Huh! Minä jo luulin otsikon nähtyäni, että olivat nähneet minut hakevan niitä 2 pakettia/10€ tarjouksista 8 kertaa peräkkäin, vaikka käytin eri kassoja. Mutten paljasta enempää, ettei tunnisteta ja saa vielä bannia paikalliseen Prismaan.
Aika hyvin on kahvitarjouksia tullut nyt kun maailmanmarkkinahinta on pudonnut. Aika paljon tuollaisia 10→5 euroon per paketti tarjouksia. Jonkinlainen kilpailu selvästi suomessa toimii.
Kenties minun pitäisi ylläpitäjänä varoa enemmän sanojani, toisaalta tykkään että en anna työn rajoittaa ajatteluani ja sen sanoittamista.
Faron-ketju on kyllä kieltämättä vuosisadan psykologinen ilmiö, suoranainen laboratoriokoe, missä kuhisevat kognitiiviset ajatusharhat vahvistusharhasta omien kykyjen yliarvoimiseen ja epämukavan tiedon sivuuttamiseen.
Jotenkin sitä haluaisi ihmisenä auttaa ihmistä, mutta tuo ketju vain tapahtuu tuossa vieressä. Samaa oli Voxturissa yms. ketjuissa. Pelottavia esimerkkejä, miten ihmiset nielevät yhtiön tarinasyötin täysin ja alkavat itse ruokkimaan sitä.
Sanat loppuvat tähän. Pudistelen vain päätäni ja yritän saada aamupuuron syötyä loppuun.
Tiivistäen kuvaan:

Toisaalta kun Faronia kahtoo vieressä niin hiipii ajatus paljonko omiinkin tulkintoihin vaikuttaa todellisuudessa toive, eikä neutraali fakta. Hankala erottaa toisistaan kun jokaseen tilanteeseen voi rakentaa 3 eri skenaariota. Onko se valinta sitten pessimistinen vai optimistinen, voi olla monesti fiiliskysymys. Pelottavvaa sanon myö.
Lohdutuksena, Kauppalehden Sotkamo Silver- ketju on vähän samanlainen. Loputon usko että hopea on ihan just menossa kuuhun ja suunnitellaan jo maastureiden ostoa. En olekaan oivaltanut että maastoauto (tai luultavasti kaupunkimaasturi) on noin arvostettu statussymboli, ilmeisesti omani on liian vanha jo kun ei sellaista hurmosta kuitenkaan auto herätä jos maakunnassa sattuu käymään. Sanoisin että kaupungissa ainakaan ketään ei kiinnosta.
Aika monessa keskustelussa on ollut ihan samanlaista menoa kuin Faron-ketjussa. Faronissa se ero, että jokainen tietää, ettei ole olemassa mitään valmista tuotetta ja riski sille, että menettää rahansa, on erittäin suuri. Kääntöpuolella toki iso palkinto, jos Bexistä lääke tulee. Eiköhän anneta jokaisen laittaa rahansa ihan just siihen arpalappuun, mihin haluaa. Jotkut laittaa rahojaan jopa lottoon. Tai vety-yhtiöihin. Tai muihin palstan hypelappuihin. Ikävää kuitenkin, että Faron-ketjun moderointi on mennyt vähän liian pitkälle. Minunkin ihan asiallisia kommentteja on poistettu sieltä vaikka kuinka paljon ja muiden ihan sama tasoiset jutut saa olla. Mutta samapa tuo, ihan itse minäkin olen Faroniin rahojani laittanut piittaamatta siitä, mikä jonkun toisen sijoittajan mielipide on. Omia päätöksiä, aina.
Että Linkedinistä näkee työttömyyden kasvun. Joo-o. Kyllä sen erottaa ihan kaveripiirissäkin. Saa olla tyytyväinen kun on töitä. Mietin, mihin tämä johtaa kun monilla vanhemmilla ei ole töitä, alkavatko lapset ajatella ettei niitä riitä heillekään. Nähdäänkö massamasentuminen, josta ulospääsy onkin sitten melkoinen temppu. Nyt jo opintoja keskeytetään, jäädään kotiin olemaan. Omalla alallani ei juurikaan oteta työharjoittelijoita kun ei ole työtä vakituisillekaan. Ja kun työntekijästä vielä revitään kaikki irti ja enemmänkin, ei kenelläkään ole aikaa tahi mielenkiintoa perehdyttää harjoittelijaa. Tuloksena virheitä ja pahimmillaan kalliita laskuja, jotka taas joku maksaa. Pankit tuntuvat olevan kriisitilassa esim. lainan annon suhteen, miten nuoret rakentaa elämäänsä eteenpäin? Nyt on jo merkkejä, että jäädään asumaan kotiin kun se on edullista ellei jopa ilmaista. Siihen tottuu, on vaikea lähteä omille siivilleen, tottumuksia on vaikea muuttaa. Lopputulemana: Ei uskalleta enää elää, selviytymistaidot rapistuvat- jos niitä alunperin oli- mennään päivä kerrallaan ilman unelmia ja toiveita, jäädään neljän seinän sisälle. Tästä ajasta ei tule seuraamaan mitään hyvää.
Maasturi on laaja käsite, halvimmillaann Land cruiserin voi saada viidellä tonnilla, uusimmat mallit maksaa yli 100 000€.
Mun näkökulmasta taasen Faron-ketjussa ei ole mitään poikkeavaa. Kaikissa seuraamissani pienissä bioyhtiöissä on aika ajoin narratiivit lähteneet laukalle. Ja sitten taas syklisesti rauhoitutaan, kun aikaa kuluu, lukuja raportoidaan ja systeemi 2 saa tilaa ajatella hitaasti. Joskus harvemmin sentimentti menee jopa turhan pessimistiselle puolelle, mutta yleensä odotukset myös minulla on turhan optimistisia. Nyt Faron-ketjussa on itseasiassa kokonaisuutena suht viileä meininki - toisenlaistakin on ollut.
Monen lapsen kiinnostus uuteen leluun ei edes kestä tuota kahta viikkoa, joten niiden kestävyys ei ole ykkösasia ostopäätöstä tehdessä.
Totta, mutta toisaalta se ei saisi heti hajota. Se itkun ja huudon määrä jonka hajonnut lelu tuottaa lapselle on sielua repivää. Siitä maksaa mielellään hieman enemmän jos sen voisi varmuudella välttää.
Semminkin, kun huonosti valmistettujen lelujen vaarat eivät välttämättä rajoitu vain itkukohtaukseen.
Ostajaa ei voi vaatia tietämään onko lelu turvallinen. Sellaiset pitäisi saada pois markkinoilta joka tapauksessa. Ne mitä on hyllyissä pitäisi olla asiakkaan näkökulmasta samalla viivalla turvallisuuden kannalta. Ikärajoitusmerkinnät pitäisi olla kunnossa jos pitää sisällään pieniä esineitä. Kestävyyksissä toki eroja saa olla. Tämänkin arvioiminen on hyvin haastavaa kuluttajalle. Kuluttajan ei ole mahdollista arvioida jotain kemikaalikuormaa tai sisältääkö asbestia tms.
Erittäin hyvin kirjoitettu ja pukee täydellisesti omia ajatuksia. Työttömyysluvut sen kun raketoi ja nekin tulee jälkijunassa todelliseen tilanteeseen nähden. Ja sillä on varmasti vaikutusta jälkikasvuun, ainakin opiskeluikäisiin.
Tuo massamasentuminen on kuvaava termi ja sellainen yleinen alakulo kyllä tuntuu valtaavan koko ajan enemmän maatamme. Eikä se tosiaan luo uskoa tulevaan, joten syntyvyyslukujen nostamiseen on hyvin vaikea nähdä taikakeinoja. Pidän itseäni realistisena optimistina, mutta pakko myöntää, että tällä hetkellä on vaikea nähdä ajureita, jotka mitään oleellista käännettä maassamme saisivat aikaan. Luulenkin, että jatkossa tullaankin näkemään enemmän sellaista “henkilökohtaista selviytymistä”, kun mitään yhteisen hyvän rakentamista.
Kevätaurinko sentään tuolla ulkona koittaa hoitaa omaa osuuttaan… ![]()
Mihin tämä maailma on menossa. Nuoret, muka edistykselliset.
Toista se on meidän ikäisillä ukoilla. Itse asiassa meidän huushollissa vaimo säännöllisesti valittaa kun minä en tottele, on kuulemma koulutus vielä aavistuksen kesken. Olen tässä vuosikymmenten saatossa huomannut että tottelemalla saattaa saada palkinnon.
Oletin että TPS pridepaita on joku todella räikeän värikäs paita, mutta aika hillitysti ja suorastaan tyylikkäästi tuossa tuodaan tuota teemaa esiin. (itse en ensin edes huomannut sen tuolta mainosten seasta sellainen olevan, mutta on se). En ihan ymmärrä miksei konkaripelaaja nyt voinut tätä käyttää, mutta ehkä siitä ei nyt kannata sen enempää (enää täällä) miekkailla. Pienet on Suomessa murheet.
Tuloshan on täysin looginen, kun miettii kuinka suuri osuus nuorista on nykyään maahanmuuttajataustaisia ja nimenomaan islamistisista maista.
Ei tuossa ole tietenkään kyse siitä, millaiset ne pride-mainokset ovat. Vaan tietysti periaatteesta ja ideologiasta.
Minä mietin pikemminkin sitä, miksi kaikki muut paitsi Don Quijotemme sitä käyttivät. Ihan siitä syystä, että jos noita ei johdonmukaisesti otettaisi esim. pelipaitoihin, niin koko homma voisi rauhoittua vähän järkevämmälle tasolle.
Kalliilla lähti, tämän hetken kurssi on n. sadasosa tuosta.
![]()
Juuri näin. Omassa työssäni tämä “periytyvä” työttömyys vanhemmilta lapsille näkyi konkreettisesti. Nimittäin 1990-luvun laman aikana osa työttömäksi pysyvästi jääneiden pitkäaikaistyöttömien lapsista ei ollut koskaan nähnyt vanhempiensa olleen työelämässä. Sen tilalla arkeen kuului asiointi viranomaisverkostossa. Nämä lapset tulivat sitten aikanaan 2010-luvulla työllisyyspalveluihin usein heikon koulutustaustan kanssa, joka puolestaan oli omiaan heikentämään työllistymismahdollisuuksia. Voi hyvin kuvitella tilanteen, jossa vanhemmat pitkän työttömyyden johdosta ovat eläneet sosiaalietuuksien varassa vuosikaudet vailla eväitä tarjota lapsille harrastusmahdollisuuksia, terveellistä ruokaa ja kannustavaa ilmapiiriä, kun vanhempien voimat menevät kuukausittaiseen selviytymiskamppailuun ja viranomaisasiointiin vailla näkyvää ulospääsyä parempaan elämäntilanteeseen. Taatusti silloin myös masentuneisuus ilmenee helpommin verrattuna niissä perheissä, joissa murheet ovat ihan jotain muuta, kuin mistä saadaan rahat arjen pyörittämiseen. Valitettavan usein voimat eivät riitä myöskään terveiden elämäntapojen vaalimiseen, josta taas aiheutuu masennuksen lisäksi muita sairauksia, jotka eivät nekään paranna työnsaantimahdollisuuksia.

