Kiitos kaikille hyvästä keskustelusta, kansanvalistustyöni pääoman tuotosta ja roolista liiketoiminnassa alkaa olemaan valmis.
Tuohon oivallisen havainnollistuksen heitti itse Charlie Munger joka vitsaili maanviljelijästä, joka osoitti kalliita traktoreita ja puimureitaan ja totesi että voittoni ovat noissa koneissa.
Toisin sanoen, pääomaraskaus herkästi tarkoittaa sitä, että voitot pitää investoida takaisin liiketoimintaan. Ei osinkoja, vaan uusia koneita ja laitteita vanhojen kuluneiden tilalle.
Sen sijaan pääomakeveys tarkoittaa, ettei kasvu sido pääomia.
Moni makselee sitten osinkoja, mikä on ok.
Ruotsalaiset sarjayhdistelijät ovat oiva esimerkki, miten pääomakeveyden mahdollistama vapaa kassavirta voidaan investoida tuottavasti. Ne ostavat pääsääntöisesti bisneksiä, joilla on matalat investointitarpeet. Siten ne bisnekset tilittävät rahansa emoyhtiölle joka investoi kassavirran ostamalla lisää tällaisia bisneksiä.
Tutkitusti pääomakeveymmät bisnekset ovat tuottaneet paremmin. Puhuin tästä aiemmin mm. tässä Vartissa.
Kun Buffett hekumoi pääomaraskaita bisneksiä, kuten energia-alaa ja rautateitä, hän hekumoi aloja missä on myös korkea alalletulon kynnys ja sääntely. Sen sijaan esim. lentoliikenne ja terästeollisuus ovat aloja, missä kilpailu on raakaa ja tuotot sen mukaisesti heikkoja.
Mukavaa keskustelua! Tällä videolla itse mestarit Buffett ja Munger vastaavat kysymykseen samasta aiheesta
Käytännössä tuon voisi tiivistää jotenkin tämän suuntaisesti:
Loistava bisnes = erinomainen pääomantuotto ja pienet ylläpitoinvestoinnit, paljon mahdollisuuksia uudelleensijoittaa kassavirtaa kasvuun samalla erinomaisella tuotolla. Nämä ovat harvassa, varsinkin sellaiset, jotka toimivat vuosikymmeniä.
Hyvä bisnes = hyvä pääomantuotto ja pienet ylläpitoinvestoinnit, mutta yhtiöllä ei ole juurikaan mahdollisuuksia uudelleensijoittaa kassavirtaa kasvuun tällä hyvällä tuotolla. Tällainen bisnes toimii loistavasti osana esim Berkshireä tai sarjayhdistelijää, koska vuolas kassavirta voidaan uudelleensijoittaa muualle parempien tuottojen perässä. Näitä bisneksiä maailmassa riittää.
Huono bisnes = pääomantuotto voi olla hyvä, mutta kaikki kassavirta menee ylläpitoinvestointeihin. Tästä Munger juuri vitsailee videoilla, kuinka hänen ystävänsä pääomaraskaan konebisneksen vuotuiset voitot seisovat pihalla, kun kaikki kassavirta pitää investoida takaisin pysyäkseen vaan paikallaan
Kuuluu kahvihuoneelle.. pyörittelen satunnaisesti Duolingoa, niin kyllä näin boomer-sukupolven edustajlle aina herättää hymähtelyä tämä “gamification” kaikessa nykyään.
Kun Duolingossa vetää yhden MISSIONIN (oppitehtävän tjms) läpi niin tulee keskimäärin joku 7 eri fanfaaria ja kolme “aarrearkkua”.
“klikkaa tästä”, “eiku klikkaa nopeammin”, BOOM -gems, BOOM -lisäexpaa (mikä hitto tämä expa ees on kun eikö expa ole se että OPIT ITSE JOTAIN), BOOM -jokin patsas (?) tjms joka rakentuu, CHALLENGE FRIEND?!
“jeejee.. pääsisinkö nyt jo takaisin siihen alkuruutuun”
Ihmettelin samaa olikohan joku 15 vuotta sitten R6 siegessä missä kohtasin ekaa kertaa jotain tällaista..
“PYÖRITÄ RULETTIA”.. jes..
“AVAA MINIGRIP-PUSSI HIIRTÄ KÄYTTÄMÄLLÄ”.. mmhm..
“SAIT TÄMÄN TOKENIN”.. jaahas..
“VOIT VAIHTAA TOKENIN TÄSSÄ KAUPASSA NYT KELTAISEEN AVAIMENPERÄÄN JOKA ROIKKUU ASEESSASSI”.. mmhm.
Just give me the ff*n avaimenperä heti .
Kaukana Kynäri ja Day of defeat -ajat jossa 15 sekunnin fanfaari ja taas mennään.
Tapasin tuossa pitkästä aikaa vanhan ystäväni. Mentiin Shell simpukkaan istumaan ja tarinoimaan. Ok, nimet on muuttuneet mutta se on Shell siitä huolimatta.
Juotiin kahvia ja syötiin berliininmunkkeja sokeriseen humalatilaan saakka.
Kaverin tarina pisti miettimään tätä varallisuusteemaa, jota täällä varsin usein käsitellään.
Kaverin mummo oli tullut ikään, jossa on mietittävä elämän loppupuolen asioita. Oli menty pienehkön itäsuomalaisen paikkakunnan hoivakodin johtajattaren puheille. Johtajatar oli ollut kovasti iloinen saadessaan uuden asukkaan. Kaffet oli juotu ja pullat syöty. Oli johdatellut puhetta mummon asuntoon. Tuonut esiin että eikös se olisi nyt aika myydä. Mummo siihen että ‘kun minä asun vuokralla’ . Sama oli toistunut pariinkin otteeseen. Johtajatar oli inttänyt asiaa. Lopulta tytär oli tuonut paikalle todisteen vuokralla asumisesta. Kappas, mitä tapahtui…johtajatar oli noussut seisomaan ja poistunut. Myöhemmin tytär oli saanut puhelun, jossa johtajatar ilmoitti; ‘niin kun meillä juuri nyt on aivan täyttä…’
Pikkupaikkakunnilla ihmisten asiat usein tiedetään, jopa liiankin hyvin, mutta kun ahneus paistaa läpi noinkin selkeästi, niin onhan tuo törkeää.
Kyllähän jotkut alat ovat vaikka superdefensiivisiä (pohjoismainen vahinkovakuutusala) tai alalle tulon kynnykset ovat isoja (lentokoneiden moottorit tai puolijohdevalmistus) niin kai näiden alojen huippuyhtiöille pitää vähän isompi kerroin antaa?
Ylläolevaan pääomakeveyskeskusteluun liittyen tuli mieleen kysymys, että löytyyköhän jonkinlaisia ETF-rahastoja joissa olisi valikoitu osakkeita jollain tavalla mekaanisesti oman pääoman tuoton yms tunnuslukujen perusteella? Jos löytyy tällaisista esimerkkejä niin olisi mielenkiintoista vertailla tuottohistoriaa yleisindeksiin.
Dotcom-kupla kesti 30 kk, 1929 “suuri lama” kupla 34 kk. Keskimäärin kuplat kestävät 17-34 kk. Jos Bitcoin on kupla, niin sitten se on sitä täysin poikkeuksellisesti kestoltaan, koska Bitcoinin syntymähetkenä pidetään päivämäärää 3.1.2009, jolloin Satoshi Nakamoto louhi ns. genesis-blockin.
Bitcoin ei mene nollaan, mutta lähiaikoina voi vajota esimerkiksi 50.000 dollarin alle. Odotan sitä innolla, jotta pääsen taas omistajaksi.
Tämä on aiheena kyllä vaarallinen, sillä kahvihuoneen keskustelu saattaa lähteä täysin käsistä. Riskit tiedostaen kosketan kuitenkin aihetta kahvikuppia siemaillessa.
Miksi se houkutteleva raja olisi juuri 50k dollaria, eikä vaikka jo alta 60k dollaria tai vasta alta 40k dollaria? Assetilla ei ole mitään yhteyttä kassavirtaan, joten omissa papereissa houkuttelevan hinnan määrittely ei mahdollista. Transaktioita pystyy kuitenkin suorittamaan käytännössä millä tahansa hinnalla, joten sitäkään kautta ei tule vaadetta hinnalle. En ota kantaa onko bitcoiniin hyvä vai huono sijoittaa, mutta tosiaan tietyn “houkuttelevan hinnan” määrittely tuntuu erikoiselta. Kaippa se voi olla 5k dollaria tai 500k dollaria, mutta oikeasta hinnasta väittelylle on vaikea löytää argumentteja.
ps. Ei ollut mitenkään sinänsä haaste perustelemaan, mutta tuli vain halu kirjoitella vähän itsestäänselvyyksiä kun kerran oli maininta 50k rajasta.
Samaa mieltä ja siksi en tämän jälkeen tästä jatkakaan kahvihuoneella. Toi oli nyt vain yksi esimerkkitaso. Voihan se olla mitä tahansa muutakin. Enkä tietenkään aio ostaa jossain kurssissa ainoastaan, vaan jaksottaen ostoja, kuten aina muutenkin.
En omista bitcoinia enkä aio omistaa, koska en yrityksistä huolimatta vieläkään ymmärrä mikä se on ja mihin sen arvo perustuu, mutta olen ottanut siihen ns. hakut&lapiot -position sijoittamalla yhtiöön joka myy bitcoinin pilvilouhintaa. Skeneihmiset vissiin nauraa tolle pilvilouhinnalle, mutta kyllä sille on kysyntää riittänyt. Yhtiön kautta tuolla ilmiöllä voi tehdä liikevaihtoa ja kassavirtaa oikeassa rahassa.
Tervetuloa faktorisijoittamisen maailmaan! AVWC, AVEM ja AVWS vilkaisisin sinuna ensimmäisenä. Jos lähinnä pelkkää korkeaa ROE:ta tavoittelevan haluaa, niin varmaan quality faktori -ETF:stä löytyy, mutta kyllähän esim. nuo mainitsemani Avantiksen multifaktori-ETF:t tuo todennäköisimmin paremman lopputuloksen nykytutkimuksen valossa.
Niin no… voihan esim paljon parjatussa lentoyhtiöbusineksessa hoitaa asian niin, että liisaa kaluston, ja vuokraa henkilökunnan, eli tätä kautta saadaan kyllä homma joustavaksi ja pääomakevyeksi. Ymmärrän toki pointin, mutta kilpailudynamiikka ja paikka arvoketjussa määrää myös paljon.
Käyttämälläsi määritelmällä ruotsalaiset sarjayhdistelmät eivät mielestäni ole pääomakevyitä, koska niiden kasvu tehdään sitomalla jatkuvasti uusia pääomia pysyvästi yritysostokohteisiin. Sehän on täysin akateeminen ero, että joudutko investoimaan bisnesmallin puitteissa pääomaasi tehtaisiin, öljykaivoihin vai yritysostoihin kasvun luomiseksi, koska kaikissa näissä pääomaa sitoutuu samalla tavalla johonkin uuteen hankittavaan omaisuuserään ja se taas on poissa sijoittajalle jakokelpoisista varoista, kunnes omaisuuserä alkaa tuottamaan kassavirtaa takaisinpäin.
Monesti sijoittajien keskusteluissa ‘pääomakeveys’ on ärsyttävällä tavalla jonkinlainen rahaa tyhjästä jauhava Sampo, jolla saadaan ‘money for nothing and chicks for free’, kuten Dire Straits aikoinaan lauloi. Tosielämässä melkein kaikki firmat elävät ‘money for investment and nothing is free’ -maailmassa.
Meidän laskentatoimen käytännöt ovat harmillisesti vielä niin pahasti jälkeenjääneitä, että mm. T&K-, markkinointi-, ja henkilöstöinvestointeja ei käsitellä oikealla tavalla ja siksi monet sektorit näyttävät keinotekoisesti pääomakevyemmiltä kuin ne ovatkaan.
Esimerkiksi SaaS-bisnekset ovat valtavan pääomaraskaita, kun softa vaatii jatkuvia ja yleensä etukäteen tehtäviä investointeja ja kuluttajatuotteissa brändinrakennukseen ja myyntiin joudutaan tekemään merkittäviä etukäteisinvestointeja ennen kuin sieltä kuluttajalta tippuu senttiäkään rahaa tilille. Damodaran valittaa tästä säännöllisesti ja hän on mielestäni aivan oikeassa.
Terveisiä Karhunkierrokselta! 67/82 km takana. Vielä yö tässä Porontimajoen autiotuvalla ennen vaarojen yritystä ja Rukalle saapumista. Nyt kun netti toimii taas, varasin hotellin maalista. Saatan juoda oluenkin.
Hetkinen perkele. Nyt mä tajusin mistä SpaceX:n IPO:ssa on kyse. Twitterin oston rahoittajille annettiin aikoinaan 25% xAI:n osakkeista, jotka konvertoituivat tänä keväänä SpaceX:n osakkeiksi. Nyt kyseiset rahoittajat saavat vihdoin rahansa takaisin.
.
AVWC, AVEM ja AVWS vilkaisisin sinuna ensimmäisenä. Jos lähinnä pelkkää korkeaa ROE:ta tavoittelevan haluaa, niin varmaan quality faktori -ETF:stä löytyy, mutta kyllähän esim. nuo mainitsemani Avantiksen multifaktori-ETF:t tuo todennäköisimmin paremman lopputuloksen nykytutkimuksen valossa.
