Hei Thomas ja tervetuloa mukaan! 
Hienoa, että saimme keskusteluun mukaan sijoittajan Siililtä; Siili on upea yritys – olen seurannut sitä monta vuotta.
Kysyit,
”Pelkäätkö ylikapasiteettia IT-konsultointialalla tekoälyn käyttöönoton vuoksi ohjelmistokehityksessä?”
Tämä on loistava kysymys! Me, jotka kasvoimme Ritari Ässä -aikakaudella, olemme odottaneet KITTin heräämistä. Harvemmin olen ollut näin innoissani uudesta teknologiasta kuin nyt
Olen kuitenkin varovainen, etten osallistu sitä ympäröivään hypetykseen, kuten alallamme usein on tapana.
Uskon, että IT-konsultointi tulee todellakin kokemaan merkittävän muutoksen seuraavan kymmenen vuoden aikana, suurelta osin työkalujen ja tekoälyteknologian kehityksen vetämänä. Kehittäjät tehostuvat, saavuttaen paljon enemmän lyhyemmässä ajassa, kuten mainitsit. Tällä hetkellä olemme vielä tämän kehityksen alkuvaiheessa, ja uudet teknologiat näyttävät lisäävän IT-palveluiden kysyntää pikemminkin kuin vähentävän sitä.
Tässä muutoksessa poikkeuksellista on mielestäni se, miten se tasoittaa kaikkien IT-yritysten toimintakenttää. Kaikki tieto ja työkalut ovat lähes vapaasti kaikkien saatavilla. Jotkut yritykset uskovat voivansa rakentaa kilpailuetua olemalla nopeimpia tai keskittymällä tekoälyteknologiaan, mutta todellisuudessa kaikki yritykset ottavat käyttöön samat järjestelmät, ja taidot kehittyvät samaa tahtia. En usko, että nämä generatiiviset tekoälyteknologiat luovat massiivista kilpailuetua yksittäisille yrityksille, elleivät ne itse kehitä näitä työkaluja. Mutta juuri tämä teknologian helppo saatavuus tekee siitä niin merkittävän.
IT-yritykset ovat tyypillisesti ensimmäisiä, jotka ottavat käyttöön uusia työkaluja, ja ihmiset kääntyvät niiden puoleen, kun tarvitaan asiantuntemusta. Väheneekö kysyntä teknologian edistyessä? Minun on vaikea nähdä niin käyvän – itse asiassa uskon, että jokaisesta yrityksestä tulee jossain määrin IT-yritys. Roolit varmasti kehittyvät, ja joitakin tehtäviä saatetaan tarvita vähemmän, mutta samalla syntyy uusia rooleja.
Ihmisillä on ainutlaatuinen kyky luoda asioita, joita voimme vain kuvitella. Asioiden rakentamisen tekninen monimutkaisuus saattaa vähitellen vähentyä, mutta mielikuvitus pysyy rajana. Sci-fi-harrastajana unelmoin älykkäämmistä järjestelmistä, kuten Babel Fishistä Linnunradan käsikirja liftareille -kirjassa. Tämä on nyt lähempänä kuin koskaan, ja kirjoitan tätä AirPods-kuulokkeet päässä. En usko, että kestää kauan, ennen kuin nämä samat kuulokkeet kääntävät samanaikaisesti kaikkia kieliä lennossa, tehden lentokenttämatkoista paljon mielenkiintoisempia. Ja entä autot? Olen jo maksanut itseohjautuvasta toiminnallisuudesta, mutta mielestäni se on melko vaatimaton. Jääkaapit? Jääkaappini ei ole yhtään älykkäämpi kuin 30 vuotta sitten – ehkä se pitää ruoan tuoreempana; en ole varma. Pesukoneet? Ei todellisia muutoksia vuosikymmeniin, jotka tekisivät laitteesta älykkäämmän tai vähentäisivät minun tekemääni työtä. Minun on edelleen joka kerta mietittävä, mitkä vaatteet voivat mennä yhteen ja mitkä tarvitsevat erillisen pesun. Tällaisia esimerkkejä on lukemattomia, ja jotkut yritykset tuovat lopulta etsimämme älykkyyden näihin tuotteisiin.
Näkemykseni mukaan IT-ammattilaisia on edelleen liian vähän, huolimatta siitä, miltä se taantumassa saattaa tuntua. IT-ala, sellaisena kuin sen tunnemme, on hyvin nuori. Se on kasvanut valtavasti viimeisten 10–20 vuoden aikana, enkä näe horisontissa tulevaisuutta, jossa asiantuntemuksen tarve radikaalisti vähenisi tai katoaisi. IT-palveluyritykset hyötyvät sekä teknologisesta kehityksestä että työkulttuurin muutoksesta – sellaisesta, jossa ihmiset etsivät merkityksellistä työtä tarkoitushakuisten tehtävien kautta. Emme enää halua sitoutua yhteen työnantajaan ja tiettyyn rooliin koko uramme ajaksi; sen sijaan merkitys tulee erilaisista projekteista, joihin ryhdymme. Olen myös halunnut olla: ammattilaislaskija, hävittäjälentäjä, metsuri, yrittäjä… ja IT-ammattilainen. Samaan aikaan äitini työskenteli 40 vuotta samassa työssä aluesairaalassa – hän nautti siitä, mutta se ei ollut koskaan minun tavoitteeni. IT-palveluyritykset ovat houkuttelevia työpaikkoja kaltaisilleni ihmisille, jotka haluavat ottaa vastaan useita erilaisia rooleja ja tehtäviä. Meitä on nykyään paljon.
Alallamme on ollut jo jonkin aikaa selkeä ylikapasiteettitilanne, mistä todistavat työpaikkojen väheneminen ja useat muutosneuvottelut, joita alan yritysten on pitänyt käydä. Kilpailu uusista projekteista on kovaa. En erityisesti pelkää tätä tilannetta, enkä usko monien muidenkaan pelkäävän – yritykset ovat jo pitkään sopeutuneet nykyiseen toimintaympäristöön. Wittedillä tämä on tarkoittanut esimerkiksi investoimista erittäin tehokkaan kaupallisen organisaation rakentamiseen. Markkinat ovat mitä ovat – samat kaikille.
Kysyit myös:
”Ja miten niin Suomen konsultointialalla ei ole enempää konsolidaatiota, kun osakekurssit ovat historiallisesti alhaalla ja todellinen arvo (kuten Warren Buffett sitä kutsuu) on paljon korkeampi kuin nykyiset tasot?”
Olen itsekin ihmetellyt tätä, sekä tarkkailijana että konsolidoijan näkökulmasta. Ei ole salaisuus, että Witted haluaa kasvaa sekä orgaanisesti että epäorgaanisesti. Tämä on tarkoittanut, että merkittävä osa ajastani on mennyt sopivien sijoitusmahdollisuuksien etsimiseen. Se ei ole ollut helppoa.
Näkemykseni mukaan konsolidaatio on pullonkaulassa. ”Normaaliaikoina” tämä olisi vaihe, jossa konsolidaatio kiihtyisi. Jotkut asiakkaat ovat alkaneet keskittää ostoja harvemmille kumppaneille viimeisten 12 kuukauden aikana, ja hankintaorganisaatiot ovat saaneet lisää valtaa. Sopimuskumppaneiden määrän vähentyessä toimittajilla on vahva kiinnostus fuusioitua. Koska asiakkaat eivät halua menettää parhaita asiantuntijoitaan, hekin hyötyvät konsolidaatiosta.
Miksi tämä ei sitten tapahdu?
Minusta kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa tavallisella tavalla. Pörssiyhtiöiden arvostustasot ovat tosiasiallisesti (kuten Inderes asian ilmaisee) pudonneet historiallisen alhaisille tasoille, mutta yritysten käsitykset omista arvostuksistaan eivät ole seuranneet tätä trendiä. Yksityiset yritykset puolestaan eivät ankkuroi arvostuksiaan pörssiyhtiöihin vaan historiaan ja siihen, mitä joku on aiemmin maksanut – mikä lopulta luo pullonkaulan. IT-yritysten arvostukset ovat olleet positiivisia yli kymmenen vuotta, joten on vaikea laskea pyyntihintoja. Tämä on ihmisluontoa; toimimme samoin kotiemme suhteen. En myisi kotiani merkittävällä tappiolla, ellei minulla olisi muuta vaihtoehtoa. Odottaisin mieluummin markkinoiden elpymistä. Onko tämä fiksua, selviää vasta jälkikäteen jokaisen yrityksen kohdalla. Samaan aikaan yrityskauppa-aktiivisuus Pohjoismaissa on osoittanut elpymisen merkkejä, ja näyttää siltä, että monet pääomasijoittajat ovat nyt aktiivisesti liikkeellä. Voisin kuvitella tämän toiminnan kiihtyvän, jos korot laskevat.
Mutta tämä on vain oma pohdintani näistä teemoista. Sinun näkökulmasi voisi olla yhtä hyvä, tai jopa parempi :-). Mitä ajatuksia sinulla on näistä aiheista? Tai onko muilla lukijoilla hyviä lisäyksiä jaettavaksi?
Parhain terveisin,
Harri Sieppi
Sedimentoitunut organisaatiorasva