyttävämmän ja “paremman” pelin, mutta voiko oikeasti tehdä kaiken tuon ja kilpailla World of Warcraftin valtavaa sisältömassaa vastaan, samalla kun pitäisi houkutella pelaajat pois pelaamasta hahmoja joita ovat pelaneet jopa yli 20 vuotta.
Tuloksena World of Warcraft käytännössä tappoi kokonaisen peligenren kehityksen.
Samaa ongelmaa on myös muualla ns. live service -pelaamisessa. Maailmassa on jo League of Legends ja ne jotka eivät siitä pidä mutta MOBAt kiinnostavat on sitten koukuttanut joko Dota 2 tai Heroes of the Storm. Kukaan ei tee uutta MOBAa, kenties koskaan, koska tarjonta tyydyttää kysynnän ja kilpailu näiden kanssa on lähes toivotonta.
Vastaavat esimerkit löytyvät moninpeliräiskinnöistä, looter-shoottereista, battle royaleista ja monesta muusta genrestä. Vuosia, jopa vuosikymmeniä jatkokehitetyt pelit ovat suosittuja vuodesta toiseen ja uusi kilpailija näkee edessään taistelun joka on täysi mahdottomuus. Miksi pelata uutta peliä X joka on vähän niinkuin hittipeli Y, mutta eri nimellä. Jos ei löydy todella isoja innovaatioita nimenomaan pelillisesti eikä vain ulkonäön puolella, homma on tuhoon tuomittu.
Ennen kun rautasukupolvet vaihtuivat nopeammassa tahdissa ja muutokset olivat valtavia, uusi rautasukupolvi mahdollisti pelit joita ei vanhalla raudalla yksinkertaisesti voinut tehdä. Tällä pystyi myymään uuden pelin vailla oikeita innovatiota, koska se oli niin paljon näyttävämpi ja tarjosi jotain mikä ei ollut vanhalla mahdollista. Tämä aika on ohi. Joo, kun uusi PlayStation tulee, sille voi taas myydä uuden jatko-osan aiemmalle hittipelille varsinkin tarinavetoisissa yksinpeleissä, mutta toisaalla on todellinen ongelma että esim. uuden Gran Turismon tekeminen on… jopa vähän typerää. Miksi upottaa satoja miljoonia tehdä sama peli uudestaan kun nykyinen on päällisin puolin OK, pyörii myös uudella raudalla ja on edelleen suosittu.
Valtava vuori pelattavaa jota tuotetaan “määrä korvaa laadun”-filosofialla, eikä suurinta osaa juuri kukaan koskaan pelaa, innovaatioiden puutetta sekä hieman hyytynyt rautakehitys. Ihan kuin historia toistaisi itseään…
Tuolloinkaan pelaaminen ei loppunut. Kuluttajat vain lopettivat roskan ostamisen ja markkinatalous korjasi tilanteen. Muutamaa vuotta myöhemmin tuli oikeaa innovaatiota ja merkittävästi parempi rauta yhdistettynä alkuaikojen vahvaan sisällön kuratointiin ja Nintendo painoi rahaa kaksin käsin (NES)




