En löytänyt tästä omaa aihetta joten kokeillaan kepillä jäätä. En tiedä mennäänkö tässä jo liikaa yksityisyyden puolelle, mutta nimimerkkien takaa tilanteita on joskus helpompi käsitellä.
Oletko ollut parisuhteessa joka on johtanu eroon? Vai oletko päässyt jo perhe-elämään asti ja olet saanut jälkikasvua, mutta silti ero tuli? Miten selvisit siitä ja miten se vaikutti sinun rahan käyttöön ja sijoittamiseen? Menikö talo alta ja jouduit myymään kaiken omaisuutesi?
Henkilökohtaisesti käyn tätä tilannetta tällä hetkellä läpi ja tarkoitus olisi jäädä yksin asumaan omakotitaloon. Jälkikasvua ei vielä onneksi ollut. Taloudellisesti näyttää kyllä todella heikolta tällä hetkellä ja vielä kun osakkeet ovat pakkasen puolella hesulin hölmöilyjen takia niin pitäisi jokin järkevä ratkaisu saada aikaiseksi.
Yksityiselämän puolellehan tässä mennään ja vahvasti, mutta vastaan jotakin silti.
(Joku minut tosielämässä tunteva henkilö tunnistaa minut varmasti tästä)
Olen koenut elämässäni kaksi avioeroa, joista ensimmäisen 2001 ja jälkimmäisen 2020.
Ensimmäisestä liitosta yksi lapsi, jälkimmäisessä lapsia ei hankittu.
Jälkimmäisen liiton aluksi hankimme yhdessä omakotitalon, joka saatiin liki maksetuksi
ennen eroaikomuksen tietooni tuloa.
Erossa helpottavana tekijänä oli se, ettei ollut lapsia, mutta taloudellisesta puolesta olin
enemmän kun huolissani ja näin aiheeseen liittyen toistuvasti painajaisia.
Olin jo heti asian tietoon tullessani päättänyt, että talon pidän tuli mitä tuli. (söisin vaikka käpyjä)
Hain pankista uuden (matala kuusinumeroinen) asuntolainan pitkällä maksuajalla,
millä maksoin loppuvelan sekä exäni ulos talosta.
Ennen vuotta 2020 en ollut sijoittanut mitään ja kummallisesti eron jälkeen alkoi jäämään
ylimääräistä ihan eri tavalla, kun aiemmin. Silloin syntyi päätös sijoittamisesta.
Olen ihan ok tuloinen ja exäni oli ns. matalapalkka-alalla, joten yhteiselomme aikana (n.18v),
ruokakauppalaskut ja isolta osin muutkin laskut meni minun palkastani.
Nyt kun tässä on pääosin yksinään elellyt, lukuunottamatta muutamia hetkellisiä
tyttökavereita, niin rahaa jää laitettavaksi myös sijoituksiin.
Entä onko kannattanut, no ei ole.
Salkku pahasti pakkasella ja vaimonkin olisin mieluusti pitänyt!
Omakotitalosta luopuminen helpottaisi taloudellista tilannetta, mutta ilmeisesti et kovin mielellään siihen vaihtoehtoon kallistu. Asia kannattaa kuitenkin huolellisesti pohtia. Vaikeassa tilanteessa olisi yksi murhe vähemmän. Taloudellinen ahdinko voi olla henkisesti hyvin kuluttavaa ja lopputuloksena voi olla talon myynti pakotettuna, jos ongelmat eskaloituvat.
Ei ole tarkoitus neuvoa ketään, mutta nämä omina havaintoina, jotka syntyneet pankin näkökulmasta katsottuna.
Tuosta salkusta ja sen miinuksesta ei kannata välittää. Tosiasia on, että suurin osa niistä asioista, jotka elämässä ovat arvokkaita, ei voi ostaa rahalla. Elämä on opettanut, että odottamatta tulee aina vastaan yllättäviä asioita, jotka tuovat iloa elämään. Usein ne ovat asioita, jotka eivät liity rahaan, ei ainakaan suoranaisesti.
Ei tietenkään. Kaikki sijoittamani rahat ovat ns. ylimääräistä säästöä, ne eivät ole pois mistään.
Jos en sijoitusuraani olisi aloittanut, olisin samat rahat hukannut jonnekin muualle ja niistä
ei olisi jäljellä mitään…
Reissaan melko paljon, joten jos en olisi sijoittamisesta innostunut, saattaisin tehdä kuusi
ulkomaanmatkaa vuodessa kolmen sijaan.
Tällöin kokemuksia olisi toki karttunut enemmän, mutta säästössä tuskin olisi mitään.
#Arto2
Jos tilanne näyttää taloudellisesti todella heikolta, suosittelen myymään talon.
Itselläni kokonaiskulut karisi niin paljon pienemmiksi, että talon pitäminen itselläni mahdollistui. Lisäksi nappasin uuteen lainaan 25v takaisinmaksuajan, en tiedä onko tuo
enää mahdollista.
Summasummarum, jos kalkyylit näyttää, että talon voi itse pitää, suosittelen vahvasti!
Minä en ainakaan halua maksaa vuokraa asumisesta.
“oman” maksaminen lainan muodossa on aina halvempaa.
Oon 34v ja yhden avioeron kokenut 3 vuotta sitten. 2 omaa lasta ( 8 v ja 6v) sekä bonuslapsi 14v, joka ex-vaimolla entuudesta. Halusin jäädä asumaan omien lasten kanssa omaan taloon, joka siis paritalo, ettei heillä arjen tarvitsisi muuttua vaikka iso myllerrys elämässä muuten. Asun maalla niin oli mahdollisuus vanhempien pienellä rahalisella avustuksella jäädä asumaan sekä olen lähihoitaja ammatiltani niin töitä riittää sen verran kun jaksaa tehdä. Olin saanut vaikutuisen päivätyön kuukautta aikaisemmin kun sain kuulla erouutiset. Itsekseen olen asustellut.
Mulla ei ollut aikaisempia sijoituksia ja kun pahimman ajan yli olin päässyt niin tein sijoituspäätöksen melko impulsiivisesti kun olin vanhemman veljen kanssa jutellut aiheesta. Siihen aikaan mulla kävi tuuri kun sijoitin hyvän kesän jälkeen ylityöllä ansaitut rahat kolmeen veljeni mainitsemaan yhtiöön, joihin olen siis myöhemmin toki tutustunut ja löytyvät vieläkin salkusta plussalla. Rahankäyttöön ero vaikutti suuresti, sillä osittain tein paljon töitä, jotta sain muuta ajateltavaa ja tietenkin että rahat riittävät kuluihin. En toki koskaan ole ollut tavaran perään, mutta ei sitä liikaakaan ole ollut. Nyt haalinut isompaa salkkua kokoon, jotta voi lapsille tarjota kivoja kokemuksia kun ovat pieniä sekä auttaa rahallisesti sitten kun lähtevät ja toivottavasti opiskelevat.
Tuli tässä avioero vaimon kanssa. Ihan sopuisissa merkeissä tapahtui. Täytyy ottaa yhteys johonkin asianajajaan osituksesta, mutta yksi kysymys heräsi etukäteen. Minulla on osakkeita enemmän kuin vaimolla omaisuutta. Vaimo saa siten minulta tasinkoa. Mutta miten se käytännössä tapahtuu? Voiko pankki siirtää minun arvo-osuustililtäni osakkeita vaimon tilille, jos niin sovitaan osituksessa?
Tuossa liittyen ositukseen juttu, paras tarkistaa että vielä ajantasainen.
Kuulostaa, että pankki voi siirtää osakkeita, ja saajaosapuolelle hankintahinnaksi muodostuu alkuperäinen hankintahintasi ml mahdollisuus hankintameno-olettamaan. Myynnissä kaiketi pääomavero.
Toinen keino tasata voisi olla lahjoittaa osakkeita ennen eroa niin että osituksessa punti menevät tasan. Tällöin saaja joutuu lahjaverolle, mutta jos säilyttää tietyn ajan - muistaakseni vuoden - osakkeita, hänen hankintahintansa onkin lahjan mukainen arvo, ts vuoden jemmaamalla pääsisi vaimo lahjaverolla joka on pienempi kuin pääomavero. Jos em olisi totta, veroissa voisi säästää jos salkussa on niitä ten-bäggereitä.
EDIT: oikeastaan tarkoitin, että jos tekee sovussa vaimon kanssa keskenään osituskirjan, osakesalkun kuten asunnonkin voi arvostaa muutenkin kuin tarkalleen päivän hintaan, jolloin voi vähän sumplia. Not legal advice. Tuli vaan mieleen kun luin alla olevan
Minua stressasi eroprosessin käynnistyessä taloudellinen isku. Mutta netistä sitte bongasin että jo ennen eroa voi laatia osituskirjan. Se on aikas sama kuin laatisi kesken liiton avioehdon. Yllätyin iloisesti kun sain neuvoteltua huomattavasti paremman lopputuloksen kuin jos ulkopuolinen olisi tehnyt osituksen lopullisen erohakemuksen jättämisen jälkeen. Mut eipä paljon liikkumavaraa tietenkään ole jos jaettavana on lähinnä yhdessä maksettu asunto. Harvapa sitä alkaa toiselle lahjoittaa.
Non ni. Erohommat ois taputeltu. Olen aatellu että joku uus kumppani vois olla mukava olla. Pykäsinpä sitte Tinder- profiilin. Aattelin että taikasanat: Akateeminen, vakavarainen, tupakaton, lapsirakas on mitkä toimis ja ne on totta. Tukka on tallella. 179 cm/ 83 kg. Terveet elämäntavat. Mutta. Kiinnostavimmat naiset näyttäisi olevan Pk- seudulla. Itse olen Oulussa. Terveellä itsetunnolla arvioisin että olen aikas nuorekas, mut paha itse arvioida. Olen lähetelly viestejä ja tykkäyksiä. Olen luultavasti liian optimistinen ja kranttu kun ei Tinderi rallattele tännepäin Mut aika mielenkiintosta vähä kahtella…
Olen tutustellut naiseen joka asustelee ulkomailla. Kohta olisi tarkoitus tavata.
Rahalla ei voi ostaa rakkautta. Mutta. Oleskelulupiin se näyttäisi vaikuttavan. Jos voi osoittaa että pystyy elättämään kumppaninsa, se voi olla ratkaiseva tekijä lupaprosessissa. Raadollista.
Nyt voisi fire- rahoille tulla yllättävää käyttöä.
…tiedän, on oltava tarkkana. Pitkällä tähtäimellä avio- ehto jos niikseen tulee. Kumppani- ehdokkaan vilpittömyys selvinnee ajan myötä. Pää kylmänä, jalat maassa. No, vähä vaikiaa, kun tämä on aikas ihku…
…joo. Olis rahnat vaikka kokonaan elättää joku slaavi- nainen. Mutta. Olen yritellyt viritellä netti- romanssia jo jokusen kanssa. Ehkä minulla on huono onni, mutta kaikki ovat olleet huijaus- profiileja!!!
Jotkut ehkä elää tuolla touhulla. Ovat taitavia! On ollut hyvin uskottavia puheluita. Ja kuvia on tullut arjesta, sukulaisista ja kodista. Sitte homma lässähtää kun tulee ehdotus: lähetä rahaa tai lahjakortteja, yks kauppasi kryptosijoituksia!
Kyllä saa olla varovainen. Lähetettyjä linkkejä ei saa klikkailla. Rahaa ei pidä lähettää vaikka syy olisi mikä tahansa!!
Totta. Olen sosiaalialalla joten naisten tapaamisista tämä ei ole kiinni. Ehkä rima on vaan liian korkeella….Mut pakko kai se on natsata kunnolla että viittii olla yhessä pidempään.
Menkää sinkkumiehet tanssikurssille! Se on sosiaalista liikuntaa ja illan aikana tulee höpöteltyä kymmenien naisihmisten kanssa. Ja ainakin isommilla lavoilla käy kaiken ikäisiä ihmisiä. Viimeksi käytiin vaimon (jonka olen tavannut tansseissa) kanssa Auran nuortentalolla tansseissa ja yllätyttiin kuinka paljon siellä oli nuorempaakin porukkaa. Suosittelen!
Heh…pari työkaveria suositteli tuota ja menin! Ja kannatti, on hyvää liikuntaa ja kyl siellä naisia käy. Eka tanssi oli salsa, siitä meinas jäädä rimakauhu. Olin nukkunu edellisen yön vähä huonosti. Rassasin moottorikelkkaa pari tuntia ennen tanssituntia. Sit alkoi salsat…jaksoin keksittyä ehkä puol tuntia. Sitte keskittyminen herpaantui ja aloin miettiä koneremontteja. Salsat levis pitkin lattioita. Seuraavana oli onneks hidas valssi. Otin opiksi ja tein ennakkoharjottelua omineen, sit virkkuna tunnille. Ja kas, sehän menikin sit paljon paremmin. Huomaa et kuntokin paranee kerta kerralta. Hiki tullee!! Joo, on siellä kivoja naisia. Ykskin kun tillotti kauriinsilmillään tanssin ajan, meinas siinä vähä nieleskelyttää, gulp : )
Ja jos tanssit ei kiinnosta (ite en ainakaan näe siinä mitään hohtoa tai järkeä. Varmasti hyvää liikuntaa jne., sitä en kiistä.) niin kamppailulajit on vähän toisenlainen liikuntamuoto jossa sukupuolijakauma on monissa seuroissa ehkä vähän yllättäen 50/50 ja ikäjakaumakin on todella laaja. Ei sinne ny pelkästään seuranhakumielessä kannata lähteä, mutta jos semmoinen muutenkin kiinnostaa, niin em. on plussaa. Tunnen useampia siellä tutustuneita ja ihan perheenkin perustaneita. Kamppikset on usein myös hyvin edullisia harrastuksia. Välinehankinnat jäävät hyvin vähäisiksi ja kynnys uuteen harrastukseen on olematon. Kunhan raahautuu paikalle.
Niin…kaipa naisia voisi kohdata vaikka ja missä. Eri asia miten saa homman etenemään. Pieni ongelma on et jos kysäsee jotakuta vaikka kahville. Ja toiselle ei passaakaan moinen ajatus alkuunkaan. Ni eikös se ole sitte vähä nolo mennä samalle karate- tms tunnille. Joskus luin exän Cosmopolitan-lehtiä iha uteliaisuuttani. Yks vinkki naisten kesken oli kantaa sylissä vaikka appelsiineja. Sit kun joku sopiva kohde on kohdalla, hups vaan. Appelsiinit leviää pitkin lattioita ja sitte niitä yhdessä keräillään ja naureskellaan, vaihdetaan numeroita ja mennään naimisiin. Kohta on Volvo pihassa, kultanen noutaja ja kaks lasta… Heleppoa….Nuukana miehenä mul ois sitte ne samat hedelmät repussa valmiina, millon targetti lipuu kohdalle. Vois vaan appelsiinit alkaa olla vähä kärsineen näkösiä kun sen neljännenkymmenennen kerran leväyttäisin ne marketin aulassa levälleen….Ja taaskaan ei kukaan reagois. Vois olla joku pitkävartinen lattialasta ja lumilapio myös mukana nin niitä ois sitte helpompi yksin kerätä.
Mut aika mielenkiintosta vähä kahtella…
Varmasti hyvää liikuntaa jne., sitä en kiistä.) niin kamppailulajit on vähän toisenlainen liikuntamuoto jossa sukupuolijakauma on monissa seuroissa ehkä vähän yllättäen 50/50 ja ikäjakaumakin on todella laaja. Ei sinne ny pelkästään seuranhakumielessä kannata lähteä, mutta jos semmoinen muutenkin kiinnostaa, niin em. on plussaa. Tunnen useampia siellä tutustuneita ja ihan perheenkin perustaneita. Kamppikset on usein myös hyvin edullisia harrastuksia. Välinehankinnat jäävät hyvin vähäisiksi ja kynnys uuteen harrastukseen on olematon. Kunhan raahautuu paikalle.