En tiedä meneekö liikaa sivuun aiheesta, mutta aiheen herkkyyden uhallakin haluaisin nostaa esiin yhden usein täysin pimentoon jäävän näkökulman, nimittäin GLP-1-lääkkeiden massiivisen potentiaalisen ympäristövaikutuksen.
Ravitsemus- ja ympäristötieteissä tunnistetaan käsite nimeltä metabolinen ruokahävikki. Tämä tarkoittaa sitä kalorimäärää, joka globaalissa ruokajärjestelmässä tuotetaan ja kulutetaan yli ihmisen todellisen fysiologisen tarpeen, ja joka varastoituu väestöön ylipainona ja nostaa tietysti näitä terveysriskejä, joihin Novonkin osalta usein viitataaan.
Erityisesti Yhdysvalloissa (joka on Novon päämarkkina) tämä ylijäämä on valtava. FAO:n datan mukaan USA:ssa kalorien vuotuinen kokonaistarjonta on huikeat 3 880 kilokaloria henkeä kohti vuorokaudessa. Vaikka tästä vähennetään perinteinen ruokahävikki (joka sekin on jenkkilässä valtava), amerikkalaisten todellinen ylisyönti (eli suomeksi liikakalorit) on silmiinpistävä.
Mitä tämä tarkoittaa ympäristölle? Ympäristötutkimusten mukaan amerikkalaisten “turhaan syöty” ruoka aiheuttaa vuosittain arviolta 40-50 miljoonaa tonnia ylimääräisiä CO2-päästöjä. Jos tähän lasketaan mukaan perinteinen kauppojen ja kotien ruokahävikki, USA:n ruokajärjestelmän “turha” osuus tuottaa yli 210 miljoonaa tonnia kasvihuonekaasupäästöjä vuodessa, eli itse asiassa enemmän kuin koko Suomen tai Alankomaiden vuotuiset kokonaispäästöt yhteensä.Tämän päälle vielä miljardit litrat hukattua vettä ja valtavat maankäyttö, joka on valjastettu tuottamaan energiatiheää, ultraprosessoitua ruokaa ja eläinproteiinia.
Tässä päästään Novon ja Eli Lillyn rooliin. GLP-1-lääkkeiden ensisijainen mekanismi on ruokahalun ja siten annoskokojen pieneneminen sekä mielitekojen väheneminen. Jos merkittävä osa Yhdysvaltojen ja muiden länsimaiden väestöstä siirtyisi pysyvästi pienempiin ja vähemmän eineksisiiin ja lihapitoisiin kalorimääriin, tällä olisi suora suora kerrannaisvaikutus ruuan kokonaiskysyntään, ja siten pienemmän kysynnän kautta vähemmän intensiivistä maataloustuotantoa ja ruokaketjun muita päästöjä.
Tulevaisuudessa GLP-1-lääkkeet voisivat ainakin potentiaalisesti nousta yllättäväksi ESG-ajuriksi auttamalla ihmisiä hallitsemaan ruokahaluaan, ne voivat samalla auttaa laihduttamaan ympäristökuormaa? Ruoan merkitys ympäristökuormassa on niin valtava, että päivittäisten liikakalorien syömisen vähentämisen valtavirtaistaminen tuo jättimäisiä vaikutuksia, ainakin potentiaalisesti.