Leunan avajaisia vietettiin tosiaan loppuviikosta. Olen edelleen ihmetellyt, miten UPM kutsuu Leunaa maailman ensimmäiseksi kaupallisen mittakaavan biojalostamoksi. Uusimmassa (tännekin linkatussa) Kauppalehden artikkelissa toimitusjohtaja Massimo Reynaudo kutsuu laitosta maailman ensimmäiseksi puupohjaisia kemikaaleja tuottavaksi biojalostamoksi. Artikkelin lopussa on jännä huomio, jossa todetaan “Juttua on muokattu 19.10.2026 klo 10.25. Täsmennetty Reynaldon luonnehdintaa Leunan laitoksesta. Kyseessä on ensimmäinen puupohjaisia kemikaaleja tuottava biojalostamo”.
Väite ensimmäisestä ja suurimmasta puupohjaisia biokemikaaleja tuottavasta laitoksesta ei tietenkään pidä paikkaansa. Ainakin Borregaardin Sarpsborg on suurempi ja toiminut jo vuosikymmeniä, kuten tälläkin palstalla on todettu. Tiedustelinkin alalla toimivilta, että mihin tämä UPM:n markkinoinnillinen väite voisi perustua. UPM:n väite pitää varmaan paikkansa, jos tarkastelu rajataan vain puusta valmistettaviin glykoleihin. Leunan toiminta perustuu pääosin glykoleihin ja myös selluloosa pilkotaan, jotta sekin saadaan hyödynnettyä glykolien valmistuksessa. Ligniinistä sitten tehdään erikseen täyteaineita. Borregaard taas jalostaa selluloosan lopputuotteiksi säilyttämällä sen kuiturakenteen. Karkeasti sanottuna Leuna on siis maailman suurin puusta glykoleja valmistava laitos, mutta kuten aiemmin todettu, niin ei missään tapauksessa yleisesti biojalostamona tai puunkäytöltään.
Täytyy myös oikaista omaa aiempaa viestiäni laitoksen puunkäytöstä ja jalostussuhteesta. Mediassa mainittu noin 0,5 milj. kuutiota pyökkiä on kuivapainona noin 300 000 tonnia (en tiedä kumpaan vitataan). Ilmoitetulla 220 000 tonnin kapasiteetilla jalostussuhde olisi siis 70 ja 80 prosentin välillä, mikä on samalla pallokentällä Borregaardin kanssa. Norjalaiset käyttävät noin miljoona kuutiota kuusta vuodessa, mutta pyökki on tiheämpää, joten tonneissa luvut ovat lähempänä toisiaan. Joka tapauksessa Borregaard on laitoksena isompi kaikilla mittareilla. Leuna vaikuttaa silti yllättävänkin tehokkaalta, kun ottaa huomioon, että selluloosa pilkotaan. Tietysti 220 000 tonnia vain ilmoitettu kapasiteetti, johon ei välttämättä päästä, ja puumääräkin on vain epämääräinen nosto median artikkeleista. Olisikin kiinnostavaa nähdä yhtiön itse raportoimat tehokkuusluvut, jotta ei olisi näin karkeaa arvailua. Hankittavilla kuutioilla on joka tapauksessa kustannus ja tulot tulevat vain ulos saatavasta lopputuotteesta.
Loppuun vielä omaa mutulaskelmaa, joten ripaus suolaa mukaan. Karkealla arviolla Leunan pitäisi tehdä noin 200 miljoonan euron käyttökatetta, jotta riittävään pääomantuottoon päästäisiin (poistot noin 50-60 miljoonaa ja voitollisuudesta myös tietysti veroja). Borregaardin kaltaisilla käyttökateprosenteilla se tarkoittaa 800-1000 miljoonan euron liikevaihtoa. Täydellä kapasiteetilla tonnista pitäisi siis saada 3500-4500 euroa eli 3,5-4,5 euroa kilolta. Se tuntuu aika paljolta ja netistä löytämieni lähteiden mukaan MEG maksaisi luokkaa euron kilolta. En tiedä juomateollisuuden tarkkoja kuluja yhtä pulloa kohti, mutta käsittääkseni se on selvästi vähemmän kuin Suomen pantti. MEG ei varmastikaan ole puolta pullosta, kun materiaalissakin on muuta sekä etiketti. Näin ollen pullon perusrakenteen raaka-ainekustannuksen kolmin tai nelinkertaistuminen ei voi vaikuttaa lopputuotteeseen oikein kymmentä senttiä enempää. Hyllystä ostettavan lopputuotteen kustannuksen nousu tuntuisi siis hyvinkin maltilliselta, jos maailma tosiaan halutaan pelastaa muovista.
Leunan kokonaisinvestointihan oli lopulta 1300 ME, mutta siitähän alaskirjattiin 373 ME jo vuonna 2025. Oliko tämä mukana laskelmassa? Jäljellä taseessa nyt siis 927 ME ilmeisesti.
Alkuperäinen arviohan oli 550 ME vuonna 2020. Eli pitkäksi meni ja pahasti. Toivottavasti tuolle 927 ME:n tasearvolle saadaan tuottoa tuottovaatimuksen mukaan (lienikö se 14% per vuosi)
Nähdäkseni 10% tuotto-vaatimuksen ylittäminen riittää tämän osalta hyvään suoritukseen. Vaikea on vielä arvioida sitoutuvaa pääomaa kokonaisuudessaan, sillä laitoksen lisäksi toimintaan tarvitaan myöskin muun muassa käyttöpääomaa. Näin ollen tuo noin 200 miljoonan käyttökate on aikas karkea. Jos alimmalla rivillä tehtäisiin 100-125 miljoonaa, niin Leunan voisi nähdä olleen tarpeeksi hyvä investointi. Tietysti jotain arvoa pitää myös antaa skaalaamisen optiolle ja muille kehityskuluille, jonka investointi voi mahdollistaa. Lisäksi on hyvä huomioida, että investointi on jo tehty ja kustannukset on uponnut, joten sinänsä kassavirta se kiinnostavampi mittari. Oikeaa laskentatapaa voi siis lähestyä monesta suunnasta. Enemmänkin laskelmalla oli tarkoitus vain arvioda, että millaista hintaa tuotetulle tonnille pitäisi karkeasti saada kun kapasiteetti on tiedossa.
Biojalostamohan voi tarkoittaa mitä vaan. Onhan uusia sellutehtaitakin kutsuttu biojalostamoiksi.
Leuna on kemikaalitehdas eikä sieltä tule kuituja. Borregaard tuottaa myös kuituja eli joku puristi voi olla sitä mieltä että tuo ei ole biojalostamo tai kemian tehdas.
Biojalostamon ideahan on että sieltä tulee monia tuotteita ulos eikä ainoastaan sellua. Integroidut öljynjalostamot tuottaa jopa tuhansia eri tuotteita.
Ponsse aloittaa muutosneuvottelut, yli 1 100 työntekijää voi joutua lomautetuksi.
“Yhtiö perustelee muutosneuvotteluita heikentyneellä markkinatilanteella. Tiedotteen mukaan metsäteollisuuden vaikea tilanne vaikuttaa metsäkoneiden kysyntään, eikä Ponssen tilauskanta ole riittävällä tasolla tuotannon kapasiteettiin nähden. Lisäksi yhtiön kannattavuus on heikentynyt”.
Billerud aloitti pohjoismaisten metsäyhtiöiden tuloskauden pienellä ylityksellä Q3:lta. Operatiivisesti luvut olivat suunnilleen vaisun vertailukauden tasolla. Raportti on täällä.
Ensipuraisulla Billerudin raportissa ei ole suuria yllätyksiä suomalaisyhtiöiden näkökulmista vaan toimintaympäristön kokonaiskuva on vakaa tai hyvin hitaasti paraneva.
Holmen raportoi myös tänään Q3-numeronsa. Tulos heikkeni vertailukaudesta ja alitti odotukset etenkin Paper&Board-yksiköstä johtuen (huollot ja toimitukset). Wood Products oli edelleen tappiolla.
Puhelun perusteella Holmenille kelpaisi oikein hyvin UPM:n ja Sappin paperifuusio (yllätys yllätys, kun fuusion myötä tarjonta konsolidoituisi ja supistuisi). Holmen odotteli päätöstä asiaan alkuvuodesta eli UPM:n ja Sappin kommunikoiman ikkunan loppupäässä.