Lähi/ystäväpiirissä on useampi sijoittanut etelän lämmön kiinteistöön Keski-Euroopassa ja olisikin hyvä avata kausi-asunnon tai II-kodin ulkomailla sijoitamisesta keskustelukanava, jossa kukin voi avata kokemuksiaan, kulttuurisia eroja ja maakohtaisia huomioon otettavia asioita muiden valistamiseksi, kuten
verot ja käytännöt
remontit ja työvoiman käyttö
rajoitukset ja mahdollisuudet
vuokraaminen
osaaminen ja myyminen
osaomistaminen
välittäjät
naapurit ja alueyhteisöt
maaseudut ja rauhalliset alueet (joissa edullisia asuntoja)
Itseäni kiinnostaisi kovasti maapalan ostaminen ja siihen liittyvät kiemurat. Tyyliin sellainen sopivan etäisyyden päässä palveluista sijaitseva pala maaseutua, joka voisi palvella omana tukikohtana esimerkiksi asuntoauton kanssa. Siihen sitten rakentaisi tarvittavan minimaalisen infran tyyliin katosta, aurinkopaneeleita ja huussi toivottavasti ilman monimutkaisia luvituksia. Mielellään pienin ja minimaalisin ylläpitokuluin.
Mielelläni kuulisin jos jollain on kokemuksia/näkymyksiä näihin liittyen akselilla Portugali, Espanja ja ehkä jopa Ranska, Italia ja Kreikkakin. Altistuuko tuollaisella pahallekin poliittiselle riskille ja/tai paikallisen Supon tarkkailulle? Käytännössä varmaan puhutaan samoista asioista kuin avauksessa, mutta ostokohteena olisi asunnon sijaan puhtaasti kiinteistö.
Loistoavaus! Allekirjoittaneella on myös haaveena asunnon osto jostain etelän lämmöstä ja vuokrata sitä sitten etenkin kesäkaudella. Tähän asti on menty aina vuokraamalla itse Aribnb talvella pariksi kuukaudeksi Espanjasta rannikolta. Kovasti ne tuputtaa Espanjan osalta, että kaupankäyntikulut on noin 10% asunnon myyntihinnasta. Löytyykö raadilta kokemusta, että pitääkö tuo käytännössä kuinka hyvin paikkansa?
Tämä pitää paikkansa. Riippuen alueesta on paikallinen varainsiirtovero karmiva jopa 10% talon tai asunnon ostohinnasta. Siihen päälle tulee vielä kuluja notaarista, jota tarvitaan lähes joka välissä. Välittäjän tai luotetun tahon kulut päälle ja uudiskohteissa vielä jotain lisämaksuja.
Olen ymmärtänyt, että lähes aina, tai paremminkin aina Espanjasta ostettaessa pitää apuna olla lakimies joka rokottaa vielä 1-2 %. Välittäjätkin kertovat heillä olevan “tuttu tuomari” jonka palveluksia kannattaa käyttää. Espanjan byrokratia lienee täynnä jos jonkinmoisia sudenkuoppia. Lakimiestä suositellaan jopa uudiskohteisiin. Suomessa välittäjään voi aika pitkälle luottaa. Espanjassa ilmeisesti asia ei ole ihan sama. Välittäjän selonottovelvollisuus ja vastuu lienee erilainen.
Espanjassa on menossa asunnonvaltausepidemia!
Katsoin tänään Espanjan suurimmalta asuntosivustolta idealista.es esim. suomalaisten suosikkikaupungissa Fuengirolassa on myynnissä 2456 asuntoa ja niistä 13 on vallattu. Torremolinosissa myynnissä 1118 ja vallattu 12, Benalmadenassa myynnissä 2092 ja vallattu vain 6. Mijasissa myynnissä 3768 ja vallattu 33. Marbellassa myynnissä 8341 ja vallattu vain 26.
Lienee raskassoutuinen prosessi valtaajien häätäminen ja tullee myös kalliiksi? Hyvät hälytyslaitteet ja sopimus vartiofirman kanssa oltava. Luultavasti poliisi pystyy pidättämään murtautujat jos paikalle päästään verekseltään. Jos ehtivät vaihtamaan lukot ja asettautumaan taloksi joutuu aloittamaan oikeusprosessin. Espanjalaiset vakiolukot ovat ihan rimpuloita. Näin kertoi lehdessä eräs rannikolla asuva suomalaismiljonääri joka nuoruudessaan on harrastanut kolttosia. Hän näytti miten lukko tiirikoidaan auki muutamassa hetkessä.
Voin jakaa omia kokemuksiani Ranskasta. Asunnon osto onnistuu kyllä ja siellä on kokemusta ulkomaalaisista ostajista, osittain siitä syystä, että Ranskassa lapsi saa periä vanhemmaltaan 100k verovapaasti kiinteää omaisuutta. Ranskassa kaikki asunnot luetaan kiinteäksi omaisuudeksi. Suomella ja Ranskalla on verosopimus jonka pohjalta suomalainen joka omistaa Ranskasta asunnon voi siirtää 100k perintöä lapselleen verovapaasti (teoriassa, minulla ei ole kokemusta miten verottaja todellisuudessa tähän suhtautuu mutta ainakin näin asia on verottajan sivuilla esitety). Jos lapsia on useita niin asunnon arvon voi jakaa näille eli esim 300k asunto menee kolmelle lapselle verovapaasti. Tietysti tässä on melkoista paperien pyöritystä, eurooppalaista perintötodistusta yms yms joten vaatii perillisiltä hermoja ja jos joku perheessä puhuu ranskaa niin asia helpottuu huomattavasti.
Ranskassa välittäjien palkkiot ovat suuremmat kuin suomessa ja paljon myydäänkin asuntoja ilman välittäjää (de particulier a particulier). Osittain tämä välittäjän korkea hinta johtuu siitä, että asunnon osto/myynti on hyvin byrokraattista ja osaansa näyttelee notaarit. Ranskassa notaari on ikään kuin pieni lakimies joka laatii kauppasopimuksen ja käy sen läpi. Suomessa vastaavassa roolissa on myyjä/ostaja itse.
Ranskassa asuntoa ostaessa on ilmeisesti melko yleinen käytäntö, että ensin tehdään ostotarjous ja ostolupaus ja sitten vasta pankin kautta pyöritetään paperit, tässä menee 2-3kk.
Sitten itse asumisesta. Ranskalaiseen tyyliin kaikki tehdään joko tehokkaasti tai byrokraattisesti verkkaisesti. Minun kokemukseni mukaan ainakaan etelä-ranskassa taloyhtiön asioita hoidetaan usein vähän retuperäisesti ja remontteja tehdään vasta kun talon kunto sitä ehdottomasti vaatii. Pohjois-Ranskassa nämä hoidetaan ilmeisesti tarkemmin. Talvisin asunnot voivat olla yllättävän kylmiä, suosittelen hankkimaan tuplaikkunat.
Mutta mukavahan tuolla on toki asua. Nämä kommervenkit voivat vain yllättää pohjoismaalaisen.