Toimitusjohtaja Patrik Anderson kertoi United Bankersista sijoituskohteena.
4 tykkäystä
Kassun kommat siitä, kun United Bankersin toimitusjohtaja vaihtuu. 
2 tykkäystä
Jarafi Oy aka hallituksen jäsen Rasmus Finnilä jatkaa tankkailuaan:
1000 kpl á 17,78€
Viime kuussa osti myös päälle 1000 kpl.
UB nettosi viime kuun rahastokatsauksessa myös hyvän uusmyynnin:
“United Bankersin kuukausi sujui verrattain kelvollisesti, ja yhtiö keräsi rahastoihinsa noin 21 MEUR uusia varoja. Valtaosa nettomerkinnöistä suuntautui maltillisen palkkiotason lyhyen koron rahastoon, mikä hieman vaimensi uusmyynnin positiivista vaikutusta yhtiön palkkiotuottoihin.”
3 tykkäystä
UB FIGG ostaa FiberLean Technologiesin
UB Forest Industry Green Growth Fund (UB FIGG) on ylpeä voidessaan ilmoittaa, että se on ostanut 100 prosenttia FiberLean Technologies Ltd:n (FiberLean) osakkeista saksalaiselta Werhahn-konsernilta. Kauppahintaa ei julkisteta.
FiberLean Technologies Ltd on johtava mikrofibrilloidun selluloosan (MFC) tuotantoon tarkoitettujen laitteiden valmistaja. MFC on korkealle fibrilloitua selluloosaa, jota voidaan käyttää parantamaan paperin tai kartongin ominaisuuksia kuten lujuusominaisuuksia. Alun perin vuonna 2016 OMYAn ja IMERYSin, kahden johtavan paperiteollisuuden mineraalitoimittajan, yhteisyrityksenä perustetulla FiberLeanilla on laaja patenttisalkku, joka liittyy MFC-tuotantoon sekä integroituna että pintakerroksena. UB FIGGin uuden omistuksen myötä yhtiö keskittyy patentoituihin prosesseihinsa perustuvien skaalautuvien MFC-koneiden myyntiin. FiberLeanin oma MFC-tehdas Trebalissa, Isossa-Britanniassa, tuottaa asiakkaille näytteitä kokeita ja suurempia myyntimääriä varten. Asiakkaita tuetaan MFC-kokeilla sekä laitteiden käyttöönotto-, käynnistys- ja käyttöönoton jälkeisillä palveluilla. FiberLean jatkaa laitteidensa kehittämistä, jossa keskitytään kustannuksiin, tehokkuuteen ja teknologian arvonluontiin asiakkaille.
1 tykkäys
UB julkaisi pari kuukautta takaperin haastattelun uudesta tj:stä. Ihan kiinnostavia ajatuksia UB:stä, vaikka ei luonnollisesti mitään suuria yllätyksiä sisältänytkään: Haastattelussa United Bankersin uusi toimitusjohtaja John Ojanperä | United Bankers
4 tykkäystä
Tässä on Salen ennakkokommentit, kun United Bankers julkaisee Q4-tuloksensa torstaina.
Yhtiön tulos tulee olemaan hyvä, vaikka loppuvuosi ei uusmyynnin osalta olekaan osunut täysin lankulle. Hurjat tuottopalkkiot kuitenkin kompensoivat myynnin tahmeutta. Näkymien osalta odotamme yhtiön ohjeistavan tuloksen laskua johtuen hurjista vertailukauden numeroista.
1 tykkäys
United Bankersin uusi toimari John Ojanperä oli Saulin haastattelussa heti H2:n jälkeen. 
Aiheet:
00:00 Aloitus
00:10 John Ojanperä
01:00 Vuoden jälkipuolisko
03:31 Uusmyynti
05:06 Täyden valtakirjan varainhoito
06:50 Kiinteistörahastot
09:04 Metsärahastot
11:54 Ohjeistus
12:59 Strategia
1 tykkäys
Sauli on tehnyt UB:sta uuden yhtiöraportin H2:n rapsan jälkeen.
Tarkistamme UB:n tavoitehintamme 18,0 euroon (aik. 19,0e) ja toistamme vähennä-suosituksen. H2-raportti ei tarjonnut suurempia yllätyksiä ja odotetusti 2025 on tuloskasvussa välivuosi hurjan 2024 jälkeen. Arvostus on ennusteillamme neutraali ja emme näe osakekurssille ajureita ylöspäin ennen paluuta tuloskasvu-uralle.
Rapsasta lainattua:
UB:n ohjeistus oli täysin linjassa ennusteisiimme ja yhtiö odottaa operatiivisen liikevoiton jäävän selvästi alle vuoden 2024 tason. Tämä selittyy täysin tuottopalkkioilla, jotka laskevat 2024 poikkeukselliselta tasolta. Muilta osin näkymät ovat mielestämme edelleen varsin hyvät. Markkinatilanne vaikuttaisi olevan piristymässä ja yhtiön tuotetarjonta on hyvässä iskussa. Keskeinen kysymys lyhyellä aikavälillä on mediakeskustelun vaikutus metsärahastojen uusmyyntiin, kiinteistörahastojen lunastusmäärät sekä tuottopalkkioiden taso.
1 tykkäys
Toimitusjohtaja John Ojanperän katsaus viime perjantain yhtiökokouksesta! 
3 tykkäystä
Haastattelin UB:n uusiutuvan energian rahastonhoitajia keskeisistä hankkeista ja tuulivoimamarkkinan näkymistä. Esim. OX2 ilmoitti kaikkien aikojen suurimmasta tuulivoimainvestoinnista Suomeen äskettäin.
2 tykkäystä
Eikö toi UB:n uusiutuvien kehitystoiminta ole aivan liian pienimuotoista, että siinä olisi juurikaan järkeä? Itsekin olen Suomen kehityssektorille sijoittanut Magnoran kautta ja viesti tuntuu olevan, että aidot ammattilaiset ovat jo kaapanneet Suomessa ne parhaat saatavilla olevat kehityshankkeet ja hankkeen kannalta ratkaisevasta verkon liityntäkapasiteetista alkaa olla valtavasti pulaa.
Hitaan ja riskisen, mutta pääomakevyen kehityshäsläyksen sijaan luulisi, että rahastoukkojen kannattaisi mieluummin ostaa ammattilaisilta Ready-To-Build -vaiheessa olevia valmiiksi paketoituja kehityshankkeita, laittaa rahaston pääomat välittömästi töihin ja viedä ne hankkeet mahdollisimman nopeasti operatiiviseen toimintaan. Rahastoyhtiöiden työntekijöiden aika ja palkka on aivan liian kallisarvoista, että kannattaisi lähteä jonnekkin syrjäseutujen pelloille kyselemään paikallisilta maajusseilta mahdollisuutta liisausopparista uusiutuvien käyttöön. Toki griinfiildiä ymmärtääkseni tehdään enimmäkseen UB:n metsärahastojen alueille, mutta onko ne sit varmasti parhaimman tuoton kohteita juuri tälle rahastolle ja sen sijoittajille, niin se on sit toinen juttu 
5 tykkäystä
Voin kysyä tuota seuraavassa haastattelussa. 
Ainakin toistaiseksi tuotot ovat olleet kohtuullisia sijoittajille.
3 tykkäystä
Joo, tai siis se toimintalogiikka oman osaamisen mukaan menee niin, että täysin tyhjästä jos ponkaiset hankkeita, niin menee valtavasti aikaa ihan puhtaaseen jalkatyöhön ja senkään jälkeen et saa mitään pääomia peliin, koska sulla on pitkälti tyhjä tontti joka odottaa ensin hirmuista määrää virainomaisilta lupia ja sitten pääsyä kantaverkkoon.
Tämän vuosien odotteluvaiheen vuoksi (jolloin osa hankkeista kosahtaa) tarvitaan hankkeita valtava määrä, ettei mene peukaloiden pyörittelyksi, kun ei niille salkun hankkeille voi tuossa odotteluvaiheessa välttämättä edes tehdä mitään yhtiön puolelta niiden edistämiseksi. Sitten vasta kun päästään kaiken paperisodan jälkeen ready-to-build vaiheeseen, niin voidaan sitoa hankkeeseen isoja pääomia ja päästään rakennuttamaan operatiivista tuotantoa sille maapläntille. Ennen sitä kulut ovat lähinnä palkkakuluja ja ne mahdollisesti hankkeiden rakentamista varten kerätyt pääomat vain seisovat tyhjän panttina.
Tämän vuoksi pienet rahastot eivät yleensä oikein sovi temmeltämään viherkentille, vaan rahaston geelitukkien tarkoitus on naittaa sijoittajien fyrkat mahdollisimman nopeasti käynnistettäviin muilta ostettuihin rakennusvalmiisiin hankkeisiin.
Nyt jos sit UB tekee griinfiildiä lähinnä omien metsärahastojen tonteille, niin saadaan tietty paperilla näytettyä rahastolle tuottoa ja toisaalta sen oman metsärahaston tuottopuolta paisutettua, mutta se todellinen tuottohan selviää vasta kun hanke on valmis ja ne myllyt/paneelit/akut tuottavat rahaa tai ne mahdollisesti myydään. Sitä ennen se voitto on yhtä teoreettista kuin tyhjän tontin tai rakentamattoman talon omistaminen.
Aika vaikeahan sitä firman on kyllä tehdä paperituottoa alle itse asettamansa tavoitteen, eli en ihmettele rahaston nousujohteista tuottokäyrää
P.S.
Tässä esimerkkinä (vanhentunut) kooste tuulivoimarakentamisen lupamenettelyjen pääpiirteistä:
Nämä kun on kunnossa ja kaikki valituskierrokset käyty läpi, niin seuraavaksi pääsee tappelemaan Fingridin kanssa ja odottelemaan, että he saavat hoidettua oman osuutensa 
5 tykkäystä
UB:ltä tosi kiinnostava artikkeli mahdollisesta Venäjän puukaupan käynnistymisestä. Joidenkin asiantuntijakommenttien perusteella puukauppa olisi yksi ensimmäisiä mahdollisia asioita joka tapahtuisi kaupan aikanaan normalisoituessa. Syinä tähän mm. metsäteollisuuden iso lobbausvoima ja kaupan helppous (“se on vain puuta”, ei vaadi investointeja, vähentää meillä painetta hakkuisiin yms). UB:lle tämä asia on merkityksellinen, sillä jos raakapuuta valuisi paljon Suomeen, laskisi se väistämättä metsän hintaa täällä. Tämä taas aiheuttaisi haasteita metsärahastoille (tuotot ja tämän kautta tuottopalkkiot sekä mahdollinen uusmyynti), jotka ovat UB:n tärkein tukijalka.
UB:llä vähemmän yllättäen hyvin penseä suhtautuminen Venäjän puukauppaan, mutta ainakin omaan korvaan nämä perustelut ovat uskottavia 
Mitä sanoo @Antti_Viljakainen , onko tuo 5-10v käynnistysperiodi realistinen?
Ps, selvyyden vuoksi, itse toivon että kauppaa ei koskaan normalisoitaisi (tai ainakaan ennen kun syylliset rahdattu Haagiin yms.), mutta meikäläisen mielipide ei näissä paljon paina. Analyytikkona pitää pohdinnoissa huomioida myös nämä epämiellyttävät skenaariot.
16 tykkäystä
En tiedä metsänhoidosta mitään muuten kuin, että olen kuunnellut äänikirjana Ponssen perustajan Einari Vidgrenin elämänkerran (kuuntelusuositus!), mutta oon aika monta kertaa päässyt lukemaan, miten bullerovarainhoitajat perustelevat, että kuinka juuri heidän raaka-aineensa kohdalla markkinatalous lakkaa toimimasta ja tarjonnan pullonkaulat jatkuvat, jos eivät nyt ikuisesti, niin ainakin riittäväksi ajaksi ettei sijoittajan tarvitse huolestua ja vetää rahojaan pois. Korkeat hinnat ovat aina huippuaikojen puheissa tulleet jäädäkseen. Käytännössä aina nämä ennusteet menevät kuitenkin täysin pieleen ja markkinatalouden toimijoiden kekseliäisyys yllättää raaka-ainebullerot, oli sitten kyseessä öljy, kupari, litium, kobaltti, mutta miksei myöskin vaikkapa raakapuu.
Venäjän pakotteiden päättyminen on väistämättömyys, koska pakotteiden loppuminen on passiivinen toimi, kun taas niiden jatkaminen on aktiivinen toimi, joka pitää tehdä yksimielisesti 2 kertaa vuodessa. Tämä on käänteinen logiikka Iranin, Kuuban ja muiden vastaavien rosvomaiden sanktioihin, joiden purkaminen vaatii vaivannäköä ja energiaa. Riittää että yksikin EU-maa on sanktioiden jatkamisesta eri mieltä ja ne rakeuavat automaattisesti.
Sanktioiden purkamisen jälkeen Venäjän valtava investointipaine purkautuu ja Ponsset sekä Keslat myyvät Venäjälle koneita ilomielin. Yksikään tämän sektorin firma kun ei voi jättää myymättä Venäjän kokoiselle valtavalle metsämarkkinalle, olivat ne poliittisesti mitä mieltä tahansa. Tarpeen tulleen myynti hoidetaan vaikkapa Valko-Venäjän, Kazakstanin tai Georgian kautta hygieniasyistä.
Venäjä on takapajuinen raaka-aineiden tuottajatalous, jossa ei mitään sen monimutkaisempaa sitten juuri valmistetakkaan. Ei puun korjuu varmastikaan nyt niin paljoa eroa öljystä, kaasusta, viljasta tai metalleista, joiden hyödyntämisen Venäjä osaa hyvin. Kreml ja kaverioligartkit helposti järjestelevät keskenään kyllä lainaa ja investointitukea tarvittavan määrän omille bisneksillensä, eikä edes haittaa, että puolet kähvelletään matkalla.
Se voi Helsingin herralle kiiltonahkakengissä kuulostaa hirmuisen vakavalta, kun joku sertifikaattipaperi ei meinaa löytyä, mutta jos Yhdysvallat ja EU eivät saa edes yhdessä tehokkaasti sanktioitua Venäjän öljynkuljetusta maailman merien lävitse, kun itäinen naapuri keksii joka viikko uusia tapoja kikkailla, niin meinasivatko ihan oikeasti, että joku ESG-paperi tuottaa mitään vaikeuksia. Ne väärennetään, joku toimija lahjotaan tai puulastit sekoitetaan jollain sopivalla tavalla sertifioidun tavaran kanssa, että alkuperä saadaan häivytettyä. Eikä ostajaa kiinnosta asioiden todellinen laita tuon taivaallista, kunhan se virallinen ‘vapaudu vankilasta’ lippulappu on nimellisesti kunnossa. Siksihän niitä sertifikaatteja ylipäätänsä hankitaan, että näin voidaan yrityksen puolelta uskottavasti hyvesignaloida vastuullisuudesta, riippumatta asioiden todellisesta laidasta.
Meillä on valtava tarve ostaa halpaa venäläistä puuta korkean hinnan lisäksi ihan jo senkin takia, että hakkuita pitää vähentää ilmastotavoitteisiin pääsemiseksi ja heillä taas on sodan jälkeen valtavasti työttömiä ja kova tarve saada lisää tuloja valtioille ja myydä meille puuta. Aika velho pitäisi olla, että näistä perustavanlaatuisista lähtökohdista kykenisi loogisesti jotenkin johtamaan puukaupan olevan seis 5 - 10 vuotta.
14 tykkäystä
Riippuu varmaan mahdollisen tuonnin mittakaavasta. Jos puhutaan koivokuidun ja hakkeen tuonnista sotaa edeltäneessä tai sitä pienemmässä skaalassa, niin pitkähköltä ajalta tuntuisi sen järjestelemiseen. Laajamittaisen oman puunhankintaorganisaation rakentamiseen sen sijaan voisi upota paljonkin aikaa, mutta niin kuin UB:kin asiallisesti toteaa, puun tuonti idästä ei ollut rajoittamatonta ennen sotaa.
Huomattavan mielenkiintoinen kysymys myös on, millainen lisätarjonta, riittäisi pudottamaan puun hintaa ja sitä kautta metsämaan hintoja Suomessa (ts. mikä on puumarkkinan hintajousto). Joskus vastaavissa tilanteissa, yllättävän pienikin muutos tasapainotilassa voi poistaa pahinta painetta, mutta toki tässä kontekstissa en osaa asiaa luotettavasti arvioida. Markkinaa toki voisi löysätä myös kysynnän supistuminen, jos teollisuuden pahoinvointi jatkuu liian pitkään ja/tai liian voimakkaasti. Teollisuuden näkökulman UB:n muuten hyvä ja uskottava teksti jätti pitkälti käsittelemättä.
3 tykkäystä
@Sauli_Vilen, tuo ahkera Ruoholahden kolhoosin proletaari on tehnyt sunnuntai-iltatöinä valmiiksi UB:n tuoreimman yhtiöraportin.
United Bankersin alkuvuosi on lähtenyt verkkaisesti liikkeelle, kun markkinan epävarmuus on painanut hallinnoitavia pääomia ja vaikeuttanut uusmyyntiä. Laskeneiden ennusteidemme seurauksena tarkistamme tavoitehintamme 17,0 euroon (aik. 18,0e). Suhtaudumme edelleen positiivisesti yhtiön pitkän aikavälin näkymään, mutta lyhyellä aikavälillä kurssiajurit ovat vähissä tuloksen mennessä väärään suuntaan ja arvostuksen ollessa neutraali. Toistammekin vähennä-suosituksen ja jäämme odottamaan merkkejä tuloskasvuun paluusta.
3 tykkäystä
Tässä tuore haastis missä käsiteltiin myös tätä kysymystä!
4 tykkäystä
Mielenkiintoisia vastauksia. Vaikuttaa siltä, että tarkoitus ei ole tosiaan mennä mukaan parhaisiin hankkeisiin tai maksimoida rahaston kykyä laittaa pääomat töihin ostamalla ready-to-build-vaiheen hankkeita muilta, vaan ainakin toistaiseksi toimia eräänlaisena syöttörahastona syömähammas metsärahaston valtavalle maamassalle. UB:n sisäisellä bisneslogiikalla on siis selvästi järkeä mennä mukaan valtavan riskisiin kehityshankkeisiin pienemmälläkin mittakaavalla ja pitkän, vuosikausia kestävien lupaprosessien kautta, mutta jos olisin rahastosijoittaja, niin miettisin kahteen kertaan tuohon rahastoon osallistumista.
Hankevaihe on äärimmäisen pääomakevyttä, koska fyrkkaa menee lähinnä palkkakuluihin ja rahastolle tuottoa tulee vain paperilla, kun yhtiö itse arvioi omien hankkeittensa arvon kasvaneen lupaprosessien edetessä. Koska hanketoiminnassa lupaprosessit ovat hitaita, kulut kiinteitä ja bisnes vahvasti skaalaavaa, niin UB:n kannattaisi ottaa pikkasen kunnianhimoa tekemiseen ja se 1 000 MW hankeportfolio kasvattaa tuonne 5 000 MW - 10 000 MW -luokkaan, mutta kun näyttää olevan aivan pakko käyttää Suomessa pelkästään omia maa-alueita, eikä sieltä vaan löydy tarpeeksi sopivia kehityshankkeita, niin minkäs teet
Tuulivoimalla voi helposti mennä viidestä seitsemään vuotta hankkeen aloituksesta, ennen kuin ensimmäistäkään liikevaihtoeuroa on kilahtanut tilille ja tämän vuoksi kaikki kilpailevat rahastot pyrkivät tulemaan mukaan hankkeisiin vasta loppuvaiheessa valmiiseen pöytään, kun hanke on ready-to-build ja pääomaintensiivinen vaihe alkaa. Teollisen mittakaavan aurinkovoima ja akkuhankkeen sen sijaan saadaan nopeammin liikkeelle, minkä vuoksi ne ovat yleistyneet uusiin ennätyslukemiin viime vuosina tuulivoiman kustannuksella.
Suomessa on (melkein) Euroopan halvinta sähköä ja tämä ei missään nimessä ole se optimaalisin maa rahastolle uuden tuotantokapasiteetin rakentamiseksi, koska kulutus ei skaalaa riittävän nopeasti ylöspäin verrattuna uuteen tuotantoon. Fingridin koviin ennusteisiin on helppo vedota perustellakseen kulutuksen kasvua, mutta kyseessä on firma jolla on viranomaistehtävä ja velvollisuus varautua kaikista äärimmäisiin kulutusskenaarioihin. Nyt jos tämä tai seuraava hallitus iskee kovaa datakeskusinvestointeihin lisäveroilla ja muilla vihamielisillä toimilla eikä vetytalous toteudukaan, niin voidaan helposti ajautua tilanteeseen, missä mikään uusi sähköntuotanto ei ole kannattavaa. Siinä pääseekin sitten kivasti alaskirjaamaan niitä hankkeiden paperivoittoja, kun PPA-sopimuksen vastapuolia ei löydykään. Toki voihan sitä olla sit mukana datakeskusbisneksessä tai kulutuspuolella ja sitä kautta hankkia omalle sähkölleen kysyntää, mutta aika kikkailuksihan tuo menee sen sijaan, että hakeuduttais sinne (vaikkapa Saksaan tai Italiaan) missä saadaan eniten voittoa uusiutuvien investoinneilla 
8 tykkäystä
Omaan korvaan tämä myös kuulosti aika erikoiselta. Tuohan on jatkuvaa intressikonfliktia, kun kahden rahaston välillä tehdään vuokrasoppareita. Varmaan siellä on eri salkunhoitajat, mutta on se silti vaikea pitää objektiivisena ja molempien rahastojen sijoittajien kannalta kannattavana. Yksittäisen casen osalta totta kai voi olla hyvä juttu saada niitä “massiivisia synergioita”, mutta jos koko rahaston strategia nojaa suurelta osin siihen, niin ei kuulosta ihan oikealta.
Ihan näin suoraan eivät tietysti sano, mutta hakematta tulee mieleen että jos rahaston strategia ei kanna omillaan ilman tuollaisia hyväveli-kytkyjä, niin ei ole minua varten.
2 tykkäystä