Vau! Aivan legendaarinen vastaus!
Se miksi puhun julkisesta sektorista Wittediin liittyen ei pelkästään johdu siitä että näkemyksesi kuuleminen olisi mielenkiintoista (mitä se tietysti on), vaan koen että keskustelu julkisesta sektorista kiteytyy vahvasti myös Wittedin markkinatilanteeseen ja kulttuurilliseen ytimeen ATK-yhtiönä.
Ensimmäinen noista on yksinkertaisempi avata, nimittäin muutamaa CV-hirmua lukuun ottamatta ei ole olemassa mitään erityistä julkisen puolen koodaria vaan jos julkinen puoli vähentää ostoja, niin ne samat tekijät heitetään yksityiselle puolelle kilpailemaan Wittedin kanssa rajallisesta määrästä hankkeista laskien kaikkien toimijoiden liikevaihtoa ja/tai kannattavuutta. Tämän vuoksi sijoittajalla täytyy aina olla edes alkeellinen näkemys siitä, että lisääkö vai vähentääkö julkinen sektori ICT-konsulttien käyttöä.
Toinen liittyy Wittedin julkilausuttuun itsemääritelmään: “Witted Megacorp Oyj on uuden sukupolven ohjelmistokehitysyhtiö, joka auttaa asiakkaita rakentamaan menestyviä ohjelmistokehitystiimejä ja luo yhteistyötä läpi IT-toimittajakentän.” Palataan tähän vielä myöhemmässä vaiheessa tekstiä.
Kuten kaikilla hyvillä besserwisser diletanteilla, myös minulla on takataskussa ratkaisu julkisen sektorin ongelmiin. Aion konsulttityyliin esitellä sen heti kärkeen ja laittaa perustelut vasta perässä. Julkisen sektorin pitäisi osakeyhtiöittää virastot ja tehdä kaikista työntekijöistä partnereita. Verotuloista tulisi siis näiden yhtiöiden liikevaihtoa. Syy miksi tämä pitäisi tehdä johtuu siitä, että julkisen sektorin insentiivirakenne on pysyvästi ja syvällisesti rikki. Demonstroin piirtämällä alitajuntaani kauan sitten poltetun insentiivimatriisin, jonka nimeän narsistisesti tässä itseni mukaan:
Julkisella sektorilla toimitaan määritelmän mukaisesti muiden rahoilla, joten tarpeeksi pitkän aikavälin kuluessa päädytään tuottamaan heikkolaatuista ja kallista palvelua tai hieman optimistisemmassa tilanteessa maksamaan laadusta ylihintaa. Pohjolan Nega ei usko eettisiin tai järkeviin toimijoihin vaan siihen, että pidemmän päälle ihmiset toimivat juuri kuten heitä motivoidaan toimimaan. Julkisella sektorilla ei lähtökohtaisesti ole insentiiviä tavoitella tehokkuutta tai kustannussäästöjä, koska näistä ei yleensä saada minkäänlaisia suoria hyötyjä julkisen sektorin toimijoille.
Ulkopuolisen toimijan olisi helppoa, oikeastaan triviaalia löytää säästöjä organisaatiosta kuin organisaatiosta. Otetaan esimerkiksi Yle, josta nyt halutaan säästää. Ylellä on kolme televisiokanavaa ja oma suoratoistokanava aikakaudella missä lineaaritelevision katselu vähenee rajusti. Mikä pahinta, noille televisiokanaville ei löydetä riittävästi merkityksellistä kotimaista sisältöä vaan sitä joudutaan ostamaan kalliilta ulkomailta. Helppo ratkaisu pysyville säästöille olisi lakkauttaa vaikkapa TV2, lopettaa Game of Thronesin ja vastaavien sarjojen osto mitä kansalainen saa muutenkin kympillä suoratoistopalveluista, antaa työntekijöille kenkää ja keskittää suomenkielinen sisältö TV1 ja Yle Areenaan.
Todellisuudessa tämä on viimeinen asia mitä Yle tekisi. Omaa toimintaansa suojelevassa julkisen puolen organisaatiossa ensimmäiseksi tapetaan aina tulevaisuusinvestoinnit ellei joku hanke ole johdon erityisessä suojeluksessa, jonka jälkeen siirrytään karsimaan pakollisista huolto- ja ylläpitoinvestoinneista. Tämän jälkeen siirrytään pitkin hampain henkilöstövähennyksiin ja vasta aivan lopuksi viimeisenä toimenpiteenä kun kaikki muut kivet on käännetty, tehdään palveluiden karsintaa, mistä syntyvät ne todelliset pysyvät säästöt.
Palataan takaisin Wittedin haluun auttaa asiakkaita rakentamaan menestyviä ohjelmistotiimejä ja kykyyn valita isosta osaajalistasta ne parhaat tekijät auttamaan hankkeissa. Haluaako julkinen sektori edes rakentaa menestyviä ohjelmistotiimeja tai ylipäätänsä oppia ostamaan? Witted on kasvanut erinomaisesti yksityisellä sektorilla mutta heikommin julkisella sektorilla ja mielestäni yksi selitys tälle voisi olla se, että Wittedin ydinkulttuurin mukaisesti yritetään myydä yksityisen sektorin ajatusmalleja julkiselle sektorille, missä niille ei juurikaan ole kysyntää.
Nyt kun juhlapuheissa puhutaan että IT:llä säästetään, niin minulle ei ainakaan ole välittynyt ymmärrys siitä, että millä mekanismilla tämä tapahtuisi koska kenelläkään ei ole insentiiviä säästää. Vuosibudjetti tulee annettuna ja jos se alitetaan, niin ensi vuonna rangaistaan pienemmällä budjetilla. Yleensä IT-investoinneissa projektin pituus ja takaisinmaksuaika on yli yksi vuosi, jolloin niihin ei kannata omatoimisesti ryhtyä ellei ole aivan pakko.
Kuvitellaan vaikkapa digiprojekti mikä vaikeuttaa julkkarin toimijoiden työelämää seuraavina vuosina 5 % edestä, mutta säästää rahaa 25 %. Yksityisellä tähän löydetään nopeasti perustelut laittaa hanke käyntiin, mutta kuka julkkarin toimija haluaa kärsiä pientäkään määrää vain siksi, että joku muu säästää paljon rahaa? Aina voi löytyä muutama uhrautuja, mutta pidemmän päälle rooleihin päätyvät henkilöt jotka ovat valmiita vähentämään omaa kärsimystänsä muiden kasvottomien ihmisten rahoilla. Tämän vuoksi uskon, että mikäli Witted haluaa Goforemaista menestystä julkisella sektorilla, niin lähestymistapaa julkisen sektorin asiakassuhteisiin täytyisi muuttaa merkittävästi julkilausutusta. Siksi aiemmin kysyin nimenomaan näkemystä julkisesta sektorista ja kiitos vielä syvällisistä ja harkitusta vastauksista kysymyksiini 
@Sijoittaja-alokas oisko kuitenkin oikea ketju noille siirtämillesi viesteille Kahvihuoneen sijaan ollut tämä?
Voidaan jatkaa siellä tarvittaessa juttuja asioista mitkä eivät suoraan liity Wittediin. Toki uskon, että sijoittajia kiinnostaa tämä keskustelu ja erityisesti Harrin yleismietteet alasta ylipäätänsä.
,
ja yksityinen sektori 
. Q3 ei sisältänyt isoja ylläreitä itselleni, entäpä muille? Juteltiin eilen Fransin kanssa aiheesta videolla: 
