Suuret tulot vai pienet menot

Lapsena opin että ”ei ne suuret tulot, vaan pienet menot”.
Tunnen työttömyyskorvauksella eläviä, jotka eivät ole erityisen tyytymättömiä. Tunnen myös isoja pääomatuloja ja samalla isoa eläkettä nostavia. Sitten on työssä olevia laidasta laitaan. Ja yksi ison perinnön saanut, joka tuhlaa rahaa kauko-idässä. On perheellisiä ja perheettömiä, uraohjuksia ja dementoituvia, on rapakuntoisia ja himoliikkujia. Ei yhtään, jolla olisi kaikki osa-alueet hyvin.
Mikä motivoi miljoonia tienaavia jatkamaan vuosikymmenet? Oman terveyden kustannuksella?
Mikä motivoi köyhyydessä eläviä olemaan tekemättä isoja siirtoja elämässään?
Onko parasta olla keskituloinen ja elää terveellisesti?
Mikä on järkevää kuluttamista, mammonan keruuta, itsestä ja läheisistä huolehtimista?
Ovatko miljardöörit hyödyllisiä tai tarpeellisia ympäristön ja muun maailman kannalta? Varsinkin pelimyynnillä ja roskaruualla ja muita riistämällä rikastuneet?

Tuollaista tuli ajatuksiin, kun seurasi miljardöörien mokailuja ja verouutisointia.

3 tykkäystä

Itsereflektiona, ainoa asia, mikä on omassa elämässä muuttunut opiskeluvuosien 2k€/kk ja nykyisten 10k€:n ansiotulojen välillä on se, että voi huoletta ostaa avokadoa, lohta ja sisäfilettä silloin kuin huvittaa eli syödä terveellisesti.

Ei ole reissujen määrä tai luonne saatika arki muuttunut rahan myötä mihinkään, ja yhtä lailla töitä tulee tehtyä rakkaudesta lajiin, itsensä haastamiseksi ja elämään miellekkyyttä, sisältöä ja merkityksellisyyttä luoden.

Todennäköisesti jos salkku olisi miljoonaluokkaa tai kun palkka tästä vielä nousee muutamalla pykälällä, voisin muuttaa naapuriin astetta isompaan kämppään, mutta sekin on vain nice to have.

Ne miljonäärit ja miljardöörit, jotka tunnen, tuntuvat ajattelevan pääpiirteittäin samoin. Miljoonien myötä lähinnä mökit, kämpät ja veneet kasvaneet, mutta arki ja elämä ei sen kummemmin ole mihinkään muuttunut.

3 tykkäystä