Nerokkaasti rakennettu botti. Olen häneltä tätä täällä kysynyt saamatta vastausta. Ei kukaan jaksa kaiken aikaa öitä myöten ja vieläpä lähes joka yö, touhuta. Ei vain jaksa. Lisäksi kukaan ei täällä vuoron perään surkuttele tai hehkuta salkkuaan. Minulle ihmisenä ei tulisi mieleen edes. Superautovideot ym. hiukan kummallinen hehkutus. Tästä viestistä varmaan lentää kuuseen mutta samapa tuo. Jää aikaa muuhun sitten.
Ehkä kyseessä on joku humanoidirobotin testikappale.
Mittakaava jossa kyseinen robotti auttaa ihmisiä ympärillään ei viittaa testikappaleeseen. Pikemminkin tekoälyn läpimurrolta, jonka huomaavaisuus saa oikeat ihmiset kalpenemaan rinnallaan (pun intended) ja jollaisen ahkeruudesta ja inhimillisyydestä elävänä ihmisenä Musk voi vain haaveilla ketamiinipöllyissään.
Mikä on turvallinen sijoituskohde?
Ravihevonen.
….
Tää oli hauska. AI-mallit laitettu kilpailemaan kryptojen treidaamisessa. Kiinalaismallit jyrää ja Gemini 2.5pro ja GPT-5 ovat jo melkein tuhonneet pääomansa ![]()
Uskon, että itse asiasta sinänsä ollaan samaa mieltä, ympäristö joissa näitä toteutetaan lienee vain erilainen. Avaan vähän näkökulmaa, josta itse tätä lähestyn.
Lupaukset/päätökset projekteista mihin lähdetään tekee myyjä/ylin johto. Nämä ovat sitten sidoksissa asiakkaan omiin aikatauluihin ja osa näistä voivat olla myös julkisesti ilmoitettuja aikatauluja. Suurimmassa osassa tapauksista suorittavalla portaalla ei ole mitään mahdollisuutta näitä muuttaa, vaan aikataulusta viivästyminen johtaa automaattisesti työhön, josta kukaan ei tulee enää maksamaan mitään. Tai sitten maksetaan myöhästymissakkoja ja firman uskottavuus menee. Mikromanageeraamalla itseään saa siivottua sisäisiä rutiinitöitä pois ja potkittua ei aikataulua sisältäviä töitä kauemmas, mutta määränsä enempää tuosta roolista ei pysty aikatauluille tekemään. Toinen keino on venyttää päivää, jota toki jokainen joskus joutuu tekemään, mutta jos tätä teet aina, etkä tuo sitä myös selvästi ilmi, tulee tästä uusi normi, johon aikataulut jatkossa mitoitetaan. Kolmas vaihtoehto on koettaa tehdä 20% työllä 80% lopputulos, joka sekään ei monesti ole hyvä ratkaisu. Joskus kyllä.
Tuo priorisointi on yksi työkalu, jos sitä aidosti käytetään. Koomisin tilanne on se, että lista on täynnä ykkösprioriteettia ja ylempää tulee vain kommenttia, “että nämä kaikki nyt vain pitäisi saada valmiiksi”.
Esimerkki voidaan ulottaa myös vaikkapa valmistavaan teollisuuteen. Kaupat on tehty ja projektille sovitaan aikataulu. Suunnittelu myöhästyy, materiaalien tilaus myöhästyy, kokoonpano myöhästyy –> lähes poikkeuksetta maalari ketjun loppupäässä tekee ympäripyöreää päivää ja vastuu deadlinesta tippuu hänelle, vaikka ongelma on ketjun toisessa päässä eikä mitään mahdollisuutta vaikuttaa kokonaisuuteen ei ole. Jos tätä mietitään suunnittelun näkökulmasta, ehkä siellä on jouduttu prioirisoimaan jotain muuta, mutta oman talon sisällä tuo on lähinnä ongelman siirtämistä seuraavalle, kuin kokonaisuuden ratkaisemista. Hämmentävän usein vaikka ongelmaa veisi tiedoksi ylöspäin, ei se ketään kiinnosta. Suunnittelusta vastaavalla ei ole mahdollisuuksia eikä monesti edes mielenkiintoa asiaan vaikuttaa ja ylintä johtoa ei kiinnosta, niin kauan kuin luvut näyttävät suht hyviltä. Sitten kun luvut eivät enää näytä hyvältä, maine on jo mennyt lukujen edelle ja syyllistä lähdetään hakemaan myynnin päästä, miksei saada uutta kauppaa. Tämä ympyrä toistuu Suomessa hämmästyttävän usein firmasta toiseen. Sitten kun asioit vaikkapa Norjalaisten kanssa, tilanne on aivan toinen. Päiviä ei todellakaan lähtökohtaisesti venytetä, vaan ennemmin sanotaan kylmästi johdon tasolta ei onnistu, vaan valmista tulee ajankohtana x.
Tämä on sikäli harmillinen tieto olettaen, että yhtiön omistajista valtaosa on sen työntekijöitä. ![]()
Olen ollut omalla alallani nyt 25 vuotta. Ylentynyt asiantuntijasta nykyiseen tehtävään, jossa voi jo sanoa, että aika laajasti näkee ja ymmärtää, miten erilaiset alat ja korporaatiot toimivat. Voin sanoa, että en ole ollut yhdessäkään työpaikassa, missä henkilökohtaisesti olisin kokenut, että lähiesimieheni olisi aidosti ollut kiinnostunut siitä, paljonko työntekijöillä on aikaa ja paljonko sitä käytetään työhön. Eli aidosti tarkastelemaan, ollaanko ali- vai ylikäytöllä. Lähtökohtaisesti kaikki työ tulee edellisen päälle ja keskustelut ovat luokkaa ”Tämä(kin) on tosi tärkeää”. Alaiselle ja alaisten alaisille jää sitten oikeasti vain selviytyminen ja arjessa triage-tyyppinen kuoleeko-selviääkö tyyppinen tehtävien lajittelu.
Tämä on sikäli mielenkiintoinen asia, että väitän nykyisen työelämän olevan meille erittäin turmiollinen. Varsinkin asiantuntijatöissä, ehkä muuallakin, ylin johto elää täysin irti suorittavasta todellisuudesta. Mitään kytkyä isomman kuvan suhteesta työhön ja tekijöihin ei ole NIIN, että sitä johto tarkastelisi kysymyksellä “onko meidän henkilöresurssit käytössä oikeisiin asioihin”. Tätähän voi tarkastella erittäin helposti projektihallinnan ja raportoinnin datana. Mutta, oikeasti tämä on keskijohdon juttuja, ja se ylin johto elelee vain lisää kaasua painamassa. Tämän takia keskijohdon onkin erittäin tärkeää olla hyviä asia- ja ihmisjohtajia, koska jos hekin irtautuvat todellisuudesta, alkaa vaihtuvuuden radikaali kasvu, työssä jaksamisen terveysongelmat ja suoranainen tuottavuuden lasku.
Minulla olisi ylimpien johtoryhmien jutuista monta tarinaa kerrottavana, jossa kaverit, joilla ei ole esim. lapsia, tienaa vaikka 600k vuodessa ja elää lähinnä töitään, ihmettelee, miksi huonosta johtamisesta taas valitetaan. HR-johtaja sitten komppaa, että se on varmaan tämä meidän organisaatiomuutos, joka taas tuo turbelenssia. Tätä selitystä on käytetty sitten 10 vuotta, mutta koskaan kukaan ei ole rantautunut talon hienoimmasta neuvotteluhuoneesta työntekijöiden kanssa puhumaan, miksi te ette anna parempia tuloksia vuosittaiseen kyselyyn ![]()
Ps. Sanonnoilla “Kulmahuoneesta kajahtaa” tai “Äly ei elä ylimmällä orrella” on aika usein totuuspohjaa. Joku sanoi kanssa, että “Tietäisit poikani, miten vähällä järjellä maailmaa johdetaan” jne.
Ongelma onkin näissä se, että yleensä syistä x tai y, asialle ei silti tehdä mitään.
Siinä tunnollinen työntekijä painaa liukumilla pitkää päivää loputtomiin, kunnes uupuu tai sitten hänestä tulee se ei niin tunnollinen työntekijä.
Tämähän se pointtini oli: täysin perusteettoman ja harhaisen “tunnollisuuden” sijaan työntekijän tulee ilmoittaa ylös että hän ei kykene suorittamaan kaikkia annettuja työtehtäviä turvallisesti ja että hän jättää osan töistä tekemättä.
Sana “turvallisesti” on avainasemassa. Jos työntekijä vain ilmoittaa että on vähän liikaa töitä, johto voi aina manipuloida, huijata, uhkailla, lupailla pyrkien jatkamaan nykytilaa. Turvallisuuteen (kirjallisesti) vetoaminen aiheuttaa sen, että johto ei voi painostaa jatkamaan syyllistymättä tietoiseen työturvallisuuden vaarantamiseen. Jos tuollainen vaarantaminen johtaa työkyvyn romahtamiseen, työnantaja on kaikesta vastuussa. Jos työntekijä vain jatkaa hiljaisesti eteenpäin eikä vetoa turvallisuuteen, hän on itse vastuussa.
Ymmärrän, että tämä voi päteä sellaiseen alaan, jossa turvallisuus on jotain konkreettista, kuten palomies tai poliisi, mutta asiantuntijatöissä turvallisuuden käsite on täysin olematon.
Kyseessä ei ole alakohtainen erityispiirre, vaan Työturvallisuuslaki. Päätee kaikkiin aloihin, poislukien PV:n ja rajavartiolaitoksen puuhat.
Samat kokemukset työelämästä, en lähde näitä kiistämään. HR:ää kiinnostaa vain uhka oikeustoimista ja taloudellisista seuraamuksista, muu on sananhelinää.
@Aloittelija5 hyvin vastasikin, ettei koske asiantuntiijatyötä.
Ei siihen läpimenoon valmistavassa teollisuudessa yleensä turvallisuus ole edes se suuresti hidastava tekijä, vaikka tätäkin ensimmäisenä syyksi tarjotaan. Maali kuivuu aikansa, kappaleiden kokoonpano kestää aikansa. Kun näissä oikaiset, kyllä se laadussa näkyy. Telinetöistä/suojauksista voit yrittää oikoa ja valitettavasti osa näin tekeekin ja on firmoja, joissa edelleen tälle on jopa johdon hiljainen hyväksyntä. Edustaa kyllä täysin moraalitonta käytöstä joka tasolla, joka tällaista tekee ja siihen suostuu, viimeistään kun jotain sattuu, firma on siellä “ei kiitos”-listalla. Fiksummat talot suunnittelevat toteutuksen alusta asti niin, ettei keskeytyksiä tule ja materiaalivirrat ovat hallinnassa alusta asti ilman täysin turhia riskejä. Samaa voi soveltaa asiantuntijatyöhönkin.
Koskee. Tästä ei ole mitään epäselvyyttä. Esihenkilö ei ehkä tiedä sitä että se koskee, mutta laki on selvä.
EDIT: laitetaan vähän lisää sisältöä, kun ilmeisesti kukaan ei viitsi lukea edes lain ensimmäistä lukua.
1 lukuLain tarkoitus ja soveltamisala
1 §Tarkoitus
Tämän lain tarkoituksena on parantaa työympäristöä ja työolosuhteita työntekijöiden työkyvyn turvaamiseksi ja ylläpitämiseksi sekä ennalta ehkäistä ja torjua työtapaturmia, ammattitauteja ja muita työstä ja työympäristöstä johtuvia työntekijöiden fyysisen ja henkisen terveyden, jäljempänä terveys, haittoja.
(-)
HOX vaara lähestyy.
Seuraavaksi 5 kuukaudeksi joutuu sopeutumaan tunnin erilaiseen aikatauluun. Jos ei työmatkojen tai lomamatkojen tms kautta ole jo itseään vaaralle altistanut.
Toivottavasti valoisemmista illoista 7kk kesäaikana on jotain terveydellistä iloa.
Olen tietoinen tästä ja kyllä, laki koskee ihan kaikkia aloja ja työnantajia. Mutta, eräässäkin yhtiössä piti työntekijöiden viedä raportoitua dataa liitolle, että lain nojalla tartuttiin asiaan. Tätä yritän myös sanoa, että harvalla asiantuntija-alalla työnantaja itse välittää työntekijöiden jaksamisesta. Se on kyllä työntekijät itse, jotka nostavat melun, jos nostavat. Yleensä eivät nosta, koska kaikilla on pankkilaina ja muut pienet arjen ongelmat. Täytyy todella liittoutua firman sisällä, jos meinaat HR-porukan laittaa ahtaalle. HR on mielestäni täysi lapanen näissä asioissa, koska se HR-johtaja on yleensä johtoryhmässä ja saa hänkin 100-300k vuodessa. Se ei toimitusjohtajaa vasten ala riitautua, ellei sitten niin pitkälle mennä, että joku ulkoinen voima pakottaa.
Ps. Olisi muuten hieno kuulla, onko foorumilla HR-hommissa olevia? Onko kommentteja siihen, miten teitä yleensä tölvitään ![]()
Omassa työssäni toimin ylipainosta, liikkumattomuudesta ja painonhallinnaningelmista kärsivien kanssa päivittäin. Ensimmäinen asia, joka pyritään korjaamaan kaikkien kanssa on säännöllinen ateriarytmi. 4-6 ateriaa. Noin 95% toimiva runko on aamupala, lounas, päivällinen, iltapala ± välipalat arjen aikataulujen mukaan. 12kk seurannassa jo tällä toimenpiteellä saavutetaan yleensä merkittävää napostelun ja tunnesyömisen vähenemistä, vireystilannousua ja painonlaskua. Jos yhtälöön saadaan viikkotasolla säännöllisesti liikuntaa, tulokset entistäkin parempia.
Säännöllinen ateriarytmi ikään kuin “maadoittaa” sekoittuneen ruokasignaloinnin ja antaa koko ikänsä hukassa olleelle ihmiselle tunteen hallinnasta. Näissä tilanteissa ylimääräinen välipala on pieni paha.
Joukossame on hurja määrä ihmisiä, joilla ei tule lainkaan kylläisyyden tunnetta tai jotka toisaalta eivät tunne nälkää. Usein taustalla on lapsuudesta asti opittuja virheellisiä tottumuksia, mielenterveyden haasteita, ruuhkavuosia, monisairastavuutta yms. joka ei päälle päin näy. Kukaan ei huvikseen halua olla väsynyt, ylipainoinen ja henkisesti rikki. Kyseessä on elintapaSAIRAUS, jonka hoidossa moralisointi harvoin auttaa.
Asiantuntijatehtävissä alan asiantuntijuuden lisäksi tärkeintä on vuorovaikutustaidot. Tämä ei ota kantaa siihen oletko introvertti, extrovertti vai perus pertti.
Pitää osata sanoittaa ja kommunikoida perustellen asiansa. Silloin ei pääse syntymään pysyviä tilanteita, jossa odotukset ovat täysin epärealistisia. Poikkeustilanteita tulee jatkuvasti eikä ne vähene tulevaisuudessa, mutta jos osaat kertoa oikeille henkilöille - voi olla esimies, voi olla joku muu kuka ymmärtää asian - että pystyt tehdä näistä kymmenestä asiasta seitsemän, mitkä kolme jätät tekemättä, niin välttää suurimmat ylilyönnit jaksamisen osalta. Se on kuitenkin vaan työtä.
Asiantuntijuutta on tietenkin sekin, että suurimman osan näistä priorisointi päätöksistä osaa tehdä itse, ja jos tulee mussutusta, niin perustelut on oikeat ja ymmärrettävät. Ei pomo halua tai jaksa koko ajan olla tekemässä päätöksiä, sinähän se asiantuntija olet.
Tässä ajettiin ehkä nyt mutkia suoriksi, mutta omia kokemuksia ja näkemyksiä. Tehtäviä ja tilanteita on tietenkin erilaisia.
Teoriassa näin. Mutta käytännön tasolla, tuosta saadaan loputon rinki jossa syytetään aina seuraavaa ja ongelman ratkaisu vaatisi aitoa vuoropuhelua osapuolten välillä, että työnantaja saa tehokkaan työntekijän ja työntekijä sitoutuu työhönsä.
Muutama esimerkki:
Työkuormasta ei kerrottu –> kerrottiin, mutta ei raportoitu sanallisesti erikseen, joten mitään millä asiaa todentaa ei ole.
Työkuormaa on liikaa –> vastaväite, työnteko oli tehotonta. Millä mittaat asiantuntijatyössä, jossa todella harvoin työtehtävä on tasan samanlainen vaan vaikuttavia tekijöitä on satoja?
Työkuormaa on liikaa –> uutta väkeä palkataan —> huomioitta jäi resurssien suhteen se, että uusien työntekijöiden perehdytys vie aikaa, jolloin alussa 1+1 on jopa vähemmän kuin 1.
Työntekijä uupuu ja jää sairaslomalle, heitetään vaihteeksi pallo toiseen suuntaan. Syöt mitä sattuu, nukut 5h yössä ja alkoholia menee, onko syynä työnantajan toiminta vai työntekijän toiminta?
