Sijoitusretroilu - Sijoittaminen ja säästäminen yli 10v sitten

Ajattelin aloittaa tällaisen hyvänmielen sijoittamisen retroiluketjun, jossa tarkoitus olisi että foorumilaiset jakaisivat oman sijoitusuran ihan alkuaikojen mieleenpainuvimpia tapahtumia, jotka on tapahtunut ainakin yli 10 vuotta sitten. Ei siis mitään tuoreita juttuja vaan enemmän retro-kamaa esim. 90-luvulta, tai 2000- luvun alusta, jolloin sijoitusympäristö oli ihan erilainen. Nämä voivat olla ihan hyödyllisiä ja hauskoja uusimmille nuoremmille sijoittajille lukea millaista sijoittaminen on “ennen vanhaan” ollut. Esimerkiksi Aki Pyysingin juttuja 90-luvun ajoilta Suomen pörssistä on ollut mukava kuunnella erinäisistä podeista, eli jotain sen tyylistä ehkä tässä haen takaa.


En ole itse niin vanha vielä, että minulla on 90-luvulta kokemusta sijoittamisesta, mutta voin aloittaa jakamalla tapahtuman 2010-vuodelta, josta oma osakesijoittaminen muistaakseni lähti käyntiin, ainakin jonkinlainen alkusysäys se muistaakseni oli.

Vuosi oli 2010 eli elettiin finanssikriisin jälkeisiä vuosia ja eurokriisi oli alkamassa. En ollut sijoittanut osakkeisiin aikaisemmin mitään vaan pidin rahojani pankkien määräaikaistalletuksissa, osin varmaan finanssikriisin jälkipelossa. Tähän aikaan talletuksista sai vielä parhaimmillaan n. 2% korkoa. Olin laittanut 47 000 euroa määräaikaistalletukseen 2% korolla Sofia Pankkiin vuonna 2009. Muistaakseni yksikään pankki ei pystynyt tuohon aikaan tarjoamaan lähellekään yhtä hyvää talletuskorkoa. Silloin tuntui, että tämä oli kyllä hyvä sijoitus inflaatiota vastaan.

Noh, kuten Wikipediakin kertoo: “Finanssivalvonta peruutti pankin toimiluvan ja asetti pankin selvitystilaan 28. maaliskuuta 2010 tallettajien etujen turvaamiseksi”. Eli käytännössä Sofia Pankki meni nurin. Tässä kohtaa tuli vähän hiki :sweat_smile:. 47 000 euroa oli tuohon aikaan aika iso summa minulle, olin silloin vielä opiskelija ja taisin olla vain osa-aikatöissä opintojen ohella. Olin ollut kuitenkin sen verran järkevä, että en ollut Sofia Pankkiin laittanut enempää kuin talletussuoja oli tuohon aikaan eli 50 000 euroa. Lopulta sain kaikki rahat takaisin eikä niitä muistaakseni edes tarvinnut kovin kauaa odotella, kuukausi tai pari maksimissaan muistaakseni. Kuvankaappaus Sofia Pankin talletuksista on itselläni vieläkin tallessa ja muistiinpanot, että Sofia Pankki maksoi takaisin 40.243,71 euroa ja talletussuojarahasto 7.102,67 euroa eli yhteensä takaisin tuli 47346,38. Hyvää tässä oli se, että 2% korko rullasi muistaakseni lähes koko sen ajan kunnes sain rahat takaisin.

Mutta tästä muistaakseni lähti sitten osakesijoittaminen käyntiin itselläni, koska piti miettiä mihin nämä rapiat 47 000 euroa pistäisi, koska koroista ei tuon jälkeen enää mistään saanut oikein mitään. Veli oli jotain sijoittanut osakkeisiin, joten varmaan vähän hänen innoittamana taisin lainata sitten kirjastosta Seppo Saarion “Miten sijoitan pörssiosakkeisiin” sekä Malkielin “Sattuman kauppaa Wall Streetillä” ja aloin nähdä jotain järkeä osakesijoittamisessa enkä nähnyt sitä enää niin isona riskinä kun katsoo pitkää aikaväliä. Ajoitus oli myös mitä parhain, koska eurokriisi oli menossa ja osakkeita sai halpaan hintaan. Tosin muistan, että alussa kurssilasku taisi vielä jatkua jonkin aikaa ja ostamani osakkeet olivat reilusti pakkasella ja -5% päivässä alas useita kertoja peräkkäin ei ollut harvinaista ja se tuntui aluksi pahalta, mutta pitihän niitä ostaa “kun halvalla sai”.

Ensimmäinen ostamani osake oli vuonna 2011 Fortum, sitten Sampo, Nokia ja Elisa. Näistä enää Sampo on salkussa, muut on myyty. Ensimmäisenä vuonna ostin osakkeita noin 29 000 eurolla ja osinkoja kertyi ekana vuonna 1375 euroa bruttona. Seuraavana vuonna v 2012 olin laittanut kaiken tuon 47 000 euroa Sofia Pankista osakkeisiin ja muistaakseni taisin pistää pienestä palkastakin aina heti kaiken minkä uskalsin osakkeisiin laskeviin kursseihin, toki pieni jokusen tonnin hätäkassa oli aina olemassa. Vuonna 2012 salkussa oli Elisa, Sampo, Fortum, Nokia, Wärtsilä, Konecranes, YIT, UPM ja Kesko. Näistä Sampo, Konecranes, UPM ja Kesko ovat edelleen salkussa, muut myyty. Nyt salkku on kasvanut hieman yli 10v myöhemmin n. 580 000 euroon ja osinkotuloja tulee vuodessa n. 26 000 euroa bruttona.

Kiitos kuuluu siis osittain Sofia Pankin konkurssille, että aloitin osakesijoittamisen ja hylkäsin määräaikaistalletukset.

90 tykkäystä

Ketjuhan on kuin minulle tehty. Vanhojen muisteleminen on tarpeellista ennen kuin muisti pettää.
Aloitin rahalla sijoittamisen 1997. Tuo aikakausi on siinäkin mielessä merkityksellinen, että silloin alettiin siirtyä toimeksiantojen osalta kokonaan nettiin. Aikaisemminhan toimeksiannot tehtiin pankin tiskillä tai puhelimella soittamalla. Jos olisin joutunut naamatusten asioimaan meklarin tms. kanssa tai edes soittamaan, olisi sijoittajanurani tyssännyt siihen paikkaan. Onneksi netti tuli, ja vaikka en omaa netillistä konetta omistanut vielä vuosiin, pääsin jostain Tampereen kirjaston aulasta tai muulta julkiselta koneelta tekemään toimeksiannot.
Ei ollut hätäisen miehen hommaa sijoittaminen silloinkaan.

Muistelen ketjuun lisää jossain vaiheessa kunhan hektiseltä työltäni ehdin.

42 tykkäystä

Aloitin sijoittamisen Soneran toisesta annista (ensimmäiset osakkeeni taisivat kuitenkin olla HPY:n E-osakkeet, jotka sain kun puhelinosake vaihdettiin niihin). Osallistuin myös F-Secure (oliko vielä Datafellows?), Comptel ja SSH listautumisanteihin. Olin Evlinetin asiakas ja olin saanut himaan ISDN- modeemin eikä palveluun meinannut päästä rimpulallani millään sisään ja myydessäni Comptelin asetin rajahinnaksi varmuudeksi pari euroa päälle sen hetkisen kurssin, kun viimein pääsin läpi palveluun, oli kurssi siitäkin jo pari euroa yli…no lappuja ei toki ollut kuin 25 (jos oikein muistan) mutta olihan se hurjaa aikaa vielä noilla kivikautisilla tietoliikenneyhteyksillä. :sweat_smile:

Edit: Unohtui vanha kunnon Basware, ja annista taisi saada ne kaikki 15 kpl, niitäkään en kauan holdaillut ja anekdoottina muistelen viime maaliskuuta kun makasin sairaalassa ja flahback-lamppu syttyi ja mietin mitäköhän Baswarelle kuuluu ja missä hinnoissa mennään ja laitoin koe-erän ostoa pohdintaan kun hinta oli tippunut mukavasti mutta kuten niin monen muunkin “melkein”-oston kanssa, jäi tuokin ajatus sitten telineisiin. :flushed:

12 tykkäystä

Ketjusta innostuneena aloin tutkimaan omia kauppoja menneiltä vuosilta ja löysin sieltä tämänkaltaisia löytöjä:
Yomi (myyntipäivä 30.5.2003) ja tappiota 175 EUR (mikä lie ollutkaan?)
Turvatiimi (myyntipäivä 15.10.2003) ja tappiota 5 euroa

Yksi mitä omistin vielä jokunen hetki sitten (mutta en yhtäjaksoisesti) ja on ollut niitä omistuksia, joilla olen aina epäonnistunut:
Teleste myyntipäivä 6.5.2002 (osinkoja 40 EUR) ja tappiota 553 EUR

Saunalahti Group myyntipäiviä useita 2002-2005 ja kokonaissaldo plussalla 1,4K EUR
Perlos myyntipäiviä useita 2002-2006 (osinkoja yht. 202 EUR) ja kokonaissaldo tappiolla 1429 EUR
Pohjola Pankki A myyntipäivä 12.4.2004 ja voittoa 71 EUR
Pohjola-Yhtymä myyntipäivä 28.5.2004 (osinkoja 500 EUR) ja voittoa 2,65K EUR
Hercules myyntipäivä 9.1.2004 ja tappiota 140 EUR
Ixonos myyntipäivä 3.-10.1.2005 ja voittoa 645 EUR
Nec Cp Adr NNM myyntipäivä 9.1.2004 ja tappiota 31 EUR
Cramo myyntipäivä 14.6.2002 (osinkoa 180 EUR) ja tappiota 48 EUR
Elcoteq myyntipäivät 11.2.2005 / 27.4.2005 / 27.12.2006 (osinkoja yht. 1225 EUR) ja voittoa 4,45K EUR

Tässä siis vain pieni osa eQ:n kaupankäyntisaldoani 2002-2008, kaupankäyntini oli aika aktiivista mutta pienimuotoista lukuun ottamatta Nokian swingikauppoja 2002-2003, jotka olivat osa markkinoiden oppimisprosessia ja selvisin siitäkin sessiosta kuivin jaloin (paljon liikevaihtoa, vähän tulosta: myynnit 713K ja ostot 711K), onneksi ymmärsin lopettaa kun huomasin “treidaamisen”
muuttuvan päivä päivältä vaikeammaksi.

Myöhemmiltä Nordnet-päiviltä on useampiakin outolintuja mutta nostan vielä yhden kun huomasin eilen että yritys on vielä olemassa ja listattuna edelleen Tukholmassa ja päätöskurssin ollessa eilen illalla 0,55 SEK:
Anoto Group myyntipäivä 24.3.2006 ja tappiota 1,23K EUR (myyntikurssi jotain 16 SEK:n tienoolla arvauksena ja holdattu reilut 4kk)

Aika paljon on tullut tehtyä vuosien varrella kauppaa mitä erilaisimmilla osakkeilla ja vielä jaksaa, jaksaa, paljon hitaammin kylläkin. :money_mouth_face:

Edit: jäi hiertämään tuo minulle mystinen Yomi eli joku Elisaan liittynyt viritys on näköjään ollut:

»ELISA OYJ PöRSSITIEDOTE 29.3.2004 KLO 8.00 YOMI SULAUTUU ELISAAN Elisa Oyj:n ja Yomi Oyj:n hallitukset ovat allekirjoittaneet sulautumissuunnitelman, jonka mukaan Yomi sulautuu Elisaan. Yomi on ollut Elisan tytäryhtiö vuodesta 2001 lähtien ja Elisa-konserni omistaa Yomista ennen sulautumista 51,46 prosenttia.«

2nd Edit: En malta olla laittamatta vielä muutamaa sijoitusta, sillä kun valitsin näitä lasikaappiini laitettuja niin olihan esim. Elcoteq mukana siksi että onnistuin sillä kuitenkin silloiseen osakevarallisuuteeni nähden hyvin ja Anoto siksi, että ikibullerona minulla on paha tapa jäädä roikkumaan heikoille oksille ja vahvoista pudottaudun aivan liian helposti kuten ikibulleron kuuluukin eli Anotossa pystyin luopumaan surkeasta sijoituskeissistä mutta sekin kesti liian pitkään mutta vältyin katastrofilta. Seuraava keissi on Elcon kaltainen:

Savosolar Myyntipäivä 29.8.2016 ja voittoa 825 EUR.

ja sitten sijoitusurani suurin yksittäinen tappio yhdellä osakkeella:

Cellceutix Corp. Myynnit 08->11/2016 ja tappiota 10,1K EUR
yhtiö muutti nimensä 2017 → Innovation Pharmaceuticals Inc.

Innovation Pharmaceuticals Inc. myyntipäivä 8.12.2017 tappiota 3,3K EUR yht. 13,4K EUR …katsoin eilistä päätöskurssia: $0.0479

14 tykkäystä

Joskus 2000 paikkeilla aloitin sijoittamisen. Silloin taisi olla Hex-indeksi aika huipuissaan.
Eka sijoitus oli JOT-automation, joka pari päivää myöhemmin antoi negarin.
Silloin olin tehtaalla töissä, ja kursseja tilailin maksullisina SMS viesteinä kännykkään, samanlaista paskaa se oli silloinkin, että kursseja pitää tsekkailla monta kertaa päivässä.
Minulla ei ollut silloin edes kotona nettiä, mutta Osuuspankin tuulikaapissa oli ne asiakaspäätteet millä pääsi nettipankkiin tekemään toimeksiantoja vaikka 24/7.
Muistan myös 2001 Syyskuussa olin aamulla ostanut Nokiaa, ja katsoin tv:stä kun koneet lensi WTC torniin, silloin tuli myös turskaa sopivasti.

Arvopaperilehden sijoituskeskustelua luettiin vuosikausia

22 tykkäystä

eQ Onlinen käyttöliittymä joskus vuonna 2000 näytti upealta kun sitä pääsi tietokoneelta käyttämään, tuntui, että nyt on koko maailma sinulle avoinna kun pääset valitsemaan sieltä firmoja. Keltanokkana en tajunnut, että enhän minä näistä firmoista ja niiden arvonmäärityksestä tajua yhtään mitään, kurssimuutosten arvailuksihan se “sijoittaminen” tai siis spekulointi meni. Tietolähteinä lähinnä Arvopaperi ja Kauppalehti paperiversioina. Nousumarkkinassa tuli voittoa treideistä, sitten laskumarkkinassa valtaosa rahoista katosi savuna ilmaan… Kalliiksi tuli omat sekoilut. Myöhemmin olen aloittanut uudella rahalla sijoittamisen uudelleen, nyt paremmalla menestyksellä.

eQ:n nettipalvelusta jäänyt mieleen:

Paperiset dokumentit eli käyttäjätunnus ja todella pitkä lista vaihtuvia salasanoja tuli kirjeenä kotiin, turvallisuussyistä eri päivinä tietysti. Nämä lappuset olivat todella tärkeät, ne laitettiin huolellisesti mappiin talteen. Aina kun jotain teki nettipalvelussa, piti tunnuslukulistalta yliviivata kynällä se pitkä salasana, jonka verkkopalvelu arpoi ja kysyi vahvistuksena. Jos nämä lappuset hävitit, uusien saaminen postitse saattoi kestää pitkään ja olisiko uudelleentilaus ollut maksullinenkin, en tiedä (en koskaan listoja kadottanut).

Arvo-osuustilistä eQ peri kk-maksun, ilmainen osakesalkku oli asia, josta saattoi vain haaveilla tuolloin. Kuitenkin jos jaksoit ottaa opiskelijakortistasi valokopion ja postittaa sen kirjeenä eQ:lle, tuo kk-maksu nollattiin kyseiseltä vuodelta. Vaivannäköä oli, mutta muutaman kympin tuolla tavalla säästi.

eQ:n verkkopalvelun käyttöä tosiaan rajoitti se, että modeemiyhteydellä netin käyttö kotoa maksoi noin 5 markkaa per tunti. Kuukausitasolla oli helppo tehdä 2000 markan puhelinlasku jos nettiä piti päällä jatkuvasti. Tästä johtuen nettiä ei voinut hyödyntää osakesijoittamisessa läheskään niin paljon kuin olisi halunnut. Kirjastoon sai varata ilmaisia 1 tunnin netin käyttöaikoja ja niitä kyllä käytin ahkerasti.

Harmi, että en asu Helsingissä. Olisi ollut melko legendaarista päästä vuosituhannen vaihteessa itse fyysisesti paikalle tuulipukuna seisomaan kadulle hypefirmojen pitkiin osakeantijonoihin. Voisi nyt muistella hymy huulilla, että siinäkin osakeannissa menetin 2000 markkaa ym.

14 tykkäystä

eQ tunnusluku listoja on vieläkin tallessa😁
Löysin kun siivosin vanhoja papereita.

Muistan kun sain puhelunkin, ei tannut olla se kuuluisa “margin call”, mutta sen suuntainen.

Puhelussa asiakaspalveluja neuvoi tallettamaan lisää kamaa et pyytämäni limiitti tai vipu tai mikä nyt olikaan saataiisiin menemään läpi.
Huvitti se tyyli " hei sulla pitäs.olla vähän enemmän kamaa takana, et sä voisit käyttää tota limiittiä noin paljoo". Ei ehkä sanatarkasti mut suurin piirtein.

Taidettiin mainostaakin palveua että " mitä antaa hänelle kenellä on jo kaikkea? eQ."

Aika oli euron alkuaikoina joskus. Et ei välttämättä sittenkään kovinkaan retroa kuitenkaan.

5 tykkäystä

Tuli lukaistua Kim Lindströmin Puoli vuosisataa pörssin sisäpiirissä muistelmateos.
Mainio katsaus 1960-luvulta vuoteen 2012.

Aikojen alussa näyttää kotimaan pörssi ja talousmaailma ylipäänsäkin ollut varsinainen villi-itä. 60-luvulla yhtiöillä ei ollut velvoitetta (eikä kiinnostusta) viestiä asioistaan ulkopuolisille. Sisäpiiritietojen käyttö oli luontaisetu, jota käytettiin surutta.
Sisäpiiritietojen kieltävät säädökset tuli vasta 1989.

Lindström itse on ollut etukenossa kehittämässä pörssiyhtiöiden seurantaa ja raportointia, niin ulkoa kuin sisältä ja siitä suuri hatunnosto hänelle. Varsinaista sijoitusstrategista salaisuutta kirja ei paljasta, sillä Lindström on ollut hyvinkin konservatiivinen osinko-/arvosijoittaja. Tylsää puurtamista vuodesta toiseen. Tai oli siellä muutamat kanit vedetty hatusta välillä.

Pörssin historiassa 60-luku vaikuttaa olleen autiomaata, jossa on jokunen suljettu keidas siellä täällä. Nykytilanne vaikuttaa lähinnä täyteen ahdettua sademetsää apinoineen ja papukaijoineen, missä kaikilla hirveästi asiaa, mutta harvalla malttia kuunnella.

Suositeltavaa luettavaa kotimaan pörssihistoriasta kiinnostuneille. Nopealukuinen muutaman istunnon vaativa kirja. Sopii kaltaisilleni hektisille milleniaaleille ja sellaiseksi itsensä mieltäville.

P.S. Lindströmin tarinat työuraltaan saivat minut entistä vakuuttuneemmaksi omasta valinnasta olla suuntaamatta rahoitusalalle palkkatöihin. Sen verran ihmismäistä toimintaa tuntuu olleen vähän väliä. Ahneutta ja selkäänpuukotusta, mutta mitäpä muuta voi odottaa. (KL näissä siis kohteena, ei suorittajana)

30 tykkäystä

Hyvää tekemistä ollut sinulla 13v aikana👍🏻 Paljon olet työntänyt omaa rahaa osinkojen lisäksi uusiin ostoihin tämä aikana? 2011 toki mahtava aika aloittaa sijoittaminen Mutta toki varmasti joutunut vähän pistämään lisääkin tuon alkupääoman lisäksi…

Omat ensimmäiset muistikuvat sijoittamisesta on 1980-luvulta, kun SYP antipaperit tipahtuvat postiluukusta. Vanhemmat olivat hankkineet minulle joitakin SYP osakkeita. He sitten postin tultua keskustelivat asiasta ja itse ihmettelin mikä siinä niin keskusteluttaa. Osakkeen hinta oli ulkomuistista 5 markkaa. Pullopantti oli siihen aikaan 40 penniä ja itse ajattelin äkkiäkö tuota 5 markan edestä pulloja kerää, mitä asiasta oikein keskustelee. Osakekirjat sitten säilytettiin pankin tallelokerossa. Lokeroon oli oma avain ja pankilla omansa. Kirjoihin ja kansiin laitettiin, kuka lokerolla oli käynyt ja kenen kanssa. Annista saadut kirjat kuskattiin sitten sinne lokeroon.

7 tykkäystä

Kas, samalla paperilla ja samalla vuosikymmenellä aloitettu. Kantaosakkeella luonnollisesti, nurkanvaltaajan alku :rofl:

Ei kyllä ollut noin halpa. Osinkokin oli 1,60 mk, paitsi leikkasivat heti seuraavan vuonna 1,40:en. en vieläkään ole antanut anteeksi.

Omienostopuolueen puheenjohtajalle kerrottakoon, ettei omien ostoista oltu kuultukaan Suomessa vielä tuolloin ja lisäksi vielä pienet osinkotulot olivat verovapaita johonkin rajaan asti. Sitä varten oli osinkoverokirja, johon maksetut osingot merkattiin.

3 tykkäystä

“Oikean” sijoittamisen, eli kuukausisäästämisen Odin Norden -rahastoon aloitin 1998. Mutta ennen sitäkin oli jotain kesätyörahoilla tehtyjä hyvin pieniä sijoituksia. Pari poimintaa 1990-luvulta:

Korkotalletus, korko 10,5%, silloin pankkitilit tarjosivat ihan oikeaa tuottoa, toki inflaation jälkeen ei noin hirveää tuottoa. Tuo oli Osuuspankissa, sai kivasti tuottoa jo lyhyessä ajassa.

Tampereen kaupungin obligaatio, korko 11,5%. Todella hyvä ostos, koska korkotason laskiessa tuli korkojen lisäksi arvonnousua. En silloin ymmärtänytt, miksi arvonnousua tuli mutta olin tietty tyytyväinen asiaan. :smiley:

OP Pirkka -sijoitusrahasto. Ostin edes ymmärtämättä, mikä sijoitusrahasto on, kun pankkivirkailija neuvoi ostamaan sitä ja se oli tuottanut hyvin. Myöhemmin luovuin muuten tästä, mutta jätin yhden osuuden muistoksi, ensimmäisestä rahastosijoituksestani, se osuus on yhä tallessa ja tuottanut surkeasti kovien kulujen takia.

Kansallisantiin osallistuminen. Merkitsin yhden Kansallis-Osake-Pankin osakkeen annisssa ihan vain ajatuksena, että seurailen sitä vuosien varrella (tuohon aikaan minulla ei ollut rahaa). Siinä kävi sillä lailla köpelösti, että pankit fuusioitiin ja olisi tarvinnut 3 kpl KOP:in osakkeita fuusiossa, minulla oli vain yksi niin sain siitä sitten rahana korvauksen.

Ensimmäiset suorat osakeostot: Rautaruukki ja Kemira. Nämä tuntuivat perinteisille ja turvallisille yhtiöille, näitä pidin jonkun aikaa.

Mutta parasta 1990-luvun alkupuolella olivat pankkien mahtavat sijoitusillat. Erityisesti jäi mieleeni Osuuspankin ilta, kun kurssit olivat laskeneet merkittävästi niin sitten pettyneitä sijoittajia hemmoteltiin hyvillä ruoilla ja runsailla alkoholitarjoiluilla. Tuli käytyä myös Ålandsbankenin tilaisuuksissa, tarjoilut sielläkin olivat todella hyviä. Sijoitusilloissa tarjoiltiin siis ihan kunnon ruoat ja osallistujakunta koostui lähinnä vanhemmista miehistä.

Kurssiromahdukset antoivat muutenkin aihetta kaikenlaiseen lepyttelyyn, yksi nokkelimmista oli ODIN-rahastoiden tempaus, jossa sijoitusmessuilla jaettiin isoja (ja laadukkaita) ODIN-sateenvarjoja suojaksi syksyn pörssimyrskyjä vastaan. :smiley:

Indeksisijoittamisen alku Suomessa. Luin netistä (!) julkaisun indeksisijoittamisesta ja innostuin kovasti asiasta. Ongelma oli vain se, ettei Suomessa ollut indeksirahastoja. Kuin taivaan lahjana hyvin pian perustettiin Seligson & Co. -rahastoyhtiö, joka tarjosi pari indeksirahastoa. Siitä syntyi asiakkuus, joka on jatkunut tähän päivään asti. (Netistä ei kauheasti tietoa löytynyt tuohon aikaan mutta jotenkin tuo amerikkalainen opus oli sinne päätynyt ja luin sen.)

Kaikenlaista on ollut. Yksi asia, mikä oli aika villiä vielä 1990-luvun alkupuolella oli markkinointi. Monesti törmäsi semmoiseen, että näytettiin hienoja tuottoja ja sitten annettiin ymmärtää, että näin tulee jatkumaan jatkossakin. En muista oliko silloin vielä lausetta, etteivät historialliset tuotot kerro tulevasta, mutta ei sitä ainakaan korostettu ja aika rohkeasti annettiin ymmärtää niin rahastojen kuin osakesuositustenkin osalta että tuotot tulevat olemaan hyviä.

11 tykkäystä

Näytti pienellä googlettelulla löytyvän tämmöinen tieto:

1980 5 vanhalla 1 uusi maksutta, 3 vanhalla 1 uusi à 22 mk.Täytyy olla tämä. En nimittäin osannut kunnolla lukea ja ihmettelin keskustelua.

1 tykkäys

Ihan varmasti oltiin kuultu, kun lakiinkin oli kirjattu sen olevan laitonta:

Omien osakkeiden osto tuli lailliseksi ysärin lopulla hieman ennen kuin itse aloittelin sijoittamista. Toki myönnettäköön, että itsekin törmäsin omien ostoon vasta 2000-luvulla, kun tuli aluksi jahdattua pelkästään sitä tunnusluvuista tärkeintä, eli osinkotuottoa.

5 tykkäystä

Minä olin vasta seuraavana vuonna liikkeellä, kun olin päässyt kesätöihin. Hintaa en muista, mutta kuitit saattaisivat edelleen olla tallella. Eihän sitä noin tuoreita kuitteja voi poiskaan heittää :wink:

Tarkkaavaisimmat ovat jo tajunneet tässä vaihessa, että pankit järjestivät tuohon aikaan anteja vähän päästä. Ja jakoivat osinkoa. :roll_eyes: Eli keväällä jaettiin osinko ja kesällä tai syksyllä osakkailta kerättiin rahat pois. Ei kaikkein rationaalisinta toimintaa, mutta eihän kaikki ollut muutenkaan tuohon aikaan.

Itse merkintätoimitus oli helppoa ja mutkatonta. Sen kuin meni konttoriin ja jonotti hetken tiskille, jossa merkintä (ja merkintäoikeuksien ostotoimeksianto) tehtiin. Siinä tiskillä sai sitten laskun kouraan, jonka jälkeen jonotettiin kassalle maksamaan se. Palattiin ensimmäiselle tiskille esittämään kuitti ja saatiin väliaikaistodistus. Joka sitten joskus myöhemmin vaihdettiin varsinaisiin osakekirjoihin. SYP ei ollut niitä aivan edistyksellisimpiä pankkeja.

Auts. Olin siis vain tietämätön kakara. Nykyään en ole enää kakara.

2 tykkäystä

Annit olivat ennen parempia ja nimet juhlavampia. Oheinen mainos ja brändi “Vuosi sadan juhla-anti” saattoi aiheuttaa hampaiden kiristelyä ensin äikänmaikkojen ja myöhemmin antiin osallistuneiden parissa.

Graafin kurssikehitys on ollut tietenkin nousujohteista ja “pankkiosake on aina turvallinen ja myös erittäin tuottava sijoituskohde”. En tiedä mitä FIVA sanoisi nykyisin tuolle lauseelle, puhumattakaan sanan “lahjahinta” käytöstä mainoksen eri osissa.

Mainoksesta on poimittava helmenä oheinen kaukonäköinen toteamus:

Kansallispankki on vahvoilla ja valmis 90-luvun haasteisiin.

Oh boy, oh boy…

13 tykkäystä

Lisää muistelua, nyt vuosituhannen vaihteesta lyhyesti, rahastosijoittamisesta:

Rahastoilla oli ihan tyypillisesti vielä 1990-luvun lopussa isot minimimerkinnät, mikä aiheutti sen, ettei piensijoittaja pystynyt tekemään järkevällä tavalla hajauttamista. Esim. legendaarisen Gyllenberg Momentum -rahaston minimimerkintä oli 30000 markkaa, mikä oli iso raha. Tosin 90-luvulla pystyi aika hyvin neuvottelemaan asioita, noin yleensäkin elämässä. Joten puhelinsoitto riitti, että sain merkitä rahastoa pienemmällä summalla.

Nuo minimimerkinnät olivat kuitenkin joka tapauksessa iso este järkevälle sijoittamiselle tuohon aikaan, rahastovalikoima muutenkin oli suppea ja sitten nuo minimimerkinnät rajasivat paljon piensijoittajia pois.

5 tykkäystä

Rahastoissa taisi tosiaan olla yleisestikin minimimerkinnät aika korkealla. Itsekin laitoin perintörahat suoraan yhteen rahastoon osittain varmaan tuon minimin takia, mutta eipä tuo hajauttelu ole ollut minun heiniä muutenkaan. Siementä vakoon ja sinne päin.

Osakkeissa oli myös pörssierät vielä minun alkutaipaleella. Jossain vaiheessa muuttuivat suositukseksi eli saattoi ostaa/myydä vähemmänkin, mutta kaupan toteutuminen jäi herran haltuun.

2 tykkäystä

Kyllä niillä pienillä aina sai tehdä kauppaa. Niiden toteutuminen oli vain kuten sanoi, herran hallussa. Varsinkin jos toimeksianto ei oltu tehty päivän hintaan, homma saattoi venyä. Meklarit keräsivät vihkoon niitä ja täsmäyttelivät loppupäivästä.

Pieniä saattoi myös yhdistellä kokonaisiksi pörssieriksi, jolloin itse kauppa sujui helposti. Esim. jos pörssierä oli tuhat kappaletta, niin sellaisen sai aikaan vaikkapa kymmenellä sadan osakkeen toimarilla.

Ja sehän tietysti saattoi hidastaa sitten kauppojen selvittelyä, kun osakkeet olivat fyysisiä paperilappuja.Pienet myynnit helppo niputtaa aina, mutta niputetuissa ostoissa saattoi joutua pilkkomaan litterat (osakekirjan sisältämä osakemäärä) joka vei aikaa.

1 tykkäys