Maistelin japsi- ja belgialaistyyliset oluet yksittäiskappaleina alkuviikosta, ja sammuin heti. Univelalla saattoi olla osuutta asiaan enemmän kuin kahdella nautitulla oluella.
Molemmista jäi siinä mielessä hieman ristiriitainen mielikuva, että odotin otsikoiden perusteella jotain muuta. Vika ei ollut tuotteissa vaan nauttijassa. Kuvaukseltaan eksoottinen Keisari Hinode Rice Lager on ihan pätevä juoma, kun halua jotain pilsnerimäistä tuotetta nautittavaksi. Todella kevyen oloinen olut.
Keisari Biere Blanc oli varsinainen makupommi, joka toi mieleen takavuosikymmenten purkka-automaatit, joista sai pikkurahalla hedelmäisiä purkkapalloja, joissa oli hyvä ja nopeasti katoava maku. Tässä jälkimaku tosin säilyi pidempään.
Olisiko japanilais- ja belgialaistyyppisiltä oluilta pitänyt sitten odottaa jotain muuta, tiedä häntä. Ehkä ei.
Nyt lauantai-illan ratoksi maistelin muutaman eri merkkien oluen. Suurin odotuksin otin avaukseksi RPS Tropical Thunder Lagerin. Karmeaa kuraa. Koska kyseessä on savolainen pienpanimotuote, se saa monen arvostelijan näkemyksissä lisäpisteitä pelkästään sillä. Mutta Juhan suussa karmea kura maistuu karmealta kuralta, loihti sen kuka tahansa taikuri. Kurlasin kamalan maun suustani Keisari Biere Blancella, ja mielikuvani oluesta koheni aiemmasta. Ihan oikeasti, onhan tämä panimomestari Jani Vilpaksen luommus ihan eri maailmasta positiivisessa mielessä, ja siksi toisekseen merkittävästi halvempi tuote kuin vertailtava tuote. SIinä on enemmän trooppisuutta kuin trooppisessa pienpanimotuotteessa.
Jotta illan fiilis latistuisi, maistoin vielä Lahden Erikois Oktoberfes -oluen. Mulle on syntynyt oikeastaan kaikista Lahden oluista hieman samanlainen kysymys: miksi näitä tehdään ja kenelle nämä on tarkoitettu. Toistan kysymyksen tuonkin tuotteen juomisen myötä. Ja kiitän itseäni, että ostin lahtelaista vain yhden tölkin.
Palaten RPS-esimerkkin, vaikka tämä valmistaja tölkittääkin tuotteensa, niin noin suuremassa kuvassa moni pienvalmistaja saa mielestäni tarpeetonta brändin kohennusta sillä, että se pullottaa tuotteensa ja että firma tuottaa tappiota. Keisari näyttäytyy monen olutharrastajan silmissä liian “halvalta” ja liian “massalta”. Laadullisesti se päihittää suurempien kotimaisten panimoiden hifistelyoluet, ja niin myös monien pienempien panimoidenkin tuotteet, vaikka monet olutharrastajat sitä koskaan eivät tulekaan myöntämään.
Keisarissa hinta-laatusuhde on ylivoimainen, ja alkuvuoden uutuustuotteet vain vahvistavat mielikuvaa.