Avensis on bensana 2006 ja siitä uudemmat aika varma laite. Pintapellit ei kauheasti ruostu, mutta pohja tukivarsineen ja kelkkoineen voi olla jo aika pahojakin. Varsinkin sieltä takapäästä.
2 tykkäystä
Tekniikkahan niistä ei lopu, mutta 260 000km 2003 vuosimalli(T25)ajettu oli jo melko pehmeä ajettavuudeltaan, onhan rullannut teitä jo yli 21v ajan. Pitäisi alustan kumit uusia kuten vanhoissa Mersuissa piti kun niillä ajettiin paljon, ja tuon mallisella Toyotallakin moottorilla ajaa 500 000km jos huoltaa hyvin. Tyyppivika taka-akseli maksaa 700e uusi ja vaihdatettuna tonnin, käytettyjä ei juuri ole tarjolla, eli kuluja alkaa tulla liikenteessä pitämiseen, auton arvo noin 2500€, eli seuraava katsastus ratkaisee vieläkö elinkaari jatkuu.
1 tykkäys
Miksi ei? Ostitteko te huonon auton kun tekee mieli vaihtaa jatkuvasti?
No ei vaiteskaan. Sen verran liioittelen, että vielä on toista vuotta aikaa ensimmäisen uutena keväällä 1987 ostamani auton 40-vuotispäivään. On ollut tänä kesänä harrasteauton lisäksi tarpeen myös vara-autona. Poikamme lainaan iskän ja äiskän häämatkalta matkamuistoksi ostettua harrasteautoa kunnes löytää itselleen jotain sopivaa.
Ei tämä mikään harvinaisuus ole, vaan ajoin edellisellä autollani 10 vuotta. Rouva ajoi nykyistä edellisen autonsa ensimmäiset 18 vuotta. Tällaiset pitoajat ovat varmaan harvinaisia, mutta vielä harvinaisemmaksi sen tekee, että uuden auton tilannut ajaa saman auton hintaluokkaan pari euroa kilolta. Tai kuten tuon meidän ensimmäisen auton, suoraan päivittäiskäytöstä museoon käymättä hajottamon kautta.
Saanko hieman säätää tuota tietoisuutta vaihtoehtoiskustannuksesta? Ehdottaisin, että vaihtoehtoiskustannuksen laskeminen ei ole turhaa, vaan siitä on hyvä olla tietoinen ymmärtääkseen mitä muuta voisi saada, mutta sitä ei kannata päästää elämisen vaihtoehdoksi.
Kun ymmärtää mitä on tekemässä, kannattaa elää kuten parhaaksi näkee eikä tuhlata elämäänsä “se voittaa jolla on kuollessaan eniten” kilpailussa.
8 tykkäystä
Ei GLC, vaan tilavampi Mersu, eli E-sarjalainen 220 CDI. 10 vuoden käyttöajalla kaikki kustannukset keskimääräistä hieman suuremmalla ajomäärällä oli hieman reilu 500 €/kk.
Ostohinta 2 vuotta käytettynä 36.500 €, myyntihinta 10 vuotta myöhemmin 10.000 € ja toteutuneet kulut siltä väliltä 220.000 km matkalla.
Riittävän paljon silti, mutta elämä on. Onneksi tuon puolella uuden hinnasta ostamani Eemelin yhä tallessa oleva puolikas on toteutuneella salkun tuotolla tänään sen verran reilusti uuden EQE SUVin kokoinen, että voin hyvillä mielin ostaa joko uuden CLA Shooting Braken tai pari vuotta käytetyn EQE:n puolella uuden hinnasta.
2 tykkäystä
Tämä sinällään hyvä kysymys. Itselle tulee mieleen seuraavat perustelut:
- Takuu loppuu ja/tai kilometrien myötä korjaustarve kasvaa. Todennäköisesti uudemmassa autossa myös luotettavuus parempi ja ei kiinnosta jäädä tien päälle.
- Teknologia ja ajomukavuus kehittyy. Ihan 5 vuodessa on autoihin tullut ihan hirveästi uutta teknologiaa lähes vakiovarusteeksi. Itse tykästynyt suuresti esim 360-kameraan lintuperspektiivistä, mikä loistava apu pysäköinnissä ja ahtaissa raoissa. Mutta ihan jo ajomukavuus ja penkit on nykyään suunniteltu ihan eri tasolle kuin 10 vuotta sitten. Löytyy jo monesta vakkarina hierovia penkkejäkin
- Vaihtelu virkistää. Itselle auto on myös teknologiahärpäke tai aikuiselle sallittu lelu. Tykkään olla mukana teknologiakehityksessä siellä eturintamassa.
- Tykkään autolla ajelusta ja sen tuomasta kokemuksesta. En myöskään matkusta aina ulkomaan lomalle samaan maahan vaan käyn eri paikoissa hakemassa kokemuksia
Harrasteautot on sitten ihan eri asia. Nimimerkillä Ford Mustang vm ~1970 olisi kiva.
4 tykkäystä
Tämän pitkän vastauksen @740_GLE kysymykseen olisi voinut siis tiivistää seuraavasti:
“Kyllä”
1 tykkäys
Nuorena ajoin vuosia 1500e autoilla. En vaihtanut öljyjä en pessyt, eikä ollut isimpia ongelmia ennen kun rupesi kukkimaan. Nykyään käytän parasta öljyä, pesen ja jakohihnat vaihdetaan reilusti ennen km- rajaa. Tuntuu siltä että kaikki on paskaa. Jos auto on ajettu alle 100tkm niin mitään koneongelmia tai erikoisempia ongelmia ei saisi olla omasta mielestä. Omat 90-luvun romut kestivät, nyt tuntuu siltä että autoihin on työnnetty liikaa elektroniikkaa tai jostain syystä ei kestä. Aika karkeasti sanottu mutta ei välttämättä ihan potaskaa
11 tykkäystä
Tässä vuosien varrella on tullut hirveästi lisää sääntelyä autojen päästöarvoihin ja kulutuksiin. Ne ovat aiheuttaneet sen että moottorin kylkeen on pitänyt laittaa jos jonkinlaista liian helposti vikaantuvaa lisähärpäkettä. Ja toisaalta koska tyyppihyväksyntävaatiimukset niin sanovat niin näiden päästöhärpättimien pitää toimia kunnolla että auto menee katsastuksesta läpi.
Yksi esimerkki tästä on pakokaasun takaisinkierrätys jolla saadaan typen oksidien päästöjä alas, mutta sivuvaikutuksena venttiilit paskoittuvat ja EGR-venttiili aiheuttaa ongelmia.
14 tykkäystä
EGR venttiili aika huono esimerkki kun sitä on käytetty tyyliin 80-90 luvun jälkeen. Venttiilit paskottuvat lähinnä suoraruiskutus moottoreissa koska polttoaine ei kulje venttiilien kautta. Parempi esimerkki voisi olla vaikka AdBlue.
4 tykkäystä
Niin ei kai se nyt ihan noinkaan mene. Ihan sama onko esikammio, vai joku yhteispaineruiskutus, niin polttoaine ei tasan putsaa venttiileitä.
Itse EGR-venttiili karstoittuu, imusarjat kasvaa pahimmillaan karstasta tukkoon ja imukanavat ja veenttiilit myös.
Imusarjasuihkutteiset bensa koneet taitaa muutenkin olla jo harvassa?
Perus polttomoottori ei ole juurikaan muuttunut ja jossain onkin sanottu, että n.90% moottorivioista johtuu juurikin ympärillä olevista pakokaasujen jälkikäsittelylaitteista.
Auton päivittäminen käytettyyn tuntuu todella kovalta riskilta nykyään. Kun alla on se 300tkm ajettu 10vuotta vanha auto ja se pitäis päivittää n.200tkm ajettuun 5vuotiaaseen. Väliraha rupee olemaan 10-15k€ ja uudemman tekniikan murheet tulee kaupan päälle. 
Toi on vielä loputon kierre, kun vekseli on kuitattu 4-5vuoden kohdalla, niin taas olis aika päivittää nuorempaan ja vähemmän ajettuun…
2 tykkäystä
Kyllä se päivittäminen turhaa on, ellei rahaa ole liikaa. Taloudellisesti järkevintä on ajaa autot loppuun. Isänikin osti 3 vuotta vanhan auton alle puoleen hintaan, ja on ajellut sillä jo 17 vuotta. Ja ajelee vielä niin kauan kun kortti on.
Jos uutta auto haluaa pitää, niin hintalappu on sitten useita miljoonia, kun laskee korkoa korolle 20v->75v, joillain auto on vielä 90 vuotiaanakin.
Itse en näe että uusi auto olisi niin paljon elämänlaatua parantavaa, että maksaisin siitä useita miljoonia. Voihan sitä vanhempana harkita että panostaa enemmän, jos rahaa on jo liikaa, ja korkoa korolle ei enää vaikuta niin rajusti.
8 tykkäystä
Uusi vaurastumisen jarru hommattu.
Nykyisen menopelin yksityisleasing loppuu pian niin nappasin Lexus RZ300e:n leasingdiilin kiinni. Kahden vuoden sitoutuminen, sitten jatkuu kuukauden irtisanomisajalla. 599€/kk 10000km, 639€/kk 15000km.
Lexusta olen himoinnut jo pitkään.
2 tykkäystä
Tähän ei tietenkään ole olemassa mitään absoluuttisen oikeaa vastausta. Jokaisella voi olla kyllä hyviä mielipiteitä.
Erittäin tulkinnan varausta on myös milloin se auto on ajettu loppuun.
Leikitellään hetki ajatuksella:
Hankintahinta 15000€ 4vuotta sitten mittarilukeman olessa n.200tkm.
Nykytila:
Arvo n.5000€ ja mittarilukema n.300tkm.
Autossa rupeaa olemaan oireita seuraavasti:
- Öljynkulutus: kustannusarvio ehkä 2-3000€?
- Etuumpiot: kustannusarvio n.1500-2000€?
- Laturi: kustannusarvio n.500-1000€?
- DPF öljynkulutuksen seurauksena: kustannusarvio n.2-3000€?
- Turbo: kustannusarvio n.1000-1500€?
- Talvirenkaat: kustannusarvio n.500-1000€?
Okei, laitetaan kaikki kuntoon n.6000€? Auton arvo on edelleen vain n.5000€ ja tiedetään, etä näistä on mennyt esim perän laakereita minkä korjaus maksaa varmaan 2000€ ja jos haluaa uuden perän, niin se on sit reipas 5000€
Laittaisko kaikki vaan kuntoon ja jäis odottamaan paljon somessa kehuttua DSG:n antautumista, mikä sekin varmaan on tonneja.
Vai ottaisko toisenlaisen riskin ja pistäis välirahaa sen 10k€ ja sais mahdollisesti ajaa 4 vuotta pienemmällä riskillä. Ja onhan se nyt mielekkäämpää korjata 15k€:n autoa muutamalla tonnilla, kun että korjais samalla summalla sitä 5k€:n autoa.
Uudempi ja vähemmän ajettu auto mielletään myös toiminta varmemmaksi. Mitä ainakin samalla autolla ajava puoliso ja kyydissä matkustavat lapset varmaan arvostaa. En tiedä olisko puoliso tuossa uskaltanut jatkaa matkaa, kun auto itselle ilmoitti punaisella latausviasta: ”Vika latausjärjestelmässä, 12V järjestelmä ei lataudu pysäytä auto!” Joku sumerikin antoi äänimerkkejä.
Uudempi käytetty voi toisaalta yhtäläillä se MustaPekka?
Harvassa on ne ketkä heti kortin saatuaan voivat ostaa uuden auton. Ne ketkä siihen pystyy, niin tuskin laittavat viimeisiään autoon kiinni.
3 tykkäystä
Ei välttämättä osta uutta, mutta saattaa liisata koska nykymaailmassa vain kk-erällä on merkitystä.
Toisaalta, on paljonkin nuoria jotka laittavat nimenomaan ne viimeisetkin, ja vähän päälle, autoon kiinni. Pitkällä vieterillä ja isolla jämärillä.
1 tykkäys
Miksi ostaa automerkkiä x, jos oletus on että se yhden lisää ajetun 100tkm jälkeen leviää käsiin?
Ostaa auton, jonka kokee luotettavaksi, niin jää suuremmalla todennäköisyydellä nuo kaiken varalta vaihdot pois. Toki kun auton ostaminen on osittain fiilis-pohjaistakin, jonkin ominaisuuden siinä aina menettää kun tasapainoilee luotettavan ja sen mielenkiintoisimman välillä.
2 tykkäystä
:slight_smilquote=“RahatonMies, post:3555, topic:13321”]
Ostaa auton, jonka kokee luotettavaksi, niin jää suuremmalla todennäköisyydellä nuo kaiken varalta vaihdot pois.
[/quote]
Kaikki eivät halua ajaa sivilissä Toyota Hiluxilla, en myöskään minä.
Siksi jännitystä ja mukavuutta elämään
Sähkärillä 
4 tykkäystä
Riippuu autosta. Edellinen käytettynä ostamani selätti kolme liisaria. Sen huolto- ja korjauskustannukset olivat laskutrendissä koko käyttöiän. Auto lähti meiltä oireettomana lähes 300.000 km taulussa. Aloin varmistella koska en halua ajaa OM651 dieseliä puoleen miljoonaan omalla kustannuksella ja kyllästyin pakkaamaan polkupyörää sedanin peräkonttiin.
Tai sitten vaan ostaa suosiolla ilmajousitetun Mersun tai Leksan tai Hydractive III Citroenin. Ei siitä kyyti parane uudempaan vaihtamalla.
Tähän saakka mukavin kuljettajan istuin on Mersun ortopedinen nahkaistuin. Tämä on tosin hyvin henkilökohtainen kysymys, mutta minun 181 cm / 65 kg vartalolleni ei tehdä sopivia istuimia. Kaikissa, aivan kaikissa on kymmeniä kiloja turhaa tilaa joka puolella eikä tukea lainkaan. Sitä varten tarvitaan leveyssuuntaan säädettävä selkänoja. Rouvan siirtyessä ajamaan tarvitaan taas selän kaarta eri korkeuksilla kuljettajan kokoon adaptoituvaa istuinta. Kun nämä ovat kunnossa, ei ensimmäinen 1000 km päivässä kaipaa vielä hierontaa. Ei se mitään haittaisi, mutta en vaihda hierontaa vakioleveyksiseen selkänojaa, joka on, kuten sanottu aina jollekin minua tukevammalle suunniteltu.
Tässä minustakin on se paras perustelu vaihtaa.
“Mä halusin tällasen”.
3 tykkäystä
Jostain merkistä kokemusta ja tuttuja kavereita vaikka puuhastelee sen merkin parissa? Se että vikaantuminen on edes jotenkin ennustettavissa ja viat ei ole täysiä yllätyksiä, on myös ehkä hyvä asia?
Mut joo, kyllähän 300tkm rupeaa olemaan sellainen rajapyykki, minkä jälkeen varmaan merkissä kun merkissä rupeaa osat olemaan koetuksella?
Toinen auto oli joskus n.570tkm ajettu diesel Volvo 740. Siitä sit taas loppus kori muun tekniikan ympäriltä. Olis silti kannattanut vaan pysyä tuossa merkissä ja niissä vanhoissa takavedoissa, noita tuli omistettua useita joskus ja itseasiassa harraste puolelta näitä löytyy itseltä vieläkin 3kpl.
Työskentely aikoinaan toisen merkin jälkimarkkinoinnin parissa ajoi kuitenkin vaihtamaan tähän ko.merkkiin. Mikä silloin oli luonteva vaihtoehto. Sille tielle sit on jääty, vaikka autoalalla ei oo tullut enää vuosiin työskenneltyä edes.
2 tykkäystä
Kyllä ja kyllä. Oman vaurastumisen kannalta on silti hyvä tunnistaa onko vaihdon syynä tarve vai “tarve”.
Loppuun ajettu riippuu paljon siitä kuka ajaa ja millä. Vaikkapa takaveto-Volvo, Mersu etukammiodieselillä tai Toyota Carina tai Avensis etukammiodieselillä ei lopu ikinä niin kauan kun joku sinnikko jaksaa vaihtaa osia ja hitsata koria. Jos nuo pystyy tekemään kotonaan, silloin teknistä käyttöikää ei ole olemassakaan vaan hyvä auto lentää DC-3:n tavoin suoraan aktiivipalveluksesta museohallin Hall of Fameen käymättä romuttamon kautta.
Hyvää käytettyä ei kannata vaihtaakaan, koska rahaa pitää laittaa väliin paljon, että saa riittävällä todennäköisyydellä edes yhtä hyvän.
Auton ikääntymiseen voi kuitenkin suhtautua monella eri tavalla. Kunnialla eletty ikä ei ole häpeäksi autolle eikä kuskille ja oman kokemukseni mukaan luotettavuus ei riipu auton iästä. Hinauskeikkoja ja limp-to-nearest-garage -keikkoja on tullut sekä uusilla (Toyota, VW) että keski-ikäisillä autoilla (Mercedes), mutta ei vielä koskaan vanhoilla, vaikka jälkimmäisiä on ollut talossa paljonkin ajettuja.
Vanhojen autojen ongelmana on useimmiten se, että niitä ei huolleta, eikä ole huollettu enää vuosiin. Meillä auton ikä ei vaikuta ennakoivaan huoltoon ainakaan vähentävästi. Käytetty vanha auto kannattaakin ostaa samalla tavoin ajattelevalta, vaikka se vähän haetuttaakin. Meillä auto vaihtuu yleensä ensin myymällä vanha keväällä että 38 vuotta sitten uutena ostamamme harrasteauto saa tuurata puuttuvaa käyttöautoa kunnes se löytyy. Tuota 38 vuotiasta huolletaan jo tiuhemmin kuin uutena, joten se on milloin tahansa kesärengaskaudella valmiina ihan mihin reissuun tahansa tarvitaan. Aika usein menee sukulaisille, työkavereille tai tuttaville eikä aina ole ehditty edes saada ilmoitusta julkaistuksi kun naapurista tultiin kysymään onko auto myynnissä, kun meidät oli nähty autokaupassa.
Poikani tarvitsi vanhaa autoamme tänä keväänä omansa myytyään ennen ulkomaan työkomennustaan. Hänen aiempi autonsa lähti kuten meidän autot aina, ensimmäisen katsojan mukaan. Hänen vajaat 400.000 km ajettu autonsa lähti seuraavalle omistajalleen parilla tonnilla. Uudesta lähtien tunnollisesti kaikki 19 vuotta huollettu auto ei kuluta eikä tiputa mitään nesteitä, EGR ja hitussuodin ovat kumpikin täydessä iskussa ja savuarvot uuden auton tasolla. Turbo jouduttiin vaihtamaan 350.000 km kohdalla. Laturi saattaa olla seuraavana, mutta niitä saa kaupasta vaihtokomponentteina, eikä maksa viittäsataa. Tässä hintaluokassa ei tietenkään ajeta automaatilla. Eikä huonoilla renkailla, joten auto lähti meiltä kaksin kunnollisin renkain. Pitkää matkaa myös öisin ajava ei kehtaa riskeerata toimimatonta autoa eikä huonoja renkaita eikä huonoja valoja, joten kaikki pidetään kunnossa ja nokalla X-Visionin laadukas LED-paneli.
Luotettavia vanhojakin autoja on tarjolla, mutta niitä ei voi vain noutaa liikkeestä, vaan pitää olla valmiina ostamaan kun sopiva yksilö osuu kohdalle. Aukoton huoltohistoria uudesta lähtien on täysin realistinen vaatimus myös 2000 - 5000 € hintaluokassa. Siis oikea huolto eikä vain lankomiehen kossupalkalla tekemät öljynvaihdot.
Itse ostin toista vuotta sitten lisää miettimisaikaa ennen sähköautoon vaihtoa. Hommasin 300.000 km ajetun W212 Mersuni tilalle vuotta uudemman 200.000 km ajetun S212:n eli saman härvelin farkkumallin vuotta uudempana. Nyt toista vuotta ja 25.000 km myöhemmin on osunut yksi haaveri. Takaluukun sähkölukko kilahti, maksoi yli 200 € asennettuna. Oli vähän pakko laittaa, koska moottoriluukku on holtiton laite ilman toimivaa lukkoa.
4 tykkäystä
Niin kyllä minäkin ajattelen että 200-300tkm kohdalla monesti saa tehdä sen alustajumpan, mutta en nyt oleta että auto muuttuu siinä täysin pommiksi. Pari kertaa on toki käynyt näinkin.
Ymmärrän kyllä sinällään tuon merkkiin tottumisen. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin alussa selvittää, että mikäs tämän merkin logiikka on missäkin asiassa. Tosin kun tarpeeksi monta kertaa istuu pajalla, ei siihen merkkiin halua enää koskea pitkällä tikullakaan.
Seuraavan ykkösauton suhteen (toivottavasti vasta vuosien päästä), olen kyllä hieman hukassa. Yhden Hondan porsimisesta jäi huono maku suuhun. Rav ei taida olla sen parempi ruostesuojauksen suhteen. Samaan aikaan olen liian persaukinen kokeilemaan uudempaa Volvoa, jota voisi itselleen perustella edes turvallisuudella. BMW olisi kiva kerran edes hetken omistaa, järkiperusteita tähän vain ei ole 
3 tykkäystä