Ei tarvitse miljoonasalkkua, mutta ilmeisesti se on sellainen suoritus/tavoite että siitä voi olla julkisesti ylpeä. Vaikka ei rahaa tarvitsisikaan 50k vuodessa niin mukava että sitä on jos sattuukin tarvitsemaan.
Harvinaisempi tavoite olisi tyytyä salkkuun joka antaa nippa nappa pitkäaikaistyöttömän elintason irtisanoutumisen jälkeen ja esim. pyykkikoneen rikkoutuminen syöksisi talouden perikatoon.
Todellinen FI (Finacical Indepent)-tila saavutetaan vasta täydellisessä omavaraistaloudessa jossa kerjätään, vaihdetaan ja dyykataan se mitä ei itse kykene tuottamaan. Silloin olisi aika lailla taloudesta riippumattomassa tilassa kun ei tarvitse elääkseen rahaa ollenkaan.
Että siitä vain poimii itselle sopivan päämäärän, numeroita enemmän on kyse elintasotavoitteesta.
Mitä tarkoitat omavaraistelevalla, sitäkö että firettäjä elää pientilalla ja kasvattaa oman ruokansa? Itselle jäi vähän epäselväksi tuo termi. Alle miljoonan euron suomalaisista firettäjistä tulee mieleen Mihin se raha menee-bloggaaja, hän aloitti vapaarouvailun 500k nettovarallisuudella, kuukausimenot ovat jotain 400-500 euron luokkaa:
Omavaraistelulla tarkoitan juurikin sitä että iso osa ruuasta tulee kasvatettua, kalastettua ja metsästettyä itse. Oma elämä on sen verran vaatimatonta että kulut ovat pienet. Harrastuksia on eikä välineisiin kulu rahaa kun harvoin. Täytyypä tsekata tuo blogi
Itse lopetin esim. perunoiden pienviljelyn muutama vuosi sitten, kun ei se maksanut millään sitä vaivaa (oli muutenkin vain “hyvä harrastus”). Kaupasta sai tälläkin viikolla 5 kg pussin perunoita hintaan 1 EUR (jokin viikkotarjous) ja tavallisestihan ilman tarjouksia saa parisen kiloa vähän alle kahden euron hintaan. Tietysti omakasvattamat ovat aina paljon parempia, mutta rahallisesti taitaa tuo kalastus olla vain järkevää (jos sattuu olemaan kalastajan vikaa) ja tietysti salaatit (kun ovat kilohinnaltaan kalliita).
Osassa kasvatettavasta ruuasta ei ole taloudellisesti järkeä mutta tykkään lähinnä ajatuksesta että lautasella on valtaosa itse kasvatettua. Sienet ja marjat kerätään metsästä, saa samalla kroppakin hyvää menoa metsiköissä. Kalaa ja riistaa tulee vaihtelevasti. Kunhan joskus pystyy vähentämään työn määrää niin itse hankitun proteiinin pyyntiin jää enemmän aikaa. Kanoja on aikeissa ottaa niin niiltä saa munia ja joskus lihaakin.
Varmasti kaiken ikäisille hyviä taitoja oppia. FI-itsenäisyyttä voi olla suurien saldojen ja ao-tilien siivittämänä (hetkellisesti), mutta ne eivät kauhean pitkälle kanna, jos tilanne oikein kriisiytyy. Mikä on se oman FI-position, ja yleensä elämän, resilenssi isoja murroksia ja muutoksia kohtaan?
Otan yhden esimerkin. Tällä hetkellä on ”muotia” omistaa Nordeaa ja varmaan monen FIRE-perustuu osittain tähän yritykseen – P/E on toki hyvä ja osinkotuotto erinomainen sekä historiaa löytyy. Voin kertoa, että ei ollut oikein häävi omistettava yritys 1990-1995 (kokemusta on). Vasta nyt on päästy niille tasoille Nordean kurssilla, mikä oli huippu 1989. Ja tämä ei ole myyntisuositus. Tämmöistä vapaata ajattelua tästä resilenssistä. Tietysti 90-luvulla paljon osakekauppaa edes käyty, ennen kuin Nokia-klusteri lähti vetämään. Oli monia päiviä, että ostotasoilla ollut juuri mitään (pienemmillä firmoilla). Voisiko tulla vielä takaisin? En tiedä.
KOP/Nordean historiallinen kurssikehitys 2009 saakka:
Nordeassa oli 1,283:1 splitti vuonna 2009, joten tilanne on vähän parempi, kuin kuvaajasi osoittaa. Osinkojahan Nordea on maksanut isolla prosentilla vuosikausia, joten tilanne ei oikeastaan ole huono, vaikka vertaisi vuoden 1989 kurssihuippuun. FIRE salkussa Nordea olisi tuottanut hyvää osinkoa.
Sikäli on totta, että yksittäinen osake voi kehittyä hyvin tai huonosti. Sitä on mahdotonta nähdä ennalta tulevaisuuteen. Siksi hajautus on ehdottoman tärkeää. Omassa FI-salkussa suurin yksittäisen osakkeen paino on 8 % ja olen pyrkinyt sitäkin laskemaan.
Hyvä huomio tuo split. En ole pystynyt pankkeja pitkäaikaisesti oikein omistamaan 90-luvun kokemuksien jälkeen.
Oli tätä FIRE-ajattelua 80-luvullakin (tai siihen viittaavaa); silloista KOP-pankkia esim. ostettiin hyvän osinkotuoton perusteella (pienen eläkkeen ja/tai palkan turvaksi tai näiden lisäksi). Kuitenkin se ”turva” oli aika lyhytaikainen eli 90-luvulla oltiin ihan nollaosinkolinjalla viitisen vuotta (1991-1995) ja sen jälkeenkään osingot mitään kummoisia olleet (olisivatko olleet joitain senttejä ja lopulta 0,1-0,2 maastoa). Tietysti oli vielä kaikkia anteja (1993-1994) tuossa kriisissä (eli kassavirta todellakin pyöri väärään suuntaan). Tämä on toki vain esimerkki. Onhan tilanne nyt paljon parempi kuin 90-luvulla (?).
Ja hyvä, jos on hajautusta ja oikein hyvä, jos on yli omaisuusluokkien.
Foorumilla joskus aiemmin mainittu Lasse Nordlund elää Suomen metsässä täysin omavaraisesti tehden itse kaiken ruuasta vaatteisiin. Vuosibudjetti taisi olla jotain 100 euron luokkaa. Ei varsinainen firettäjä sillä Nordlund oli muistaakseni koko rahataloutta vastaan. Mutta vastaavan pystyisi firettäjä tekemään jollain 10 hehtaarin metsäpalstan ostamalla.
Jep, millinkin salkku saattaa heilua suuntaan ja toiseen joten ei sillä ole niin väliä onko se pari sataa yli tai ali, mutta on kuitenkin väliä mitä salkussa on. Jos Inderesin mallisalkun huipulla olisi jäänyt sen turvin eläkkeelle olisi nyt tiukat paikat, vaikka salkku olikin välissä miltei 800te arvoinen. Nyt luku reilu 300te. Eli todellakin täytyy kriittisesti arvioida salkun sisältö, koko ja missä kohtaa sykliä ollaan menossa.
Ja kyllä siihen heiluntaan täytyy myös tottua. Onhän 20% 1M salkusta 200te, ja 20% heilunta on vielä vuositasolla ihan normaalia. Eli kyllä aika paljon täytyy hermoja treenata ettei sitten yleisten heiluntojen perusteella ala hermoilemaan. Ja tosiaan sen verran liikkumavaraa täytyy olla että pärjää huonon syklin yli tavalla tai toisella.
Hyvä tapa testata omaa kestävyyttä on miettiä, millaista meno olisi ollut 2008-2009, kun indeksit tulivat kautta linjan 50-60% alas ja yksittäiset osakkeet vielä tuntuvasti enemmänkin. Että millaista olisi ollut katsella miljoonan sulamista alle puolen miljoonan ja samalla lukea, miten useat “osinkoyhtiöt” leikkasivat rajusti osinkojaan tai lopettivat osingonmaksun.
Silloin(kaan) kukaan ei tiennyt etukäteen, milloin lasku pysähtyy ja kauanko menee toipumiseen.
Toinen hyvä vertailukohta on vuosituhannen vaihde, jolloin meni aika pitkään toipumiseen. Jolloin olisi syönyt romahtaneesta salkusta aikamoisen osuuden ennen kunnollista kurssinousua (joka sitten aika nopeasti päättyi em. kriisiin).
Tuo osingonmaksu on petollinen tosiaan - juuri silloin kun niitä osinkoja kipeimmin tarvitsisi (iso romahdus) usein monet hyvät osingonmaksajat leikkaavat osinkojaan kovalla kädellä tai lopettavat niiden maksamisen. Silloin joutuu realisoimaan sitä romahtanutta salkkuaan.
Tämä ääriesimerkki kuvastaa hyvin sitä, että mitään “oikeaa” lukua firettämiseen ei ole olemassakaan. Nordlundin 100€ vuosibudjetilla pärjäisi jo 3000€ säästöillä sen 30 vuotta. Tietysti tällaisessa omavaraistaloustouhussa tulee jossain vaiheessa oma ikä ja jaksaminen vastaan, että ei enää yksinkertaisesti fyysisesti kykene viljelemään itse tai keräämään luonnosta.
Yleisesti ottaen ruoan tuottaminen suuryksiköissä on taloudellisesti kaikkein järkevin ruoan tuotannon muoto (panos/tuottosuhde) ja siksi maatilojen keskikoko on kasvanut jo monikymmenkertaiseksi johonkin torppariaikaan verrattuna sekä tulee edelleen kasvamaan. Suurimman osan viljelyskasveista viljelemisessä omavaraistaloudessa ei ole taloudellisessa mielessä järjen hiventä, eikä siinä pääse tuntiansioille todellakaan - 5kg perunoita 1 eurolla oli hyvä esimerkki.
Perunoissa ja porkkanoissa ei tosiaan ole järjen hiventäkään, kaupasta saa edullisemmin. Jotkin satoisat ja helposti säilöttävät/pakastettavat vihannekset kuten kesäkurpitsa ja pavut ovat kuitenkin ihan oiva lisä pihistelijän ruokavalioon, ihan pari-kolmemetriselläkin pläntillä saa jo yhden hengen talven tarpeet kasvatettua. Siihen muutama kunnon marjapuska kylkeen, niin taas voi hukata pörssiin pari saturaista enemmän
Tuntuu että firettämisessä jopa salkun kokoa keskeisempi asia on kyky skaalata kulutusta tarvittaessa alaspäin. Omilla kulutustarpeilla pystyisin helposti aloittamaan firetyksen vaikka heti, mutta kun on perhettä, niin riittävät puskurit voisi olla saavutettavissa ehkä n. kymmenen vuoden kuluttua.
Tämä oman kulutason voimakaskin laskeminen tarpeen tullen on juuri se, mihin olen itse keskittynyt. Perus elämisen kulut eli asunto ja auto eivät juurikaan maksa, joten esimerkiksi suuremman romahduksen sattuessa kulutusta on helppo lähteä laskemaan, kun se pakolliset sarake on pidetty matalana. Näin nuukailu ei myöskään muutu kärvistelyksi, kun se ei ole kokoaikaista vaan hetkellisiä pätkiä. Tällainen myös sopii luonteelleni huomattavasti paremmin kuin se, että olisin kärvistellyt töissä keräämässä varmuuden vuoksi suurempaa salkkua.
Viisaita sanoja Laotsella. Eipä jääkiekkoilija täyttä tyytyväisyyttä voi saavuttaa. Kun välillä Hävitään tai nuoremmat hyppii silmille, sama juttu osakkeissa. Sitten kun raha muuttuu mielessä leikkirahaksi, on jo helpompaa. Etf:t on myös parempi unohtamaan rahan kuin Sotkamon silveriä 90% salkusta
Osakkeissa , kun puoli milliä on saavutettu, voi vaikka katsoa Charlie Mungeria Youtubessa aina välillä..
Vaikka Charlien Mungerin ulosantia on käytettykin, niin “This video uses AI-generated voice and content inspired by Charlie Munger’s publicly available wisdom, speeches, and writings.” Hyvä olisi tuollainenkin aina mainita.
Laitoin vain, koska jutut on Mungerin myös muillakin videoilla hyviä, siis omasta mielestä, ei ole mikään idoli. Jos esim. Olen eri mieltä jostain kuin Buffett, niin hänhän se on väärässä
