Lapsena opin että ”ei ne suuret tulot, vaan pienet menot”.
Tunnen työttömyyskorvauksella eläviä, jotka eivät ole erityisen tyytymättömiä. Tunnen myös isoja pääomatuloja ja samalla isoa eläkettä nostavia. Sitten on työssä olevia laidasta laitaan. Ja yksi ison perinnön saanut, joka tuhlaa rahaa kauko-idässä. On perheellisiä ja perheettömiä, uraohjuksia ja dementoituvia, on rapakuntoisia ja himoliikkujia. Ei yhtään, jolla olisi kaikki osa-alueet hyvin.
Mikä motivoi miljoonia tienaavia jatkamaan vuosikymmenet? Oman terveyden kustannuksella?
Mikä motivoi köyhyydessä eläviä olemaan tekemättä isoja siirtoja elämässään?
Onko parasta olla keskituloinen ja elää terveellisesti?
Mikä on järkevää kuluttamista, mammonan keruuta, itsestä ja läheisistä huolehtimista?
Ovatko miljardöörit hyödyllisiä tai tarpeellisia ympäristön ja muun maailman kannalta? Varsinkin pelimyynnillä ja roskaruualla ja muita riistämällä rikastuneet?
Tuollaista tuli ajatuksiin, kun seurasi miljardöörien mokailuja ja verouutisointia.