Miten Suomeen pitäisi luoda talouskasvua?

Sivuhuomiona tähän erinomaiseen keskusteluun, Suomi oli vain hetken aikaa teollinen yhteiskunta sanan klassisessa merkityksessä – kenties siksi se on konseptina meille monelle vieras. Ja samaan aikaan teollisuudella on vahva mielikuva suomalaisen hyvinvoinnin selkärankana. Kenties tämä maine on toisaan liioiteltu.

Suomi oli käytännössä maatalousyhteiskunta jonnekin 1950-luvulle. Sotien jälkeen Suomi teollistui vauhdilla, mutta palveluyhteiskunta valtasi alaa jo 1970-luvulla. Klassinen teollinen vaihe jäi siis muutamien vuosikymmenien mittaiseksi, siinä missä monessa muussa aiemmin teollistuneessa maassa tämä kesti paljon pidempään.

Suomen kehitys ei, jälkijunassa tulemisesta huolimatta, ole ollut isossa kuvassa huonoa. 1870-luvulla suomalaisten BKT per capita oli kolmanneksen sen ajan teollisuusmahdista, Iso-Britanniasta. Reilu sata vuotta myöhemmin suomalaiset ohitti tällä tavalla mitattuna elintasossa britit.

Käytännössä tämä näkyy niin, että meistä todennäköisesti lähes jokaisen isovanhempien piireissä ollaan oltu maataloudessa kiinni, siinä missä taas nyt suurin osa olemme osa tätä ns. palvelutaloutta. Teollisuusduunarit tulivat, ja ovat osin jo menneet.

Kun miettii suomalaiset maatalouskansana eikä teollisuuskansana, moni asia näyttää paljon loogisemmalta, kuten toimitusjohtien keskimäärin huonosti istuvat puvut, ruskeat kengät mustien pukujen kanssa, menneisyyteen haikailevat metsäyhtiöiden investoinnit, ristiriitainen asenne kaupungistumiseen, maanläheisyys, epäluulo palvelualoja kohtaan, kotitaloustason omavaraisuuden ihannointi, Keskustan kyky tehdä vastaisku ja paluu karmivien vaalitappioiden jälkeen jne. Noh, tämän viimeisen kohdan kirjoitin hieman pilke silmäkulmassa mutta mielestäni siinä on totuuden siemen.

38 tykkäystä

Tähän liittyen kuitenkin huomio…

Se datakeskuksen pyörittäminen ei ole välttämättä tuon kasvun ytimessä. Ensisijainen syy luoda oma datakeskus on joko säästöt verrattuna vaikkapa Mikrosoftiin / AWS’ään tai matalammat latenssit kun ollaan lähempänä loppuasiakkaita. Muita syitä sitten regulaatio (esim. julkisella puolella) tai nyttemmin halu irtautua amerikkalaisista.

Se palvelun tuoma liikevaihto on ihan irrallaan tosta, toki joku voi tuottaa palvelua firmalle joka sitä pyörittää. Jo ihan käytännöllisistä syistä tuotannon kulut halutaan mahdollisimman alas jotta bruttokate on hyvä, ja datakeskus on sen verran mekaaninen laitos, että se onnistuu helposti.

Eli rakentaminen on vastaava projekti kuin jonkun muun ison kiinteistön rakentaminen (toki hyvä tähän markkinaan), mutta sen jälkeen tuottaa minimaalisesti töitä tai veroja. Siinä kontekstissa on ihan aiheellista myös miettiä mitä sivuvaikutuksia sillä on. Jos joku tuottaa 100 henkilötyövuotta ja samalla nostaa koko Suomen sähkön hintaa se ei automaattisesti ole hyvä (vaikka olenkin Fortumin osakkeenomistaja).

2 tykkäystä

Minua oudoksuttaa tämä sähkön hinnan nosto-keskustelu. Tämä ilmeisesti perustuu haaveeseen, että maahamme joskus rakennettaisiin niin paljon sähköä ahmivaa konesalikapasiteettia, että sähkömarkkinat reagoisivat kasvaneeseen kysyntään kuten markkinat yleensäkin? Luin jopa yhdestä viestistä että sähkön hinnan nousu olisi hyvä ja tervetullut asia?

Keskituloisena rahoistani kiinni pitävänä kansalaisena en halua sähkön hinnan nousevan, samalla tiedostaen ettei minulla ole sananvaltaa tuulen, auringon, Ruotsin/Norjan vesivarantojen tai sähkönjakelu ja -tuotantoinfran korjausaikataulujen suhteen. Uskon kuitenkin että uutta sähköntuotantoa rakennetaan maahamme vähintään sitä vauhtia kuin mahdollista muutamaa isompaa kulutuspistettä tullaan tuotantoon saamaan. Samaan aikaan kulutus vähenee muualla (mm. Kaukaan paperikoneen pysäytys vuodenvaihteessa yksin 0,6% kulutuksesta UPM:n päätös tekee loven Suomen sähkön kulutukseen | HS.fi) ja uudet rakennettavat kulutukset ovat tehokkaampia mm. hukkalämmön hyödyntämisen ja modernimman laitekannan vuoksi.

Mutta jos palataan siihen, millä Suomeen pitäisi luoda talouskasvua, joka siis on otsikon kysymys, niin tämäkin keskustelu osoittaa että pahin kompastuskivemme on jonkinlainen ylivertaisuusharha. Kuvittelemme olevamme paljon kilpailukykyisempiä, teknisesti ylivertaisempia ja vakavammin otettavia kuin oikeasti olemmekaan. Toki meillä on osaamista, mutta se on kovin kapea-alaista, eikä sitä ole ollenkaan riittävästi mm. megatrendien (AI, vihreä siirtymä, energiakysymykset) suhteen. Se, että jokin yliopisto perustaa EU-rahoitteisen “osaamiskeskuksen” tai “asiantuntijaverkoston” ei vielä lisää osaamistamme asiassa yhtään, vaikka esitteissä näin kerrotaankin. Pieni maa pienillä resursseilla Euroopan laidalla ei ole megatrendiosaajille houkutteleva paikka eikä siitä koskaan sellaista tule.

Kun maalaillaan palveluyhteiskuntaa ja unelmoidaan sen pelastavan kaiken, kannattaa muistaa että suuressa maassamme on korkeintaan yhtä paljon asukkaita kuin useimmissa maailman pääkaupungeissa. Meille ei siis voi syntyä monen verrokkimaamme kaltaista tilannetta, ei edes vaikka kaikki suomalaiset muuttaisivat huomenna Helsinkiin.

Kasvu on otettava siis laajalta rintamalta, aina perusteollisuudesta hitechstartup-hössötyksiin. Maataloudellakin on oma huoltovarmuuden leimaama osansa maamme taloudellisen toimeliaisuuden kentässä. Ennen kaikkea meidän on mentävä Eurooppaan, verkostoiduttava, markkinoitava Suomea nykyistä paremmin ja solmittava eurooppalaisten eri alojen toimijoiden kanssa itseämme hyödyttäviä diilejä. Ja muistettava, ettei täältä tule kukaan meitä hakemaan vaikka pitäisimme itseämme miten mahtavina.

14 tykkäystä

Teollisuuspolitiikka on Suomessa tosiaan saanut aivan valtavat mittasuhteet poliittisella tasolla, eikä niitä rakenteita ole vieläkään purettu tähän päivään mennessä. Toisen maailmansodan jälkeen Suomi yritti jatkuvasti ylläpitää kilpailukykyään esimerkiksi valuuttakurssimanipulaatiolla. Sivistysmaissa jos yrität selittää kansalaiselle, että mitä markan devalvaatio tarkoittaa, niin ei siellä tajuta asiasta hölkäsen pöläystä, kun meillä taas valuuttaoperaatiot olivat ihan kansanhuvia. Näistä onneksi päästiin eroon euron myötä.

Myös yleisen palkkatason manipulaatiota harjoitettiin säännöllisesti valtion ‘tulopoliittisilla kokonaisratkaisuilla’, emmekä vieläkään ole siirtyneet markkinaehtoiseen palkkojen sopimiseen, vaan vieläkin joku AY-pamppu ja EK-pamppu menevät hähmäiseen palaverihuoneeseen ja siellä päätetään, että paljonko porukoiden palkat nousevat. Juuri kun olimme hetken ajan menossa kohti markkinataloutta ja henkilökohtaisia palkkoja, niin ‘vientivetoinen työmarkkinamalli’ herätettiin kuolleista teollisuuden kilpailukykyä varjelemaan.

Tähän päälle tuo poikkeuksellinen aluepolitiikka, kun verrokkimaissa maakuntapuolueet ovat kuihtuneet pois jo kauan sitten ja varainsiirtovero ihmisten liikkuvuuden esteenä, niin onko ihmekään, että meillä on maailman jäykimpiä työmarkkinoita. Kirveelle olisi töitä :cowboy_hat_face:

OEC:n mukaan Suomi sijoittuu talouden monimutkaisuutta vertaavilla mittareilla erinomaisesti:

In 2023, Finland was the number 12 (out of 132) most complex economy according to the Economic Complexity Index (Trade, 2023), the number 4 (out of 96) most complex economy according to the Economic Complexity Index (Technology, 2021), the number 18 (out of 137) most complex economy according to the Economic Complexity Index (Research, 2023).

Jo nopea vilkaisu vientiprofiiliin paljastaa, että mehän tuotamme oikeastaan aivan kaikenlaista ja toimintamme on poikkeuksellisen monipuolista ja useaan eri maanosaan suuntautuvaa. Vaikea keksiä sellaista suurta ja merkittävää vientisektoria, mikä Suomelta puuttuisi. Se on yllättävän moneen hommaan, mihin näinkin pienestä maasta riittää tekijöitä :thinking:

Suomi on myös poikkeuksellisen kova tekijä esimerkiksi mikrosatelliiteissa, kvanttitietokoneissa, älysormuksissa ja (Euroopan tasolla) tekoälyssä. Kyllä meillä siis kehitetään uusiakin innovaatioita huimaa vauhtia ja laaja-alaisesti.

19 tykkäystä

Semantiikasta voinee keskustella jossain äidinkielenopettajien omalla foorumilla, mutta täällä se lienee tarpeetonta. Kun puhutaan palveluyhtiöistä, ja palvelutaloudesta, niin sillä todella tarkoitetaan sitä, eikä kappaletavarateollisuutta tai ohjelmistoteollisuutta, joiden kaupallinen malli perustuu kuukausilaskutukseen. Kyse on lopulta siitä miten suomalaisia ihmisiä voidaan työllistää pysyvästi mahdollisimman korkealla elintasolla, niin että meillä ei olisi puolta miljoonaa työtöntä.

En tiedä mitä virkaa itsestään selvyyksien toistaminen tähän keskusteluun tuo, mutta Ouran arvo ei piile softassa vaan siinä tiedossa mitä se käyttäjälleen tuottaa. Ourassa kyse on integroidusta tuotteesta, missä softa on sulautettu tuotteeseen, ja sitten maksat lisäominaisuuksista kuukausihintaa. Jos ostat kilpailijan tuotteen, saat kaikki ominaisuudet ilman erillistä kuukausiveloitusta. Ei tässä yhteydessä voi puhua, että rauta on arvoton ja softa arvokas. Mielestäni Oura teki tuoteinnovaation tuomalla älysormuksen markkoinoille. Muistaakseni ainakaan isoilla elektroniikkavalmistajilla ei sellaista tuolloin ollut.

Sinä et ymmärrä mistä puhutaan kun tänne halutaan valmistavaa teollisuutta, ja siksi puhut mielelläsi bulkkituotannosta. Markkinat toimivat siten, että kaiken bulkkituotannon hinnat poljetaan aina lähelle valmistuskustannuksia, ja valmistuskustannukset puostaan poljetaan mahdollisimman alas, jotta kilpailussa pärjätään. Perus Porterilla pärjää. Joko differoit, olet kustannusjohtaja, tai olet pois pelistä. Bulkkipelissä ei kannata olla ellet sitten ole kustannusjohtaja. Sen takia täällä investoidaan isoja summia T&K:hon, että race-to-the-bottom kujanjuoksuun ei tarvitsisi lähteä. Siinä emme kuitenkaan pärjää.

Jätät jälleen tahallasi vastaamatta oleellisiin, tai vaihtoehtoisesti et tiedä mistä kirjoitat. Ydinvoimaa ei tullut, koska sääntely, silloin kun sitä olisi halvalla voinut rakentaa. Lisäksi isojen voimaloiden rakentaminen on poliittisesti tehty huomattavan hankalaksi tai mahdottomaksi. Isoja voimaloita kuitenkin syntyy maailmalla vaikka kuinka, kun politiikka on suotuisaa. Pientenkin voimaloiden toteuttaminen on poliittisesti lähes yhtä mahdotonta useammasta syystä. Teknologiamielessä ne ovat toki mielenkiintoisia, kuten ovat myös nopeat reaktorit.

Tuulivoiman osalta oleellinen asia oli sähköverkko, ja sama pätee aurinkovoimaan. Jos voimakkaasti heiluvan tuotannon rakennuttajan vastuulla olisi kustantaa verkkoon aiheuttamansa kustannukset, niin yhtään voimalaa ei nousisi. Nyt kun yhdet käärivät kermaa, ja muut maksavat, niin varmasti tällä yhtälöllä nousee jos jonkin näköistä propellia niemeen ja notkelmaan, ja hyvin on noussutkin.

En tiedä jätitkö taas viestini lukematta mitä kommentoit, mutta kaikki mainitsemasi maat ovat lähes vegetatiivisessa tilassa tällä hetkellä. Eli velkamarkkinoiden letkuruokinnassa. Ota letku irti ja näet sen todellisen elintason. Seinä on tulossa vastaan kovaa vauhtia kaikissa näissä, kuten toki myös Suomessa, mutta siitä nyt ei tarvitse sen enempää puhua. Riittää, että ymmärtää perus matematiikkaa. Väestörakenteella ei ole käytännössä mitään tekemistä tämän asian kanssa.

Yhdysvallat on näistä ainoa, joka pyrkii aktiivisesti korjaaamaan tilannetta, eli rakentamaan toimitusketjut takaisin rajojensa sisäpuolelle. Jos toimitusketjut ovat olemassa, niin velkaponzin kaatumisella ei ole niin dramaattisia vaikutuksia, mutta jos niitä ei ole, niin tavallisen kansan elintaso lähestyy entisaikojen huutolaisia. Jäljelle jää toki pieni joukko todella rikkaita, ja sitten valtava määrä kurjalistoa. Kehitys on aika pitkällä jo monessa “jälkiteollisessa” maassa.

Yhdysvaltain teknologiaekosysteemi on vertaansa vailla, ja kilpailevaa on mahdotonta luoda ilman sääntelyä. Kaikilla isoilla valtioilla on omat ekosysteeminsä, mutta Euroopassa luotetaan amerikkalaiseen.

Tässä vaiheessa olin kuolla nauruun, joten lienee parempi, että päätellään tämä tähän. En lähtisi lyömään vetoa maata vastaan, joka on lähes kaikilla tieteenaloilla ykkönen maailmassa, valtavasti resursseja, ja etumatka sen kuin kasvaa. Ei toki pidä aliarvioida Yhdysvaltojen ja Brittine geopoliittisia kykyjä, jotka ovat ennenkin onnistuneet sabotoimaan ja tuhoamaan kilpailveia nousevia talouksia, mutta en nyt tässä tapauksessa löisi vetoa tämänkään skenaarion puolesta.

10 tykkäystä

Onko se nyt niin kaukaa haettua? Suomen sähköntuotanto koostuu laitoksista jotka tuottavat sähköä tasaisesti, ja enenemissä määrin sitten tuuli ja aurinkovoimasta jonka teho vaihtelee vuodenajan, sään ja vuorokaudenajan mukaan. Sähköntuotannon hintapiikit johtuvat joko uusiutuvan energian vähäisestä lätuotannosta tai huoltokatkoksista perusvoiman puolella.

Isoin käynnissä oleva datakeskushanke on 100 megawatin kokoinen, moni muukin kymmeniä megawatteja. Jos yhteensä puhutaan satojen megawattien tasaisesta kulutuksesta niin onhan se nyt jo lähes yksi loviisan reaktori.

Tässä artikkelissa puhutaan siitä, kuinka paljon sähkön piikkien hinta olisi pienempi jos 300 megawatin voimala olisi niitä tasaamassa. Eikö se toimi myös toisin päin jos sen verran on enemmän kulutusta? Kansantalouden vaikutustakin kommentoidaan, Ukrainan sodan alun korkeammat sähkönhinnat maksoivat lyhyelyä ajalta 200 miljoonaa, mites kun ton laskee monen vuoden ajalta? Tän luulis olevan ihan perus matematiikkaa, mutta ehkä riippuvuudet on sitten liian monimutkaisia. Kalleimman sähkön päivät voivat nousta jopa kymmeniä senttejä – Suomen viimeinen lauhdevoimala ei käynnisty kenties enää ikinä | Talous | Yle

5 tykkäystä

Kaikkien haaveilijoiden ja rahojensa räknääjien esikuva, Suomen ainoaksi oikeasti rikkaaksi henkilöksikin tituleerattu Björn Wahlroos puhuu Ilta-Sanomissa tässäkin ketjussa sivutuista teemoista. Olen hänen kanssaan samaa mieltä siitä että Suomessa on “suu säkkiä myöten”-elämää pidetty aina hyveenä, nettovarallisuudesta riippumatta. Tämä on epäilemättä yksi kehityksen jarruista. En kuitenkaan allekirjoita sitä, että Trumpin tyyli tehdä bisnestä olisi mitenkään positiivinen kellekään, viimeiseksi hänelle itselleen, ja olisin kyllä halunnut muutenkin lukea jutusta enemmän haastoa liittyen pariin melko vanhahtavaan ajatusmalliin. Sen hän sentään myönsi, ettei rahaa enää tehdä samalla keinoin kuin ennen, mutta nykymalleista nousivat esiin vain kryptot ja blockchain.

Sanavalmis Wahlroos on julkeine itsekehuineen aikansa tuote ja pysyykin sellaisena. Hänenlaisiaan Suomi kuitenkin tarvitsisi jatkossakin.

3 tykkäystä

Microsoftin rakenteilla olevat datakeskukset Espoossa, Kirkkonummella ja Vihdissä ovat yhteensä yli 600 MW YVA-dokumenttien mukaan. Niiden on Fortumin mukaan myös tarkoitus tuottaa 40% Espoon seudun kaukolämmöstä.

8 tykkäystä

Kiinnostavaa keskustelua teollisuudesta.

Ajattelen niin, että on teollisen skaalan liiketoimintaa.

Tuotteet koostuvat fyysisistä tuotteista, palveluista tai näiden yhdistelmästä.

Ominaista teolliselle liiketoiminnalle ovat
-Teollisen skaalan tuotanto, tuotantoprosessit ja niiden kehitys
-Myynti ja markkinointi, joilla pyritään vastaamaan asiakkaiden muuttuviin tarpeisiin ja hyödyntämään markkinoiden mahdollisuudet
-Tuote- ja prosessikehitys, jolla tähdätään asiakasarvoltaan parempiin tuote/palvelukokonaisuuksiin, jotka voidaan tuottaa edullisempaan hintaan.
-Strategiatyö, jolla ohjataan edellä mainittuja toimintoja

Pidän kaikkia HEX 25 yrityksiä teollisen skaalan liiketoimintoina

Nordea, Sampo, Mandatum? Uusi termi ‘teollinen skaala’ ei selvennä teollisuus vs. palvelut -erottelua, päinvastoin.

1 tykkäys

Kyllä. Asiakkaita segmentoidaan, tuotteita on erilaisia, niiden kannattavuutta kehitetään ja palveluiden tuotanto on teollinen prosessi. Palveluita tuotteistetaan ja tuotetaan teollisesti ja massamaisesti suunniteltujen konseptien mukaan. Pidän palvelujen teollista liiketoimintaa teollisuutena.

Aikoinaan dokumentoin Filippiineillä toimivan mobiilioperaattorin liiketoimintamallin, jossa he pystyivät tekemään kannattavaa liiketoimintaa 5 USD keskimääräisellä kuukausilaskutuksella.

Ilma-ajan myynti, asiakaspalvelu ilman ihmiskontaktia, jne. kaikki oli mietitty teolliseksi matalan kustannuksen toimintamalliksi.

Nokian intressi oli luonnollisesti jakaa tätä toimintamallia muille operaattoreille ja myydä tälle asiakassegmentille matkapuhelimia. Ja niitä menikin todella paljon ja kannattavasti.

Näyttää tuokin projekti edenneen nyt kun etsin mitä sille kuuluu.Tähän liittyy oleellisesti Eltel ja Taaleri rakentajana/rakennuttajana.Hyvä että jotain tapahtuu edes jossain.

3 tykkäystä

Vastauksena ketjun aiheeseen. Ostovoimaa on saatava ensin ylös, jotta kotimainen yrityskenttä voi kasvaa ja jossain vaiheessa sieltä alkaa sitten nousemaan yrityksiä kansainväliselle markkinoillekin. Alv reilu tiputus, 15% taso olisi hyvä mutta 20% ehkä realismia. Tuloveron lasku 5% kautta linjan. Yhteisöveron tiputtamista voisi harkita, pelkään että ennenpitkää siihen joudutaan kuitenkin, mutta olemalla etupellossa siitä voisi hyötyäkin. Sitten kulupuolen muutoksia: Kuntien määrä puoleen, hyvinvointialueiden määrä puoleen tai kolmasosaan, sosiaaliturva kansalaisuuslähtöiseksi, kansalaispalkka, yritystukien alasajo. Noiden toimien jälkeen sitten juustohyölällä julkista sektoria mikäli toimet eivät ole johtaneet julkisen sektorin kustannusten merkittävään laskuun eli noita kuntien ja hva yhdistämisiä ei toteuteta niin että työpaikkojen määrä säilyy ennallaan.

9 tykkäystä

Näissä nettikeskusteluissa termistön ymmärtämisen toimii pääsylippuna keskusteluun. Kansantalouden kehityksestä on kovin vaikeata keskustella, mikäli kolmen sektorin hypoteesi, jälkiteollinen yhteiskunta ja tuotannontekijät eivät ole tuttuja. Teorian ymmärtäminen ei ole semantiikkaa, vaan tapahtumamallien tarpeellista sisäistämistä, jotta ympäröivää todellisuutta voidaan käsitellä rakenteellisesti ja hyödyntää muiden ihmisten siitä tuottamaa dataa.

Oura on mainio esimerkkiyhtiö näissä keskusteluissa jälkiteollisen yhteiskunnan toimintalogiikan ymmärtämisessä, koska Suomi on täynnä teolliseen jalostamiseen fiksautuvia keskustelijoita, mitkä kieltävät palvelutalouden arvonluonnin. Arkielämässäkin kuulee vielä monesti lentävän lauseen “Emme voi elää toistemme paitoja pesemällä,” mikä jo itsessään paljastaa, ettei lausuja ymmärrä talouden toimintaa.

Seuraamalla älysormuksen kulkua kolmen talouden sektorin lävitse huomataan nopeasti, että vain palvelupuoli on merkittävä arvonluoja ja yksinomaan selittää sen, että miksi Oura on 11 miljardin yhtiö ja lähes identtisiä sormuksia valmistuttava Ultrahuman vain 125 miljoonan yhtiö:

Alkutuotanto:
Aluksi maasta etsitään ja kaivetaan ilmeniittiä, joka murskataan ja erotellaan ilmeniittirikasteeksi

Arvonluonti on vähäistä ja tuote on matalan katteen bulkkia ilman kilpailukykyä. Ouralla ja Ultrahumanilla ei tässä vaiheessa ole merkittävää eroa, koska molempien tuotteisiin päätyy identtisiä raaka-aineita.

Jalostus:
Ilmeniittirikaste käsitellään kemiallisesti ja mekaanisesti, jotta saadaan titaanitankoja. Näistä tangoista muokataan sormuksia, joiden sisälle lisätään toisen prosessin tuotoksena syntyneet anturit ja akku.

Arvonluonti on vähäistä ja tuote on matalan katteen bulkkia ilman kilpailukykyä. Ouran ja Ultrahumanin sormusten erot ovat niin pieniä, ettei niitä tavallinen ihminen voi huomata ja ymmärtää.

Palvelut:
Älysormukseen lisätään äly luomalla monimutkaisia algoritmeja anturien tuottaman datan käsittelyyn. Käyttäjälle luodaan sovellus ja käyttöliittymä, jonka kautta hän pääsee dataan käsiksi ja hyödyntämään sitä omassa elämässään. Älysormus sertifioidaan myyntiin, sen myymiseksi rakennetaan jakeluverkosto, älysormusta markkinoidaan kuluttajille ja luodaan omistamiseen ja käyttämiseen liittyvä brändi. Asiakkaille tarjotaan tukea oston jälkeen. Innovaatiot patentoidaan aineettomien omaisuuden portfolioon.

Lähes kaikki älysormusten arvonluonti tapahtuu tässä vaiheessa ja erot Ouran ja Ultrahumanin välillä ovat valtavia. Oura on tässä osuudessa silmin nähden täysin ylivertainen, jonka vuoksi se kykenee luomaan asiakkailleen Ultrahumania enemmän arvoa ja positiivisesta kilpailukyvystä syntyvän differentioinnin ansiosta ansaitsee myös yhtiönä tuon 100x korkeamman arvostuksen.

Tämän palvelutuotannossa syntyvän arvonluonnin vuoksi me olemme vauraita ja tehtaisiin panostava Kiina on vain keskituloinen. Meidän taloutemme keskittyy siihen osaan tuotantoketjua, jossa luodaan eniten arvoa ja ulkoistamme vähemmän arvoa luovan alkutuotannon ja jalostuksen köyhemmille maille. Alkutuotannosta jalostusvetoiseksi maiksi siirtyvät maat törmäävät usein vaikeuksiin muuttaa ajattelumalliaan ja tehdä loikka jalostuksesta palvelutuotantoon, jonka vuoksi ne jäävät jumiin alempaan osaan tuotantoketjua. Tämä on se valtava ongelma, minkä kanssa esimerkiksi Kiina nyt tällä hetkellä painii.

Konsensusarvio näyttäisi tällä hetkellä viittaavaan siihen, että Kiinan nykyinen holtiton velkaantumistahti on kestämättömällä pohjalla ja maa on Japanin kaltaisella stagnaatiotiellä. On vain rajallinen määrä mitä voit investoida pääomia teolliseen tuotantoon, ennen kuin lisätuotanto alkaa tuhoamaan arvoa. Kun asuntoja on moninkertaisesti väestöön nähden, tappiollisia pikajunayhteyksiä jokaiseen tuppukylään, eikä muulla maailmalla riitä kysyntä ottamaan vastaan kaikkea sitä ylimääräistä tuotantoa, mitä polkumyyntiä harrastavat tehtaat joutuvat tuottamaan pitääkseen valot päällä, niin on aika alkaa panostaa palvelutuotantoon ja erityisesti sen kotimaiseen kysyntään.

Xi ei tätä nähtävästi suostu tekemään ja on käskenyt keskusjohtoista valtionkoneistoa heittämään lisää hyvää velkarahaa huonon perään, joten lähitulevaisuudessa Kiinan talouskasvu sakkaa ja heidän on pakko alkaa deleveroimaan ylivelkaantuneita talouden osa-alueita. Koska Kiinan työvoima vähenee useilla miljoonilla joka vuosi, on aikaa tehdä loikka seuraavalle talouden tasolle vain rajallisesti. Viimeistään kun Kiinan työvoima on romahtanut sadoilla miljoonilla, haaveet supervallasta voidaan haudata lopullisesti. Siihen ei tarvita ulkomaiden sabotaasia, kun Kiina sabotoi sen ihan itse.

Tuo ennusteesi siitä, että Yhdysvallat, Ranska ja Britannia romahtaisivat elintasoltaan absoluuttiseen köyhyyteen on aika raju ja sitä on kyllä vaikea ottaa vakavasti. Maiden ylivelkaantumisen pääasiallinen lähde on talouden tuplaisku, jossa työvoimaa poistuu maksajista muiden elätettäväksi ja samanaikaisesti kasvattaa terveydenhuollon käyttöä ja kustannuksia moninkertaisesti aiempaan nähden. Myös Suomen talouden alijäämä johtuu lähes yksinomaan tästä ilmiöstä ja jokainen hallitus, myös nykyinen “äärioikeistolainen leikkaushallitus”, on joutunut kaatamaan miljardeja lisää rahoitusta joka vuosi ikääntymisen aiheuttamien kustannuksiin hoitamiseen:

Suurimmat säästöt on teknisesti helppoa toteuttaa ja onnistuu puuttumalla suoraan kustannuslähteeseen. Nostetaan eläköitymisikää ja rajataan vanhojen ihmisten oikeutta käyttää terveydenhuollon palveluita, niin päädymme Suomessakin muutamassa vuodessa vahvasti ylijäämäiseksi taloudeksi, eikä mitään velkaongelmaa enää ole.

Ongelmaksi muodostuu demokratian nykymuoto, jossa poliittista valtaa pitävä eläkeläisrälssi kykenee äänestämään itsellensä rajattomasti lisäetuja maksajien kustannuksella, joten poliitikot eivät kykene tekemään näitä tarvittavia päätöksiä, ennen kuin tapahtuu jonkinmoinen akuutti kriisi. Tai kuten Junkkeri sen elegantimmin muotoili: “We all know what to do, but we don’t know how to get re-elected once we have done it.”

Jos länsimaat ja Suomi romahtavat, niin ne johtuu siitä, että olemme poliittisesti äänestäneet romahduksen puolesta. Historiasta löytyy monenlaisia esimerkkejä tällaisesta toiminnasta, kuten esimerkiksi Puola-Liettuan Liberum veto ja Tsekkoslovakian eduskuntavaalit vuonna 1946. Mikäli länsimainen demokratia osoittautuu toimimattomaksi, niin siitä seuraa varmaankin jonkinlainen epävakauden aikakausi, kunnes löydetään toimiva jälkidemokraattinen järjestelmä.

En kuitenkaan löisi vetoa Yhdysvaltojen ja muiden länsimaiden voittokulun jatkumista vastaan. Nykyään on muodissa oman maan ja kulttuurin vihaaminen, mutta ihan vain ihmisten muuttovirtoja seuraamalla on selvää, että muiden maiden kaikista rohkeimmat, tuotteliaimmat ja yritteliäimmät yksilöt ovat valmiita maksamaan kovan hinnan ja riskeeraamaan paljon saadakseen mahdollisuuden päästä länsimaiden kansalaiseksi. Kiinan ja Venäjän kaltaisiin maihin eivät ulkopuoliset halua muuttaa asumaan ja moni syntyperäinenkin muuttaa mieluummin länsimaihin.

32 tykkäystä

Vaikea olisi asiaa paremmin enää sanoa. Maittainhan voi koittaa tehdä vertailua, että kuinka suuri osa BKT:sta tulee vaikkapa valmistavasta teollisuudesta ja laittaa maat listalle järjestykseen ja miettiä, että kumpaa päätä listaa löytyy vauraammat maat, kummassa maassa on paremmat palkat työntekijöillä ja nimenomaan tuo, että kumpaan suuntaan muuttoliike menee listalla.

Kun aina puhutaan korkean teknologian ohjelmistotuotteista niin montako prosenttia kansasta todellisuudessa pystyy minkäänlaiseen innovointiin / koodaamiseen. Veikkaan että lukema on alle 5% ihmisistä. Itsekin olen kokeillut ja paras mihin olen päässyt, että olen rakentanut Visual Basicilla Exceliin valmiita ohjelmia tiettyihin tarkoituksiin tehtaiden toiminnanohjaukseen.

Osalle muuta kansaa sitten jää kaikenlaista myyntiä yms. ohjemistojen rinnalle, mutta silti iso osa kansasta on sitten joko työttömänä tai töissä Walmartissa myymässä made in china tuotteita.

3 tykkäystä

Haasteelliset ajat ovat nyt olleet uudistamishalun ja -kyvyn johdosta ja maailman melskeessä Suomi ja suomalaiset ovat olleet hyviä selittämään tekemättömyyttään. Teoriassa ainakin naapurimaassa Ruotsissa pakkosopeutuksen tekee valuutta, kun taas Suomessa EUR on jäykempi ja menokasvu ja alijäämä ei näy valuutan arvossa kilpailukykyä sopeuttaen.

Mitä tulee eläkkeisiin ja väestölliseen huoltosuhteeseen, niin haasteet kovenevat - ratkaisukykymme uudistaa vai annammeko kaiken vain rapautua.

5 tykkäystä

Olen samaa mieltä. Lisäksi sääntelyä on karsittava rajusti, jotta kukaan haluaa tänne yrityksiä perustaa tai ihmisiä palkata. Pitäisi mennä niin pitkälle, että mietitään mitä valtion perustehtävät ovat. Esimerkiksi puolustus, infra, ulkopolitiikka, peruspalvelut.. Ja kaikki, mikä ei kuulu näihin perustehtäviin, on yksinkertaisesti lopetettava. En ymmärrä mitä valtio tekee huseeraamassa ihan joka nurkalla. Eihän valtio niitä työpaikkoja pysty luomaan. Parasta mitä valtio voi tehdä, on mennä pois edestä.

Olen itsekin yritystukia käyttänyt, mutta samalla ärsytti, että sellaisia on olemassa. Koska eihän ne mistään tyhjästä tule, vaan on verotettu ihmisiltä ja kierrätetty taivas tietää monenko byrokraatin pöydän kautta. Sitten murto osa siitä rahasta käytetään johonkin tukeen, jota haetaan siksi ettei jäädä kilpailijoista jälkeen, koska heille tulisi epäreilu kilpailuetu jos käyttävät tukia, mutta itse en käytä.

Kannatan pientä kansalaispalkkaa, jotta kerralla päästäisiin eroon kannustinloukuista. Ihmeen vaikeaa se on ollut. Karmii ajatus, miten moni jättää tekemättä/yrittämättä, koska ei kannata, näiden kannustinloukkujen takia. Ja ammattiliitot joutaa lopettaa. Niiden aika oli ja meni, eivätkä kyllä talouskasvua edistä, vaan pelkästään niiden etua, joilla on jo työpaikka.

19 tykkäystä

No johan pomppasi. Eli lomia, ylityökorvauksia, haittakorvauksia, irtisanomissuojia sun muita ei tarvita mihinkään vaan työntekijä kyllä pärjää itse neuvotellen ja jos ei niin lähteköön kävelemään ja opetelkoon neuvottelemaan? Ei enää sopimista vaan pelkkää työnantajan sanelua?

Ketjun aiheena on talouskasvun luomisen keinot. Paljonko tällä aivopierulla luotaisiin talouskasvua?

5 tykkäystä

Olen ollut n. 20v töissä firmoissa jotka tuottavat softaa, ja koko sen ajan suurin osa työntekijöistä on ollut muuta kuin koodaajia.

Oleellinen ero ei ehkä ole se koodataanko / tuotetaan ohjelmia, vaan yleisemmin asenne ja tapa toimia. On ihan eri asia olla firmassa joka on tehnyt pitkään jotain hyvin staattista tuotetta jossa lähinnä optimoidaan prosesseja, kanavaa ja brändiä kuin firmassa joka kehittää jatkuvasti uutta ja innovoi. Softan tekeminen tekee jälkimmäisen tavallaan helpoksi kun kynnys ja kustannukset kokeilla on matalampia, mutta raolla tuota. Joku voi oikeasti olla hyvä johtaja ensimmäisen kaltaisessa yrityksessä ja täysin sopimaton jälkimmäiseen.

Kun puhutaan Suomen huonosta johtamisesta on mun nähdäkseni iso osa siitä tätä.

3 tykkäystä